Lue keskustelun säännöt.
Kenen muun mielestä paras lääke masennukseen on itseään niskasta kiinni ottaminen?
16.08.2025 |
On tabu sanoa masentuneelle, että mene lenkille, vaikka todellisuudessa se on kaikista paras hoito. Maksatko mielelläsi veroa, jota käytetään muiden ihmisten saamattomuuteen?
Kommentit (97)
Miksi sitä sukupuolta koko ajan nostetaan esiin? Naiset pystyy kaikkeen mihin miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se toimii, mutta vasta sen jälkeen kun on jotenkin alkanut parantua masennuksesta tai uupumuksesta. Esim. itse olin umpikujassa, josta en päässyt pois. Mietin asioita mitkä siihen ovat johtaneet ja mitä voisin muuttaa. Tulin tulokseen että silloinen työni on se, johon voin vaikuttaa. Lenkille lähtö ei ollut keino siinä vaiheessa koska olin niin uupunut että jaksoin vain maata sängyssä ja itkeä, en edes pystynyt nukkumaan. Onnekseni sain vaihdettua työtä, minkä jälkeen pystyin nukkumaan, minkä jälkeen pystyin iltaisin liikkumaan. Olisiko voinut lähteä suoraan liikkumaan? Ei, koska tietysti kokeilin. Liikkumisen jälkeen olin vain enemmän uupunut, joten se ei kyllä silloin toiminut.
En tiedä, onko masennus ja uupumus lähellä toisiaan, mutta voin kuvitella et masennus toimii jotenkin samalla tavalla. Itselläni molempia, ja toki nyt kun voin paremmin, pystyn ennakoimaan hieman milloin alkaa tulla tilat päälle, osaan jo tehdä jotain parantaakseeni olotilaa, esim. lähteä ulos. Mutta kun on pohjalla, niin ei ole keinoja lähteä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä eivät ole itse luomiani kahleita vaan traumojen aiheuttamia selviytymismekanismeja. Niitä ei pureta juoksemalla. Traumani eivät johdu siitä, että "joku mies on kenties kohdellut minua huonosti". Kun puhun traumasta, puhun oikeasta traumasta, en siitä, että joku on ollut joskus vähän ikävä.
Liikunta auttaa liikkeelle, jotta saa voimia lähteä hakemaan apua. Traumasta johtuvaa masennusta lenkkeily ei paranna.
Trauma on todellinen, mutta rajoitteet itse luomiasi. Lyhyellä aikavälillä ne on ymmärrettäviä, mutta pitkällä aikavälillä niistä kannattaa totutaa itseään eroon.
Tämähän on kaikki itsestäänselvää. Etenkin traumoista kärsivälle ja niihin perehtyneelle.
Siksi traumaterapiamuoto on olemassa, että haitallisista ajatuskuvioista ja selviytymismekanismeista pääsisi eroon.
Sivuhuomautuksena: traumamasennuksesta kärsivä ihminen voi olla hyvinkin perehtynyt trauman mekanismiin, osaa analysoida käytöstään, sen haitallisuutta, eri tilanteiden kulkua ja miten traumaton toimisi. Kaikki on kirkkaana mielessä.
Silti kun tulee uhkaavan tuntuinen tilanne, trauma triggeröi ihmisessä hänelle itselleen haitallista tai sitovaa käytöstä tunnetasolla.
Sellaista solmua ei yksin analysointi ja kovasykkeinen liikunta paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummalla kädellä kuuluu pidellä kiinni niskasta? Montako tuntia päivässä? Saako vaihtaa kättä välillä? Vai onko pidettävä kiinni ihan molemmilla käsillä? Ala- vai yläniskasta? Entä toimisiko niska-perseote yhtä hyvin?
Masennuksien hoidosta en tiedä, mutta veroista sen verran että minulle on aivan yhdentekevää mihin minulta saatuja veroja käytetään, koska en itse niitä kuitenkaan takaksin saa missään muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vakavassa tilanteessa ole enää mahdollista. Jopa pahentaa tilannetta jos väkisin yrittää. Toki terveelliset elintavat ovat sinänsä hyväksi itse kullekin.
Masennus on vakava sairaus ja vaatii asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta.
Elämänhalunsa menettäneenä ei paljon jumppa kiinnosta. Jos ei siinä tilassa ja tarpeeksi pohjalla ole ollut, niin ei tajua kuinka kokonaisvaltaista se on. Ei kiinnosta edes paraneminen, koska ei usko paranemiseen. Kokee kuolleensa henkisesti ja odottaa fyysistä loppua, mutta ei jaksa sitäkään edistää.
