Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan

Tässä on kyllä outoja tyyppejä ketjussa. Maskaus on väärin? Miten se voi olla väärin? Siihenhän se kasvatuskin YHDELTÄ OSALTA perustuu, että luodaan sellaisia maskeja, joita jaksaa ylläpitää ilman liian suurta hintaa. Varmaan samoja tyyppejä, joiden mielestä ADHD stimulantti ADHD-ihmiselle on douppaamista. 

Ja se, että jos isä kasvattaa rankaisulla ja vihalla, toinen vaihtoehto on, ettei kasvateta lainkaan? 

Autistiin ei kyllä toimi kovistelu ja viha yhtään, koska on paljon herkempi menemään lukkoon kuin tavallinen lapsi eikä osaa laittaa vastaan. Autistin vastaanpano ei ole puoliensa pitämistä vaan tyyliin kohtaus, kun pelästyt ampiaispesää ja lähdet juoksemaan kirkuen pakoon. Siinä ei haluta kuin pois tilanteesta ja oma turvallisuus takaisin, ei aivot pysty mihinkään oppimiseen samalla. Plus rankaisu voi olla autistin logiikan mukaan täysin epäoikeudenmukaisesti asetettu. Ja siihen oikeuden loukkaukseen voidaan jäädä jumiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan

Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tuohan on niin kuin minä olettaisin, että kun tää

 

 

Luuletko että olen itse normaali? Puhun kokemuksesta. On totta että kaikesta en ole selvinnyt. Armeija esim on autistille mahdoton. Mutta liiallinen paapominen on vammauttamista. Ei puhettakaan että saisi pinnata koulusta 3 tuntia viikosta. Sitä lääkäriä ei lapsen tulevaisuus kiinnosta vaan lapsen tämän hetkinen hyvin vointi. Vanhempi joutuu ajattelemaan pidemmälle.

 

Olen tehnyt työtä vuosikymmeniä ja olen kyllä saanut alku vuonna burn outin josta toivuin kuukausia. Meidän ei ole kaikkien mahdollista saada työtä jonka voi tehdä kotoa. Ne työt vaihtui toimistolle koronan jälkeen.

 

Olen täysin 100% että vanhempani tekivät oikean ratkaisun kun eivät huomioineet epänormaaliuttani. Ainakin minun kohdalla paapominen olisi ollut tuhoisaa. Minulta on vaadittu paljon ja nyt vaadin itseltäni paljon. En muuttaisi mitään. Mieluummin vaikka 10 burn outtia kuin syrjäytyminen

Aa, ymmärrän, sä yleistät nyt autistina itsesi perusteella, että kaikki autistit kokous juuri niin kuin sinä - ja olet väärässä siinä. Sä väität, että autisti pystyy päivittäiseen normaaliin koulunkäyntiin, mutta että autisti ei pysty armeijaan. Mun autistinen puolisoni on käynyt armeijan, ja pärjäsi siellä oikein hyvin. Sen sijaan minä en ole kyennyt normaaliin koulunkäyntiin, niin kuin ei kyennyt mun vanhempani lapsena, ja niin ei kykene mun lapseni nyt.

Se ei ole pinnaamistasi, että lapselle on sovittu lyhennetyt koulupäivät. Sekään ei ole pinnaamistasi, kun lapsi EI PYSTY menemään kouluun. 

Kerro minulle, miten mikään vanhempien vaatiminen auttaa siihen, että lapsi ei pysty menemään kouluun. Miten vaadit lattialla itkevää, hyperventiloivaa ja oksentavaa lasta kouluun? Miten olet ottamatta huomioon tuollaista epänormaaliutta? 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä outoja tyyppejä ketjussa. Maskaus on väärin? Miten se voi olla väärin? Siihenhän se kasvatuskin YHDELTÄ OSALTA perustuu, että luodaan sellaisia maskeja, joita jaksaa ylläpitää ilman liian suurta hintaa. Varmaan samoja tyyppejä, joiden mielestä ADHD stimulantti ADHD-ihmiselle on douppaamista. 

Ja se, että jos isä kasvattaa rankaisulla ja vihalla, toinen vaihtoehto on, ettei kasvateta lainkaan? 

Autistiin ei kyllä toimi kovistelu ja viha yhtään, koska on paljon herkempi menemään lukkoon kuin tavallinen lapsi eikä osaa laittaa vastaan. Autistin vastaanpano ei ole puoliensa pitämistä vaan tyyliin kohtaus, kun pelästyt ampiaispesää ja lähdet juoksemaan kirkuen pakoon. Siinä ei haluta kuin pois tilanteesta ja oma turvallisuus takaisin, ei aivot pysty mihinkään oppimiseen samalla. Plus rankaisu voi olla autistin logiikan mukaan täysin epäoikeudenmukaisesti asetettu. Ja siihen oikeuden loukkaukseen voidaan jää

Maskaus on väärin vai autistin omaa hermostoa ja mielenterveyttä kohtaan. Se on siis meille itsellemme haitallinen tapa.

