Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman, tuttavaperheen poika hyppäsi korkean talon katolta kun tyttöystävä jätti, varakas perhe ja vanhemmat hyvin koulutettuja ja tuli täytenä yllätyksenä. Ja tiedän erään ketä meni tielle makaamaan pimeällä ja auto ajoi yli.

Ja lisään vielä että ihmettelin kun vuosi pojan itsemurhan jälkeen ketä hyppäsi katolta vanhemmat oli kuin ei mitään ja olivat iloisia halloween juhlissa, itse en olisi pystynyt.

He varmaankin surivat poikaa sisimmässään. Iloisuus jossain juhlassa on voinut olla päälleliimattua, ei aitoa. Ulkopuolisina emme tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristön paine eli huono lapsuus. Ei ollut saanut työkaluja millä jaksaa elämää ja sen vastoinkäymisiä. Tämä on yleisin syy ja edelleen siellä lapsuuden kodeissa ei osata katsoa peiliin vaan todetaan että oli vaan mieleltään sairas.

Tuo on juurikin suurten ikäluokkien ikuinen perustelu: oli mieleltään sairas. Suurin osa kiusattiin kuoliaaksi.

Joo, yksioikoista ajattelua. Miksi mieli oli vinksahtanut, pitäisi kysyä

 

Aivosairauksia. Tietty prosentti väestöstä sairastuu ja se on vakio kulttuurista riipumatta. Jossakin maassa asiaan voi vaikuttaa se, että lähisukulaiset ovat avioituneet  keskenään vuosisatojen ajan ja sairauksien geeniperimää on kasautunut aikojen saatossa.

Aivosairaudet selittävät itsemurhat?

Vierailija kirjoitti:

Mun täti tappoi itsensä 20-vuotiaana ampumalla. Hän oli fiksu taiteellinen sielu, joka olisi halunnut käydä kouluja. Oli lievästi masentunut ja sitten poikaystävä yllättäen jätti. Se ei vaan kestänyt sitä, se oli sen verran rakastunut. Se oli kova paikka meille muille, varsinkin mummille. Siitä on jo 45 vuotta. Näin kerran unen, missä hän tuli mun luo ja sanoi katuvansa tekoaan. Meillä oli 9 vuoden ikäero ja koin hänet isosiskoksi, hän kävi usein meillä ja asuikin meillä vuoden ajan, kun etsi töitä ja asuntoa pääkaupunkiseudulla. Isälle se oli kova paikka kantaa pikkusiskoa hautaan. Varsinkin kun se ase oli faijalta napattu. Isä joutui poliisikuulusteluihin surunsa keskellä ja syytti itseään siitä, että oli jättänyt aseen siskonsa saataville.

Isäni kaverin poika meni junan alle, ikää oli 22 vuotta. Leikittiin paljon lapsena yhdessä. En tiedä syytä, mutta sen tiedän että olin siinä junassa, jonka alle meni. Oli aika hirveää ku

-Puhukaa läheisille.-

Periaatteessa ihan hyvä neuvo. Entä sitten, kun se puoliso onkin se pahin kiusaaja, ja voimaa lähtemiseen ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisoni. Hänellä oli vakavaa masennusta. Yritin saada hänelle apua, mutta Hesperian päivystyksessä meidät käännytettiin pois, vaikka jokainen näki jo ulkonäöstä että puolisoni voi huonosti. Kerroin päivystäjälle puolisoni itsemurhapuheista, unettomuudesta ja otteen kirpoamisesta, mutta niin vaan passitti meidät pois. Tovi tästä puolisoni hyppäsi katolta. Poliisi kun toi suru-uutisen puolisoni kuolemasta, niin tämä poliisimies kertoi lukuisista vastaavista tapauksista, joissa ihmiset ovat vastaavalla tavalla jääneet ilman apua. Silloin työterveyskin toimi yhtä surkeasti. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. 

Olen pahoillani puolestasi ja hänen puolestaan.

Tiedän, en tiedä !

Kaksi.

Toisella huumeongelmia - mies 30v.

Toinen ei päässyt yli raiskatuksi tulemisesta - mies 24v.

