Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (393)
Ap, luin vähä sieltä sun täältä kirjotustasi.
Sain käsityksen että olet mielummin huonossa suhteessa kun yksin? Miksi näin?
Voit mennä jo ennen eroamista juttelemaan amattiauttajalle. Ehkäpä helpompaa tehdä valinta ollakko vai eikö olla parin istunnon jälkeen.
En neuvo koska teet valintasi itse.
Itse erosin pari vuotta yli 30 vee suhteesta. Välillä kaduttaa, mutta sillon muistutan itseäni miten huonosti minua kohdeltiin siinä suhteessa niin mieli piristyy.
Exäni petti useaan otteeseen. Kohteli kun kynnysmattoa. Sai raivokohtauksia ihme syistä.
Ap sanoi ihan suoraan rivien välistä, että on tämän miehen kanssa, koska ei osaa eikä halua olla yksin. Hän mieluummin kärsii, kituu ja on vittuuntunut ja onneton sekä itkeskelee miehen takia, kuin olisi yksin.
Jos on aina ollut parisuhteessa, niin ei edes tajua, kuinka helppoa on elää yksin. Se kynnys on vain ylitettävä ja elettävä yksin. Jonkun ajan kuluttua tajuaa, että hei tämähän on mahtavaa. Saa tehdä just mitä haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa. Ei kompromisseja, ei riitoja, ei mitään konflikteja yms. Elämä on just sen näköistä kuin haluaa. Yksineläminen on tuhat kertaa helpompaa kuin huonossa suhteessa väkisinkin roikkuminen.
Ap, jos pääset hengissä tosta suhteesta niin suosittelen paria vuotta sinkkuna. Opettelet tuntemaan itsesi.
Seksiä kyllä saat jos sitä kaipaat. Miehet auttaa mielellään puutteess olevaa.
Ap ei tarvi miestä yhtään mihinkään. Se vain huonontaa ap:n elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole edes aviossa, mistä ihmeen syystä katselet tällaista heppua? Lähde hyvän sään aikana. Eivät lapsetkaan ole onnellisia tällaisessa suhteessa.
Olen itse yksineläjä, elävän leski, ex-omaishoitaja, lapset aikuisia ja monta lastenlasta. Minulla on runsaasti aikuisseuraa, mutta yksin asumista ei voita mikään.
Mitä tarkoittaa elävän leski?
Puoliso on vaikeasti muistisairas tai esim. koomapotilas ja asuu hoitokodissa tai sairaalassa.
ap? kerro nyt mitä mieltä olet vastauksista
Apkö tätä nostaa? Mikset kerro ajatuksistasi?
Et joudu. Kehitysmaissa kyllä usein joutuu. Ennen Suomessakin joutui.
Läheisriipouvainen ihminen taidat olla, eli et osaa tai uskalla arvostaa itseäsi niin paljoa, että ottaisit eron ilmeisen myrkyllisistä kumppanista?
Voit myös alkaa etsiä jo uutta äijää ennen kun eroat pellestä.
uppista