Lue keskustelun säännöt.
En mahda minkään mutta minua loukkaa syvästi viesteihin vastaamattoomuus
14.08.2025 |
Tämä tuntuu olevan nykypäivän trendi vai onko itsellä vaan ympärillä kiireisiä ja "kiireisiä" ihmisiä?? Tuntuu pahalta kun laittaa jotain juttua toiselle niin jossain vaiheessa huomaat että viestit on kyllä luettu tai snäpit katsottu mutta vastausta ei näy ja täten tiedät että ainakin snäpchatissa se vastaus jää tulemattakin. En minä huvikseni ajankuluksi kellekään viestejä laittele tai tee mitään viestitulvaa, vaan mielestäni ihan ns. normaalimäärä yhteydenpitoa. Tuntuu loukkaavalta jotenkin se etten ole sen arvoinen että ansaitsisin vastauksen ja normaalin käytöksen ihmissuhteessa. Kun taas omalta kohdalta ajattelen, niin jos unohdan niin täytyy olla harvinainen tilanne ja pahoittelen sitä unohdusta kun vastaan. Mutta sitten esimerkiksi jotkut ryhmät joihin olen "joutunut", niin siellä vastaamattomuuteni on pääasiassa tarkoituksenmukaista koska ei kiinnosta. Toki suoriin kysymyksiin tai kyselyihin vastaan.
Olen kyllä nyt vähän vetänyt herneen nenään ja päättänyt toistaiseksi lopettaa viestimisen ihmisille. Katsellaan milloin joku ottaa itseeni yhteyttä.. voihan tässä toki käydä niinkin ettei paljoa puhelin pirise. Mutta joo, mitä fiiliksiä muilla tästä, onko mielestänne ihan ok jättää toinen vaan tylysti sivuun?
Kommentit (162)
Saat loukkaantua syvästi kaikessa rauhassa 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta kavereiden kissojen, koirien tai lapsien kuvien katsominen heidän puhelimestaan ei tunnu hirveen mielenkiintoiselta ja mukavalta ajanvietteeltä, jos ei nyt ensimmäistä kertaa ole niitä näkemässä tai jotain todella erikoista ole tapahtunut.
Laitan viesteihin missä ei sen kummemmin erityistä kommentoitavaa peukun ylös eli asia huomioitu. Kohteliasta vastata edes jtn jos toinen viestin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap
Kyllä mä mieluusti otan tuollaisia viestejä vastaan ja myös joskus lähetän, mutta miksi niihin pitäisi vastata? Laitan
Ja vastata voi peukulla tai hymiöllä. Se vie sekunnin. Sekunti löytyy jokaiselta.
"Minusta se viestiin reagoimattomuus on ihan sama asia kuin kaverin kanssa nähdessä näytät kuvaa et "hei katso mikä ilme mun kissalla oli yks päivä" ja hän katsoo kuvan, ei reagoi ilmeellä eikä sano mitään, on vaan siis eleettömästi hiljaa, sekin on siis ihan ok vai? (Koska hassun kuvan näyttäminen pyytämättä toiselle ei tee mitään lupausta kaverin reagoimiseen siihen, tuon yhden kommentoijan logiikan mukaan siis). Ap"
Usko tai älä, niin aika moni on tällainen ja toimii juuri näin. Kerrot heille jotain jostain omasta jutustasi, ja he reagoivat siihen NEGATIIVISESTI, vertaavat sitä johonkin omaan suoritukseensa tai vaihtavat suoraan puheenaihetta johonkin itseensä liittyvään.
Kiva, että sinulla on ollut edes jossain vaiheessa elämääsi kavereita ja kokemuksia, missä he tsemppaavat, komppaavat ja ihailevat sinua. Tuo vaan ei ole enää se todellisuus kaikille.
Jos mietin omalle kohdalleni, niin jaksan tällaista vuorovaikutusta jossain määrin. Mutta on kokemusta myös siitä, että kun tällaiset ystävyyssuhteet muuttuvat liian tiiviiksi tai pitkiksi, ne ovat liian "consuming" eli toinen sitten käyttää hyväkseen sitä, että saa aina sitä positiivista huomiota, kun pyytää. Jos itsellä on useita tällaisia huomionkerjääjiä, niin sitten ei jää ollenkaan aikaa itselle ja niille omille tarpeille.
Sanot, että nämä tyypit kenen kanssa pidät yhteyttä, asuvat toisten kanssa, eli ehkäpä heitä vampiroidaan koko ajan useammaltakin eri taholta.
