Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä

Vierailija kirjoitti:

Oma ohjeeni hyvälle suhteelle on se, että rakkaalle ei sanota ei. Miksi tietoisesti halutaan toiselle paha mieli. En ymmärrä. 

Olen itse myös saanut lapseni siten, että exän kanssa väänsin asiasta pitkään.

Yksi iso syy Suomen vauvakatoon on se ettei miehet lapsia halua. Vauvakadostakin syytetään vain naisia. 

Hyvässä parisuhteessa osataan kompromssit. Prinsessalle sanotaan aina kyllä ja unohdetaan oma tahto ja elätetään toisen pilvilinnoja. Valitettavasti pettymykset kuuluu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

Itseäni harmittaa, että emme yrittäneet ehkä ajoissa, emmekä sitten saaneet toista lasta. Ensimmäisellä oli haasteita emmekä ensimmäisinä vuosina jaksaneet haaveilla toisesta. Nyt harmittaa. Nyt on vain yksi...myöhemmin kun ei ole meitäkään, niin ei ole hänellä sitten toista sisarusta tukena ja turvana tai muuten elämässä mukana. T

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

 

Itseäni harmittaa, että emme yrittäneet ehkä ajoissa, emmekä sitten saaneet toista lasta. Ensimmäisellä oli haasteita emmekä ensimmäisinä vuosina jaksaneet haaveilla toisesta. Nyt harmittaa. Nyt on vain yksi...myöhemmin kun ei ole meitäkään, niin ei ole hänellä sitten toista sisarusta tukena ja turvana tai muuten elämässä mukana. T

Sisarus ei valitettavasti välttämättä aina tarkoita tukea ja turvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarve lapseen -kaipaus, toive. Ne ovat vahvempia joskus kuin rakkaus puolisoon tai parisuhteeseen ylipäätään.

Jos toinen silloin alistuu siihen, että ei yritetä enää lasta, niin suhteeseen voi hiipiä katkeruus. Lasta toivonut ei yht'äkkiä "tajua" että joo, niinhän se on, parempi ilman lasta. Ei. Ulkoisesti kaikki voi olla hyvin, mutta se katkeruus syö sisältä.

Ei tuollainen suhde tule enää tasapainoiseksi ja onnelliseksi ilman rankkaa työtä, eikä välttämättä silloinkaan.

Jos toiveet lapsista eivät mene yksiin, niin se on rankkaa. Ja voi olla, että ainoa siedettävä vaihtoehto on erota.

Kun nainen lopettaa riitelyn ja nalkuttamisen jostain vaikeasta asiasta, se ei tarkoita, että hän olisi päässyt asiasta yli. Se voi tarkoittaa, että hän on alistunut. Mutta se tappaa rakkauden. Tai sitten hän on luovuttanut - puolisostaan. 

En näe ihanaa perhe-

Se on hurjaa, että se kaipaus ja toive jostain, mitä ei vielä ole, on suurempi kuin olemassaoleva perhe. 

 

Tämä on surullista. Sen yhden lapsen koko lapsuus menee ohi katkeruudessa pyöriessä. Ei osata nauttia ollenkaan siitä, mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä toista lasta ei välttämättä koskaan edes tule, miksi rikkoa liitto sen takia? Aivan hullua touhua. Olkaa tyytyväisiä yhteen ja jatkakaa elämäänne. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisemmin ero tulee ennemmin tai myöhemmin kun ei vaan enää jakseta sitä monilapsihärdlliä.

Lapsen kaipuuta ei vaan noin vain saa pois päältä, vaikka järki sanoisi mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä toista lasta ei välttämättä koskaan edes tule, miksi rikkoa liitto sen takia? Aivan hullua touhua. Olkaa tyytyväisiä yhteen ja jatkakaa elämäänne. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisemmin ero tulee ennemmin tai myöhemmin kun ei vaan enää jakseta sitä monilapsihärdlliä.

Lapsen kaipuuta ei vaan noin vain saa pois päältä, vaikka järki sanoisi mitä.

Aikuisen pitää osata ajatella muullakin kuin alapäällään ja hormoniensa vietävänä. Kaikkea ei saa mitä haluaa. Tällä perheellä on jo yksi lapsi vkä hän näytä merkitsevän äidille mitään. Moni pari ei saa edes yhtä lasta, vaikkka se on elämän hartain toive. Pitää osata olla kiitollinen jo olemassaolevasta eikä haikailla muuta jos molemmat eivät ole yksimielisiä. Käy sääliksi tätä jo olemassaolevaa lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.

Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.

Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.

Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.

Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska haluamme niin eri asioita.

