Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä

Siis huvittavia nämä liitot. Mikö pakko?🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin minäkin jättänyt miehen jos olisi kieltäytynyt toisesta lapsesta. 

Mies ei tainnut merkitä sinulle yhtään mitään, oli vaan siittäjä. 

Aika harva laittaa miehen ykköseksi ohi lasten. Kyllä se oma lapsi on tärkeämpi. Miehiä on koko maailma täynnä. Omaa lasta taas ei kukaan muu voi korvata. 

Kyllä se elämänkumppani on tärkein. Puolison kanssa muodostamme yksikön, olemme ns. "yhtä lihaa". Siihen sitten kuuluu tai ei kuuluu jälkikasvua, kunkin tilanteesta riippuen.

Lapsia ja puolisoita ei voi laittaa arvojärjestykseen. 

Ja voin vakuuttaa, että puolison tärkeys oikein korostuu nyt taas, kun olemme 70+ ja lapsilla on omat perheensä ja elämänsä, kuten kuuluukin olla.

Mulla on nyt joku ongelma, kun en pysty lainaamaan enkä vastaamaan muiden viesteihin. Monet täällä sanoo että vaimo on suuttunut siksi ettei mies anna hänelle toista lasta, kun ongelma voikin johtua siitä, että miten mies on sen hänelle ilmaissut. Jos mies on sanonut ehdottoman ei, eikä asiasta voi edes keskustella, vaimo saattaa ajatella että hänen tunteensa ja tarpeensa ohitetaan noin vain. Jos olisin ap, ehdottaisin että voitaisko katsoa tilannetta uudestaan parin vuoden päästä. Juuri nyt olen niin uupunut, että en voi kuvitellakaan että hankkisimme toisen lapsen. Se avaisi keskustelua ihan eri tavalla kuin ehdoton ei, ja vaimo voisi kokea että häntä kuullaan. Ja ihan totta, ap saattaa muuttaa mielensä kun esikoinen kasvaa.

Meillä on myös kaksi erityislasta. Toinen sairastui 5 vuotiaana ja toinen on ollut syntymästään saakka vaativa ja hänellä on kaikenlaisia diagnooseja. Toisen lapsen jälkeen en halunnut enää lapsia moneen vuoteen, mutta vuosi sitten juteltiin miehen kanssa, että jos vielä oltaisiin alle 40 v, olisi se kolmas lapsi ihana. Eli jos oltaisiin hankittu lapset pari vuotta aiemmin, oltaisiin varmaan yritetty vielä kolmatta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt joku ongelma, kun en pysty lainaamaan enkä vastaamaan muiden viesteihin. Monet täällä sanoo että vaimo on suuttunut siksi ettei mies anna hänelle toista lasta, kun ongelma voikin johtua siitä, että miten mies on sen hänelle ilmaissut. Jos mies on sanonut ehdottoman ei, eikä asiasta voi edes keskustella, vaimo saattaa ajatella että hänen tunteensa ja tarpeensa ohitetaan noin vain. Jos olisin ap, ehdottaisin että voitaisko katsoa tilannetta uudestaan parin vuoden päästä. Juuri nyt olen niin uupunut, että en voi kuvitellakaan että hankkisimme toisen lapsen. Se avaisi keskustelua ihan eri tavalla kuin ehdoton ei, ja vaimo voisi kokea että häntä kuullaan. Ja ihan totta, ap saattaa muuttaa mielensä kun esikoinen kasvaa.

Meillä on myös kaksi erityislasta. Toinen sairastui 5 vuotiaana ja toinen on ollut syntymästään saakka vaativa ja hänellä on kaikenlaisia diagnooseja. Toisen lapsen jälkeen en halunnut enää lapsia moneen vuoteen, mutta

Jos ei on ehdoton niin se on. Miksi pitää vaimolle valehdella, että ehkä vielä joskus? Sitten ollaan taas samassa tilanteessa vuosien päästä.

Kukaan ei mieti tätä sen ei vielä syntyneen lapsen kannalta.

Onko reilua hankkia lapsi tilanteeseen jossa isosisarus on ongelmainen ja vaatii huomiota, ja vanhemmatkin hoippuvat eron partaalla?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti tätä sen ei vielä syntyneen lapsen kannalta.

Onko reilua hankkia lapsi tilanteeseen jossa isosisarus on ongelmainen ja vaatii huomiota, ja vanhemmatkin hoippuvat eron partaalla?

