Lue keskustelun säännöt.
Kenen muun mielestä paras lääke masennukseen on itseään niskasta kiinni ottaminen?
16.08.2025 |
On tabu sanoa masentuneelle, että mene lenkille, vaikka todellisuudessa se on kaikista paras hoito. Maksatko mielelläsi veroa, jota käytetään muiden ihmisten saamattomuuteen?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakavassa tilanteessa ole enää mahdollista. Jopa pahentaa tilannetta jos väkisin yrittää. Toki terveelliset elintavat ovat sinänsä hyväksi itse kullekin.
Masennus on vakava sairaus ja vaatii asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta.
Mitä ihmeen "asianmukaista lääketieteellistä hoitoa"? Masennuslääkkeethän ovat lähes pelkkää placeboa ja aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä, ja haitoista monet tavallisetkin haitat ovat hyvin vakavia (kuten mm. sydänsairaudet).
Harmi, että masennuksen "vakavasti ottaminen" on johtanut siitä täysin paikkansapitämättömien asioiden esittämiseen totena ja niiden jatkuvaan toisteluun. Ei masennus ole "sairaus" siinä mielessä että sen voisi objektiivisesti todeta tai että nykyisellä lääketieteellä olisi siihen mitään oikeaa tarjottavaa. Tosin voisi kyllä olla, jos keskityttäisiin tosiasioihin ja potilaan etuun voitontavoittelun sijaan.
Potilaiden kannalta tällainen on johtanut vain ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se auttaa jos on pakotettu muottiin, jossa halveksii ja vihaa itseään ja on arka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakavassa tilanteessa ole enää mahdollista. Jopa pahentaa tilannetta jos väkisin yrittää. Toki terveelliset elintavat ovat sinänsä hyväksi itse kullekin.
Masennus on vakava sairaus ja vaatii asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta.
Mitä ihmeen "asianmukaista lääketieteellistä hoitoa"? Masennuslääkkeethän ovat lähes pelkkää placeboa ja aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä, ja haitoista monet tavallisetkin haitat ovat hyvin vakavia (kuten mm. sydänsairaudet).
Harmi, että masennuksen "vakavasti ottaminen" on johtanut siitä täysin paikkansapitämättömien asioiden esittämiseen totena ja niiden jatkuvaan toisteluun. Ei masennus ole "sairaus" siinä mielessä että sen voisi objektiivisesti todeta tai että nykyisellä lääketieteellä olisi siihen mitään oikeaa tarjottavaa. Tosin voisi kyllä olla, jos keskityttäisiin tosiasioihin ja
Tämähän ei pidä paikkaansa ollenkaan. Usein masentuneilla on perinnöllinen serotoniin puutos. Masennuksen hoidossa käytetään toisinaan serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä), jotka lisäävät serotoniinin määrää aivoissa.
Jos "itsen ottaminen niskasta kiinni" parantaisi masennuksen, mitään masentuneita ei enää olisi, koska kaikki olisivat jo parantuneet. He ovat varmasti kaikki yrittäneet ottaa itseään niskasta kiinni. Monet ovat yrittäneet sitä vuosikausia.
Eiku se on kato sellainen että lääkitään toimintakyvyttömiksi ja tahalleen annetaan masennus diagnoosi. No onneksi potilas voi itse päättää, ottaako lääkkeitä ja ei ne diagnoositkaan mitään merkitse.. Mun puolesta voi olla vaikka mitä diagnooseja ja saa määrätä vaikka mitä lääkkeitä Ei niillä mitään virkaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi ainakin nostaa niskasta ja alkaa kurkistamaan tai laittaa kaulan ympäri köysi ja eikun keinumaan niin päästäisiinyhdestä idiootista vähemmäksi. Coronaria-aika teki kyllä sen että ihmisten typeryys on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Ihan ihmetyttää miten tyhmiä suurin osa suomalaisista nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Juu, itse paranin juurikin tuolla tavalla. Yks päivä vaan tajusin, että elämä valuu täysin hukkaan ja oikeasti haluaisin tehdä asioita. Siinä sitten illan luin ja katsoin erinäistä tietoa masennuksesta. Päädyin tekemään listan asioista miten parannan elämääni. Ekat pari kuukautta oli tuskaa, kun yritin liian montaa asiaa kerralla. Isoimmat ja eniten vaikuttavat asiat oli 1. herääminen ja sänkyyn meneminen samaan aikaan 2. parempaa ravintoa 3. joka päivä ulos. Puolessa vuodessa olin kuin uusi ihminen.
No sinä olet parantanut laiskuuden, alakulon ja saamattomuuden. Masennusta sinulla ei ole ilmeisestikään ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut, käyn lenkillä eikä auta yhtään. Silti tekee mieli kuolla ja pää on täynnä pimeyttä ja sumua. Muita ehdotuksia?
