HS: Espoolaisopettaja vaatii vanhempia kirjoittamaan kirjeen lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi pyytää oppilaita kirjoittamaan aineen aiheesta "MInun perheeni". Ne vasta värikästä luettavaa ovat, siellä aika avoimesti kerrotaan niin kaljalle person isän toilailut kuin äidin kiukku. 

 

Tuo on yksityiselämän urkkimista, ja siitä voi seurata opelle syyte mm. vainoamisesta.

Vainoamisesta? Toivottavasti olet satukirjailija. Sinulla on mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hauska juttu. Siinä jätettiin mainitsematta, että kyseessä on ruotsinkielinen koulu. Itse opetan suomenkielisellä puolella  ja jos pyytäisin vanhemmilta kirjeen, niin vastaukset voisi laskea yhden käden sormilla. Yli puolet huoltajista ei osaa suomea tai ylipäänsä kirjoittaa millään kielellä ja loppuja ei paljoa kinostele.

Tämä on taivaan tosi. Siksi laitoin lapseni (3kpl) ruotsinkieliseen. Yksinkertaisesti, siellä on vaan asiat niin paremmin.

Ovatko lapsesi ruotsinkielisiä? Omalla äidinkielellä opiskelu kehittää abstraktin ajattelun taitoa paremmin 10-12 -vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi pyytää ja kun vanhempi ei tuollaista kirjettä kirjoita, tietää opettaja, että ongelmia on tulossa ja paljon. 

Fiksu vanhempi oivaltaa, että kirjeessä on vain ne asiat, jotka hän itse haluaa kirjoittaa. Ei siis tarvitse kertoa, että perheen isä käy vieraissa ja äidillä on tapana saada siitä itkupotkuraivareita ja lapset itkee itsensä uneen. Ehei, sitä voi kirjoitata, että Leo harrastaa jalkapalloa ja harkat on tiistaisin ja torstaisin, Leon parhaat kaverit ovat Luca ja Rasmus, jotka asuvat naapurissa ja koko perhe pelaa mielellään yhdessä lautapelejä.

Ja mitä opettaja tekee ylläolevalla tiedolla? Miten se vaikuttaa lapsen oppimiseen? 

Huomaa, kuin pihalla ihmiset ovat lastensa elämästä, jos tällaista pitää kysyä. Opettajan tärkein työkalu on kyky olla läsnä lapsen kanssa. Oppilaat koulussa eivät ole kasvottomia ja persoonattomia hahmoja, vaan heidän persoonansa vaikuttaa vahvasti siihen, minkälaisen lähestymistavan opettaja voi ottaa kyseisen oppilaan oppimisessa. Etenkin silloin, kun tulee haasteita. Ja yleensä niitä tulee aina jossain kohtaa. Oppilaantuntemus on merkittävässä roolissa opetustyössä.

Vierailija kirjoitti:

 

Mun pojan ekaluokan ope toteutti myös tuon idean, siitä on aikaa jo vuosia. Idea on mun mielestä kiva.

Vanhemmille kyllä sanoisin, että kannattaa harkita, mitä siihen kirjeeseen kirjoittaa.

Mä itse olen innostuvaa ja rönsyilevää sorttia, ja kirjoitin kirjeen vähän kiireessä, sen kummemmin perehtymättä. Tulin jotenkin vahingossa kirjoittaneeksi jotakin sellaista, että poika on aktiivinen ja innostuva ja luettelin siihen kaikenlaisia harrastuksia, joita oli kokeillut ja joista olisi kiinnostunut. Opettaja otti oikein erikseen vanhempainillassa puheeksi sitten sen, että ekaluokkalaisella ei tarvitse olla mitään harrastuksia, ei saa kuormittaa lasta liikaa jne jne ja koin ja näin, että tämä oli suoraan minulle suunnattu, otti siis minun esittäytymisen jälkeen ja katsoi suoraan minua puhuessaan.