Rikotaan olemassa jo olevan lapsen perhe, koska naiselle se mahdollinen toinen lapsi menee tärkeydessä edelle. Ihan hullua. Toinen lapsi voi olla helpompi tai voi olla vielä vaikeampi. Naisellekin voi käydä synnytyksessä mitä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä toista lasta ei välttämättä koskaan edes tule, miksi rikkoa liitto sen takia? Aivan hullua touhua. Olkaa tyytyväisiä yhteen ja jatkakaa elämäänne. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisemmin ero tulee ennemmin tai myöhemmin kun ei vaan enää jakseta sitä monilapsihärdlliä.

Lapsen kaipuuta ei vaan noin vain saa pois päältä, vaikka järki sanoisi mitä.

Aikuisen pitää osata ajatella muullakin kuin alapäällään ja hormoniensa vietävänä. Kaikkea ei saa mitä haluaa. Tällä perheellä on jo yksi lapsi vkä hän näytä merkitsevän äidille mitään. Moni pari ei saa edes yhtä lasta, vaikkka se on elämän hartain toive. Pitää osata olla kiitollinen jo olemassaolevasta eikä haikailla muuta jos molemmat eivät ole yksimielisiä. Käy sääliksi tätä jo olemassaolevaa

Lapsen kaipuu ei ole jalkovälissä, vaan aivoissa. Eikä se ole ajattelua, vaan koko elämän kattava pohjavire. Sitä ei saa pois päältä millään ajattelulla. Jos saisi, ei kukaan kärsisi tahattomasta lapsettomuudesta.

Tässä muutenkaan ei ole kyse siitä, ettei saisi toista lasta biologisista syistä, vaan siitä, että puoliso kieltää sen sinulta. Vaikka vaimo tyytyisikin yhteen lapseen, parisuhde on todennäköisesti lopullisesti karilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin kommenteista huomaa miten naisille se suostumuksen konsepti on hankala. Suostumus tarvitaan myös lapsentekoon.

Suostumus tarvitaan, se on totta. Kuitenkaan kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen, jossa ollaan täysin eri mieltä suurista linjoista. Eihän se toimi pidemmän päälle.

Todella törkeää rikkoa lapsen perhe tuollaisen vuoksi. Mutta kun minäminäminä.

Niin, kumpi sen sitten rikkoo? Ap:n mielestä vaimo, joka lähtee, vaimon mielestä ap, joka loukkasi häntä niin syvästi, ettei yhteiseloa voinut enää jatkaa.

Minusta on parempi olla miettimättä mitään rikkomisia, ja sen sijaan todeta, että tässä ei nyt enää ole edellytyksiä parisuhteelle, koska hal

Rikotaan olemassa jo olevan lapsen perhe, koska naiselle se mahdollinen toinen lapsi menee tärkeydessä edelle. Ihan hullua. Toinen lapsi voi olla helpompi tai voi olla vielä vaikeampi. Naisellekin voi käydä synnytyksessä mitä vain. 

Perhe on jo mennyt rikki, kun ap ja vaimonsa haluavat päinvastaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan käsitä tätä aloituksen miestä. Jos on jo olemassa yksi lapsi, niin mitä se toinen muuttaisi? Ainakaan huonompaan suuntaan? 

Lapselle sisarus, eikö se olisi hyvä? Suuri osa tarvikkeista teillä jo löytyy. Toinen menee lähes satavarmasti helpommin kuin se ensimmäinen. 

Mistä hiton tarvikkeista? Eihän tarina kerro edes, että kuinka vanha heidän lapsensa on, saati että onko nurkissa enää vauvaryönää. Millä taas lopulta ei ole mitään väliä. Voi olla, että esimerkiksi sellainen pikku tarvike kuin asunto menee uusiksi.

Vaimo on ilmeisesti tehnyt avioero hakemuksen. Hän näpytteli nettiin jotain hakemus juttuja. Yritin kysyä, että mitä tekee, mutta ei vastannut. Yritin siinä  tuijottaa, mitä tekee, mutta hän sulki selaimen kun näki minun kävelevän ohi.

Olo on todella karmea. Toki olisihan varmasti se ero tullut. Nyt luulen, että se siitä tulee totta, mikäli en ihan väärin tuota tilannetta tulkinnut.

En ymmärtänyt, että tämä näin menisi. Rakastan vaimoani kaikesta huolimatta. 

Toista lasta en nyt ainakaan halua, sitä asiaa ei vaan voi muuttaa. En koe olevani valmis siihen. 

