Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan

Vierailija kirjoitti:

Hip hei. Isä etsii poispääsyä. Vanha mies periyttää autismin helpommin. Vielä kuvitellaan että autisti ymmärtää autistilastaan, vaikka hän ymmärtää vain itseään 😈👹💩

Kyllä monet autistivanhemmat ymmärtää autistilapsiaan. Tähän tosin auttaa se, että se vanhempi on tietoinen omasta autismistaan. Jos se vanhempi on joutunut itse kasvamaan ilman tietoa ja ymmärrystä itsestään, niin silloin saattaa todennäköisemmin olla sellainen änkyrä äijä, joka ei suostu muita ymmärtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isä käskee ja rankaisee, isä on huono kasvattaja. Piste. 

Lievä autismi eli se mitä yleensä kutsutaan aspergeriksi ei tarkoita sitä, ettei lapselle voisi ja tulisi pitää kuria. Kaikille sellaisille lapsille joiden henkinen kapasiteetti on suurempi kuin vauvalla tulee pitää kuria.

Ainakaan meidän suvun aspergereille ei voi käyttää käskyttämistä ja rankaisemista. Toki ollaan aika PDA-piirteisiä.

Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla. 

Tuo PDA pitäisi kriminalisoida. Ihan hirveää tuubaa, kaikkea sitä ihmisille syötetäänkin saamattomuuden ja laiskuuden selitykseksi 😂

Mä olen syntynyt PDAn kanssa, ei sitä kukaan mulle ole syöttänyt. Yli neljäänkymmeneen vuoteen mulla ei ollut sille mitään sanaa, mutta kokoajanhan mä olen tiennyt sen silti. Sitten kerran törmäsin tekstiin PDAsta, ja oli ihan käsittämätön tunne yhtäkkiä nähdä koko elämänsä selitettynä. Että tälle onkin nimi! Että mä en olekaan ainoa ihminen koko maailmassa, joka on tällainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempana_ jollet ymmärrä lastasi? Käskevä ja rankaiseva isä joka ei ymmärrä lastaan on kaltoinkohtelun resepti. Miten et kykene ymmärtämään sitä? Ootk

1980-luku pilasi suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan itsetunnosta ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Heitä piti kannustaa ja ymmärtää vaikka nämä ei haskaisi edes peruskäytöstspoja. Maalaisjärki vaihtui akateemisten kirjoittamaan humpuukiin ja lapsista tuli varhaiskasvattajien oman egon jatkeita, joiden avulla länkyttää tätä jonkun muun kirjoitamaa humpuukkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Pitääkö kaikista maailman asioista ottaa ero?

Ero ero ero.  

No lapsen suojelu väkivallalta, oli se sitten henkistä tai fyysistä, on kyllä niitä hyväksyttävimpiä syitä eroon. Kai nyt lapsen suojelun tulisi olla tärkeintä. 

Toki hankala puoli on se, että jos se väkivaltainen vanhempi haluaa eron jälkeen myös pitää lasta luonaan, ja silloin siellä ei ole ketään suojelemassa lasta. Tosin monet näistä, jotka eivät pysty hyväksymään omaa lastaan, eivät myöskään jaksa sitä vanhemmuutta eron jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempana_ jollet ymmärrä lastasi? Käskevä ja rankaiseva isä joka ei ymmärrä lastaan on kaltoinkohtelun

1980-luku pilasi suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan itsetunnosta ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Heitä piti kannustaa ja ymmärtää vaikka nämä ei haskaisi edes peruskäytöstspoja. Maalaisjärki vaihtui akateemisten kirjoittamaan humpuukiin ja lapsista tuli varhaiskasvattajien oman egon jatkeita, joiden avulla länkyttää tätä jonkun muun kirjoitamaa humpuukkia. 

Ja lapsina nämä pysyvät vielä nelikymppisinäkin ja haetaan joku diagnoosi ja syytetään kaikista ongelmista "neuroepätyypillisyyttä. Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Mikään ei koskaan vahingossakaan ole omaa syytä, syyllinen on aina joku muu. 

Isä näyttää olevan melkoisen rajoittunut. Olisikohan Ass Burger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla. 

Jos käskyt ja rangaistukset poistetaan käytöstä niin jäljelle jää vain suosituksia joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.

