Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä yksi mamma päästää autisti lapsensa tunnin myöhässä kouluun. Aikaisin herääminen liittyy autismiin miten? Aika hähmäiseksi on mennyt tuo sekoilu tietyissä autistien perheissä. Onnea vaan lapsen tulevaisuuteen kun ei vaadita että edes menee kouluun aamulla. Kyllä se peruskoulun suorittaa ja siitä sitten loppu elämän sairaslomalle. Hienoa kasvatustyötä kerta kaikkiaan
Lyhennetty koulupäivä on katsottu ihan yhdessä hoitotahojen ja koulun kanssa tukitoimeksi, ei ole mikään "mamman" päätös. Kyllä mun lapsi menee aamulla kouluun, se vaan menee viitenä päivänä viikossa klo 9, kun muut lapsen sen luokalla menee kahtena päivänä viikossa klo 9. Ihanko arvelit, että noihin muutamaan tuntiin kaatuu kaikki?
Autismin kirjon diagnoosilla ei myönnetä sairaslomaa, eli sellaista mahdollisuutta ei lapsellani ole. Hyvin mahdollista on, ettei hän aikuisena tule olemaan täysin työkykyinen. Onneksi hän on sen verran lahjakas, et uskon hänellä olevan mahdollisuuksia ansaita elantonsa muuten, kuin perinteisessä kahdeksasta neljään -työelämässä.
Mutta hienona kyllä pidän kasvatustyötäni. Mistään muusta en itseasiassa ole yhtä ylpeä kuin siitä, kuinka olen onnistunut auttamaan lapseni jaloilleen täydellisestä autistisesta burn outista, johon hän oli päätynyt ennen kuin saimme selville, että hän on autismin kirjolla. Nykyään mulla on iloinen, hyvinvoiva lapsi, joka käy innoissaan koulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan
Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tuohan on niin kuin minä olettaisin, että kun tää yks neurotyypillinen on kilpajuoksija, niin niiden kaikkien täytyy olla yhtä nopeita. Tai kun tää yk
Aloitus koski lievästi autistista lasta. Lievästi autisteja on valtavasti ja he maskaavat ja tekevät töitä ja elävät täyttä elämää taatusti onnellisempana kuin ne autistit ja ADHD ja ADD ihmiset jotka luovuttivat jo opiskelun aikana ensimmäisten haasteiden ilmetessä käyttäen hyvin yleistä ja hallittavissa olevaa ongelmaansa tekosyynä laiskuudelle.
Sitten on olemassa ne autistit jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Tässä ei puhuta nyt heistä.
Mikään sun viestissä ei pidä paikkaansa. Etkö oikeasti ole itse tietoinen siitä, ettei sulla ole riittävää tietomäärää tässä asiassa? Mihin perustuu kuvitelmasi siitä, että sulla ois paikkaansapitävää tietoa aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mutta minä uskon ihan aidosti ettei tyttärelläni ain
Väärä diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistiset ihmiset ovat usein oikeudenmukaisia ihmisiä, mut
Väärä diagnoosi?
Tässä kertomuksessa ongelmalta kyllä vaikuttaa lähinnä äiti, joka suhtautuu omaan lapseensa noin. Tässäkin ihan absurdi lausahdus:
"Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin."
Eli ei minua hänen Adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan adhd-oireilu 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä yksi mamma päästää autisti lapsensa tunnin myöhässä kouluun. Aikaisin herääminen liittyy autismiin miten? Aika hähmäiseksi on mennyt tuo sekoilu tietyissä autistien perheissä. Onnea vaan lapsen tulevaisuuteen kun ei vaadita että edes menee kouluun aamulla. Kyllä se peruskoulun suorittaa ja siitä sitten loppu elämän sairaslomalle. Hienoa kasvatustyötä kerta kaikkiaan
Lyhennetty koulupäivä on katsottu ihan yhdessä hoitotahojen ja koulun kanssa tukitoimeksi, ei ole mikään "mamman" päätös. Kyllä mun lapsi menee aamulla kouluun, se vaan menee viitenä päivänä viikossa klo 9, kun muut lapsen sen luokalla menee kahtena päivänä viikossa klo 9. Ihanko arvelit, että noihin muutamaan tuntiin kaatuu kaikki?
