Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (448)
Miten helkkarissa viisikymppinen nainen jää lasten kanssa tuollaiseen suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ihminen tässä tarvitsee ennen kaikkea rakkautta - sinä itse. Lähde ja opettele rakastamaan itseäsi. Ei kannata uhrautua.
M46
Mitä mä just luin? Siis jäisit tuohon suhteeseen, vaikka se on ihan syvältä? Ihan vaan yksinäisyyden pelkosi vuoksi?
Siis pakko olla vaan joku, vaikka tulet sen jonkun kanssa ihan hulluksi? Ei herranjumala....missä sun järkesi on?
Luoja sentään, itse arvostan omaa mielenterveyttäni paljon enemmän. Jos kiukutteleva "kaikki on sun syytä" juoppo-ukko on viikkotolkulla mökillä ettekä edes näe, minä olisin sillä välin jo hyödyntänyt tilanteen: muuttanut osoitetta, vaihtanut puhelinnumeroa - enkä ilmoittaisi niitä tietoja ukollekaan.
Kaksisuuntaista potevasta puolisosta sattuu olemaan kokemusta, erosimme vuonna 2010. Voin vakuuttaa että parempi oli kun lähdin 3 lasta kainalossa. Samaa sanoo työkaverini, jolla myös oli mania-puoliso. Tuli paljon keskusteltua...
Olen uusissa naimisissa ollut vuodesta 2013 ja elämäni on aivan erilaista kuin silloin. Ex-mieskin on ymmärtänyt hoidon tarpeensa, koska en aikoinaan voinut antaa lapsia tapaamisiin sellaisen ihmisen kanssa.
Herää nyt pahvi.
Vierailija kirjoitti:
Miten helkkarissa viisikymppinen nainen jää lasten kanssa tuollaiseen suhteeseen?
Johan hän sen sanoi. Hän ei osaa olla yksin ja luulee, ettei saa uutta miestä, koska on jo 48 v.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että mies on ollut mökillä yksin? Jos koko kesän on siellä viettänyt, etkä koko miestä juurikaan ole kesällä edes nähnyt (ja silloinkin harvoin, kun olet nähnyt, on kiukutellut ja käyttäytynyt huonosti sinua kohtaan) on paljon mahdollista, että miehellä on ollut mökillä naisseuraa. Yksi tai useampi, joita lisäksesi pyörittelee. Ehkä on vaihtamassa toiseen, mikä ap:n tapauksessa saattaa olla pikemminkin onnenpotku.
Kyllä. Kuulostaa siltä, että miehellä on meneillään salasuhde. Miehen käytös paljastaa sen. Mutta tässä tapauksessa se olisikin onnenpotku ap:lle. Mies hyvinkin voi olla tässä se jättäjä ja ap jää ruikuttamaan perään. Ei kaikki miehet toimi siten, että pitävät sekä salarakasta että puolisoa. Monesti se puoliso sitten jätetäänkin sen salarakkaan takia. Ap voi hyvin nyt varautua siihen, että miehellä on ollut rinnakkaissuhde tulilla jo monta vuotta. Ja mökillä mies muka yksin? Niin varmaan. Ap on sinisilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että 50v naisena on luksusta elää yksin. Jos toinen vaihtoehto on Pas kai mies. En katselisi päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkea mutta joko bipolaarinen on mainittu? Moni asia näyttäisi täsmäävän
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea mutta joko bipolaarinen on mainittu? Moni asia näyttäisi täsmäävän
Monikin maininnut tuon. Toinen nainen mainittu myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helkkarissa viisikymppinen nainen jää lasten kanssa tuollaiseen suhteeseen?
Johan hän sen sanoi. Hän ei osaa olla yksin ja luulee, ettei saa uutta miestä, koska on jo 48 v.
Ja se uusi mies olisi kuitenkin vähintään yhtä huono kuin nykyinen, koska "pakko saada heti joku", joten hän on se ensimmäinen, joka suostuu.
AP:lle vinkki: Nainen pärjää paremmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Selkeästi tuossa on kyse rahasta, eli AP haluaa pitää kiinni rahakkaasta miehestä, vaikka mies onkin sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tuossa on kyse rahasta, eli AP haluaa pitää kiinni rahakkaasta miehestä, vaikka mies onkin sekopää.