No mä en halua kasvattaa lapsia, jotka toimii oikein vain rangaistuksen pelosta. Sellaiset ihmiset voidaan yhtä helposti sitten saada tekemään pahaa rangaistuksen uhalla. 

PDA-lapsen kohdalla ne käskyt ja rangaistukset ei jokatapauksessa toimi, joten on pakko keksiä muita keinoja. 

Rangaistukseton lastenkasvatus johtaa samoihin seurauksiin kuin rangaistukseton kriminaalipolitiikka.

Kun rangaistuksettomuudella on saatu aikaan se, että lapsi ei tottele mitään tai ketään, onkin sitten aika hakea lapselle jokin kirjaindiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempana_ jollet ymmärrä lastasi? Käskevä ja rankaiseva isä joka ei ymmärrä lastaan on kaltoinkohtelun

1980-luku pilasi suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhumaan itsetunnosta ja lapsista tuli kaiken keskipisteitä. Heitä piti kannustaa ja ymmärtää vaikka nämä ei haskaisi edes peruskäytöstspoja. Maalaisjärki vaihtui akateemisten kirjoittamaan humpuukiin ja lapsista tuli varhaiskasvattajien oman egon jatkeita, joiden avulla länkyttää tätä jonkun muun kirjoitamaa humpuukkia. 

Tää sun paasaus ei nyt liity autismin kirjoon ja autistien kasvatukseen mitenkään. 

Lapsia ei kyllä kohdeltu kasarilla noin kuin väität, vaan alistettiin ja käskytettiin jne. Onneksi nykyään ei ole enää ihan niin kauheaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempana_ jollet ymmärrä lastasi? Käskevä ja rankaisev

 

Kunnon autismin ja selkeän Aspergerinkin ymmärrän, mutta kun lähtee valumaan lauma ylipainoisia ja saamattomia, kaikkeen haluttomia keski-ikäisiä vetelyksiä, ja syynä on *PDA-neurotyyppi*, niin kiitos ja hei 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla. 

Jos käskyt ja rangaistukset poistetaan käytöstä niin jäljelle jää vain suosituksia joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.

No mä en halua kasvattaa lapsia, jotka toimii oikein vain rangaistuksen pelosta. Sellaiset ihmiset voidaan yhtä helposti sitten saada tekemään pahaa rangaistuksen uhalla. 

PDA-lapsen kohdalla ne käskyt ja rangaistukset ei jokatapauksessa toimi, joten on pakko keksiä muita keinoja. 

Rangaistukseton lastenkasvatus johtaa samoihin seurauksiin kuin rangaistukseton kriminaalipolitiikka.Kun rangaistuksettomuudella on saatu aikaan se, että lapsi ei tottele mitään tai ketään, onkin sitten aika hakea lapselle jokin kirjaindiagnoosi.

Höpö höpö nyt. Oot jäänyt vaille rakkautta ja hyväksyntää itse, mutta ei sitä oo pakko purkaa muihin noin. 

Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempa

Kunnon autismin ja selkeän Aspergerinkin ymmärrän, mutta kun lähtee valumaan lauma ylipainoisia ja saamattomia, kaikkeen haluttomia keski-ikäisiä vetelyksiä, ja syynä on *PDA-neurotyyppi*, niin kiitos ja hei 🙄

PDA on siihen autismin kirjoon, käytännössä entiseen aspergeriin, liittyvää piirteistöä. Kaikilla asseilla ei siis sellaista ole, mutta sitten kun on, niin se on kyllä niin selkeää, ettei kukaan muu kuin asiasta mitään tietämätön, jolla ei ole mitään kokemusta tai kosketuspintaa yhteenkään PDA-autistiin, voi väittää mitään niin typerää kuin sinä. No, meidän olemassaolo ei poistu minnekään, vaikka sä olisit kuinka tietämätön ja tuollaisen suuruusharhan vallassa, että kuvittelet tietäväsi toisten asioista enemmän kuin nämä ja näiden läheiset itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempana_ jollet ymmärrä lastasi? Käskevä ja rankaisev

 

Tää sun paasaus ei nyt liity autismin kirjoon ja autistien kasvatukseen mitenkään. 

