Mikä sana suomen kielestä sinun mielestäsi puuttuu?

Tämä ei ole varsinainen sanan puute, mutta aikamuotoja on suomen kielessä vähemmän kuin monessa muussa kielessä. Tuleva tekeminen pitää ilmaista jollain lisäsanalla. Samoin joissakin verbeissä preesens ja imperfekti ovat samanlaiset.

"Pyyhitkö pöydän", onko se kysymys siitä, onko pöytä jo pyyhitty vai kohtelias kehotus pöydän pyyhkimiseen?

Itse kaipaan hyvää yksisanaista vastinetta sanalle prefer. 

Toinen minkä haluaisin olevan olemassa, on tavallaan sama kuin tareta, mutta kuuman suhteen. Siis yksisanainen verbi siihen, että pystyn olemaan kuumassa. 

Ja tuo syvyyssuunnassa matala, mutta sitä tarvii niin harvoin, että sen voi ilmaista noin tai selittää ja elehtiä käsillä.

Closure. Pelkkä päätös tai sulkeminen ei suoraan kerro, mistä on kyse. 

On varmasti muitakin, muttei tule nyt mieleen. Enemmän ongelma on toisin päin. Monia asioita on miltei mahdotonta edes selittämällä selittää tarkasti vaikkapa englanniksi, vaikka suomeksi pystyisi sanomaan hyvin helposti. Usein se johtuu siitä, että suomen sijamuodoilla pystytään ilmaisemaan sellaista tarkkuutta, mikä ei monella kielellä onnistu mitenkään. Myös yhdyssanat ja kaikenlaiset lennosta keksittävät asiaa kuvailevat, hieman epämääräiset verbit (tyyliin hörheltää, häkslätä jne.) aiheuttavat tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinainen sanan puute, mutta aikamuotoja on suomen kielessä vähemmän kuin monessa muussa kielessä. Tuleva tekeminen pitää ilmaista jollain lisäsanalla. Samoin joissakin verbeissä preesens ja imperfekti ovat samanlaiset.

"Pyyhitkö pöydän", onko se kysymys siitä, onko pöytä jo pyyhitty vai kohtelias kehotus pöydän pyyhkimiseen?

Joo, joissakin kielissä on vielä enemmän ja voi sitä opiskelun tuskaa. Toisaalta niissäkin on usein tuo sama ongelma. Kysymys on sama kuin väite, intonaatio tekee eron.

Sitten on kieliä (ainakin Aasiassa), joissa ei tunneta esim. mennyttä aikamuotoa ollenkaan. Tällaisen henkilön kanssa on mielenkiintoista yrittää päästä yhteisymmärrykseen, kun he suomeksikin sanovat. "Minä menen kouluun" "Okei, milloin?" "Eilen." jne.

Kaikkein oudoimpia ovat kielet, joissa ei tunneta olla-verbiä, mikä kuitenkin on aika perustavanlaatuinen asia. Ehkä se on sitten niin itsestäänselvä, ettei sitä tarvita. 

"Ole hyvä ja pyyhi pöytä", kuulostaa minusta vähän epäystävällisemmältä kuin jos sanottaisi: "Pyyhitkö pöydän".

Anteeksi-sanan vaikutelma tulee varmaan siitä, millä äänenpainolla se sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen "anteeksi", joka ei ole anteeksipyyntö. Englannin kielen ilmaisua "excuse me" vastaavaa tarkoitan. En halua jossain kaupassa väylän tukkijoiden takia pyydellä "anteeksi, pääsisinkö tästä ohi". Siksipä tyydynkin vain sanomaan reippaasti "pääsisinkö tästä ohi". Joskus sitten vain "ANTEEKSI!", mutta sävy ei silloin ole ylen herttainen.

"Kröhöm".

Höpö höpö  sana anteeksi on just hyvä. Ärsyttää, kun joku köhijä takana tuuppii kärryllään, kun ei saa suuta auki.

Anteeksi sana on erittäin käytännöllinen ja aina liitetään asiayhteyteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinainen sanan puute, mutta aikamuotoja on suomen kielessä vähemmän kuin monessa muussa kielessä. Tuleva tekeminen pitää ilmaista jollain lisäsanalla. Samoin joissakin verbeissä preesens ja imperfekti ovat samanlaiset.

"Pyyhitkö pöydän", onko se kysymys siitä, onko pöytä jo pyyhitty vai kohtelias kehotus pöydän pyyhkimiseen?

Pyyhkisitkö on se kohteluas pyyhintäpyyntö.

