HS: Espoolaisopettaja vaatii vanhempia kirjoittamaan kirjeen lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ope haluaa tietää, mistä jutuista lapsi tykkää ja on kiinnostunut. Mitä ehkä osaa, mitä opettelee. Onko tykännyt koulusta vai ei. Miksi?  Jotta osais olla parempi ope lapselle. Lapsi oppis ja viihtyis. 

Ja te täällä riehutte, että, en kyllä kerro, hirveetä, mites tietoturva! Mä niin toivon, ettei teillä ole lapsia. 

Valitettavasti juuri näillä turhasta riehujilla on lapsia ja opettajat joutuvat heidän sekoiluistaan (siis vanhempien) kärsimään.

Ensinnäkään ope ei vaadi, vaan pyytää. On ihan vapaaehtoista, ei pakko.

On muuten hyvä veto. Veikkaanpa että kirjeet kertovat yllättävän paljon kotioloista, vaikkei niistä kirjeessä mainittaisi sanallakaan - ja erityisesti kirjeen puuttuminen kertoo vielä enemmän. 

En kirjoittaisi tällaista kirjettä, kasvotusten voin kyllä keskustella. Lapsi on jo aikuinen, mutta aikoinaan tuli käytyä kaikki vanhempainillat ja -vartit läpi ja kannatan kyllä niitä. Mielellään tapasin opettajan kahden kesken ja juttelin lapsen koulunkäynnistä. Siinä hetkessä on vaan helpompi suodattaa tietoa, mitä antaa lapsesta ja perhetilanteesta opettajalle/koululle. Perheen tilanne oli mitä parhain, siitä ei ollut kyse, mutta olen periaatteessa sitä vastaan, että annan lapseni puolesta hänestä henkilökohtaista tietoa perheen ulkopuolelle. Se on vähän saman kuin lapsen tietojen levittäminen somessa, mitä en myöskään tee. Koulu tarvitsee toki jonkin verran tietoa, mutta suullisesti sitä on helpompi rajata. Mitään kaikenkattavaa kirjallista henkilökohtaisten asioiden selvitystä en tee kenestäkään. Ja niinkuin täällä jo joku totesikin, opettaja otti jo kirjeessä mainitut lapsen harrastukset hampaisiinsa ja tavallaan käytti tietoa väärin ja väärällä tavalla.

Pyytää vai vaatii? Klikkiotsikosta "miten niin, ette tajunneet lukea juttua oikein"-tilanteeseen muutamassa sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Mitkä ovat näitä "oleellisia asioita" ja miksi? 

 

Etkö tunne omaa lastasi? Jos tuntisit, tietäisit kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään ope ei vaadi, vaan pyytää. On ihan vapaaehtoista, ei pakko.

On muuten hyvä veto. Veikkaanpa että kirjeet kertovat yllättävän paljon kotioloista, vaikkei niistä kirjeessä mainittaisi sanallakaan - ja erityisesti kirjeen puuttuminen kertoo vielä enemmän. 

Kirjeen puuttuminen kertoo lähinnä siitä, että vanhemmat ovat eri mieltä tällaisista tempauksista. Tästäkin tempauksesta tulee elävästi mieleen Kumman kaa -sarjan Ellu, muistattehan tämän terveydenhoitajan, joka päättää alkaa kartoittaa koko koulun oppilaiden psyykkeet, koska on 'melkein' psykologi. Ja tämä kommentti mihin vastaan vaikuttaa ihan Annen kommentilta Ellun ideaan...

Minä kirjoitin ihan pyytämättä tuollaisen kirjeen. En heti ensimmäisenä päivänä, mutta ennen kuin olin tavannut opettajaa kasvotusten. Oli asioita, joista halusin kertoa, jotta opettaja osaa ne huomioida, jos ei ole itse jo niitä huomannut. Ihan varmistaakseni, että olemme samalla sivulla lapsen asioissa. Hyvin on yhteistyö toiminut koko koulutaipaleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Mitkä ovat näitä "oleellisia asioita" ja miksi? 

 

Etkö tunne omaa lastasi? Jos tuntisit, tietäisit kyllä. 

Osaako se opettaja sitten päättää mitkä kirjeessä mainitut ovat oleellisia? 

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi pyytää ja kun vanhempi ei tuollaista kirjettä kirjoita, tietää opettaja, että ongelmia on tulossa ja paljon. 

Fiksu vanhempi oivaltaa, että kirjeessä on vain ne asiat, jotka hän itse haluaa kirjoittaa. Ei siis tarvitse kertoa, että perheen isä käy vieraissa ja äidillä on tapana saada siitä itkupotkuraivareita ja lapset itkee itsensä uneen. Ehei, sitä voi kirjoitata, että Leo harrastaa jalkapalloa ja harkat on tiistaisin ja torstaisin, Leon parhaat kaverit ovat Luca ja Rasmus, jotka asuvat naapurissa ja koko perhe pelaa mielellään yhdessä lautapelejä.

