Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan

Tosi jännä miten täällä väärässä olijat leimataan autisteiksi. Eikö nimenomaan autistit tiedä millaisesta tuesta autisti hyötyy ja millaisesta paapomisesta on haittaa.

Teidän paapomammojen mielestä autistien mielipiteitä ei saa huomioida. Me kun olemme teidän mielestä niin hemmetin pahasti vammaisia lievän autismin kanssa että emme tajua mistään mitään ja meitä ei tarvitse kuunnella. Olette kyllä aivan uskomatonta porukkaa te neurotyypilliset ylimieliset vauva palstan idiootti mammat

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ennen kasvatettiin pois autismistaan on tehnyt ahkerasti töitä vuosikymmeniä. Aina jotkut syrjäytyy ja siihen ei tarvita autismia eikä keskittymishäiriötä

Nyt pitää kyllä sanoa, että aikuisten oikeetsiko? Ei enää tietämättömämpää voi olla. Vrt. Ennen moni sokea kasvatettiin pois sokeudestaan ja näki sitten vuosikymmeniä. Tietämättömällä on onneksi mahdollisuus: Ota selvää asioista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ennen kasvatettiin pois autismistaan on tehnyt ahkerasti töitä vuosikymmeniä. Aina jotkut syrjäytyy ja siihen ei tarvita autismia eikä keskittymishäiriötä

Nyt pitää kyllä sanoa, että aikuisten oikeetsiko? Ei enää tietämättömämpää voi olla. Vrt. Ennen moni sokea kasvatettiin pois sokeudestaan ja näki sitten vuosikymmeniä. Tietämättömällä on onneksi mahdollisuus: Ota selvää asioista!

Väärin sanottu. Siis moni on kasvatettu ulos autisti identiteetistä tai ei koskaan kasvatettu sisään siihen

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, ettei lasta totuteta erityiskohteluun, etuoikeuksiin ja oikutteluihin. Saa olla sitä mitä on, mutta silti on samat säännöt kuin muillakin. Ei erityiskohtelua, vaan tasa-arvoinen kohtelu muiden kanssa. 

Tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon mahdolliset haasteet. Huonokuuloiselle kuulokoje, tarvittaessa viittomat. Huonostinäkevälle silmalasit jalattomalle pyörätuoli. Kirjolla olevalle tarpeelliset aputoimet. Silloin mahdollistetaan tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen.

Mitä jos isä oli lapsena samanlainen ja todellakin tietää miten pitää käsitellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Kyllä, sekä sinä että isä olette ihan väärässä. Ihan massiivisen väärässä. Täysin pihalla koko aiheesta. 

Ei todellakaan ole aina arvoitus, onko autismi neurologiaa vai kasvatusta. Autismi on synnynnäinen tila, ja sitä ei voi saada aikaan millään kasvatuksella. 

Sama jos väitettäisiin, että jos vaan ottautuu lapsen kasvatukseen oikein, vaatii lapselta asioita ja aikuisenakin se samainen ihminen menee nyt vaan normaalien ihmisten mukana normaaliin tapaan, niin sen lapsen ruskeat silmät muuttuvat sinisiksi. Jos eivät, niin on vaan yrityksen puutteesta kiinni.

Neuroepätyypilliset aivot eivät muutu neurotyypillisiksi aivoiksi, eivätkä ruskeat silmät sinisiksi, vaikka autistiaivo ja ruskeasilmä tekisivät kaikki maailman sirkustemput läpi koko elämänsä ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää. 

Läheskään jokainen autusti ei ole haastava kiukuttelija.

Minä olen naisautisti, nykyisin 45v. ja minulla ei ollut edes murrosikää. Uhmaikäkin meni ohi nopeasti ja heittämällä, äidin mukaan kiukuttelin vähän aikaa normaalia enemmän. Eikä ole ollut kolmenkympin tai neljänkympin kriisiä. Ihan samaa tasaista taaperrusta ollut aina, varmaan hautaan asti samalla tyylillä. 

Naapurina elelen niin hiljaa ja rauhallisesti, että eräs naapuri luuli minun muuttaneen pois ja sanoi, että saahan kotona nyt pitää ääntä, ei tarvitse hissutella. En minä hissuttelekaan. Elän ihan normaalisti. Tykkään elellä hiljaa ja rauhassa, ja kuunnella elokuvat, TV-sarjat, musiikin, podcastit ja pelit kuulokkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdot

Ihan muuten vaan oli puliukkoja, kassialmoja ja kylähulluja aikoinaan, samoin niitä omituisia Raimo-setiä, jotka saa raivarin, jos ruoka ei ole tismalleen samanlaista joka päivä ja perunat eroteltu kastikkeesta ja salaatista, ja jonka päivät menevät pienoismalleja väkerellellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan

Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tuohan on niin kuin minä olettaisin, että kun tää

Olen täysin 100% että vanhempani tekivät oikean ratkaisun kun eivät huomioineet epänormaaliuttani. Ainakin minun kohdalla paapominen olisi ollut tuhoisaa. Minulta on vaadittu paljon ja nyt vaadin itseltäni paljon. En muuttaisi mitään. Mieluummin vaikka 10 burn outtia kuin syrjäytyminen

Minä syrjäydyin jo toisesta burn outista, kun aivot menivät rikki. Älä pidä aivojasi itsestäänselvyytenä.

