Lue keskustelun säännöt.
Reilu 50v mies. Odotan milloin pääsen hautuumaalle. Elämä turhan rankkaa enkä jaksa enää tätä.
18.08.2025 |
Tarpeeksi elänyt tätä elämää. Elämä ollut rankkaa ja tuntuu siltä että tuulimyllyjä vastaan saanut mennä. Ei tämä normaalia elämää voi olla. Olen sairaseläkkeelle. Lääkitys on. Lasken usein kuinka monta vuotta keskimäärin eloa jäljellä.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksakaa vielä!
Ei jaksa enää, takki on tyhjä.
Silloin pitää itse ymmärtää levätä.
Ehkä on vaan tottunut suorittamaan ja pärjäämään? Ei osaa löysätä.
Apua voi hakea. On erilaisia ryhmiä. Mieli.fi ja kirkolla on hyviä. Miesten linja. Miesten ja poikien talo.
Laita oma jaksaminen ja hyvinvointi tärkeimmäksi.
Itse huomaan uupumuksen siitä, kun tulee olo, etten jaksa vaan haluaisin kuolla vähäksi aikaa ja pakata levänneenä takaisin.
Silloin tajuan, että uupumusta tämä on ja ajan itseni yli.
Kaikille uupuneille:
Sitten vaan löysäämään ja etsimään jotakin, joka rentoutta.
Lääkäriin voi myös mennä.
Tai, jos on joku, jolle voi kertoa/puhua uupumuksesta, niin puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Et ymmärtänyt yhtään, mitä tarkoitin" " Mutta ihmiset ovat tehneet tästä helvetin"
Vastaan: Ei ihmiset ole tehneet sinulle helvettiä. Itse sinä teet valinnat elämässäsi. Vain sairas syyttelee omaa tilaansa muiden ihmisten syyksi.
Esim minulla ja puolisollani ei ole helvettiä, vaan kaikki on hyvin niin suhteessa kuin talouden näkökulmastakin katsottuna. Kumpikaan meistä ei vollota kurjuutta.
Vierailija kirjoitti:
Itse myös 50 v mies ja muutaman vuoden odottanut pois pääsyä. Ihan riittävästi nähnyt tätä julmaa maailmaa.
Niin raukka en ole että omin käsin täältä lähtisin, mutta päivääkään ei ole etten miettisi jo elämän loppumista.
Itselläni sen sijaan vakituinen työ löytyy, vaimo ja melko tervekkin olen. Muuten ei mitään odotettavaa enää tässä elämässä ja olen täysin kyllästynyt kuulemaan huonoja ja pahoja uutisia televisiosta. Maailma on julma.
En ole kertaakaan elämässäni kokenut edes vähää sitä mistä te kerrotte. En ole tuntenut kertaakaan noin. Olen 64 v. takana 42 vuoden työhistoria, jolloin sanoin töissä heipat ja nyt stressistä vapaa.
Vakavan sairauden keskellä, kun oli kaksi vaihtoehtoa joko/tai tyydyin siihen että käy niin kuin tarkoitettu mutta jos voisin itse jotenkin vaikuttaa halu elää on voimakas. Sain jatkaa ja siitä vasta elämä alkoi, toteutin kaikki ne unelmat mitä minulla oli. Elämää rajoittavat neuroosit ja pelot jäivät pois. Koskaan elämä ei ole tuntunut raskasta (vaikka sairauksia ja menetyksiä taipaleella on ollut), en ole valittanut mistään kun tiedän miten hauras, arvokas elämä voi olla.
Tuo valittaminen on elämän mittainen asenne joillakin. Se, miten vaikeuksiin tai sairauksiin itse suhtautuu vaikuttaa siihen miten elämän kokee;onko se elossa olo rangaistus vai suuri lahja. Elämässä on vaikka mitä mahdollisuuksia, mutta ne on itse löydettävä tehtävä niiden eteen töitä, ei niitä kukaan teille tarjottimella tuo.
Se, onko teillä elämältä mitään odotettavaa riippuu teistä itsestänne. Suunnitelkaa ja toimikaa siten että toteutatte unelmat. Eikä mitään muttia.
Se, onko teillä enää mitään odotettavaa elämältä - se riippuu 100%:sti teistä itsestänne. Elämä on lahja, käyttäkää se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon joka ilta, etten heräisi aamulla enää. Tähän saakka olen kuitenkin vielä herännyt ja lähtenyt murheellisena töihin.
T. M51
Mitä haaskausta tuollainen, kun elämä on sinulle annettu.
Vilpittömästi ehdotan teille itsesäälissä kieriskeleville. Tehkää jonkin näköinen "ohjelmarunko" päiviinne. Tarkoitan rutiineja. Ne pitää ajatukset edes osin siinä päivien askareissa.