Vierailija kirjoitti:

Japanissa on sana tavalle, jossa ihminen valvoo tarkoituksella myöhään ja osallistuu moniin aktiiviteetteihin kompeisoidakseen koettua vapaa-ajan puutetta päivän aikana. 

Englanniksi se on käännetty revenge bedtime procrastination. Mikäköhän olisi suomeksi? 

Yökukkuminen, joka tosin ei sisällä automaattisesti ajatusta siitä, että se tapahtuu "kostoksi", vaikka varmasti siitä on usein pohjimmiltaan kyse. Joku ehdotti kostovalvomista, ja sehän toimii varsin hyvin, joskaan ei välttämättä kerro asiaa tuntemattomalle, mistä on kyse.

Toisaalta mietin, että kenelle siinä kostetaan? Suomessa kosto on aika latautunut sana. Voisiko olla jokin univelkaa vastaava, velkavalvominen? Takaisin valvominen? Jos maksetaan univelat nukkumalla, voidaanko maksaa vapaavelka valvomalla? Ottaa omaa aikaa velaksi?

Tässä yhteydessä monen kielen cost-tyyppinen maksua kuvaava sana on mielenkiintoinen. Meillä se sana on kosto, jolla on eri merkitys, mutta kuitenkin vähän sama merkitys. Myös jos sanotaan "saat vielä maksaa tämän" tai "maksan potut pottuina", niin maksaminen ja kostaminen ovat tavallaan sama asia. Kyse on tilien tasaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinainen sanan puute, mutta aikamuotoja on suomen kielessä vähemmän kuin monessa muussa kielessä. Tuleva tekeminen pitää ilmaista jollain lisäsanalla. Samoin joissakin verbeissä preesens ja imperfekti ovat samanlaiset.

"Pyyhitkö pöydän", onko se kysymys siitä, onko pöytä jo pyyhitty vai kohtelias kehotus pöydän pyyhkimiseen?

Itsellä meinaa pää hajota kun nykyisellä asuinseudullani ihmiset sanovat myidä kun tarkoittavat myydä, ja kun joku myy jotakin, sanotaan että myi. Joudun aina kysymään, että onko se jo myynyt vai onko myymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinainen sanan puute, mutta aikamuotoja on suomen kielessä vähemmän kuin monessa muussa kielessä. Tuleva tekeminen pitää ilmaista jollain lisäsanalla. Samoin joissakin verbeissä preesens ja imperfekti ovat samanlaiset.

"Pyyhitkö pöydän", onko se kysymys siitä, onko pöytä jo pyyhitty vai kohtelias kehotus pöydän pyyhkimiseen?

 

Pyyhkisitkö on se kohteluas pyyhintäpyyntö.

Olet oikeassa.

Tulipa mieleen lause Salon seudulta:"Avasin oven, hiipisin, mutta kaatusin".

Vierailija kirjoitti:

Saamenkielessä on sana, joka kuvaa koiratonta ihmistä. Sen merkitys on vähän enemmän, eli ihminen, jolta puuttuu oma koira.

Niin se kieli kertoo kulttuurista ja elämästä! Kertoisitko vielä mikä se sana on joka kuvaa koiratonta ihmistä!

Käännän ongelman toisin päin: Hans Selon tajunnanvirrasta poimittu "jolea liennyke" ansaitsisi kyllä arvoisensa käsitteen.

Nasevia suomalaisia sanoja:

He! = ole hyvä

Häh?= anteeksi, en kuullut

Höh ja pyh on hyviä sanoja nekin.

Pelattiin yhtä lautapeliä jossa oli merkitystä sillä, ostaako jotain tasarahalla vai ei, päädyimme lopulta toteamaan aina, että ostan epätasarahalla, koska "ostan tämän, mutta en tasarahalla" oli liian pitkä ilmaus.

Eli ehdotan myös syvyys keskusteluun ratkaisuksi epäsyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomennos sanalle cringe.

Nolo?

Sekin.

Cringelle on ihan hyvä vastine suomessa: subst. myötähäpeä, adj. nolo, nolostuttava, myötähäpeää herättävä.

Cringe tosin on vain puhekieltä.

Suomenkielen kankeus tulee tässä sanassa hyvin esiin. Esim. nuori joutuu sanomaan että mun vanhemmat on tosi myötähäpeää herättäviä. 

 

Ei voi sanoa yhdellä sanalla että mun vanhemmat on tosi myötähäpeä.