Minulla tämä ko. oireyhtymä on, enkä siksi ole hankkinut lapsia (olen keski-ikäinen nainen). Lasten hankkimattouudesta minua on moralisoitu, läksytetty, kauhisteltu, sanottu että olen siksi huono nainen joka ei tajua elämää, viimeiset 15 vuotta sekä puolituttujen että tuntemattomien toimesta. Ihmiset asettavat suuret paineet lisääntyä, vaikka sanon aina suoraan, että en siksi lisäänny kun mulla on perinnäinen synnäinen sairaus jota en halua muille periyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tosi jännä miten täällä väärässä olijat leimataan autisteiksi. Eikö nimenomaan autistit tiedä millaisesta tuesta autisti hyötyy ja millaisesta paapomisesta on haittaa.

Teidän paapomammojen mielestä autistien mielipiteitä ei saa huomioida. Me kun olemme teidän mielestä niin hemmetin pahasti vammaisia lievän autismin kanssa että emme tajua mistään mitään ja meitä ei tarvitse kuunnella. Olette kyllä aivan uskomatonta porukkaa te neurotyypilliset ylimieliset vauva palstan idiootti mammat

Autisti tai et, mutta mitä tarkoitat paapomisella? Eri tavoinhan avuntarvetta kirjolla olevilla on. Tunnut olevan hirveän vihainen ja loukkaantunut ja mielestäsi teitä pidetään "hemmetin pahasti vammaisina". Monethan eivät tiedä autismista tai muista neurobiologian kehityksellisistä eroavuuksista mitään. Sekin riippumatta siitä, onko autisti vai ei. Eroavaisuuksia on monen asteisia. Yksi tarvitsee yhden- toinen toisenlaista tukea. Sinä lievästi autistisena et ehkä tarvitse lainkaan tukea, mutta joku toinen tarvitsee paljon. Ei se tuki ole paapomista. Näissä kirjoituksissa usein etenkin iäkkäät neuvovat kasvattamaan autismit ja aadeehoot pois, kun ei niitä ennenkään ollut. Siinäpä se! Jos tietoa olisi ollut, hekin voisivat tietää ja osata enemmän. Monen iäkkään erityisen elämä olisi voinut olla paljon helpompaa. Toisten haukkuminen idiooteiksi ei ole hyvä tapa keskustella. Toivottavasti kuitenkin helpotti oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin s

Siskoni sai diagnoosin autismista. Isällä on se selkeästi. Toinen sisko on menossa just autismidiagnoosia läpi, mutta toisessa maassa. Minä sain autistinaisen tekemän naisille tyypillisten autismioirelistan läpimenossa tulokseksi 49/52 pisteestä. Joten totesin, että lienee paras käydä lääkärissä keskustelemassa tästä asiasta, josko minullakin diagnoosi on. Jotain selkeästi ON vialla ja on ollut aina. En ole oikeastaan millään mittapuulla ikäisteni kaltainen, vaikka olen jo keski-ikäinen täti.

Lääkärin kommentti minun kysymykseeni, että hei, jotain on vialla, voisiko olla autismi, kun kulkee perheessä? 

"Autismi on muotidiagnoosi :) Kaikki ovat nykyään autisteja".

En sitten päässyt tutkimuksiin. Lääkäri oli lähinnä sitä mieltä, että poden vain huonoa omaatuntoa siinä, etten ole onnistunut esimerkiksi saamaan pysyvää työtä ja parisuhteen raakilekin oli viimeksi 20 vuotta sitten sen sijaan, että minulla on mm. aitoja sosiaalisen tilanteiden haasteita, enkä tajua niitä intuitiivisesti, kuten normaalit. Yrittämisestä ei ole puute kummassakaan tapauksessa. Jostain syystä työt menevät muille, vaikka teen hyvää tulosta ja asiakkaat pitävät minusta, ja ystäväksi kelpaan sekä olkapääksi, mutta en kumppaniksi. Tai no jollekin pulille tai narkkarille kelpaisin, mutta pidän itseäni vähän isommassa arvossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on mata