Miten ei niin ei liity? Pitäähän sitä lasta ymmärtää kun se on kirjolla ja ympärillä olevien ihmisten pitää muuttua ja ymmärtää vaikka lapsi kuinka perseilisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempa

Kunnon autismin ja selkeän Aspergerinkin ymmärrän, mutta kun lähtee valumaan lauma ylipainoisia ja saamattomia, kaikkeen haluttomia keski-ikäisiä vetelyksiä, ja syynä on *PDA-neurotyyppi*, niin kiitos ja hei 🙄

Voi junttiuden määrää sentään 🤣. Mistä oot keksinyt, että PDA olis kaikkeen haluton? 😮

No joo, oot niitä ihmisiä, joilla on pakko olla mielipide toisten ihmisten asioista, vaikka sulla ei olis mitään tietoa aiheesta. Tää on nykymaailman ongelma muutenkin, oma mutu ylittää kaiken tutkitun tiedon. 

Tämä on aika tyypillinen tilanne. Lapsen erityisyys lisää vanhempien eron todennäköisyyttä. Aika tyypillistä on, ettei toinen vanhemmista hyväksy diagnoosia tai osaa sopeuttaa omia odotuksiaan ja käyttäytymistään, mikä sitten heijastuu perheen dynamiikkaan ja parisuhteeseenkiin. Jokin valmennuskurssi voisi olla hyvä idea.

Ero ei näissä tilanteissa tuo välttämättä ratkaisua. Sitten sen ymmärtämättömän vanhemman pitäisi pärjätä välillä ihan yksin lapsensa kanssa. Nepsylapsi myös herkästi kuormittuu kotien ja sääntöjen vaihtumisesta. Oireet voivat siis vain voimistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

Miten pärjäät _vanhempa

 

Ja vaikka olisikin, on tällaisten nimeäminen käytännössä turhuutta. Meillä on romahtanut koko julkinen terveydenhuolto ihan tärkeimpienkin toimintojen osalta. Luuleeko joku _oikeasti_ saavansa apuja tällaisiin sekundäärisiin vaivoihin? Oikeasti - valitettavasti - tulisi lähinnä opetella vahvistumaan asap. Pahimmassa tapauksessa lähestymme sotatilaan, ja miten sitten pannaan suus koska PDA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos tarkoitat kurilla käskyjä ja rangaistuksia, niin yksikään lapsi ei tarvitse sellaista. Sääntöjä ja rajoja voi asettaa muutenkin, kuin käskyillä ja rangaistuksilla. 

Jos käskyt ja rangaistukset poistetaan käytöstä niin jäljelle jää vain suosituksia joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.

No mä en halua kasvattaa lapsia, jotka toimii oikein vain rangaistuksen pelosta. Sellaiset ihmiset voidaan yhtä helposti sitten saada tekemään pahaa rangaistuksen uhalla. 

PDA-lapsen kohdalla ne käskyt ja rangaistukset ei jokatapauksessa toimi, joten on pakko keksiä muita keinoja. 

Rangaistukseton lastenkasvatus johtaa samoihin seurauksiin kuin rangaistukseton kriminaalipolitiikka.

Musta on jännä, että näissä tapauksissa katse suunnataan usein ympäröivään yhteiskuntaan miksi lapsi ei saa apua, miksi kaverit tai opettajat ei huomaa, ja muuta vastuun ulkoistamista. Entäpä perheen ja vanhempien vastuu? Nykyään on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmista kaikkia muita paitsi itseään. Tuskin tässäkään perheessä yksin ongelma on perheen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut 

Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.

Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.

 

Voi junttiuden määrää sentään 🤣. Mistä oot keksinyt, että PDA olis kaikkeen haluton? 😮

Hih hih, munkin kaveri on erittäin halukas käymään baareissa ja matkustamaan yms, mutta kun töissä pitäisi tehdä kahta asiaa tai käydä kaupassa se vaatiikin jo ihan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut 

Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?

 

Lapsi tässä taitaa olla vihatilassa kun ei saa kaikkea mitä haluaa ja jotain kohtauksia, suomeksi perseilee ja äiti hyysää ja pakenee kasvatus vastuuta diagnoosin taakse kun pitää ymmärtää koko ajan. Lapsesta äiti kasvattaa hyvää vauhtia autistia narsistia.