Jos opettaja tekisi tuollaisia oletuksia siitä, että ei saa pyytämäänsä kirjettä, niin hän on väärässä ammatissa. Fiksu ja ammattitaitoinen opettaja ei pidä omia ideoitaan ainoina oikeina tapoina toimia eikä vedä noin yksinkertaistettuja johtopäätöksiä. Mutta totta on, että monet opettajat ovat väärässä ammatissa. 

Äkkiäkös tuollaisen chatgtp:llä tekaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä pillastujilla ole mitään sanottavaa lapsestanne, ette halua lastenne parasta oppimisen suhteen?

Niin tämähän oli ruotsinkielinen koulu, jos joku ei heti ymmärtänyt. Ei tällaista palvelua voisi edes olla, jos luokalla olisi S2-oppilaita, kun päivä menee selviytymiseen.

Siellä luokassa on vähintään 20 yksilöä. Opettajan aika menee massan raahaamisessa eteenpäin, ei yksilöiden huomioimisessa. Meidän yksilö olisi hyötynyt matematiikan  eriyttämisestä ylöspäin. Sai joko samoja tehtäviä lisää tai ihan uudenlaisia, joihin opettaja ei ehtinyt perehdyttää, koska osa oli vielä ihan pihalla peruslaskuista. 

Peruskoulu opettaa älykkäät lapset siihen, että läksyjä ei ole, koska ne tehtiin jo tunnilla. Kokeeseen ei tarvitse lukea, koska kaikki jäi jo tunnilla mieleen. Sitten lukiossa onkin jännää, kun läksyjä on paljon ja oppitunnit voivat olla jopa melkein 2h mittaisia. Ihan myrkkyä löysän peruskoulun jälkeen.

Ai niin, nopeasti oppivat pääsevät peruskoulussa opettamaan hitaammin edistyviä. Siinä se arjen huomiointi. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän niilo-petteri on täysi ahdhd ja tuleva narkkarijuoppo pikku nilkki rikollinen.

T vauva palstan we tee mama

sen takia mammat ei tästä innostukaan, hyvä kun itse pääsivät jotenkuten koulusta läpi eikä aikuisiällä lueta yhden yhtä kirjaa, saatika että kirjoitettaisiin jotakin :D

Eiköhän tuon tarkoitus ole selvittää, että millaisista kodista/oloista lapsi  kouluun tulee. Kokenut ammattilainen pystyy päättelemään paljon siitä, mitä kirjoittaa ja luultavasti vielä enemmän siitä, mitä ei kirjoiteta. 

Reaktiot täällä hämmästyttävät, kun ottaa lapsen edun huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuon tarkoitus ole selvittää, että millaisista kodista/oloista lapsi  kouluun tulee. Kokenut ammattilainen pystyy päättelemään paljon siitä, mitä kirjoittaa ja luultavasti vielä enemmän siitä, mitä ei kirjoiteta. 

Reaktiot täällä hämmästyttävät, kun ottaa lapsen edun huomioon.

Millä pätevyydellä, ja varsinkin oikeudella, joku ala-asteen luokanopettaja alkaa tekemään psykologisia profiileja lapsen vanhemmista ja kasvuoloista yhden kirjeen, jota täälläkin on sanottu olevan vain muutama lause lapsesta oppijana, perusteella? Sairasta, jos joku todellakin alkaa arvottamaan lapsia tällä tavalla!

Vierailija kirjoitti:

Jutussa haastateltu äiti koki tämän hyvänä. Palsamutsit vaan jaksavat valittaa.

Varmaan 90 prossaa pitää hyvänä. Vanhemmat lähes aina kokee tarpeelliseksi kertoa lapsestaan ja auttaa näin sekä opettajaa työssään että lastaan koulunkäynnissä ja oppimisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitin ihan pyytämättä tuollaisen kirjeen. En heti ensimmäisenä päivänä, mutta ennen kuin olin tavannut opettajaa kasvotusten. Oli asioita, joista halusin kertoa, jotta opettaja osaa ne huomioida, jos ei ole itse jo niitä huomannut. Ihan varmistaakseni, että olemme samalla sivulla lapsen asioissa. Hyvin on yhteistyö toiminut koko koulutaipaleen..