Säännöllisyyttä arkeen ja jotain toimintaa, josta tulee hyvä mieli.
Toiseksi valitkaa seuranne. Karsikaa pois ne ihmiset elämästä, jotka aiheuttavat ikäviä olotiloja toistuvasti. Tämä puhdistaa ilmaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös 50 v mies ja muutaman vuoden odottanut pois pääsyä. Ihan riittävästi nähnyt tätä julmaa maailmaa.
Niin raukka en ole että omin käsin täältä lähtisin, mutta päivääkään ei ole etten miettisi jo elämän loppumista.
Itselläni sen sijaan vakituinen työ löytyy, vaimo ja melko tervekkin olen. Muuten ei mitään odotettavaa enää tässä elämässä ja olen täysin kyllästynyt kuulemaan huonoja ja pahoja uutisia televisiosta. Maailma on julma.En ole kertaakaan elämässäni kokenut edes vähää sitä mistä te kerrotte. En ole tuntenut kertaakaan noin. Olen 64 v. takana 42 vuoden työhistoria, jolloin sanoin töissä heipat ja nyt stressistä vapaa.
Vakavan sairauden keskellä, kun oli kaksi vaihtoehtoa joko/tai tyydyin siihen että käy niin kuin tarkoitettu mutta jos voisin itse jotenkin vaikuttaa halu elää on voimakas. Sain
--------------------------------------
Tämä on oikea asenne. Täyttä asiaa. Hyvä sinä.
Muistattehan, että nauru pidentää ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on samanlainen tilanne... Ei ole enää mitään.. työpaikka mennyt ,rahat on loppu eikä enää ole mitään toivoa löytää uutta polkua kun on viisikymppisenå liian vanha.,.ystävät on menneet ja lähimmät sukulaiset haudassa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon joka ilta, etten heräisi aamulla enää. Tähän saakka olen kuitenkin vielä herännyt ja lähtenyt murheellisena töihin.
T. M51
👩💋👨.
Yritätkö rakastaa mt-härön ehjäksi?
Sinä olet paha.
En ole. Tämä on totuus:
Toista ei voi rakastaa ehjäksi mutta hyvässä parisuhteessa voi saada korjaavia kokemuksia https://share.google/NO8U24cde652n6nzO
En haluasi itselleni uutta ihmistä, joka kaipaa tai tarvitsee korjausta. Itse sellainen pitää itsensä kanssa työstää eikä tukeutua toiseen, varsinkan jos kyse on uudesta ihmissuhteesta. Mutta onhan niitä naiveja jotka luulee että vain heidän rakkautensa parantaa rikollisen, sairaan jne eikä sellainen luulo ole tervettä, joten siinä sitten kaksi sairasta kietoutuu yhteen lopputulos on yleensä huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vilpittömästi ehdotan teille itsesäälissä kieriskeleville. Tehkää jonkin näköinen "ohjelmarunko" päiviinne. Tarkoitan rutiineja. Ne pitää ajatukset edes osin siinä päivien askareissa.
Säännöllisyyttä arkeen ja jotain toimintaa, josta tulee hyvä mieli.
Toiseksi valitkaa seuranne. Karsikaa pois ne ihmiset elämästä, jotka aiheuttavat ikäviä olotiloja toistuvasti. Tämä puhdistaa ilmaa kummasti.
No se hyvä puoli on että pääsi töistä pois oli että pääsi eroon noista rasittavista ihmisistä
Ihan tyhjästä on monet ihmiset lähteneet elämään, 17 - vanhana toihin ja lopulta 45 työvuoden jälkeen eläkkeelle. Sitä eläkettäkin peukku-nuoriso nyt himoitsee.
Ei se aina helppoa ollut, mutta ei niin vaikeaakaan kuin nyt valitetaan jo juuri radiossa, että työtä ei viitsi tehdä jos se ei ole "antavaa". Kyllä prkle on pitänyt haisevat paskakaivotkin jonkun tyhjentää, tai voisi nämä antavaa ja syvästi tarkoituksellista työtä vikisevät nenät nyrpistyä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oonki hautuumaalla joka päivä, nimittäin töissä. T. Reilu 19v mies
Vierailija kirjoitti:
Täällä on samanlainen tilanne... Ei ole enää mitään.. työpaikka mennyt ,rahat on loppu eikä enää ole mitään toivoa löytää uutta polkua kun on viisikymppisenå liian vanha.,.ystävät on menneet ja lähimmät sukulaiset haudassa..
Hanki uusia ystäviä, se tulee tuntumaan siltä kuin avaisi ikkunan jonka takana on ollut tunkkaista ilmaa.
Ja miten niitä uusia ystäviä, päiväntuttavia hankitaan; tapoja on kymmenittäin. Mut sun on ensin päätettävä, tehtävä, lähdettävä.