Ei poika oikeasti mikään harrastushirmu ollut, eikä häntä mihinkään painostettu kotona, tykkäsi käydä futiksessa

Tuo on ihan normi puhe lähes jokaiselle alkuopetuksen vanhempainillassa. Samat puheet olivat useaan kertaan omien lasten luokissa. Jos hän sattui sinua katsonaan, ei välttis tarkoittanut saarnata sinulle mitenkään. Aika herkillä vanhemmat näköjään "arvostelun" suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hauska juttu. Siinä jätettiin mainitsematta, että kyseessä on ruotsinkielinen koulu. Itse opetan suomenkielisellä puolella  ja jos pyytäisin vanhemmilta kirjeen, niin vastaukset voisi laskea yhden käden sormilla. Yli puolet huoltajista ei osaa suomea tai ylipäänsä kirjoittaa millään kielellä ja loppuja ei paljoa kinostele.

Tämä on taivaan tosi. Siksi laitoin lapseni (3kpl) ruotsinkieliseen. Yksinkertaisesti, siellä on vaan asiat niin paremmin.

Ovatko lapsesi ruotsinkielisiä? Omalla äidinkielellä opiskelu kehittää abstraktin ajattelun taitoa paremmin 10-12 -vuotiaana.

 

Mun kokemuksen mukaan on aika tavallista, ettei ruotsinkieliset osaa kirjoittaa oikein kunnolla mitään kieltä. Pienissä piireissä murre tahtoo olla niin vahva, ettei oikean yleiskieli suju kirjoitettaessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuon tarkoitus ole selvittää, että millaisista kodista/oloista lapsi  kouluun tulee. Kokenut ammattilainen pystyy päättelemään paljon siitä, mitä kirjoittaa ja luultavasti vielä enemmän siitä, mitä ei kirjoiteta. 

Reaktiot täällä hämmästyttävät, kun ottaa lapsen edun huomioon.

Millä pätevyydellä, ja varsinkin oikeudella, joku ala-asteen luokanopettaja alkaa tekemään psykologisia profiileja lapsen vanhemmista ja kasvuoloista yhden kirjeen, jota täälläkin on sanottu olevan vain muutama lause lapsesta oppijana, perusteella? Sairasta, jos joku todellakin alkaa arvottamaan lapsia tällä tavalla!

Nämä tulkinnat tulevat nyt ihan palstalaisten omista päistä. Kukaan opettaja ei ole mitään tuollaista ilmaissut. 

Kuinka te uskallatte kirjoittaa julkisella palstalla? Joku tietää teidän IP-osoitteet ja voi tehdä tulkintaa muutenkin näistä ulostuloista!! 

Mitäs huonoa tuossa pyynnöstä on? Hyvä asianhan tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs huonoa tuossa pyynnöstä on? Hyvä asianhan tuo. 

Ongelmavanhemmat toki paljastuvat heti kun ei kirjettä tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kuulostaa mukavalta. Arvostan tiivistä yhteistyötä koulun ja kodin välillä.

Tietysti joillekin uraohjus vanhemmille stressaavaa löytää aikaa lapsen koulujutuille. Ja kurjaa lapsille joilla ongelmaperhe jossa ei välitetä. Mutta ehkä sekin kertoo opettajalle jotain oppilaasta ja kotioloista.

Tiedän koulun, jossa suurin osa kodin viestinnästä tulee asianajajan kautta. Näissä vanhemmat siis kykenevät palkkaamaan asianajajan ja ohjeistamaan hänet, mutta eivät kykene itse olemaan kouluun yhteydessä.

Äidinkielen opettaja:Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Olen itsekin äidinkielen opettaja, kolmekymmentä vuotta alalla ollut.

Oletuksien kanssa on sama juttu kuin tieteentekijöiden maailmankuvien: täytyy olla tietoinen omista oletuksistaan ja varoa, etteivät ne vaikuta vääristävästi omaan toimintaan tai johtopäätöksiin.

Ilman oletuksia ei ihminen voi elää, se on mielemme lajityypillistä toimintaa. Kun tapaan vanhempia, oletuksia syntyy, haluan tai en. Minun täytyy vain olla niistä tietoinen ja varmistaa, että ne eivät vaikuta siihen, miten kohtelen oppilasta.