Peruskoululaki jopa velvoittaa koulun tekemään yhteistyötä kodin kanssa. Joissakin kouluissa hoidetaan tosi mallikkaasti. Hyvä juttu on tämä kirjeen pyytäminenkin. Opettaja saa tietoa taholta, joka tuntee lapsen hyvin ja pystyy sitten ottamaan tämän opetuksessaan huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ko. opettajalla on tässä tehtävässä hyvä tarkoitus. En kuitenkaan antaisi itse tuollaista tehtävää oppilaideni vanhemmille, sillä se voi olla pahimmillaan myös eriarvoistava. Olen äidinkielen opettaja, joten minulle olisi erittäin helppoa kirjoittaa lapsestani sivukaupalla kielellisesti tasokasta tekstiä. Kylläpä olisi mukavaa kirjoittaa omasta pikku nuppusestani ja samalla näyttää opettajalle, kuinka hienosti kirjoittaminen sujuu tältä äidiltä. Mutta miltähän tehtävä tuntuisi vanhemmasta, jolla on vaikkapa keskivaikea tai vaikea lukivaikeus tai jokin muu syy sille, että kirjoittaminen ei suju? Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Oikeastiko suhtaudut tuohon omasta lapsesta kertomiseen jonkinlaisena kilpailuna? Olen kirjoittanut muutam

Ilmaisin itseäni turhan kärkevästi, mikä varmaan vaikutti siihen, miten sinä ja pari muutakin keskustelijaa tulkitsitte viestiäni. En suhtaudu omasta lapsesta kertomiseen kilpailuna, vaan mietin, miltä tuollainen kirjoitustehtävä tuntuu erilaisten vanhempien mielestä. Tiedän työni puolesta, että aikuisväestönkin kirjoitustaidossa on valtavaa vaihtelua ja sille vaihtelulle on ymmärrettäviä ja inhimillisiä syitä. Lisäksi kokemukset kirjoittamisesta ja luottamus omiin taitoihin kirjoittajana vaihtelevat todella paljon. On vanhempia, joille tuollainen kirjoitustehtävä on todella helppo ja mieluinen. On myös vanhempia, jotka rakastavat lastaan, ovat fiksuja ja mukavia ihmisiä ja haluavat kaikin mahdollisin tavoin tukea lastaan koulunkäynnissä - ja ovat aivan kauhuissaan tuollaisesta kirjoitustehtävästä, koska eivät pysty kirjoittamaan edes sellaista ranskalaisin viivoin koottua luetteloa. Juuri ne vanhemmat eivät ole todennäköisesti ihan ensimmäisenä kertomassa, millaisia tuntemuksia tuollainen tehtävä herättää. 

Koulutukseni puolesta tiedän myös, että me kaikki teemme sekä tietoisesti että tietämättämme monenlaisia oletuksia eri tekstien kirjoittajista. En ajattele, että ko. opettaja tai kukaan muukaan opettaja tekisi tieten tahtoen pahantahtoisia oletuksia oppilaidensa vanhempien kirjoittamista kirjeistä tai Wilma-viesteistä. Olisi kuitenkin naiivia ajatella, että yksikään opettaja ei tekisi yhtään minkäänlaisia oletuksia ja tulkintoja vanhemman kirjoittamasta tekstistä. Opettaja kuitenkin on käynyt läpi melkoisen koulutuspolun, jonka aikana hänelle on moneen kertaan painotettu, että tekstejä ei lueta vain kirjaimellisesti vaan pitää tulkita myös sitä, mitä on rivien välissä ja mitä vaikkapa kielelliset valinnat kertovat kirjoittajan arvoista ja asenteista.

inhottavaa utelua vaikuttaa olevan. olemme kiva perhe ja lapsi on sympaatinen.harrastamme lukemista yhdessä.tän tyyppistä laittaisin.

toinen vaihtoehto on olemme suvultamme islamilainen perhe ja sitten vähän arabiaa sinne mukaan ja että rasismia vastustamme opettajissa.........

Elän kyllä selvästi aivan eri maailmassa useiden kommentoijien kanssa. Todellako tällaisesta pyynnöstä (huom. pyynnöstä, ei vaatimuksesta) ensimmäiset kelat joillekin on kuvankaappausten ottaminen viestinnästä että voi varautua mahdolliseen lasuun. Siis täh?

Kuulostaa vähän yli-innokkaan open suht harmittomalta jutulta. Jätä kirjoittamatta jos et halua, mutta älä nyt hyvä ihminen kehittele mitään salaliittoteorioita tämmöisestä. Ei opettaja tämmöisestä mitään psykoanalyysiä tee, mutta se voi avata vähän keskusteluyhteyttä.

Tää on hauska juttu. Siinä jätettiin mainitsematta, että kyseessä on ruotsinkielinen koulu. Itse opetan suomenkielisellä puolella  ja jos pyytäisin vanhemmilta kirjeen, niin vastaukset voisi laskea yhden käden sormilla. Yli puolet huoltajista ei osaa suomea tai ylipäänsä kirjoittaa millään kielellä ja loppuja ei paljoa kinostele.