Tää on ihan ok silloin kuin niitä sosiaalisia tilanteita, joissa joutuu maskaamaan, ei ole liikaa. Silloin siitä kuormituksesta ehtii toipua. Mutta ilmeisesti juuri siitä syystä esim. mä en ole pystynyt opiskelemaan. Pystyn joitakin kuukausia, ehkä puoli vuottakin, mutta sitten tulee täysi stoppi. Koska kun pitää maskata viitenä päivänä viikossa tuntikausia, eikä pääse palautumaan siitä kunnolla, niin jossain vaiheessa tulee romahdus.

Jos mun opiskeluaikana olis tiedetty näistä asioista, niin olisi ehkä voitu välttää nuo romahdukset. 

Ja tämän takia monet autistit pärjää työelämässä, jos voivat tehdä edes osittain etätöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lievästi autistien vammaiseksi paapojat täällä vähän sekoavat sanoissaan. Jos on mahdollista maskata autismi niin varmaan paras että kaikki autistit sitten tekevät niin voidakseen käydä töissä yms. Ja siihen päästään kasvattamalla autisti lapset ihan niin kuin kaikki muut. Eli unohdetaan koko autismi ja kasvatetaan lievästi autistit ilman että heidän huonoa käytöstään ja saamattomuuttaan puolustellaan

Siis hetkonen...kuvitteletko sä, että kaikki autistit on samanlaisia? Että jos se jollain on työkyvyttömäksi tekevä vamma, niin sitten se on niin kaikilla autisteilla? Tai että kun joku autisti kykenee maskaamaan, niin kaikkien autistien pitää pystyä makaamaan? Höpsö. Tu

Minä syrjäydyin jo toisesta burn outista, kun aivot menivät rikki. Älä pidä aivojasi itsestäänselvyytenä.

Tämä! Voihan sitä uhota, että mieluummin kymmenen burn outtia kuin syrjäytyminen, mutta tosiasiassa ihmisen aivot ei kestä kymmentä burn outia. On äärettömän vaarallista ajaa itsensä kerta toisen perään burn outiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.

Tämä! Ei-terveiltä ihmisiltä pitäisi laittaa putket ja piuhat tukkoon, kyllä täällä on ihan tarpeeksi porukkaa joita elätetään veronmaksajien rahoilla.

Mun suvussa on paljon autismin kirjoa, ja lopuillakin on paljon autismin kirjon piirteitä. Kaikki on keskivertoa älykkäämpiä, muutama on Mensan jäsen. On tuomareita, juristeja, lääkäreitä, tutkijoita, matemaatikoita. Suurin osa meidän suvun autisteista on siis tuollaisia. Sitten on muutamia, jotka on ihan yhtä älykkäitä, mutta autisminsa vuoksi eivät työkykyisiä (yksi niistä Mensan jäsenistä on tällainen), ja osalla on sitten liitännäisenä mt-ongelmia. 

Sa

Parempi, että suvussanne ei lisäännyttäisi. Esimerkiksi autistinen lääkäri on jotain aivan hirveää. Olen käynyt autistinen terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja se kokemus oli painajaismainen. 

Minäkin olen käynyt terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, ja se kokemus oli painajaismainen. Kokemus terveyskeskuslääkäristä on erittäin usein painajaismainen, eikä siihen lääkärin neurotyyppi vaikuta. En tosin oikein usko, että se enempää sinä kuin minä voitais mistään tietää, onko lääkäri autisti vai ei.

Mutta ei hätää, sukuni autistit eivät työskentele terveyskeskuslääkäreinä, vaan tutkimuksen parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.

Maskaus on selitys kaikkeen. Kuka vaan voi olla piilonepsy joka maskaa. Maskaus on väärin koska nepsyltä ei voi edellyttää normaalia käytöstä.

Mietipä asiaa tuollaisen leivästi nepsyn näkökulmasta: Jos vaihtoehdot ovat pieni maskaus minkä ansiosta henkilö pärjää yhteiskunnassa, voi käydä töissä ja maksaa veroja, toisena vaihtoehtona se ettei maskaa, ei pärjää, syrjäytyy, ei pääse mukaan työelämään ja joutuu elämään sosiaalituilla niin kumpikohan tuossa on parem

Autisteja on niin pieni osuus väestöstä, ettei yhteiskunta todellakaan kaadu siihen, jos heistä kaikki eivät kykene kokoaikatöihin.

"Autisteja on niin pieni osuus väestöstä, ettei yhteiskunta todellakaan kaadu siihen, jos heistä kaikki eivät kykene kokoaikatöihin."