Minusta on myös hyödyllistä tietää vanhempien ammatit. Jos tätä käytäntöä joku pitää huonona, sen alta paljastuu asenne, että akateemiset ammatit ovat arvokkaampia kuin käytännön ammatit ja että koulu arvostaa enemmän akateemisten vanhempien lapsia. Ja että tästä pääsee eroon vain, jos ei tiedä vanhempien ammatteja.

Itse arvostan putkiasentajan ammattia yhtä paljon kuin esim. opettajan. Käytännön ammateissa olevien lapsilla on usein vanhemmilta perittyjä kädentaitoja ja käytännöllistä ajattelua. Se, että tiedän oppilaani olevan putkiasentajan lapsi, ei vaikuta haitallisesti oppilas-opettaja -suhteeseemme.

Näppärää. Opettaja näkee heti kenen vanhemmat ei lapsestaan välitä kun eivät yhtä kirjettä jaksa kirjoittaa. Sitten hän osaa antaa tukea niille huonojen perheiden lapsille

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo opettaja varmistaa tietoturvan ja yksityisyyden suojan? Miten ja missä nämä kirjeet säilytetään, kenellä on pääsy kirjeisiin ja milloin ne hävitetään? 

Varuuksi kannattaa kirje kirjottaa katoavalla musteella jos sellaista on.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs huonoa tuossa pyynnöstä on? Hyvä asianhan tuo. 

Liikaa luotettu ja kerrottu on huono asia koska se luo ennakkokäsityksen ilman lapsen tuntemista ja kerrottua voi käyttää niin halutessaan kirjoittajaa ja lasta vastaan.

Kirjoitetun voi myös ymmärtää eri tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitin ihan pyytämättä tuollaisen kirjeen. En heti ensimmäisenä päivänä, mutta ennen kuin olin tavannut opettajaa kasvotusten. Oli asioita, joista halusin kertoa, jotta opettaja osaa ne huomioida, jos ei ole itse jo niitä huomannut. Ihan varmistaakseni, että olemme samalla sivulla lapsen asioissa. Hyvin on yhteistyö toiminut koko koulutaipaleen..

Peruskoululaki jopa velvoittaa koulun tekemään yhteistyötä kodin kanssa. Joissakin kouluissa hoidetaan tosi mallikkaasti. Hyvä juttu on tämä kirjeen pyytäminenkin. Opettaja saa tietoa taholta, joka tuntee lapsen hyvin ja pystyy sitten ottamaan tämän opetuksessaan huomioon.

Millaisia huomioita vanhemman pitäisi kertoa opettajalle? Lapsi voi käyttäytyä koulussa ihan toisin kuin kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on hauska juttu. Siinä jätettiin mainitsematta, että kyseessä on ruotsinkielinen koulu. Itse opetan suomenkielisellä puolella  ja jos pyytäisin vanhemmilta kirjeen, niin vastaukset voisi laskea yhden käden sormilla. Yli puolet huoltajista ei osaa suomea tai ylipäänsä kirjoittaa millään kielellä ja loppuja ei paljoa kinostele.

Tämä on taivaan tosi. Siksi laitoin lapseni (3kpl) ruotsinkieliseen. Yksinkertaisesti, siellä on vaan asiat niin paremmin.

Ovatko lapsesi ruotsinkielisiä? Omalla äidinkielellä opiskelu kehittää abstraktin ajattelun taitoa paremmin 10-12 -vuotiaana.

 

Toivottavasti edes toinen vanhemmista on ruotsinkielinen, muuten voi tulla kovin mielenkiintoinen kirje 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuon tarkoitus ole selvittää, että millaisista kodista/oloista lapsi  kouluun tulee. Kokenut ammattilainen pystyy päättelemään paljon siitä, mitä kirjoittaa ja luultavasti vielä enemmän siitä, mitä ei kirjoiteta. 

Reaktiot täällä hämmästyttävät, kun ottaa lapsen edun huomioon.

Millä pätevyydellä, ja varsinkin oikeudella, joku ala-asteen luokanopettaja alkaa tekemään psykologisia profiileja lapsen vanhemmista ja kasvuoloista yhden kirjeen, jota täälläkin on sanottu olevan vain muutama lause lapsesta oppijana, perusteella? Sairasta, jos joku todellakin alkaa arvottamaan lapsia tällä tavalla!

