En mahda minkään mutta minua loukkaa syvästi viesteihin vastaamattoomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistin välit poikki yhteen "kaveriin", joka ei vastannut viestiin. Harmi, että lähes 10 vuotta tuhlasin elämästäni tämän tyypin kaverina.

Aika sitkeä olet ollut, kun 10 vuoden ajan jaksoit lähettää viestejä, joihin ei vastata!

Et sitten taaskaan ymmärtänyt lukemaasi. 

Lähetit siis vain yhden viestin ja kun tähän et saanut vastausta, niin katkaisit kymmenen vuoden ystävyyden?! 

Eniten minua ärsyttää ihmiset jotka laittavat itse viestin kysyen jotain asiaa ja kun vastaan siihen pikimmiten niin ei mitään reagointia asiaan . Vastataan joskus muutaman päivän päästä . Huoh .

Vierailija kirjoitti:

 Ei työelämässä päätetä että kenen sähköpostiin vastataan ja kenen ei - siellä onkin riski saada potkut.

Työelämässä tapahtuu hyvin paljon sitä, että joku unohtaa vastata johonkin sähköpostiin... Siitä ei todellakaan seuraa potkuja vaan ystävällinen muistutus "hei varmistan että tämä viesti ei jäänyt huomaamatta, tarvitsisin vastauksen jo tänään jo mahdollista, kiitos"

Ainostaan jos joku kiusaa työpaikalla, selvästi siis ilkeyttään jättäen vastaamatta yhden henkilön viesteihin niin siitä voi tulla jotain seurauksia, tuskin potkuja

Lisäksi myös työmeileissä on sellaisia, joihin ei ole tarkoituskaan vastata. Ei meillä oleteta, että jokainen vastaa lukeneensa tiedotteen ensi viikon ikkunanpesuista tai vierailijaryhmistä eikä viestin lähettänyt itke kahvihuoneessa, että se kolmoskerroksen Esa ei ole vastannut mitään, vaikka näen, että luki viestin.

Minulle viesti on pelkkä viesti, sinulle näköjään koko elämä. En odota vastausta yhteenkään viestiini ellei siinä ole selkeää kysymystä tyyliin "lähdetäänkö lounaalle klo 11?". Ja jos tuohon ei tule vastausta, on tulkintani, että ei lähdetä ja etsin jonkun toisen lounaskaveriksi sen enempää miettimättä, miksi juuri minun viestiini ei vastata. En osaa loukkaantua, en osaa suuttua, en osaa kehitellä teorioita siitä, että kostoksi en enää viestittele.

Miten pieni elämäsi on, ap? Ja miten yksinäinen ja surullinen, jos jaksat kantaa vuosikausia kaunaa sellaiselle, joka luki viestin, mutta ei vastannut haluamallasi tavalla.

Mun esihenkilö jättää välillä vastaamatta töihin liittyviin asioihin. Mikä on todella käsittämätöntä. On vaikka kuinka tyhmä asia, niin asia selvitettään. Toisaalta esihenkilö käyttää myös emojeja ja hymiöitä viesteisssään ja käsivarret on tatuoitu. Että eihän hän nyt ihan ammattitaitoista vaikutusta itsestään muutyenkaan anna. Vähän sinne päin niin sanotusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vastaamattomuus epäkohteliasta. Jos ei halua olla yhteyksissä, olisi kaikkia kohtaan reilua sanoa, että kiitos mutta ei kiitos. Ja jos taas ei ole aikaa tai voimavaroja juuri nyt, niin luulisi ihmisen omaavan sen verran selkärankaa, että saisi tämän kakaistua ulos.

Jollain tapaa sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä muuttanut muotoaan. Kutsuin kaverin saunomaan ja viettämään iltaa, ja hän vastasi, että tulee, jos ei sitten innostu maalaamaan pihavajaansa, jos kelit suosii. Olisi varmaan pitänyt osata sanoa jotain, mutta vähän monttu auki jäin. Loppujen lopuksi kaveri ilmoitti sovitun päivän aamuna tulevansa, ja tein sen jälkeen pieniä järjestelyjä, kun en aiemminkaan viitsinyt.