Ehkä , mutta kyllä vaikuttaa pahalta läheisriippuvuudesta ja " pelosta" : En saa enää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tuossa on kyse rahasta, eli AP haluaa pitää kiinni rahakkaasta miehestä, vaikka mies onkin sekopää.
Et sitten lukenut ketjua? Mies se tässä tyhjätasku on. Mies sai potkut töistä ja asuu jossain likaisessa poikamiesboksissa. Mies perustelee jotain start up yritystä manioissaan.
Ap:lla taas on omaisuutta ja vakaa työpaikka. Ap jopa sanoi, että mies ei ikinä osta hänelle mitään, ei edes kahvikuppia. He jopa viettävät aikaansa naisen kodissa, eikä miehen räjähtäneessä yksiössä.
Jos joku tässä jotain hyväksikäyttää, niin se on tuo mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaas tiivistelmä tästä miehestä, josta ei voi erota. (Muistakaa, että ap ei asu miehen kanssa yhdessä, lapset on tehty jo ajat sitten toisen kumppanin kanssa, heillä ei ole mitään ns. yhteistä).
- miehestä on tulla karmea kumppani
- paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa
- miehen itsekkyys
- tunteiden sääntelyn epävakaus
- äärimmäinen herkkähipiäisyys
- räjähtävä ärtyneisyys
- jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen)
- viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin
- stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään
- kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin
- alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin
Ap on saanut melkoisia haukkumaviestejä täällä. Palaisitko itse lukemaan paskaa itsestäsi ja kommentoimaan niitä?
Lasten isän pitäisi vaatia yksinhuoltajuutta, ettei lapset altistu tuollaisen juoppohullun seuralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi ketju, missä ap kertoo tilanteestaan ja ampuu alas kaikki ideat mitä ihmisillä hänen tilanteeseensa on. Miksi kirjoittaa aloitus, jos ei ole aikomustakaan muuttaa elämästään mitään?
Jos jatkaa samalla tavalla ja samoin ajatuksin kuin ennen, saa saman lopputuloksen.
Kenties ihan vaan vertaistuen takia. Ylipäätänsä en odota, että tuntematon ihminen voisi ratkaista sormia napsauttamalla toisen tuntemattoman kompleksisen tilanteen. Jos joku saman kokenut yksinäinen, haavoitettu ihminen kertoisi oman selviytymistarinansa, miten rakensi elämänsä lähes puhtaalta pöydältä uusiksi niin siitä olisi apua. Ei kuitenkaan siitä, että joku kertoo olevansa mieluummin yksin (minä en halua vanheta yksin), tukeutumalla ystäviinsä (joita minulle on vain sen verran, että tapaamme joitakin kertoja vuodessa) tai sukuuns
itse huonosta suhteesta irtautuessa päätin nimenomaan että olen mieluummin loppuelämän yksin kun enää koskaan vastaavassa seurassa, se ei tarkoita että se olisi alkuvaiheessa ollut mitenkään helppoa. Sä nautit kuitenkin tosta uhri-asemasta ja harkitset vakaasti ilmeisesti naimisiinmenoakin kunhan se sormus järjestyy, niin mitä vertaistukea sä haet kun olet jo päättänyt vetää elämäsi pöntöstä alas. Juu mies varmaan muuttuu kun vähän vielä ymmärtää ja rakastaa.
Jos ikä antaa myöten niin ap varmaan vielä tekaisee lapsen tuon sekopään kanssa. Sehän se näillä ihmeitä odottavilla uhriutujilla on ratkaisuna.
Ap on 48, joten on äärimmäisen epätodennäköistä, että tekee lapsen.
Ap:lle (varmaan muutkin ovat antaneet tämän neuvon) Mitä väliä sillä on, löydätkö uutta kumppania (vaikka aivan varmasti löydät) jos tämä nykyinen tekee elämästäsi sietämätöntä? Pistä suhde tauolle tai poikki ja ehdota, että mies hakee apua ongelmiinsa.
Alue: Aihe vapaa
Koululaisten takia ehdottomasti ero. Lasten ei tulisi olla ympäristössä, missä lotrataan alkoholilla ja kaikki muukin mainitsemasi + miten vaikuttaa sinunkin olotilaasi ja jaksamiseen. Lapset eivät ole sokeita ja näillä asioilla voi olla pitkällisiä vaikutuksia. Turvallisuuden tunteen ylläpitäminen kuuluu sinulle ja vaatii toimia.