No pääset sitten maksamaan kasvavissa määrin veroja työkyvyttömyyseläkeläisille, koska siihen tuo johtaa, jos nepsyjen palveluista ja tukitoimista leikataan rahaa. Tulee muuten paljon kalliimmaksi. Ihan samaa oikeistomantraa kuin se, että jos työttömiltä leikataan tukia niin se tulee jotenkin mystisesti halvemmaksi kuin kasvanut rikollisuus, mielenterveysongelmat ja lisääntynyt vankien määrä. Plus ylisukupolven kulkevat, monistuvat ongelmat, joita maksetaan verorahoista vielä 50 vuodenkin päästä, koska päästettiin verkosta läpi yksi henkilö, joka ei saanut tarvitsemaansa apua ja lähti lisääntymään ja sen lapset eivät saaneet apua ja nekin lähti lisääntymään.

Esimerkiksi autistiukkini sai maailmaan 6 autistia lisää. Nämä 6 ovat saaneet autisteja lisää sen 16 ja siihen ukin lapsenlapset päälle niin yksi autistimies on saanut aikaiseksi sen 45 autistia.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia erityispiirteitä?

Tekee kaiken päinvastoin kuin isänsä.

Jos isä "tankkaa Rusasella", niin lapsemme vastavuoroisesti "runkkaa tasasella"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.

Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin s

Salaatin, perunan ja kastikkeiden lätkiminen samaan kasaan on helvetin oksettavaa. Nautitko itse lämpimästä salaatista joka on kastettu lihakastikkeeseen? Mikset vain heitä kaikkea ruokaa tehosekoittimeen ja juo sitä? Itse syön salaatin erilliseltä laitaselta. Epämääräisiin mössöihin en koske. En ole mielestäni nirso. Syön kaikkea kuhan ei ole ruoka mössätty yhteen niin että se näyttää haisee ja maistuu kompostin sisällöltä. Suomessa kun ei pöytätavoista mitään ymmärretä niin kylmät ja kuumat ruuat ladotaan samaan kasaan. Autistit eivät kestä junttien kuvottavia pöytätapoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.

Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.

Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.

Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.

Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.

Jos ongelma onkin äiti joka näkee lapsen ensisijaisesti autistisena, ja yrittää väkisin takoa isän päähän että lapsi on erityinen ja häntä tulee kohdella silkkihansikkain, eikä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta?

 

 

Onpa ikävä ja tietämätön vastaus, jo

Kerroin toisessa ketjussa, jossa äiti kamppaili raivareita saavan lapsen kanssa mm. pukemisen suhteen, että minulle autistina lapsena tehosi looginen selitys. Ei mikään kiristys tai uhkailu tai lahjonta. Ei varsinkaan lahjonta, jos se peruttiin tyyliin että jos olet nyt se kutiseva villapaita päällä, otetaan se pois kun päästään kauppaan -> paitaa ei otetakaan pois kaupassa. Sen jälkeen en luottanut enää yhteenkään lupaukseen. Se oli kerrasta poikki, kuten autismin mustavalkoisuuteen yleensä kuuluu. Eikä myöskään mitään pehmopuheita tyyliin äiti tietää, että sinua kiukuttaa se villapaita, se on kamalaa, voi raukkaa.

Sen sijaan, jos minulle selitti asia kuten aikuiselle, lopetin kiukuttelun. Että villapaita kutittaa, koska villa on materiaalina kutiseva, ja että nyt on -20C pakkasta ja jos otetaan paita pois, tulee kylmä. Jos tulee liian kylmä, keho joutuu hypotermiaan ja se on vakava asia, siitä joutuu sairaalaan. Hypotermiaan on mahdollista kuolla*. Pidetään villapaita päällä, vaikka se kutittaa, käydään äkkiä kaupassa ja kun päästään lämpimään kotiin, niin sitten voi turvallisesti ottaa villapaidan pois. Voidaan katsoa sinne alle ensi kerralla toisenlainen aluspaita, ettei kutia (ja sitten myös katsotaan se, koska jos ei katsota, lupaus on petetty ja en laita ikinä enää elämässäni villapaitaa päälle, piste).

*minulle oli lapsena ihan OK puhua kuolemasta, se oli kuitenkin ihan looginen asia ja jatkumo elämälle. Samoin kuin aurinko nousee idästä ja laskee länteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, ettei lasta totuteta erityiskohteluun, etuoikeuksiin ja oikutteluihin. Saa olla sitä mitä on, mutta silti on samat säännöt kuin muillakin. Ei erityiskohtelua, vaan tasa-arvoinen kohtelu muiden kanssa. 

Tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon mahdolliset haasteet. Huonokuuloiselle kuulokoje, tarvittaessa viittomat. Huonostinäkevälle silmalasit jalattomalle pyörätuoli. Kirjolla olevalle tarpeelliset aputoimet. Silloin mahdollistetaan tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen.