Koita nyt vaan päästä yli loukkaantumisestasi ja etsiä vaikka uutta seuraa. Joskus näissä käy jopa sillä tavalla onnekkaasti, että kun luovut vanhoista kavereista tai jätät heidät vähemmälle huomiolle, löydät uusia, parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo peukulla vastaaminen on kuin slap in the face. Parempi jättää vastaamatta kokonaan :D
Älkää jääkö odottelemaan niitä vastauksia. Jos haluatte laittaa viestin jollekin, laittakaa ANTAAKSENNE HEILLE OMAA AIKAANNE, älkää pyytääksenne heiltä aikaa tai huomiota. Tällä pääsee jo pitkälle.
miksi pitäisi peukutella täysiä tyhjänpäisyyksiä? Kuten valokuvaa joka julkaistaan joka jumalan vuosi samaan aikaan ja jossa ei ole yhtään mitään hauskaa tai mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo peukulla vastaaminen on kuin slap in the face. Parempi jättää vastaamatta kokonaan :D
"Älkää jääkö odottelemaan niitä vastauksia. Jos haluatte laittaa viestin jollekin, laittakaa ANTAAKSENNE HEILLE OMAA AIKAANNE, älkää pyytääksenne heiltä aikaa tai huomiota. Tällä pääsee jo pitkälle."
tässä on juuri se hyvä oivallus.
Ilostuta ihmisiä kivoilla uutisilla, älä vaadi että vastineeksi heidän pitää kiitellä ja kehua. Jos tuotoksesi tuottavat hyvää mieltä, se näkyy siinä, että ihmiset pitävät sinusta, seurastasi ja hoksaavista päivityksistäsi somessa. Ap:n asenne oli että muiden pitää tehdä niin kuin hän odottaa ja vaatii, muu ei tule kysynykseen.
No, vähän samaa täällä mietin yksi päivä, kun sain viestin jossa asioitani udeltiin sellaisen 3kk tauon jälkeen. Ei minua kiinnosta kenenkään uteliasuutta tyydyttää, jos ei kerta kiinnostus riitä ns säännölliseen yhteydenpitoon. Koen etten minä silloin ole oikeasti tälle ihmiselle ns yhtään tärkeä eikä kiinnosta olla ystävä, hyvä jos kaverikaan. En aio vastata hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että sinulla ap on enemmän aikaa kirjoitella viestejä, etenkin jos ei ole lapsia. Työ ja perhe-elämä vievät aika paljon sosiaalista kapasiteettia ja illalla sitä helposti haluaa vain olla omissa oloissaan sen pienen hetken ennen nukkumaanmenoa. Oletan, että viestisi ovat pitkähköjä ja vaatisivat sellaisen hetken, että niihin olisi kiva vastata sekä ajan että ajatuksen kanssa, mutta sellainen tahtoo nykyään helposti jäädä. Voi jopa olla niin kuormittunut, että kun koko päivän joku muu on vaatinut ja tarvinnut sinua niin tuollaiset ns. vapaaehtoiset "itsestä ammentamiset" eivät enää onnistu. Toki jos viesti vaatisi vain kyllä/ei-tyyppisen vastauksen niin sitten kyseessä lienee joko unohtaminen tai kiinnostuksen puute. En yritä puolustella vastaamatta jättävien toimintaa, vaan yritän vain arvailla omankin elämäntilanteen perusteella tuollaisen käytöksen takana mahdollisesti olevia syitä. Nytkin mietin, että jaksanko alkaa tällaista vastausta alkaa vääntää tähän päivittäin palstalla näkyvään aiheeseen, mutta päätin, että no nyt tämän kerran jaksan.
"Mutta on kokemusta myös siitä, että kun tällaiset ystävyyssuhteet muuttuvat liian tiiviiksi tai pitkiksi, ne ovat liian "consuming" eli toinen sitten käyttää hyväkseen sitä, että saa aina sitä positiivista huomiota, kun pyytää."
Just tällaiselle tyypille olen lopettanut vastailemisen, kun en sitä loputtomiin jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulta varmaan joo löytyy peukku ja hymiö kaikkien ihmisten kaikkiin viesteihin. Sen kyllä huomaa. sun miehen kuviin on aina kolme tykkääjää: sä, sun sisko ja sun siskon mies. Sä kylvät sydämiä anopin, apen, kälyn, langon, nadon ja kytyn kuviin lähes välittömästi kun ne on julkaistu. Harrastus se kai on sekin. Mutta tajua, että kaikki ei tee samalla tavoin.