Autismin kirjon diagnoosilla ei myönnetä sairaslomaa, eli sellaista mahdollisuutta ei lapsellani ole. Hyvin mahdollista on, ettei hän aikuisena tule olem
3 tuntia pois opetuksesta joka viikko kyllä haittaa valtavasti. Ja varmaan turha haaveilla jatko opiskeluista. Siellä ei ole tuo pelleily mahdollista vaikka lääkäri olisikin sitä mieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan
Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tuohan on niin kuin minä olettaisin, että kun tää yks neurotyypillinen on kilpajuoksija, niin niiden kaikkien täytyy olla yhtä nopeita. Tai kun tää yk
Aloitus koski lievästi autistista lasta. Lievästi autisteja on valtavasti ja he maskaavat ja tekevät töitä ja elävät täyttä elämää taatusti onnellisempana kuin ne autistit ja ADHD ja ADD ihmiset jotka luovuttivat jo opiskelun aikana ensimmäisten haasteiden ilmetessä käyttäen hyvin yleistä ja hallittavissa olevaa ongelmaansa tekosyynä laiskuudelle.
Sitten on olemassa ne autistit jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. Tässä ei puhuta nyt heistä.
Aa, sinä kuvittelet, että kaikki "lievästi" autistiset on samallalailla autistisia, ja yhtä toimintakykyisiä keskenään. Asia ei ole ollenkaan niin, vaan tuo viesti, joihin tuossa vastasit, koski juuri niitä "lievästi" autistisia. Osa on työkykyisiä, osa täysin työkyvyttömiä, osa osatyökykyisiä.
"Lievästi" autistisia ei myöskään ole valtavasti, vaan ihan tosi vähän.
Moni autisti ennen kasvatettiin pois autismistaan on tehnyt ahkerasti töitä vuosikymmeniä. Aina jotkut syrjäytyy ja siihen ei tarvita autismia eikä keskittymishäiriötä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua siihen, että isä hylkää lapsen. Ero tulee varmaan myös. Miehet ei kestä monet tuota tilannetta. Keskustelut ei paljon auta.
Eräs isä ei voinut hyväksyä kuuroa lastaan. Hänellä, itse täydellisyydellä, ei voinut olla hänen mielestään epätäydellistä lasta. Jotkut vaan ovat sellaisia. Täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
melko lievä sellainen ja tämä tarkoittaa sinulle kaiken sallimista? Lasta pitäisi palvoa toisena päivätyönä vaatimatta tältä mitään?
Ja juuri niinhän ap kirjoitti? Hän erityisesti mainitsi kaiken sallimisen, ja kokopäiväisen palvomisen?
Sua vaan ei ole itseäsi ymmärretty lapsena, niin sua provosoi kauheasti ajatus, että joitain lapsia ymmärrettäisiinkin. Tää on aika yleinen psykologinen reaktio.
Ei hätää, vaikka autistilapsen vanhemmat kuinka yrittäis kasvattaa pumpulissa, niin se autistilapsi joutuu silti väistämättä olemaan epämukavuusalueellaan huomattavasti enemmän kuin "normaalit" lapset.
Minulle autistina ihan jo normaali eläminen on epämukavuusalueella olemista 24/7. En tarvitse siihen enää lisää muita ihmisiä tsemppaamaan, että nyt reippaasti omalle epämukavuusalueelle! En tarvinnut lapsenakaan.
Autismi on sairaus, aivojen rakennevirhe, ei mikään erikoinen luonteenpiirre. Vähän jos väittäisi, että heinänuha on sellainen erikoinen luonteenpiirre tuolla Maijalla, kun se alkaa aina kesäisin pärskiä ja aivastella. Menisi se Maijakin nyt vaan reippaasti sinne siitepölyn sekaan siedättymään epämukavuusalueelleen, kuten muutkin joutuvat, niin loppuisi se allergia siihen....