Vauvakuumeiset naiset eivät osaa ajatella muita, kuin itseään. Nyt esikoinenkin saa katsella kiukuttelua kotonaan, kun ei riitä äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt joku ongelma, kun en pysty lainaamaan enkä vastaamaan muiden viesteihin. Monet täällä sanoo että vaimo on suuttunut siksi ettei mies anna hänelle toista lasta, kun ongelma voikin johtua siitä, että miten mies on sen hänelle ilmaissut. Jos mies on sanonut ehdottoman ei, eikä asiasta voi edes keskustella, vaimo saattaa ajatella että hänen tunteensa ja tarpeensa ohitetaan noin vain. Jos olisin ap, ehdottaisin että voitaisko katsoa tilannetta uudestaan parin vuoden päästä. Juuri nyt olen niin uupunut, että en voi kuvitellakaan että hankkisimme toisen lapsen. Se avaisi keskustelua ihan eri tavalla kuin ehdoton ei, ja vaimo voisi kokea että häntä kuullaan. Ja ihan totta, ap saattaa muuttaa mielensä kun esikoinen kasvaa.

Meillä on myös kaksi erityislasta. Toinen sairastui 5 vuotiaana ja toinen on ollut syntymästään saakka vaativa ja hänellä on kaikenlaisia diagnooseja. Toisen lapsen jäl

Koska ehdoton ei voi muuttua sitä myötä kun esikoinen kasvaa, eikä tuo ole vielä lupaus muusta kuin että keskustellaan tästä asiasta uudestaan  myöhemmin. 

Sun ei todellakaan pidä tehdä toista lasta painostuksen alaisena, miellyttääkseen ja säilyttääksesi suhteenne. Lapsen teet ainoastaan jos sinä itse sitä aidosti ja vilpittömästi haluat. Nyt et halua, joten lasta ei tule piste loppu. Vaimosi joutuu tämän pettymyksen aikuisena ihmisenä kestämään eikä siinä ole mitään väärää tai mitään syytä sinun taipua asiassa. Monesti ei saa mitä haluaa ja joutuu monenlaisten surujen kanssa tulemaan sinuiksi. Yhdenkään lapsen tehtävä ei ole tulla tänne pelastamaan liittoa, olemaan äitinsä minäminän ja tyhjyydentunteen täyte tai jotta toinen puoliso voisi olla mieliksi ja yhden keskenkasvuinen kiukuttelu loppuisi. Lapsen ei kuulu olla väline, jolla sinä teet toisen onnelliseksi, vaan haluttu ja toivottu. Katsoisin eron olevan teille paras ja ainoa vaihtoehto. Huolehdi myös itse ehkäisystä ja piilota kondomit sekä varmista ettei vaimo missään vaiheessa saa kondomin sisältöä sormiinsa. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että nainen vaikka salaa kaapaisee kondomista tavaraa vessassa kaivettuaan sen käytettynä roskiksesta tai muka viedessään sen roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt joku ongelma, kun en pysty lainaamaan enkä vastaamaan muiden viesteihin. Monet täällä sanoo että vaimo on suuttunut siksi ettei mies anna hänelle toista lasta, kun ongelma voikin johtua siitä, että miten mies on sen hänelle ilmaissut. Jos mies on sanonut ehdottoman ei, eikä asiasta voi edes keskustella, vaimo saattaa ajatella että hänen tunteensa ja tarpeensa ohitetaan noin vain. Jos olisin ap, ehdottaisin että voitaisko katsoa tilannetta uudestaan parin vuoden päästä. Juuri nyt olen niin uupunut, että en voi kuvitellakaan että hankkisimme toisen lapsen. Se avaisi keskustelua ihan eri tavalla kuin ehdoton ei, ja vaimo voisi kokea että häntä kuullaan. Ja ihan totta, ap saattaa muuttaa mielensä kun esikoinen kasvaa.

Meillä on myös kaksi erityislasta. Toinen sairastui 5 vuotiaana ja toinen on ollut syntymästään saakka vaativa ja häne

Koska ehdoton ei voi muuttua sitä myötä kun esikoinen kasvaa, eikä tuo ole vielä lupaus muusta kuin että keskustellaan tästä asiasta uudestaan  myöhemmin. 