"Minusta se viestiin reagoimattomuus on ihan sama asia kuin kaverin kanssa nähdessä näytät kuvaa et "hei katso mikä ilme mun kissalla oli yks päivä" ja hän katsoo kuvan, ei reagoi ilmeellä eikä sano mitään, on vaan siis eleettömästi hiljaa, sekin on siis ihan ok vai? (Koska hassun kuvan näyttäminen pyytämättä toiselle ei tee mitään lupausta kaverin reagoimiseen siihen, tuon yhden kommentoijan logiikan mukaan siis). Ap"
Ei se ole sama asia. Johan tuossa on kuvan katsomisessa ihan eri viive (kaveri voi katsoa kuvan samalla kun kävelee autolle kahden tunnin päästä sen lähettömisestä vrt. kasvotusten) eikä myöskään samanlaista sosiaalista velvoitetta reagoida kuvaan kuin kasvotusten ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, olen kyllä loukkaantunut jos vastausta ei tule niin sanotulta ystävältä. Teen siitä johtopäätöksiä ja alan arvostaa kaveria saman verran kuin hän minua, eli vähän vähemmän.
Elämästä saa vaikeaa vaatimalla muita noudattamaan omia standardejaan. Siinä voi jäädä yksin vaatimustensa kanssa.
Jätän vastaamatta köyhille, lihaville ja muille oudoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap
Eikö nämä ole sellaisia mitä voisit just jakaa vaikka instaan? ja vastavuoroiset voit seurata sieltä mitä muut ovat pos
Mä olen juuri tän tyyppisiä alkanut laittaa ig storyihin. Ne reagoi tai tykkää ketkä haluaa ja ne ei ketkä ei halua/kiinnosta, huvita jne. Tuntuu että omienkin kavereiden (joiden määrä on vähentynyt viime vuosina vähäisen yhteydenpidon vuoksi) kanssa viestittely on vähän hiljaisempaa nykyään ja ig on tosi hyvä siinä että saan jakaa omista asioista mitä haluan ja ne saa sitten reagoida ketkä haluaa. Vastaavasti itse sitten tykkään ja kommentoin muiden juttuja.
Meillä oli kolmen työkaverin wa-ryhmä joka oli aktiivinen. Yhdessä jaettu surut ja murheet, lasten syntymät jne. Työpaikan vaihduttua yksi lakkasi pitämästä mitään yhteyttä enää minkä huomasin loukkaavan minua. Ajattelin että olimme muutenkin kuin työn kautta ystäviä. Olen opetellut hyväksymään asian enkä enää kerro asioita tuossa ryhmässä kun tuntuu että ei kiinnosta. Toisaalta ikävöin ja mietin mitä lapsille kuuluu joiden elämästä kuulin paljon usean vuoden ajan
Vierailija kirjoitti:
Minulle viesti on pelkkä viesti, sinulle näköjään koko elämä. En odota vastausta yhteenkään viestiini ellei siinä ole selkeää kysymystä tyyliin "lähdetäänkö lounaalle klo 11?". Ja jos tuohon ei tule vastausta, on tulkintani, että ei lähdetä ja etsin jonkun toisen lounaskaveriksi sen enempää miettimättä, miksi juuri minun viestiini ei vastata. En osaa loukkaantua, en osaa suuttua, en osaa kehitellä teorioita siitä, että kostoksi en enää viestittele.
Miten pieni elämäsi on, ap? Ja miten yksinäinen ja surullinen, jos jaksat kantaa vuosikausia kaunaa sellaiselle, joka luki viestin, mutta ei vastannut haluamallasi tavalla.
Jos kysyt kasvotusten, lähdetkö lounaalle, ja toinen vain tuijottaa hiljaa vastaamatta mitään, niin eikö se tunnu oudolta? Ihminen, joka ei vaivaudu vastaamaan suoraan yksinkertaiseen kysymykseen, vaikuttaa välinpitämättömältä ja epäkohteliaalta. Ja sinua tuo ei haittaa yhtään edes viesteissä?
Eikö nämä ole sellaisia mitä voisit just jakaa vaikka instaan? ja vastavuoroiset voit seurata sieltä mitä muut ovat postailleet. En kyllä itsekään jaksaisi kommentoida jokaista kaverini tekemistä ja ajatusta.