Vierailija kirjoitti:

Traumat hoidetaan terapiassa, ei itsarilla. 

Mistähän sitä terapiaa saa, jos on rahaton ja julkisen terveydenhuollon varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman, tuttavaperheen poika hyppäsi korkean talon katolta kun tyttöystävä jätti, varakas perhe ja vanhemmat hyvin koulutettuja ja tuli täytenä yllätyksenä. Ja tiedän erään ketä meni tielle makaamaan pimeällä ja auto ajoi yli.

Ja lisään vielä että ihmettelin kun vuosi pojan itsemurhan jälkeen ketä hyppäsi katolta vanhemmat oli kuin ei mitään ja olivat iloisia halloween juhlissa, itse en olisi pystynyt.

 

He varmaankin surivat poikaa sisimmässään. Iloisuus jossain juhlassa on voinut olla päälleliimattua, ei aitoa. Ulkopuolisina emme tiedä sitä.

jotkut vanhemmat eivät toivo hyvää lapselleen tai vai toinen lapsi hyväksytään . En toki tiedä onko tässä tapauksessa mistä kyse. Kerron vaan omasta kokemuksesta . Toisen lapsen suosiminen ja toisen alistaminen ilman hyväksyntää ei tunnu hyvältä . Jos itse olisin päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun oltaisiin vaan jatkettu alistsmista ja omaa hyvyyttä korostaen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumat hoidetaan terapiassa, ei itsarilla. 

Mistähän sitä terapiaa saa, jos on rahaton ja julkisen terveydenhuollon varassa.

Kyllä sitä saa, mutta vaatii jonkin verran omaa aktiivisuutta. Kelan kuntoutusterapia se valtavirta lienee. Lähtee terveyskeskuslääkärin tapaamisesta ja kulkee sieltä oman hyvinvointialueen hoitopolkua luultavasti jonkinlaisen lyhytterapiajakson kautta eteenpäin. 

Kelan tukemassa terapiassa korostuvat koulutetut (ja) naiset, mutta kyllä sinne muitakin motivoituneita pääsee. Kela maksaa kiinteän osuuden, josta jää itselle maksettavaa alkaen 15 euroa per käynti. 

Kolme vuotta, enintään 200 käyntiä. Lopputulos ei ole taattu, mutta kyllä siinä edistyy. Mielestäni suurin riski liittyy siihen, millaisen suuntauksen valitsee ja millaisen terapeutin sattuu löytämään. Ja siihen, löytyykö juurisyy, ettei juututa pelkkien oireitten hoitamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri ajoi rekkaa päin. Oli tyttöystävä jättänyt, vaikka mies oli saanut töitä, kun miehen työttömyys oli ollut ensin syynä miksi oli halunnut erota.

Jos nainen on kananaivo, niin sen kun lähtee vetämään, pois elämästä. Parempi niin. Tärkeämpää on se, että saa uuden työn ja saa pitää elintasonsa. Tyhmä nainen, jos ensin valittaa miehen työttömyydestä ja sitten kun mies saa töitä, niin ei ole hyvä sekään ja ottaa eron juuri kun tilanteet lähtevät parempaan päin. Ei olisi varmaan paljo vaatinut löytää parempi nainen tilalle. 

Sitä kun masennuksen syvissä syövereissä on, voi sanoa, ole nyt reipas ja aktiivinen, niin kyllä se siitä? Näinkö? 

Olen saattaen vienyt (varannut ajan, puhunut ja puhunut) veljeni terapiaan. Eka käynnillä mukana kertoen terapeutille syyn menettelyyn. Muut kävi itse ja on tänäkin päivänä elossa. Taustalla lähinnä tukena, varmistamassa hänen seuraavat käynnit.

Raskasta toki oli mullekin, mutta veljelleni vielä rankempaa.

Aina voi auttaa vaikka viemällä terveyskeskukseen, pienikin apu auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun masennuksen syvissä syövereissä on, voi sanoa, ole nyt reipas ja aktiivinen, niin kyllä se siitä? Näinkö? 