Sitä pitääkin jatkaa 3-4 krt/viikossa ja useampi kuukausi. Ei ole oikotietä onneen.
Onni on myytti jota myydään typeryksille, jotka luulevat että ilman sitä ei voi elää.
Olin pitkään syvällä sumussa, jossa jokainen päivä tuntui samanlaiselta. Sänky veti minua puoleensa kuin painovoima, ja mieli kuiski, ettei mikään muuttuisi.
Mutta eräänä aamuna päätin tehdä yhden pienen asian: nousta ylös. Ei mitään suurta, ei koko elämän kääntämistä, vain jalat lattialle.
Seuraavana päivänä lisäsin toisen askeleen: ulos ovesta. Raikas ilma tuntui kuin joku olisi avannut ikkunan myös sisälläni.
Kolmantena päivänä lähdin lenkille, vaikka aluksi se oli vain hidas kävely korttelin ympäri. Silti se riitti. Jokainen askel oli kuin pieni voitto, kuin todiste siitä, että voin liikkua eteenpäin myös mielessä.
Niin alkoi minun ylös, ulos ja lenkille -metodini. Yksinkertainen, mutta vahva. Pikkuhiljaa askelista tuli kevyempiä, mielestä kirkkaampi, ja löysin uudestaan sen tunteen, että elämä voi maistua hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys aiheuttaa masennusta. Samoin sairaudet. Aloittaja on tietämätön tunari.
Älkää nyt ruokkiko tätä älyvapaata trollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et selvästikään ymmärrä masennuksesta mitään. Jo fyysinen väsymys voi olla niin vahvaa, ettei kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään. Jo pystyssä pysyminen voi olla vaikeaa puhumattakaan siitä, että pitäisi kyetä tekemään jotain.
Psykiatrian mielestä kyllä näytti olevan juuri niin, että masentuminen on itsekurin puutetta ja tyhmyyttä. Lähes kaikki käynnit sekä hoitajalla että terapeutilla sisälsivät huonoa kohtelua, tylytystä ja epämääräistä tiuskimista. Keksittiin asioita joita en ollut edes sanonut, oli ilmiselvää ettei jaksettu keskittyä ja kuunnella, syyteltiin siitä sun tästä, pompittiin satunnaisesti asiasta toiseen ja vastaavasti mitään perusteluja ei heidän "päätelmilleen" tarvittu. Sanoma tuntui kokonaisuudessaan olevan että nyt otat heti itseäsi niskasta kiinni, tai me rikotaan sut. Ja tämä rikkominen tapahtuu lääkityksillä jotka sairastuttavat fyysisesti, tai tarvittaessa mm. sähköhoidolla, mikä aiheuttaa aivovaurion. Nämä palvelut ovat liian vaarallisia käytettäväksi. Tunsin itseni pelkästään sairaammaksi ja toivottomammaksi. Esim. työelämään palaaminenkin nähtiin siellä jo heti kättelyssä ihan toivottomana. Jos tarkoitus olisi auttaa (eikä vain leipoa elinikäisiä potilaita), niin aika erikoinen kulma asiaan. Kyseenalaistan kyllä todella, palautuvatko tällaiseen systeemiin käytetyt eurot hyötyinä yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan totta, että liikunta voi olla vähintään yhtä tehokas kuin lääkehoito, MUTTA tämä koskee lähinnä lieviä ja korkeintaan keskivaikeita masennustiloja eikä niitäkään kaikissa tapauksissa. Jos ihminen on vakavasti masentunut hänen toimintakykynsä voi olla niin alhainen että suihkussa käyntikin on työn takana. Sanotko sinä jalkansa katkaisseelle, että senkun otat itseäasi niskasta kiinni ja lähdet lenkille? Tuskin. Ihan yhtä turha neuvo se on vaikeasti masentuneellekaan.
Masennus on eri asia kuin arkielämän suru, harmitus tai alakulo. Se on sairaus joka näkyy aivokuvissa. Tämä ei tunnu osalle menevän perille mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakavassa tilanteessa ole enää mahdollista. Jopa pahentaa tilannetta jos väkisin yrittää. Toki terveelliset elintavat ovat sinänsä hyväksi itse kullekin.
Masennus on vakava sairaus ja vaatii asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta.
Mitä ihmeen "asianmukaista lääketieteellistä hoitoa"? Masennuslääkkeethän ovat lähes pelkkää placeboa ja aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä, ja haitoista monet tavallisetkin haitat ovat hyvin vakavia (kuten mm. sydänsairaudet).