Jos ei pysty olemaan tavallisessa luokassa, silloin kuuluu erityisluokkaan. Niin yksinkertaista. Ei tavallisella opettajalla ole aikaa/mahdollisuutta ottaa jokaisen oppilaan vaikeuksia yksilöllisesti huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Asperger = autismin kirjon häiriö = "nepsy"

Lapsuusiän autismi = lapsuuden autismi = autisti

Asperger ei ole autisti!

Vanhemman tulee nähdä lapsi ja kasvattaa lasta, diagnoosi huomioiden. Diagnoosi ei ole ensisijainen, vaan lapsi persoonana, omine vahvuuksineen, kiinnostuksen kohteineen ja kehittämiskohteineen.

Diagnoosia ei saa käyttää tekosyynä. Asperger = autisminkirjon häiriö on tila, jota tulee ymmärtää, mutta josta tulee kuntoutua mahdollisimman itsenäiseen elämään. Autismi taas on tila, josta ei kuntouduta itsenäiseen elämään, ja joka sanelee erittäin paljon, miten eletään. 

Autisminkirjon häiriöt ovat erittäin periytyviä!!!

Höpö höpö. Minä olen kouluttautunut siinä missä muutkin ja ollut työelämässä 25 vuotta. Minun autismi näkyy siinä, että lepään työpäivien jälkeen kotona, en harrasta mitään ohjattua tai missä on paljon ihmisiä, nukun viikonloput että jaksan taas töissä vaikka työpaikassa olisi miten kivaa tahansa, minulla ei ole lemmikkejä tai lapsia eikä edes viherkasveja koska en jaksa hoitaa niitä työpäivien päälle, ja olen vapaaehtoisesti sinkku, koska parisuhde kuormittaa vaikka olisi miten ihana mies tahansa.  Eli olen se "tylsä tyyppi", jota ei kutsuta minnekään, kun se ei kuitenkaan lähde, ja jolla ei ole sosiaalista elämää työn ja netin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi jännä miten täällä väärässä olijat leimataan autisteiksi. Eikö nimenomaan autistit tiedä millaisesta tuesta autisti hyötyy ja millaisesta paapomisesta on haittaa.

Teidän paapomammojen mielestä autistien mielipiteitä ei saa huomioida. Me kun olemme teidän mielestä niin hemmetin pahasti vammaisia lievän autismin kanssa että emme tajua mistään mitään ja meitä ei tarvitse kuunnella. Olette kyllä aivan uskomatonta porukkaa te neurotyypilliset ylimieliset vauva palstan idiootti mammat

Autisti tai et, mutta mitä tarkoitat paapomisella? Eri tavoinhan avuntarvetta kirjolla olevilla on. Tunnut olevan hirveän vihainen ja loukkaantunut ja mielestäsi teitä pidetään "hemmetin pahasti vammaisina". Monethan eivät tiedä autismista tai muista neurobiologian kehityksellisistä eroavuuksista mitään. Sekin riippumatta siitä, onko autisti vai ei. Eroavaisuuksia on monen asteisia

On totta että jos vaaditaan älyttömyyksiä niin autisti voi seota pahasti. Jos minut olisi pakotettu harrastamaan jotain joukkuelajia 5 kertaa viikossa koulun jälkeen niin olisin varmaan tappanut itseni. Mutta se jos ei tarvitse mennä ikinä ennen yhdeksää kouluun tai ei vaadita paskaakaan on myöskin ihan katastrofi. Ja rangaistuksen sääntöjen rikkomisesta pitää olla tasan tarkkaan samat kuin muilla lapsilla.

Autismi pitää kyllä huomioida mutta mahdollisimman vähän. Mitä vähemmällä vammaiseksi leimaamisella pärjää sen parempi. Epänormaaliksi saa leimata. En halua olla normaali. Tälläkin palstalla "normaalit" riehuu. "Normaalit" äänestää persuja ja Trumppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lisäännytte jos suvussanne on autismia??? Ihan saurasta touhua tehdä vammaisia lapsia.

Maailma tarvitsee autistejakin, niin hyvä jonkun on niitäkin tehdä. 

Toki en tiennyt omasta autismistani vielä silloin kuin sain lapsia, vaan vasta paljon myöhemmin, samoja aikoja lapsen kanssa, sain asperger-diagnoosin. Tää lienee mun ikäisten naisten kohdalla aika yleistä, koska meidän lapsuudessa tätä ei vielä diagnosoitu tytöillä. 

Vasta 1990-luvun alussa alettiin tyttöjäkin pitää autisteina. Ennen sitä naisautisteja ei virallisen lääketieteen mukaan ollut olemassa. Sen saman, jonka mukaan vielä 1970-luvulla Suomessa homoseksuaalisuus oli sairaus.