Olen saattaen vienyt (varannut ajan, puhunut ja puhunut) veljeni terapiaan. Eka käynnillä mukana kertoen terapeutille syyn menettelyyn. Muut kävi itse ja on tänäkin päivänä elossa. Taustalla lähinnä tukena, varmistamassa hänen seuraavat käynnit.

Raskasta toki oli mullekin, mutta veljelleni vielä rankempaa.

Aina voi auttaa vaikka viemällä terveyskeskukseen, pienikin apu auttaa. 

Monien mielestä kyllä, itse siellä olleiden mielestä ei. 

Tiedän onnistuneiden itsemurhien lisäksi kaksi epäonnistunutta yritystä. Molempien kohtalo on kauhea. Toinen vammautui hapenpuutteesta (roikkui hirressä) ja toinen joutui pyörätuoliin (selkäranka vaurioitui hypätessä). 

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian monta. Mielenterveys ongelmat syynä kaikilla.

no ei todellakaan mt syyt läheskään aina.

kerro mikä on sitten syy?

 

Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana jotkut vastarintaliikkeen jäsenet tekivät mieluummin itsemurhan kuin jäivät Gestapon käsiin elävänä.

Ai? Luulin että puhuttiin siitä mitä aloituksessa oli kyse.

 

Edellinen kommentti liittyy aiheeseen siinä mielessä, että ihminen päätyy siihen ratkaisuun, kun tietää, että hänen tilanteensa on toivoton.

Tietenkin on aika iso ero kun ihminen luulee olevansa toivottomassa tilanteessa 2025 vuoden suomessa missä saa apua kuin se että on joutumassa gestapon käsiin missä joukkor#iskataan, tungetaan happoa suoneen ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden. Syy oli diabetes. Oli saanut diagnoosin 2-3 vuotta aiemmin. Ei jättänyt mitään viestejä.

 

Mistä tiedätte että hän diabeteksen takia sen teki?

Tytti kertoi

Vierailija kirjoitti:

Liian monta. Mielenterveys ongelmat syynä kaikilla.

Kehäpäätelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden. Syy oli diabetes. Oli saanut diagnoosin 2-3 vuotta aiemmin. Ei jättänyt mitään viestejä.

 

Mistä tiedätte että hän diabeteksen takia sen teki?

Tytti kertoi

Ei kertonut. Levität disingormaatiota ja syyllistyt kunnianloukkaukseen. Nettivinkattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman, tuttavaperheen poika hyppäsi korkean talon katolta kun tyttöystävä jätti, varakas perhe ja vanhemmat hyvin koulutettuja ja tuli täytenä yllätyksenä. Ja tiedän erään ketä meni tielle makaamaan pimeällä ja auto ajoi yli.

Ja lisään vielä että ihmettelin kun vuosi pojan itsemurhan jälkeen ketä hyppäsi katolta vanhemmat oli kuin ei mitään ja olivat iloisia halloween juhlissa, itse en olisi pystynyt.

 

He varmaankin surivat poikaa sisimmässään. Iloisuus jossain juhlassa on voinut olla päälleliimattua, ei aitoa. Ulkopuolisina emme tiedä sitä.

 

Kuolema on itsemurhaajalle helpotus sietämättömistä kivuista tai mahdottomasta tilanteesta.  

Katsos, kuolemanpelko katoaa kun elämä on sietämätöntä. Ja tarinasi vanhemmat oli päättäneet mennä poikansa luo. Se oli heille  onnellinen asia.

Persutyypillistä on ajaa kännissä rekan keulaan tai mennä junan alle, mutta se on narsistinen teko, koska siinä itsekkäästi vaarannetaan muut ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumat hoidetaan terapiassa, ei itsarilla. 

Mistähän sitä terapiaa saa, jos on rahaton ja julkisen terveydenhuollon varassa.

Juttuseuraa ilmaiseksi

mieli fi

miessakit.fi

helsinkimissio.fi 

lähin ev. Lut. seurakunta (diakonia tai kerhot, aamukahviryhmät jne.)

Älä ole yksin, yksinäisyys on oma valinta.