Tämä ja muutama muu vastaavanlainen asia ihmisten toiminnassa on saanut aikaan sen, että olen myös jonkun edellä kirjoittaneen lailla alkanut keskittyä enemmän omaan ja perheeni elämään ja tullut m

Niin on. Yleinen protokolla näissä on sopia ympäripyöreitä tapaamisia (ei sovi juuri nyt, mutta katsellaan myöhemmin keväällä) tai sitten vaan vedota kiireisiin. Tämä on tällaista jenkkiläistä small talkkia, pelkkä prokolla vailla mitään aitoa merkitystä.

Jenkkiläisestä prokollasta tuli mieleen taannoinen tuttavuus sieltä suunnalta, joka aloitti joka keskustelun ystävällisesti "how are you". Usein "how are youta" seurasi pyyntö seksuaalisista palveluksista. Eli tässä nähdään mikä sen merkitys on - yhtä tyhjän kanssa. No, oli se tietysti mukavampaa kuin tulla suoraan ahdistelluksi...

Oletko sinä niin tärkeä, että sinulle pitää aina vastata? Tule alas sieltä korkeuksista. Ja mikä asia oli edes niin tärkeä, että siitä pitäisi keskustella? Plus lopetat vaan viestien laittamisen niille, jotka eivät vastaa. Helppoa!

Näitä whatsappejä ja snäppejä ja ties mitä messengereitä on ihmisillä niin paljon, että ei mikään ihme ettei muista kaikkiin viesteihin vastata. Joillain puhelin kilkattaa jatkuvasti joko jostain whatsapp-ryhmästä tai kahdenkeskisestä viestittelystä. Totta kai siinä menee sekaisin, että tuliko vastattua ja mihin. AP laittoi esimerkkinä snäpin katsomisen. Luoja paratkoon, jos sellaisiinkin odotetaan vastausta, ilmeisesti jotain videoviestiä? Kuka aikuinen sellaisia jaksaa ja ehtii? (Mä oon sen ikäinen, etten tiedä snäpistä mitään, sori jos oletus videosta oli väärä.) Ja tosiaan ne tekstimuotoisetkin viestit hukkuu todella helposti viestitulvaan. Itse en siis ottaisi nokkiini, vaan laittaisin uudestaan viestiä jos tärkeää asiaa tai vaihtaisin viestimiskanavaa. 

Me ollaan läheisimpien ystävien kanssa sovittu että viesti = ei-akuutti, paitsi jos itse sisältö edellyttää reagointia, kuten vaikka kutsu. Muussa tapauksessa soitellaan. Itse unohdan usein vastata viesteihin kokonaan, joten tällä systeemillä vältetään loukkaantumiset. Tosin ollaan kaikki yli kolmekymppisiä ja kaikki sekä tietää että ymmärtää mun olevan muusipää, joten sitä ei ole sattunut. Lähipiirin ulkopuoliset hoidan tilanteen mukaan siten että työasiat ykkösprioriteetti ja hyvänpäivän tutut silloin kun sattuu muistamaan. Sukulaiset silloin kun v-käyrä ei oo nousujohteinen.

MUTTA. Tää nykyinen deittimaailma on ihan hanurista just siks kun pitäisi tutustua joissain viestimissä ja niissä tulee pöljä olo jos toinen ei vastaile. Eipä siinä huvita itseäkään lähteä hippasille, ja nyt jo ärsyttää jonkun viidensadan hiljaisen hiipparin numerot yhteystiedoissa. Pitäis muutenkin raivata se kokonaan kun ei napostele deittailu YHTÄÄN.