Parempi kuitenkin artistille itselleen, jollei joudu ihan vain peräkammarinpojaksi, kun on aina paapottu. Vanhemmat laiskuuttaan unohtaneet häntä kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

"Autisteja on niin pieni osuus väestöstä, ettei yhteiskunta todellakaan kaadu siihen, jos heistä kaikki eivät kykene kokoaikatöihin."

Parempi kuitenkin artistille itselleen, jollei joudu ihan vain peräkammarinpojaksi, kun on aina paapottu. Vanhemmat laiskuuttaan unohtaneet häntä kasvattaa.

Autisteja on aika paljon muitakin kuin peräkammarinpoikia. Joista taas puolestaan suinkaan kaikki eivät ole autisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.

Maskaus on selitys kaikkeen. Kuka vaan voi olla piilonepsy joka maskaa. Maskaus on väärin koska nepsyltä ei voi edellyttää normaalia käytöstä.

Mietipä asiaa tuollaisen leivästi nepsyn näkökulmasta: Jos vaihtoehdot ovat pieni maskaus minkä ansiosta henkilö pärjää yhteiskunnassa, voi käydä töissä ja maksaa veroja, toisena vaihtoehtona se ettei maskaa, ei pärjää, syrjäytyy, ei pääse mukaan työelämään ja joutuu eläm

Autisteja on niin pieni osuus väestöstä, ettei yhteiskunta todellakaan kaadu siihen, jos heistä kaikki eivät kykene kokoaikatöihin.

Nimenomaan, puhutaan jostain 1-3 % väestöstä. Eli yhteiskunta ei kyllä siihen kaadu, ettei kaikki autistit pysty olemaan yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Monet silti voisivat osallistua enemmän, jos olisi enemmän mahdollisuuksia osa-aika työhön, etätöihin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.

Maskaus on selitys kaikkeen. Kuka vaan voi olla piilonepsy joka maskaa. Maskaus on väärin koska nepsyltä ei voi edellyttää normaalia käytöstä.

Mietipä asiaa tuollaisen leivästi nepsyn näkökulmasta: Jos vaihtoehdot ovat pieni maskaus minkä ansiosta henkilö pärjää yhteiskunnassa, voi käydä töissä ja maksaa veroja, toisena vaihtoehtona se ettei maskaa, ei pärjää, syrjäytyy, ei pääse mukaan työelämään ja joutuu eläm

 

Samaa mieltä. Mutta sitten pitää pärjätä omillaan eikä vinkua tukitoimia tai yhteiskunnan mukautumista.

Eli av-mamma on valinnut väärän isän lapselleen eikä saa pershedelmäänsä kuriin. Next.

Näin lievästi nepsyn näkökulmasta:

Tuollainen ajatus, että maskaa ja suorita, ei ole mitenkään terveellä pohjalla.

Pärjäsin ulkoisesti loistavasti keski-ikäiseksi ja edes tajuamatta AuDHD:ta. Maskasin eli sopeuduin. Se vaati vaikka kuinka paljon kulisseissa. Joku ihmetteli, miksen matkusta, miksen mene sellaisiin ja tällaisiin töihin, miksen muka ole löytänyt puolisoa.

Keski-iässä sitten siirryin spektrillä harppauksen pahempaan suuntaan, kun dopamiinit loppuivat "kokonaan". Työkyky lähti kerrasta vuosiksi. Kaikki hoitotahot, jotka ovat elämäntarinani kuulleet, ovat sanoneet, että olen valtavan sisukas ja ollut taitava keksimään kompensaatiokeinoja. Ja jokainen sanoo, että nyt on se hetki, kun ei tarvitse vain selviytyä vaan vain olla ja elää sen mitä osaa ja pystyy ja jaksaa.

Diagnosoimattomalla ADHD-ystävälläni tuli myös vajaa viisikymppisenä täysi dopamiiniromahdus. Hän oli monta vuotta työkyvytön, kunnes pääsi jaloilleen ja on nyt tehnyt töitä edelleen, vaikka eläkeikä tuli vastaan jo aikoja sitten. Käynyt jopa verokalentrerissa joinain vuosina. Kun ADHD on siitä jännä, että elämän ja elimistön ollessa kohdillaan, ADHD ihminen on paljon energisempi ja nopeampi ja tuottavampi ja idearikkaampi ja asiakasneuvotteluissa usein jopa karsimaattisempi ja mukaansatempaavampi kuin neurotyypillinen.

On toki myös niitä Asperger-ystäviä, jotka ovat taiteilleet työelämässä ja esivaihdevuosien myötä alkaa nousta seinä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.

Maskaus on selitys kaikkeen. Kuka vaan voi olla piilonepsy joka maskaa. Maskaus on väärin koska nepsyltä ei voi edellyttää normaalia käytöstä.