 

Parempi on olla antamatta turhaa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt joku ongelma, kun en pysty lainaamaan enkä vastaamaan muiden viesteihin. Monet täällä sanoo että vaimo on suuttunut siksi ettei mies anna hänelle toista lasta, kun ongelma voikin johtua siitä, että miten mies on sen hänelle ilmaissut. Jos mies on sanonut ehdottoman ei, eikä asiasta voi edes keskustella, vaimo saattaa ajatella että hänen tunteensa ja tarpeensa ohitetaan noin vain. Jos olisin ap, ehdottaisin että voitaisko katsoa tilannetta uudestaan parin vuoden päästä. Juuri nyt olen niin uupunut, että en voi kuvitellakaan että hankkisimme toisen lapsen. Se avaisi keskustelua ihan eri tavalla kuin ehdoton ei, ja vaimo voisi kokea että häntä kuullaan. Ja ihan totta, ap saattaa muuttaa mielensä kun esikoinen kasvaa.

Meillä on myös kaksi erityislasta. Toinen sairastui 5 vuotiaana ja toinen on ollut syntymästään saakka vaativa ja hänellä on kaikenlaisia diagnooseja. Toisen lapsen jälkeen en halunnut enää lapsia moneen vuoteen, mutta

Häh, ei on ei. Miksi hänen pitäisi antaa noin selvässä asiassa sellainen kuva että hänen mielensä voisi ehkä muuttua? Vaimon pitää nyt vain elää asian kanssa kuin aikuinen ja tehdä omat ratkaisunsa eikä odotella jotain hänen tunnereaktioidensa paapomista ja hyssyttelyä Ap:ltä. Olisi myös inhottavaa Ap:ltä antaa vaimolle valheellista toivoa. Jos vaimo ihan tosissaan toista lasta haluaa niin vaikkei Apn missään nimessä pidä siihen suostua, on reilua antaa vaimolle tarvittava tieto hänen omia päätöksiään varten. Hän voi erota ja ehkä saada sen toisen lapsen. Jos Ap antaa toivoa vaikkei sitä ole, saattaa hän tuhlata vaimon viimeiset hedelmälliset vuodet. Erota heidän pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti tätä sen ei vielä syntyneen lapsen kannalta.

Onko reilua hankkia lapsi tilanteeseen jossa isosisarus on ongelmainen ja vaatii huomiota, ja vanhemmatkin hoippuvat eron partaalla?

Vauvakuumeiset naiset eivät osaa ajatella muita, kuin itseään. Nyt esikoinenkin saa katsella kiukuttelua kotonaan, kun ei riitä äidille.

Näinhän se valitettavasti monen naisen kohdalla on mitä olen sivusta seurannut ja kuumeisten naisten kirjoituksia lukenut. Siinä unohtuu kokonaan se että puolisolla on yhtäläinen oikeus olla haluamatta lapsia. Sitten syytetäänja katkeroidutaan hänelle ja pahimmillaan emotionaalisesti kiristetään ja manipuloidaan mies lapseen. Surullista ja kehittymätöntä kanssanaisilta.

Kaikista asioista ei voi tehdä kompromissia. Ero on tulossa. Ap:na miettisin vielä sitä, voisiko 2 lasta ydinperheenä olla helpompi tai yhtä helppo kuin joka toinen viikko yksin esikoisen kanssa. Tätäkään on tietysti vaikea ennustaa.

On tietysti ymmärrettävä, että nainen, jonka esikoinen on vaikeaksi koettu lapsi, haluaa "terveen" lapsen ja kokea sen äitiyden sen kanssa.

Olen työni puolesta tavannut näitä naisia. Jotkut ovat sen parhaan ja hyvän ja onnistuneen lapsen toivossa tehneet puoli tusinaa lapsia, joilla kaikilla on joku diagnoosi. ( No kai on, kun äidilläkin joku on - eikä ehkä kykyä myöskään kunnon lasta tukevaan varhaiseen vuorovaikutukseen, koska motiivi lapsen hankkimiseen on että lapsi täyttäisi äidin tarpeet.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti tätä sen ei vielä syntyneen lapsen kannalta.

Onko reilua hankkia lapsi tilanteeseen jossa isosisarus on ongelmainen ja vaatii huomiota, ja vanhemmatkin hoippuvat eron partaalla?