Harmi, että masennuksen "vakavasti ottaminen" on johtanut siitä täysin paikkansapitämättömien asioiden esittämiseen totena ja niiden jatkuvaan toisteluun. Ei masennus ole "sairaus" siinä mielessä että sen voisi objektiivisesti todeta tai että nykyisellä lääketieteellä olisi siihen mitään oikeaa tarjottavaa. Tosin vois
"Usein masentuneilla on perinnöllinen serotoniin puutos." Täysin keksitty juttu. Tästä ei ole MITÄÄN näyttöä. Ei ole näyttöä edes siitä, että serotoniinitasot oikeasti liittyvät masennukseen, saati että serotoniiniin liittyvät perintötekijät vaikuttaisivat asiaan mitenkään. Masennukseen ja ennen kaikkea masennuslääkkeiden markkinointiin liittyvä puhe on täynnä feikkitiedettä, joka näyttää pätevältä asiaa tuntemattomalle, mutta jossa ei ole mitään perää. Ja potilaat ovat näiden huijareiden armoilla, ja sairastuvat vain fyysisesti vaikeammin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kommentoija vaikuttaa olevan tietämätön siitä, että AP on ihan oikeassa:
"Laaja tutkimus paljasti: Liikunta saattaa hoitaa masennusoireita joskus paremmin kuin pelkkä lääkitys"
Sinä se et näköjään osaa lukea, ap. Liikunta SAATTAA hoitaa JOSKUS masennusta paremmin kuin PELKKÄ lääkitys. Lue juttu huolella läpi itsellesi vastailun sijaan, niin voit jopa hieman sivistyä.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään syvällä sumussa, jossa jokainen päivä tuntui samanlaiselta. Sänky veti minua puoleensa kuin painovoima, ja mieli kuiski, ettei mikään muuttuisi.
Mutta eräänä aamuna päätin tehdä yhden pienen asian: nousta ylös. Ei mitään suurta, ei koko elämän kääntämistä, vain jalat lattialle.
Seuraavana päivänä lisäsin toisen askeleen: ulos ovesta. Raikas ilma tuntui kuin joku olisi avannut ikkunan myös sisälläni.
Kolmantena päivänä lähdin lenkille, vaikka aluksi se oli vain hidas kävely korttelin ympäri. Silti se riitti. Jokainen askel oli kuin pieni voitto, kuin todiste siitä, että voin liikkua eteenpäin myös mielessä.
Niin alkoi minun ylös, ulos ja lenkille -metodini. Yksinkertainen, mutta vahva. Pikkuhiljaa askelista tuli kevyempiä, mielestä kirkkaampi, ja löysin uudestaan sen tunteen, että elämä voi maistua hyvältä.
Kiva juttu sulle. Moni sairastava tekisi mitä vain että kykenisi tähän samaan. Jos asia olisi yleisesti ottaen ratkaistavissa näillä eväillä, mitään masennusta oikeana ongelmana ei olisi edes olemassa. Ihminen ei kyllä käy ihan täysillä, jos sairastaa masennusta ja ylös nouseminen ja ulos lähteminen on jotain, mitä ei vain ole tullut mieleen kokeilla. Oikeastaan silloin voi puhua kehitysvammaisuudesta pikemminkin kuin masennuksesta.
Mua taas masentaa kaikki muu kuin treenaaminen. Kun pidän välipäivää tai loppupäivä on lepoa, niin masennun. Tunnen eläväni vain kun käyn lenkillä ja pidän itseäni niskasta kiinni että ryhti olisi optimaalinen liikuntasuorituksessa.
Kykenen parhaimimllaan joka päivä neljään tuntiin. Sekin on tässä iässä liikaa ja loppuaika on masentavaa, kun ei saa tehdä mitään. Pitää vain olla tässä vartalossa tekemättä mitään.
Kaikista masentavinta on työssäkäynti. Työssäkäynti on kaikista näköalattominta toimintaa kuin olla ja voi. Käyt töissä että saisit elää vankeudessa vuokra-asunnossasi joka kattaa sähkön, veden ja netin. Kun nyt olet ja lenkki on tehty ja venyttelyt ja syöty, niin masentaa. Koska pääsisi taas lenkille. Huomenna pitäisi pitää välipäivä, mutta en malttaisi pitää. Maanantaina sitten. Tulokset syntyy välipäivillä ja masennus syntyy kun et ole lenkillä tai salilla.
Yhtäkuin sanot murtuneelle jalalle, kävele normaalisti ja juoksemaan siitä niin paranee.
En jaksa edes roskapussia viedä tai mennä suihkuun. Ja lenkille pitäisi lähteä?!
Onko muita hyviä neuvoja ap? Ehkä minun pitäisi perustaa firma tai lähteä maailmanympätus matkalle.