Englanniksikin cringen käyttö tuolla tavoin on modernin puhekielen ilmiö, ei mikään englannin sisäsyntyinen ominaisuus. Kieliopillisesti cringe on verbi, vaikka sitä nykykielessä käytetään enemmän adjektiivina. Ja ihan samalla lailla kieli taipuu ja muuttuu myös täällä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomennos sanalle cringe.

Nolo?

Sekin.

Cringelle on ihan hyvä vastine suomessa: subst. myötähäpeä, adj. nolo, nolostuttava, myötähäpeää herättävä.

Cringe tosin on vain puhekieltä.

Suomenkielen kankeus tulee tässä sanassa hyvin esiin. Esim. nuori joutuu sanomaan että mun vanhemmat on tosi myötähäpeää herättäviä. 

 

Ei voi sanoa yhdellä sanalla että mun vanhemmat on tosi myötähäpeä.

Englanniksikin cringen käyttö tuolla tavoin on modernin puhekielen ilmiö, ei mikään englannin sisäsyntyinen ominaisuus. Kieliopillisesti cringe on verbi, vaikka sitä nykykielessä käytetään enemmän adjektiivina. Ja i

Vielä lisäyksenä, että netissä cringe-juttuihin reagoidessa saatetaan sanoa esim "myötistä", jossa tulee yhdessä sanassa aika hyvin sama tarkoitus ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaan hyvää yksisanaista vastinetta sanalle prefer. 

Toinen minkä haluaisin olevan olemassa, on tavallaan sama kuin tareta, mutta kuuman suhteen. Siis yksisanainen verbi siihen, että pystyn olemaan kuumassa. 

Ja tuo syvyyssuunnassa matala, mutta sitä tarvii niin harvoin, että sen voi ilmaista noin tai selittää ja elehtiä käsillä.

Closure. Pelkkä päätös tai sulkeminen ei suoraan kerro, mistä on kyse. 

On varmasti muitakin, muttei tule nyt mieleen. Enemmän ongelma on toisin päin. Monia asioita on miltei mahdotonta edes selittämällä selittää tarkasti vaikkapa englanniksi, vaikka suomeksi pystyisi sanomaan hyvin helposti. Usein se johtuu siitä, että suomen sijamuodoilla pystytään ilmaisemaan sellaista tarkkuutta, mikä ei monella kielellä onnistu mitenkään. Myös yhdyssanat ja kaikenlaiset lennosta keksittävät asiaa kuvailevat, hieman epämääräiset verbit (tyyliin hörheltää, häkslätä j

Suosiminen on vastine prefer-sanalle. Itse suosin sitä monien käyttämän anglismin sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana, millä kuvataan huonekalun "syvyyttä", siis sitä miten ulkoneva seinästä esim. jokin senkki tai laatikosto on. Jos sanon, että haluan kapeamman laatikoston, tulee väärinkäsitys. Vähemmän syvänkö pitää sanoa?

Niin, syvyyshän on kyllä ihan oikea sana tuossa kuvaamaan huonekalun syvyyttä, mutta tosiaan syvän vastakohtaa ei ole, eli suoraa sanaa vähemmän syvälle ei ole.

Onko esim. englannissa tällaista sanaa?

Epäsyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana, millä kuvataan huonekalun "syvyyttä", siis sitä miten ulkoneva seinästä esim. jokin senkki tai laatikosto on. Jos sanon, että haluan kapeamman laatikoston, tulee väärinkäsitys. Vähemmän syvänkö pitää sanoa?

Niin, syvyyshän on kyllä ihan oikea sana tuossa kuvaamaan huonekalun syvyyttä, mutta tosiaan syvän vastakohtaa ei ole, eli suoraa sanaa vähemmän syvälle ei ole.

Onko esim. englannissa tällaista sanaa?

Epäsyvä

Entä litteä?

Vierailija kirjoitti:

"Ole hyvä ja pyyhi pöytä", kuulostaa minusta vähän epäystävällisemmältä kuin jos sanottaisi: "Pyyhitkö pöydän".

Anteeksi-sanan vaikutelma tulee varmaan siitä, millä äänenpainolla se sanotaan.

Will you wipe the table, please?

Will you please wipe the table?

Huomaatko eron?

Suomalainen tapa olisi ehkä

Pyyhkisitkö pöydän?

Voisitko yhtävällisesti pyyhkiä pöydän?

Ja sit jos puhutaan siitä, mitä kaikkea anteeksi (sorry/excuse me) -termillä voikaan ilmaista, niin kannattaa kääntyä brittien passiivis-aggressiivisen kohteliaisuuden puoleen...