AP:n aiheeseen; oma autisti-isäni ei siedä minua vieläkään. Minä keski-ikäinen ja yksin toimeentuleva autisti (siihen pisteeseen asti, etten ole koskaan seurustellut tai asunut kenenkään kanssa, koska se on 24/7 kuormittavaa epämukavuutta) ja isä taas jo vanha pappa, joka ei tule toimeen yksin vaan tarvitsee siihen aina jonkun naisen hyysäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa yllä yksi mamma päästää autisti lapsensa tunnin myöhässä kouluun. Aikaisin herääminen liittyy autismiin miten? Aika hähmäiseksi on mennyt tuo sekoilu tietyissä autistien perheissä. Onnea vaan lapsen tulevaisuuteen kun ei vaadita että edes menee kouluun aamulla. Kyllä se peruskoulun suorittaa ja siitä sitten loppu elämän sairaslomalle. Hienoa kasvatustyötä kerta kaikkiaan
Lyhennetty koulupäivä on katsottu ihan yhdessä hoitotahojen ja koulun kanssa tukitoimeksi, ei ole mikään "mamman" päätös. Kyllä mun lapsi menee aamulla kouluun, se vaan menee viitenä päivänä viikossa klo 9, kun muut lapsen sen luokalla menee kahtena päivänä viikossa klo 9. Ihanko arvelit, että noihin muutamaan tuntiin kaatuu kaikki?
Autismin kirjon diagnoosilla ei myönnetä sairaslomaa, eli sellaista mahdollisuutta ei lapsellani ole.
3 tuntia pois opetuksesta joka viikko kyllä haittaa valtavasti. Ja varmaan turha haaveilla jatko opiskeluista. Siellä ei ole tuo pelleily mahdollista vaikka lääkäri olisikin sitä mieltä
Ihanko oikeasti joillakin tuollainen muutama tunti haittaa oppimista valtavasti? Ihan oikeasti? Käsittämätöntä. Mä olin itse kouluaikana poissa varmasti ainakin puolet ajasta (koska silloin ei tuollaisia lyhennettyjä päiviä sallittu, niin olin sitten enimmäkseen kokonaan poissa), ja mun koenumerot oli keskimäärin jotain ysiä. Että eiköhän mun lapsi pärjää, vaikka kävis koulua pari tuntia muita vähemmän viikossa.
Jatko opiskelutkin on nykyään pakollisia, eli lapseni ei voi niitäkään välttää. Väitteesi niidenkin osalta on kyllä ihan puppua, kyllä niitä sopeutuksia ja henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia sielläkin tehdään.
Vai että kaikki kaatuu kolmeen tuntiin viikossa. Kyllä tuo neurotyypillisten maailma joskus vaikuttaa autistille aivan käsittämättömältä. Se ei ilmeisesti sitten haittaa yhtään, jos lapsi ei ollenkaan pysty menemään kouluun, mikä on meillä ollut se toinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan
Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tuohan on niin kuin minä olettaisin, että kun tää yks neurotyypillinen on kilpajuoksija, niin niiden k
Luuletko että olen itse normaali? Puhun kokemuksesta. On totta että kaikesta en ole selvinnyt. Armeija esim on autistille mahdoton. Mutta liiallinen paapominen on vammauttamista. Ei puhettakaan että saisi pinnata koulusta 3 tuntia viikosta. Sitä lääkäriä ei lapsen tulevaisuus kiinnosta vaan lapsen tämän hetkinen hyvin vointi. Vanhempi joutuu ajattelemaan pidemmälle.
Olen tehnyt työtä vuosikymmeniä ja olen kyllä saanut alku vuonna burn outin josta toivuin kuukausia. Meidän ei ole kaikkien mahdollista saada työtä jonka voi tehdä kotoa. Ne työt vaihtui toimistolle koronan jälkeen.
Olen täysin 100% että vanhempani tekivät oikean ratkaisun kun eivät huomioineet epänormaaliuttani. Ainakin minun kohdalla paapominen olisi ollut tuhoisaa. Minulta on vaadittu paljon ja nyt vaadin itseltäni paljon. En muuttaisi mitään. Mieluummin vaikka 10 burn outtia kuin syrjäytyminen
Vierailija kirjoitti:
Moni autisti ennen kasvatettiin pois autismistaan on tehnyt ahkerasti töitä vuosikymmeniä. Aina jotkut syrjäytyy ja siihen ei tarvita autismia eikä keskittymishäiriötä
Ketään ei ole ikinä ihmiskunnan historian aikana kasvatettu pois autismista, se kun ei ole mahdollista.