Ap

Taitaa olla sellainen aihe, ettei muuta ratkaisua ole kuin erilleen. Kummankaan mielipide ei ole mitenkään väärä tai huono mutta ei ole löydettävissä kompromissia ja aihe on niin suuri, että jompikumpi on onneton jos jatkatte yhdessä, olipa perhekoko 1 tai 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

 

Itseäni harmittaa, että emme yrittäneet ehkä ajoissa, emmekä sitten saaneet toista lasta. Ensimmäisellä oli haasteita emmekä ensimmäisinä vuosina jaksaneet haaveilla toisesta. Nyt harmittaa. Nyt on vain yksi...myöhemmin kun ei ole meitäkään, niin ei ole hänellä sitten toista sisarusta tukena ja turvana tai muuten elämässä mukana. T

 Tuokin voi olla haavekuva että olisivat tukena ja turvana. Monasti välit eivät sisaruksilla ole hyvät  aikuisina 

Ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Vaimo on ikuisesti katkera kun ei saa toista lasta ja jos tekisitte toisen niin sinä olisit katkera kun sinut siihen painostettiin. Tilanteeseen ei ole ratkaisua joka olisi sellainen että toista ei ole painostettu muuttamaan mieltään.

Tämä on juuri sitä akkojen pillulla kiristämistä ja kuitenki lopulta akka tulee vaihdevuosiin niin lähtee jääkööt vaikka kuinka monta kakaraa....sinulle

T. Tämän muutoksen kokenut

Ei yksi lapsi ole mikään perhe. Ongelmatkin saattavat johtua paljon siitä, ettei riittävän pian hankittu toista lasta, jolloin tilanne olisi mahdollisesti tasapainoittunut. Kaikki lapset ja kaikki raskaudet ovat ihan erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on ilmeisesti tehnyt avioero hakemuksen. Hän näpytteli nettiin jotain hakemus juttuja. Yritin kysyä, että mitä tekee, mutta ei vastannut. Yritin siinä  tuijottaa, mitä tekee, mutta hän sulki selaimen kun näki minun kävelevän ohi.

Olo on todella karmea. Toki olisihan varmasti se ero tullut. Nyt luulen, että se siitä tulee totta, mikäli en ihan väärin tuota tilannetta tulkinnut.

En ymmärtänyt, että tämä näin menisi. Rakastan vaimoani kaikesta huolimatta. 

Toista lasta en nyt ainakaan halua, sitä asiaa ei vaan voi muuttaa. En koe olevani valmis siihen. 

Ap

 

En vaan voi ymmärtää vaimoasi, tuollaista tapaa toimia. Yrittää ihan oikeasti kiristää sinua taipumaan. Rankaisee sinua.  Ei aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla vaikka olisi loukkaantunut ja vaikka suhde olisi päättymässä. 

Ja siis olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

Eikö vaimosi ole myös väsynyt? Jos vaimosi on niin hyvävoimainen että jaksaa toisen lapsen, niin sopikaa, ettei sinun tarvitse huolehtia lapsista vaan hän hoitaa heidät yksin. Että siinä tapauksessa toinen lapsi voisi olla sinustakin mahdollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarve lapseen -kaipaus, toive. Ne ovat vahvempia joskus kuin rakkaus puolisoon tai parisuhteeseen ylipäätään.

Jos toinen silloin alistuu siihen, että ei yritetä enää lasta, niin suhteeseen voi hiipiä katkeruus. Lasta toivonut ei yht'äkkiä "tajua" että joo, niinhän se on, parempi ilman lasta. Ei. Ulkoisesti kaikki voi olla hyvin, mutta se katkeruus syö sisältä.

Ei tuollainen suhde tule enää tasapainoiseksi ja onnelliseksi ilman rankkaa työtä, eikä välttämättä silloinkaan.

Jos toiveet lapsista eivät mene yksiin, niin se on rankkaa. Ja voi olla, että ainoa siedettävä vaihtoehto on erota.

Kun nainen lopettaa riitelyn ja nalkuttamisen jostain vaikeasta asiasta, se ei tarkoita, että hän olisi päässyt asiasta yli. Se voi tarkoittaa, että hän on alistunut. Mutta se tappaa rakkauden. Tai sitten hän on luovuttanut - puolisostaan. 

En näe ihanaa perhe-

"on hurjaa, että se kaipaus ja toive jostain, mitä ei vielä ole, on suurempi kuin olemassaoleva perhe"

- ongelma tuleekin siitä, että puolisoiden toiveet eivät enää kohtaa. Silloin ei enää tavoitella yhteistä unelmaa eikä vedetä yhtä köyttä vaan alistutaan vallitseviin olosuhteisiin. Se tappaa positiivisuutta.

Enkä tarkoita, että aloittajan pitäisi vaimon mieliksi suostua toiseen lapseen. Mutta niin se tunnetasolla menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.

Ap

Eikö vaimosi ole myös väsynyt? Jos vaimosi on niin hyvävoimainen että jaksaa toisen lapsen, niin sopikaa, ettei sinun tarvitse huolehtia lapsista vaan hän hoitaa heidät yksin. Että siinä tapauksessa toinen lapsi voisi olla sinustakin mahdollinen?

Tuollaisen naisen kanssa, joka kiristää mykkäkoululla en kovin luottavaisena lähtisi tekemään sopimuksia.