Vauvakuumeiset naiset eivät osaa ajatella muita, kuin itseään. Nyt esikoinenkin saa katsella kiukuttelua kotonaan, kun ei riitä äidille.

Näinhän se valitettavasti monen naisen kohdalla on mitä olen sivusta seurannut ja kuumeisten naisten kirjoituksia lukenut. Siinä unohtuu kokonaan se että puolisolla on yhtäläinen oikeus olla haluamatta lapsia. Sitten syytetäänja katkeroidutaan hänelle ja pahimmillaan emotionaalisesti kiristetään ja manipuloidaan mies lapseen. Surullista ja kehittymätöntä kanssanaisilta.

Tämä pätee myös tahattomaan lapsettomuuteen. Minun äitini kärsi tahattomasta lapsettomuudesta uuden kumppanin kanssa. Me lapset saatiin sitten katsella sitä katkeruutta ja kiukuttelua ihan kuin se olisi meidän vika, että hänestä tuli yhtäkkiä maho.

Vuosikausia toisen lapsen jälkeen kaikki unet, joissa olin raskaana tai sain lapsen, oli painajaisia. Kuopukseni oli 7 v kun aloin ajattelemaan että ehkä se kolmas lapsi olisi ollut kiva. Mieli voi siis muuttua vaikka olisi yhdessä vaiheessa täysin varma ettei halua enempää lapsia. Ehdoton ei tai ehdoton kyllä molemmat huonoja vaihtoehtoja kun keskustellaan puolison kanssa lapsista. Ehdottomuus sulkee keskustelun. Tai tuossa vastauksessa mitään vikaa ole, jos on tosiaan valmis siihen että avioliitto loppuu. Kukaan ei halua tunnetta, että ei tule kuulluksi noin tärkeässä asiassa.

Naisesi oli jo paksuna jollekkin jännikselle. Joutui käymään abortissa kun et suostuunut toiseen

Ehdottoman ein muuttumisesta kylläksi vielä toinen esimerkki. Kaverini hankki nuorena sterilisaation koska ei halunnut lapsia. Sitten hän erosi puolisostaan ja muutti mielensä mutta oli hänen kohdallaan jo liian myöhäistä koska naisen sterilisaatiota ei noin vain peruta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei mieti tätä sen ei vielä syntyneen lapsen kannalta.

Onko reilua hankkia lapsi tilanteeseen jossa isosisarus on ongelmainen ja vaatii huomiota, ja vanhemmatkin hoippuvat eron partaalla?

Vauvakuumeiset naiset eivät osaa ajatella muita, kuin itseään. Nyt esikoinenkin saa katsella kiukuttelua kotonaan, kun ei riitä äidille.

Niinpä. Näillä naisilla on joku sairaalloinen pakkomielle ja päähänpinttymä uudesta lapsesta. Ja jos vanhemmilla on niin huonot geenit että ensimmäinenkin lapsi on vaativa, todennäköisyys sille että sitten onkin kaksi vaativaa lasta, on suuri. Ehkä vaimo kannattaa ohjata vaan psykologin vastaanotolle, jotta pääsee irti noista ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

Vastuullista. 

Miksi vaimosi ei kunnioita voimavarojasi? Onko hänellä niin kova hoivavietti, että menee kaiken edelle?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista asioista ei voi tehdä kompromissia. Ero on tulossa. Ap:na miettisin vielä sitä, voisiko 2 lasta ydinperheenä olla helpompi tai yhtä helppo kuin joka toinen viikko yksin esikoisen kanssa. Tätäkään on tietysti vaikea ennustaa.

Ei asiaa pidä sen kautta miettiä kumpi olisi helpompi, vaan ainoa normaalijärjellä ja syntymättömästä lapsesta välittävä miettii sen tasan ja ainoastaan sitä kautta haluaako itse toisen lapsen vai ei. Jos ei halua joko vaimo sopeutuu siihen tai erotaan ja ollaan viikko-viikko tai muulla systeemillä sen yhden lapsen kanssa. Ei tässä ole olemassa muita vaihtoehtoja kuin yksi lapsi, koska Ap ei toista lasta halua. Nainen voi sitten omaan elämäänsä erillään miehestään hankkia sen toisen lapsen jos niin haluaa. Tämä ei ole mikään neuvottelykysymys. Ei alkuunkaan silloin kun varmaksi tietää haluaako vai eikö halua lasta.