Kaikenlaiset metsäkävelyehdotukset ovat kuin toisesta maailmasta, jossa masennuksella tarkoitetaan lievää mielipahaa tai pienoista väsymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut, käyn lenkillä eikä auta yhtään. Silti tekee mieli kuolla ja pää on täynnä pimeyttä ja sumua. Muita ehdotuksia?
Sitä pitääkin jatkaa 3-4 krt/viikossa ja useampi kuukausi. Ei ole oikotietä onneen.
8 kk 4-6 krt/vko, min 7 km/krt. Ainoa vaikutus oli, että jouduin ostamaan uudet kengät kun pohjat kului lopouun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos otan itseä niskasta kiinni, miten se auttaa perittyyn aivokemian häiriöön? Yritä perustella oikein niin kunnolla kuin osaat. No?
Liikunta edistää aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) kasvua, mikä parantaa aivojen toimintaa ja kognitiivisia taitoja.
Liikunta vapauttaa endorfiineja, jotka ovat luonnollisia mielihyvähormoneja ja jotka parantavat mielialaa.
Säännöllinen liikunta auttaa hallitsemaan stressiä ja ahdistusta, jotka usein liittyvät masennukseen.
Liikunta parantaa unen laatua, mikä on tärkeää masennuksen hoidossa.
Liikunta voi tarjota sosiaalisia kontakteja ja tukea, mikä voi olla hyödyllistä masennuksen hoidossa.
Kyllä, hyvä kunto ja hoikkuus auttaa jaksamaan ja tutustumaan mutta ei auta masennukseen. Terveelle tai toipuvalle voin suositella liikuntaa ja tervettä ruokavaliota, oman voinnin mukaan.
Suosittelen että AP lähtee nyt pitkälle, pitkälle lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin itseäni välillä niskasta kii ja heitän pihalle. Ja nuo tabut tainuttaa kaiken. Kerran mulle niitä yritettiin tarjota mut en huolinut. Sillo elämä oli eri mitä nyt. Olosuhteet oli toiset.
Nyt niitä olosuhteita ei oo samoja enää. Tuli ero ja muuta.
No välil päiviä on hyviä ja sit hieman väsyneempiä. Mut ei kovin huonoja enää. Käsitelly paljo asioita itekseen.
Totta tuo on. Voin sanoa tuon itsekin usein masentuneena olleena. Mutta moni masentunut ei halua kuulla totuutta ja tehdä asialle jotain, kun on helpompi passiivisesti rypeä itsesäälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta auttaa tunnetusti.
On vaan masentuneena vaikea repiä itsensä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Kovin ovat epämääräisiä nämä sinun hoito-ohjeet. Miten se itseään niskasta kiinni ottaminen käytännössä tapahtuu? Ja minkälaiselle lenkille pitäisi mennä ja miten usein?
Masennus kun on juuri sellaista ettei saa mitään aikaiseksi niin ei se niskasta kiinni ottaminenkaan onnistu.
Sama kuin vaikka syöpäpotilaalle sanoisi että reipastuhan nyt, kyllä se siitä!
Jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien yhteys?
Jos tuo olisi totta, kukaan liikuntaa harrastava ei koskaan saisi masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Totta tuo on. Voin sanoa tuon itsekin usein masentuneena olleena. Mutta moni masentunut ei halua kuulla totuutta ja tehdä asialle jotain, kun on helpompi passiivisesti rypeä itsesäälissä.
Masennus on termi, vähän kuin sateenvarjo, jonka alla on paljon erilaisia syitä masennukseen. Joten se mitä sanot, saattaa päteä joidenkin kohdalla, muttei kaikkien.
Itselläni ei ole edes tarvetta parantua, koska masennuksesta ei ole minulle varsinaista haittaa. Ja elämäntilanteeni on niin huono, etten ymmärrä miten voisin olla olematta masentunut tässä tilanteessa. Sitä paitsi masennuksesta on myös hyötyä. Pystyin esimerkiksi menemään kummilapsen kanssa sellaisiin huvipuistolaitteisiin, joihin en olisi ikinä uskaltanut mennä ilman masennusta.
Masentunutta auttaa kyllä hidaskin liikkuminen luonnossa ja uusien reittien valinta kävelylenkillä, uusien paikkojen kohtaaminen.
Ajattelisin nopeasykkeisen liikunnan, unen ja ruokavalion sellaisina perusasioina, jotka olisi hyvä tarkistaa, koska jos ne ovat kunnossa, ne tukevat paranemista. Maslowin tarvehierarkian pohjalla. Esim. tuttu masentunut söi huonosti, ja vaikka tiesin hänellä olevan traumapohjaista masennusta, huono ruokavalio osaltaan pahensi aivokemiaa.