Kyllä minäkin loukkaannun ihmisten vastaamattomuudesta, mutta olen myös tavanomaista aktiivisempi ja innostuneempi monista asioista. En voi olettaa ihmisten hihkuvan joka viestini vuoksi ja yrittänyt vain tottua siihen, etteivät kaikki vastaa tai todella hitaasti. Niin kuin joku hyvin sanoi, että se vastaamattomuus tuntuu kuin joku löisi näpeilleni. Laittaahan siinä itsensä alttiiksi toisen vallalle ja vastaushaluille, johon ei löydy ikinä riittävän hyvää selitystä miksi joku ei vastannutkaan. Enemmän se kuitenkin kertoo vastaajasta kuin se, joka viestin lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua ärsyttää ihmiset jotka laittavat itse viestin kysyen jotain asiaa ja kun vastaan siihen pikimmiten niin ei mitään reagointia asiaan . Vastataan joskus muutaman päivän päästä . Huoh .

Sama, mutta minun kohdallani sitä vastausta ei tule ollenkaan. Siitä tulee outo ja epäkunnioittava vaikutelma. Tekeekö tätä kaikkien kanssa, ei vastaa aina viesteihin eikä ole niin väliä, vai vaan minun kanssa?

Yritän aina muistaa vastata, mutta valitettavasti olen ihan oikeasti kiireinen, viestejä tulee aika paljon eri kanavista ja tunnistan, että varsinkin väsyneenä minun on vaikea keskittyä viestin kirjoittamiseen. Lisäksi haluaisin vastata kunnolla enkä vain jotain tyyliin "ok". Minulla on joskus ollut kavereita, jotka ovat tilanteessa kuin tilanteessa odottaneet vastausta just nyt heti äkkiä ja alkaneet v*ttuilla, jos en ole vastannut heidän yksipuolisesti määräämässään ajassa. Se on tuntunut ikävältä, kun kyse ei ole ollut mistään päivien vastaamattomuudesta. 

Toki minuakin harmittaa, jos laitan viestin ja toinen ei vastaa. Yritän kuitenkin ymmärtää, että edellä mainituista syistä voi ihan oikeasti unohtua. Sekin pitää muistaa, että kaikki eivät vain ole viesti-ihmisiä eikä viestittely ole kaikille luontaista. En voi ulkopuolelta alkaa määrätä, että kenenkään pitäisi pitää viestittelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin tätä ihmettelen. Ihmisillä on kuitenkin lähes koko ajan se luuri siinä naaman edessä. 

no siis voisin vastata jotain tosi tyhjänpäiväistä tavan vuoksi. ei se tarkoittaisi että arvostan sitä ihmistä pätkääkään. Monesti vastaan sitten kun pystyn henkisesti antamaan itsestäni jotain sille joka minua on lähestynyt. Pitääpä siis alkaa vastata jotain heheh joo, ja nauttia että yhdentekevät viestini pitävät jonkun tyytyväisenä ilman että olen suonut heille itsestäni mitään.

Olisikohan joku tekoäly jo mahdollista saada vastaamään tällaisiin?

Saat jotain kiksejä että yhdentekevät viestisi pitävät jonkun tyytyväisenä? Ja sinä olet varmaan ainoa ihminen jolla on niin raskasta että ei vaan jaksa jotain viestiä edes vaikka seuraavana päivänä kirjoittaa. Mitä porukkaa täällä oikein on, aikaa kyllä roikkua turhissa keskusteluissa mutta jonkun kaverin viestiin vastaaminen on ylivoimaista tai jotain outoja valtapelejä pelataan ja haukutaan vaan niitä kavereita yhdentekeviksi ja ettei kiinnosta? No ei varmaan monia muitakaan jaksa tuollaiset ihmiset pitkään kiinnostaa, sitten saa sitä yksinoloa joku päivä jos kerran haluaa ja ei ole tosiaan ketään jäljellä kelle laittaa viestiä tai ketä nähdä. 

Yritän ajatella, että kiva jos vastaa, mutta jos ei, niin ei se välttämättä minusta kerro. Toinen voi olla kiireinen tai huonomuistinen tai ei vaan ole kirjoittajatyyppiä. Toki jos ei ikinä vastaa mitään, niin siitä voi sitten ehkä päätellä, ettei kovin paljon kiinnosta. Mutta aloittajan voi olla hyvä muistaa, että ei kaikki aina johdu sinusta. Ihmisillä on elämässään paljon kaikkea. 

Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap

Ap ei mielestään huvin vuoksi vyörytä toisille viestiläjää. Mutta kuitenkin.

Meitä on erilaisia. minä kirjoittelen viestejä ja peukuttelen, jos on asiaa ja syytä. Aikaa on työn sun muun takia sen verran hintsusti, ettei koko ajan ennätä. Yritä sinäkin ap ymmärtää ja kunnioittaa sitä tietoa. ei koko maailma ole sitä varten, että he ruokkivat sun huonoa itsetuntoasi. Saat kumminkin ne herutukset ja peukut jokavuotiselle vapun nuori ylioppilas-valokuvallesi, terrierien kanssa iltakävelyllä-kuville, jokavuotiselle samaan paikkaan samaan aikaan tehtävälle lapinreissukuville, jokavuotisille pionikuville ja käytiin miähen kanssa elokuvissa-kuville.  Aina ne samat kuvat ja aina ne samat luonnehdinnat: kivaa oli ja kiva käydä. Voi hohhoijaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ap yrittäisit voida asenteellesi jotain?

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa toimintaasi.

Nyt tuntuu siltä että haluat muiden tanssivan sinun pillisi tahtiin.

Noniin minähän se tässä olinkin väärin tehnyt, pitihän se arvata. Olin vain ajatellut että mukava pysyä yhteyksissä läheisiin kun harvemmin ehditään nähdäkään kun kaikilla on omat kiireensä. Ilmeisesti eivät vain kaipaa toisia ihmisiä elämiinsä. Ja itse siis olen vahvasti introvertti eli en mikään supersosiaalinen toisissa roikkuva hölöttäjä, no ehkä tämä juuri voi ollakin se ongelma että minä ja minun tylsät juttuni ei vaan kiinnosta. Kyllä tämä lievästi on katkeroittanutkin ja välillä salaa toivoisin että joutuisivat kokemaan jonkin yksinäisen jakson elämässään ja huomaisivat sen miten tärkeitä ne läheiset silloin on tai miltä tuntuu kun et puhu moneen päivään muulle ku

Useimmilla nyt on yksi elämä eikä monta - puhuit elämästä monikossa. Tässä yhdessä elämässä on vuorokauden aikana kovin rajallinen määrä tunteja. Osa ajasta kuluu nukkumiseen, osa kodin pakollisiin töihin (siivous, ruoan haku kaupasta, ruoanlaitto, tiskaaminen), mahdollisten lasten hoitamien tai yhteydenpito aikuisiin lapsiin. Ylimääräistä aikaa on loppujen lopuksi melko vähän. Joskus pitäisi voida vain olla. Ilman velvollisuuksia.

En viitsi edes vastata tämmöiseen ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap

Minä keskityn täysillä hetkeen ja niihin ihmisiin joita juuri nyt näen. Toivoisin, että kaverit jättäisivät tälläiset suositukset ja pikkutarinat mieluummin siihen hetkeen, kun nähdään kasvotusten. Viestein mieluummin lähinnä vaihdetaan informaatiota siitä, koska näkeminen käy. Viesteissä nämä saattavat jopa ärsyttää, jos keskeytän tekemiseni lukeakseni viestin tai eri ihmisiltä tulee pikkukuulumisia sieltä ja täältä, juuri kun on kädet täynnä tekemistä. Sitten ilalla pitää miettiä alkaako urakoimaan vastauksia vai meneekö nukkumaan.

Kasvotusten nähden sen sijaan on ihana kuulla kaikki pienetkin jutut toisen arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap

Kyllä mä mieluusti otan tuollaisia viestejä vastaan ja myös joskus lähetän, mutta miksi niihin pitäisi vastata? Laitan kavereille joskus tilannekomiikkakuvia kissastani, mutta ajattelen niiden piristävän muiden päivää (valitsen siis kenelle lähetän). En kuitenkaan odota että niihin pitäisi reagoida.