Nämä tulkinnat tulevat nyt ihan palstalaisten omista päistä. Kukaan opettaja ei ole mitään tuollaista ilmaissut. 

Kuinka te uskallatte kirjoittaa julkisella palstall

Tuossahan se on jo aloituksessa: Espoon opettaja vaatii perheiltä selvitystä näiden yksityiselämästä ja uhkaa lapsen koulusta erottamisella, jos annettu vastaus ei tyydytä.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opettaja:Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Olen itsekin äidinkielen opettaja, kolmekymmentä vuotta alalla ollut.

Oletuksien kanssa on sama juttu kuin tieteentekijöiden maailmankuvien: täytyy olla tietoinen omista oletuksistaan ja varoa, etteivät ne vaikuta vääristävästi omaan toimintaan tai johtopäätöksiin.

Ilman oletuksia ei ihminen voi elää, se on mielemme lajityypillistä toimintaa. Kun tapaan vanhempia, oletuksia syntyy, haluan tai en. Minun täytyy vain olla niistä tietoinen ja varmistaa, että ne eivät vaikuta siihen, miten kohtelen oppilasta.

Minusta on myös hyödyllistä tietää vanhempien ammatit. Jos tätä käytäntöä joku pitää huonona, sen alta paljastuu asenne, että akateemiset ammatit ovat arvokkaampia kuin käytännön ammatit ja että koulu arvostaa ene

Kerrotko, mitä hyötyä sinulle on siitä, että tiedät vanhempien ammatit. Pystytkö hyödyntämään tuota tietoa esimerkiksi opetuksen suunnittelussa tai oppimateriaalien laatimisessa? Tai miten tuo tieto auttaa oppilaiden arvioinnissa? 

"Itse arvostan putkiasentajan ammattia yhtä paljon kuin esim. opettajan. Käytännön ammateissa olevien lapsilla on usein vanhemmilta perittyjä kädentaitoja ja käytännöllistä ajattelua. Se, että tiedän oppilaani olevan putkiasentajan lapsi, ei vaikuta haitallisesti oppilas-opettaja -suhteeseemme. "

Isäni on autoalalla. Mitä se kertoo minusta? 

Minulla ei ole edes ajokorttia. Miksi isäni ammatin takia oletit niin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opettaja:Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Olen itsekin äidinkielen opettaja, kolmekymmentä vuotta alalla ollut.

Oletuksien kanssa on sama juttu kuin tieteentekijöiden maailmankuvien: täytyy olla tietoinen omista oletuksistaan ja varoa, etteivät ne vaikuta vääristävästi omaan toimintaan tai johtopäätöksiin.

Ilman oletuksia ei ihminen voi elää, se on mielemme lajityypillistä toimintaa. Kun tapaan vanhempia, oletuksia syntyy, haluan tai en. Minun täytyy vain olla niistä tietoinen ja varmistaa, että ne eivät vaikuta siihen, miten kohtelen oppilasta.

Minusta on myös hyödyllistä tietää vanhempien ammatit. Jos tätä käytäntöä joku pitää huonona, sen alta paljastuu asenne, että akateemiset ammatit ovat arvokkaampia k

Opettaja voi vihjata lapsen arvosanan nousevan, jos putkimies-isä asentaa uuden pöntön kaverihintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Näppärää. Opettaja näkee heti kenen vanhemmat ei lapsestaan välitä kun eivät yhtä kirjettä jaksa kirjoittaa. Sitten hän osaa antaa tukea niille huonojen perheiden lapsille

Tai juuri toisin päin. Näkee, ketkä vanhemmat voivat ruveta hankaliksi, jos heidän kultamussukkansa ei saa "ansaitsemiaan" numeroita ja oikeanlaista huomiota. Ja voi antaa piutpaut niille lapsille, joiden vanhemmista tietää, ettei heitä kiinnosta lapsen asiat.

Kirjeiden kirjoittamisessa on siis riski, että se eriarvoistaa lapsia opettajan silmissä.