Entisajan työelämä on tainnut olla autisteille helpompi, kuin nykyajan.
Ehkä sitten olisin joku nero ilman stressiä jos olisin saanut pinnata koulusta. Minullakin toinen vanhempi olisi antanut pinnata. Onneksi toisella oli selkäranka.
Nyt on tilanne että olen tällä hetkellä elämässä kiinni ja onnellinen. Mitään en vaihtaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta pitäisi jotenkin erityisesti ymmärtää jos hänen kanssaan pärjää muutenkin? Monesti kun näitä tapauksia on tullut vastaan, niin vaikuttaa siltä, että diagnoosi on hankittu lähinnä äitiä varten eikä lapsella tai isällä olisi mitään tarvetta sille diagnoosille. Lapsen elämää diagnoosi lähinnä vain haittaa ja diagnoosi on este esimerkiksi moniin ammatteihin pääsylle.
Äitien tulisi hyväksyä se, että suurin osa isistä on konservatiivisempia kasvattajia kuin he. Se, että isä ei käytä tunnemittaria vaan sen sijaan käskee ja rankaisee lasta ei tarkoita sitä, että isä olisi huono kasvattaja. Hänellä on vain erilainen lähtökohta kasvatustyössään kuin mitä äidillä on.
Miten pärjäät _vanhempa
Taitaa tuo jankkaaja itse olla autisti, kun on jäänyt jumittamaan omiin kuvitelmiinsa eikä usko olemassaolevaa faktatietoa. Ihan tyypillistä autistijumittamista.
T: Itsekin autisti
Mutta se on kyllä että jos minulla olisi jotkut maaniset vanhemmat jotka olisivat painostaneet hyviin numeroihin aineissa jotka eivät kiinnosta tai jos olisi koulun jälkeen joutunut vielä menemään johonkin hemmetin turhiin harrastuksiin niin olisin seonnut täysin
Ihan hyvä, ettei lasta totuteta erityiskohteluun, etuoikeuksiin ja oikutteluihin. Saa olla sitä mitä on, mutta silti on samat säännöt kuin muillakin. Ei erityiskohtelua, vaan tasa-arvoinen kohtelu muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Mitä kasvatusta se on, että isä ja lapsi on jatkuvassa vihatilassa toisiaan kohtaan? Miten sillälailla kasvatetaan hyvinvoivaa ja pärjäävä lasta?
Varsinkin, jos lapsi on tytär, hän saa jo ensikokemuksen miehiin isänsä kautta. Tällaisia miehet ovat; draamailijoita, käskyttäjiä, aina vihaisia, eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen, minä en ole kelvollinen tyttönä ja myöhemmin naisena. Me yleensä päädymme parisuhteisiin ja naimisiin lapsuuden ongelmiemme kanssa tiedostamattamme, koska yritämme korjata lapsuuden haasteita, eli tyttären riski saada puolisoksi samanlainen lyttääjä-vihanpitäjä kuin isänsä oli, on erittäin iso. Tästä syystä usea alkoholistin lapsi haksahtaa naimisiin alkoholistin kanssa ja lapsuuden helvetti alkaa alusta.
Onneksi aloittajan lapsen isä kohtelee lasta normaalina. Se parantaa ennustetta kun on edes yksi hyvä vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdottaa, niin vedetään diagnoosikortti esiin. Autistis
Äitylillä on pikkusen tietoaukkoisuutta havaittavissa. Selittää oireita ja sitten sanoo, että ei oireet häiritse vaan oireet. Lapsi raukka.
No sittenhän sen äidin pitää paapoa myös miestään. Eihän autistilta saa vaatia mitään. Jos vaikka lyö lastaan niin sanotaan siihen vaan "hän ei voi sille mitään kun hän on autisti"