Mietipä asiaa tuollaisen leivästi nepsyn näkökulmasta: Jos vaihtoehdot ovat pieni maskaus minkä ansiosta henkilö pärjää yhteiskunnassa, voi käydä töissä ja maksaa veroja, toisena vaihtoehtona se ettei maskaa, ei pärjää, syrjäyt

Samaa mieltä. Mutta sitten pitää pärjätä omillaan eikä vinkua tukitoimia tai yhteiskunnan mukautumista.

Mihin tuo viittaa? Yleensä ottaen yhteiskunnassamme hoidetaan vaikeimpia tapauksia, on kyse polvinivelistä tai autismista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.

Autismi ei ole periytyvää. Fakta.

Höpsis. Se nimenomaan on juurikin periytyvää.

Ei se ole. Lopeta valehtelu.

Joku autisti linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.

Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa. 

Eiköhän se aina ole. Oli autisti tai ei.

Omat virheet nähdään toisessa, kun itsessä niitä ei siedetä.

Toisaalta, et voi nähdä toisessa sitä mitä et näe itsessäsi.

Eli virheet nähdään itsessä mutta projisoidaan toiseen ihmiseen.

Ne on toisen virheitä, ei omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.

Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa. 

Eiköhän se aina ole. Oli autisti tai ei.

Omat virheet nähdään toisessa, kun itsessä niitä ei siedetä.

Toisaalta, et voi nähdä toisessa sitä mitä et näe itsessäsi.

Eli virheet nähdään itsessä mutta projisoidaan toiseen ihmiseen.

Ne on toisen virheitä, ei omia.

Eihän läheskään kaikki toimi noin. Kuvaat pikemmin narsistia tai muuta toksista ja itsereflektioon kykenemätöntä tyyppiä. Monilla Asperger (ainakin naisilla) on kyky jopa erittäin syvälliseen ja tarkkanäköiseen itsereflektioon. Ha ääretön hyväuskoisuus toisia kohtaan.

Kysehän ei ole siitä, että ukolle pitäisi pakottaa tietoutta asiasta. Kyseessä on kai täysivaltainen ihminen, joka on ainakin toistaiseksi toinen huoltajista. Mies tuskin haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä jos eroatte. Asiassa on kyse miehen pettymyksestä, joka hänen pitäisi käsitellä terapiassa tms. paikassa, mutta tuskin on halukas siihen. On selvästi toivonut normaalia lasta ja on ehkä näitä, jotka suhtautuvat huvittuneen ärsyyntyneesti näihin nykypentuihin, joilla on joka toisella jokin dg, ei halunnut olla osa tätä joukkoa, mikä on ihan ymmärrettävää. Ja kun todellisuus nyt on mikä on, on lamaantunut, pettynyt ja vihainen tilanteesta. Mutta ei tilanne sinun paapomisellasi ja hääräämiselläsi kummene, jos ukko ei ota vastuuta, on sinun tehtävä omalta osaltasi päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.

Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa. 

Eiköhän se aina ole. Oli autisti tai ei.

Omat virheet nähdään toisessa, kun itsessä niitä ei siedetä.

Toisaalta, et voi nähdä toisessa sitä mitä et näe itsessäsi.

Eli virheet nähdään itsessä mutta projisoidaan toiseen ihmiseen.

Ne on toisen virheitä, ei omia.

Eihän läheskään kaikki toimi noin. Kuvaat pikemmin narsistia tai muuta toksista ja itsereflektioon kykenemätöntä tyyppiä. Monilla Asperger (ainakin naisilla) on kyky jopa erittäin syvälliseen ja tarkkanäköiseen itsereflektioon. Ha ääretön hyväuskoisuus toisia kohtaan.

Tuossa puhutaan yleisesti.

Hyväkyminen ja itserefketio eivät ole sama asia.

Voit tiedostaa itsessäsi olevia piirteitä mutta et hyväksy.

Eikö se juuri ole itserefketiota, että näet itsessäsi asioita, joita et voi hyväksyä ja siirrät ne muihin. Olet silloin tiedostanut itsessäsi asioita, mutta et hyväksynyt ja siirrät ne muihin.

*itsereflektio

(Puhelin näköjään muutti sanan.)

Viesti 378/378    21.08.2025 | 16:24

"Eikö se juuri ole itserefketiota, että näet itsessäsi asioita, joita et voi hyväksyä ja siirrät ne muihin. Olet silloin tiedostanut itsessäsi asioita, mutta et hyväksynyt ja siirrät ne muihin."

On. Siinä nähdään itsessä asioita, mutta ei hyväksytä niitä ja heijastetaan muihin.

Alku hyvä, muuttaa hyvä orastava itsereflektiokyky loppuu ikään kuin kanan lento puolitiehen.