Oltava utelias ja avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse myös 50 v mies ja muutaman vuoden odottanut pois pääsyä. Ihan riittävästi nähnyt tätä julmaa maailmaa.
Niin raukka en ole että omin käsin täältä lähtisin, mutta päivääkään ei ole etten miettisi jo elämän loppumista.
Itselläni sen sijaan vakituinen työ löytyy, vaimo ja melko tervekkin olen. Muuten ei mitään odotettavaa enää tässä elämässä ja olen täysin kyllästynyt kuulemaan huonoja ja pahoja uutisia televisiosta. Maailma on julma.
omin keinoin lähteminen vaatii rohkeutta
sairaalassa paskat vaipoissa lähtien on pelkurin tie ulos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vilpittömästi ehdotan teille itsesäälissä kieriskeleville. Tehkää jonkin näköinen "ohjelmarunko" päiviinne. Tarkoitan rutiineja. Ne pitää ajatukset edes osin siinä päivien askareissa.
Säännöllisyyttä arkeen ja jotain toimintaa, josta tulee hyvä mieli.
Toiseksi valitkaa seuranne. Karsikaa pois ne ihmiset elämästä, jotka aiheuttavat ikäviä olotiloja toistuvasti. Tämä puhdistaa ilmaa kummasti.
No se hyvä puoli on että pääsi töistä pois oli että pääsi eroon noista rasittavista ihmisistä
Oikein hyvä. Nyt sinä voit valita ne ihmiset joiden kanssa haluat olla tekemisissä.
Älä enää anna ikävien ihmisten viedä energiaasi. Pikku hiljaa alat huomata että kivojen ihmisten seura antaa hyvää energiaa ja voit jatkaa sitä hyvän kierrettä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mä oonki hautuumaalla joka päivä, nimittäin töissä. T. Reilu 19v mies
et kyllä vaikuta kovin reilulta
"En haluasi itselleni uutta ihmistä, joka kaipaa tai tarvitsee korjausta. Itse sellainen pitää itsensä kanssa työstää eikä tukeutua toiseen, varsinkan jos kyse on uudesta ihmissuhteesta. Mutta onhan niitä naiveja jotka luulee että vain heidän rakkautensa parantaa rikollisen, sairaan jne eikä sellainen luulo ole tervettä, joten siinä sitten kaksi sairasta kietoutuu yhteen lopputulos on yleensä huono."
-------------------
Osuit asian ytimeen. Toivottavasti muutin ymmärtävät tosiasian.
Muutos lähtee itsestä. Ei toinen ihminen pysty rakastamaan ketään ehjäksi. Se on kokemusten ja kantapäiden kautta todettu jo vaikka kuinka kauan.
Nimenomaan naisilla on tätä kuvitelmaa, ja se kuvitelma on lapsellinen. Väitän jopa, että sairas manipuloimalla ja syyllistämällä kumppaniaan , saa kumppaninsa uhraamaan elämäänsä sairaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös 50 v mies ja muutaman vuoden odottanut pois pääsyä. Ihan riittävästi nähnyt tätä julmaa maailmaa.
Niin raukka en ole että omin käsin täältä lähtisin, mutta päivääkään ei ole etten miettisi jo elämän loppumista.
Itselläni sen sijaan vakituinen työ löytyy, vaimo ja melko tervekkin olen. Muuten ei mitään odotettavaa enää tässä elämässä ja olen täysin kyllästynyt kuulemaan huonoja ja pahoja uutisia televisiosta. Maailma on julma.omin keinoin lähteminen vaatii rohkeutta
sairaalassa paskat vaipoissa lähtien on pelkurin tie ulos
Oletko se rohkea, joka näyttää mallia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös 50 v mies ja muutaman vuoden odottanut pois pääsyä. Ihan riittävästi nähnyt tätä julmaa maailmaa.
Niin raukka en ole että omin käsin täältä lähtisin, mutta päivääkään ei ole etten miettisi jo elämän loppumista.
Itselläni sen sijaan vakituinen työ löytyy, vaimo ja melko tervekkin olen. Muuten ei mitään odotettavaa enää tässä elämässä ja olen täysin kyllästynyt kuulemaan huonoja ja pahoja uutisia televisiosta. Maailma on julma.omin keinoin lähteminen vaatii rohkeutta
sairaalassa paskat vaipoissa lähtien on pelkurin tie ulos
Rohkeuttako sinulta puuttuu? Silloin kannattaa heittää itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Laita reppuun eväät ja suuntaa Lappiin tai korpeen. Vähempikin riittää mutta siten että joudut kamppailemaan selvitäksesi. Epäilen että sulla on nyt liian flegmaattinen ja omasta mielestäsi tylsä arki. Olet vain tylsistynyt.
Vain #97. t.👋