Vauva syntyi ja taapero samantien päiväkotiin

Vierailija kirjoitti:

On pitänyt tosissaan hillitä itseni etten ole ihan päiväkodin pihalla mennyt näiltä vuoden äitsyköiltä kysymään että MIKSI. Että ajattelevatko, miltä siitä pikku taatiaisesta tuntuu, kun kävelee itse vielä huojuen ja haluaisi vaan äidin huomiota, äiti koko elämän keskipiste ja koti tärkein paikka. Sitten äiti vie aamuvarhaisella hoitoon ja jää uuden vauvan kanssa kotiin kutemaan. Hakee vasta pitkän päivän jälkeen. Ei se taapero osaa tuota järkeillä, kokee vain ikävää ja epäreiluutta. Sitten vielä ihmetellään miksi lapset ovat ongelmissa. Kun haetaan kotiin niin seuraavaksi parkkeerataan kännykän äärelle. Haluaisin tajuta miksi edes tehdään se toinen? Entä jos yksi mukula riittäisi ja hänelle ne pienet resurssit? 

No, mene ihmeessä kysymään! Ehkä kannattaa tiedostaa, että ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita ja voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa harvinaisen idiootti aihe syyllistää äitejä. 

Muutama tunti hoidossa voi olla aika lailla äidin mielenterveyden pelastava asia, mikäli vastasyntynyt valvottaa yöt ja taapero valvottaa päivät.

Ei lapsia kannata tehdä jos mielenterveys keikkuu. Ensin hoitaa itsensä kuntoon ja sitten miettii onko äitiyteen.

Eihän mielenterveys etukäteen keiku, vaan hajoaa siihen, kun ei koskaan saa nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Asiaton kommentti. Ilmiannan tämän.

Mistä näitä poliiseja oikein sikiää? Jätekasoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempiko istuttaa se energinen jatkuvaa fyysistä puuhaa tarvitseva taapero tv:n ääreen, jotta äiti saa imettää rauhassa? Kyllä sillä taaperolla on ihan hyvät oltavat siellä päiväkodissa vaikka muutamana päivänä viikossa 6 tuntia. Enpä kadu yhtään, että näin tehtiin. Kaikki voittavat.

Miksei vauva voi imeä tissiä kantoliinassa tai -repussa ja vanhempi viedä lasta ulos samalla? Mikä pakko se telkkarikin nyt on? Eikä se lapsi nyt mitään aktiiviviihdytystä joka sekunti tarvitse. Ihan tavalliset kodin puuhat - siivous, leipominen, ruoanlaitto - riittävät hyvin taaperolle. Minulla oli keittiössä puuhalaatikoita joita otin esille lapselle vain silloin kun piti tehdä jotain tarkkuutta vaativaa. Niissä oli valikoima leluja tai lajiteltavia juttuja joiden pariin ei päässyt muuten ja tenavalla saattoi mennä siinä 20-30 min touhu

 

Eli lapsi on nyt jo ylilevoton ja lisää telkkaria vaan. Eikö nykyään neuvolakaan enää kerro lasten kehityksestä?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ne äidit ihan oikeasti onkin niin väsyneitä, että haluavat hyödyntää varhaiskasvatusta ettei täysin sekoa väsymyksestä? Ja ei, mulla ei ole ainuttakaan lasta, tämä vain kävi mielessä. Äitien väsymystä väheksytään ihan hirveästi. Nykyään nuoret naiset ymmärtävät millaista se on.

Tämä se oli ainakin meillä syynä. Esikoinen todella energinen, aktiivinen ja fyysistä toimintaa vaativa. No, oli kyllä hieman alle 3v., ettei nyt ehkä taaperokategoriaan enää mahtunut, mutta en olisi jaksanut häntä viihdyttää yksin sylivauvan kanssa. Ja meillä ei istuteta lapsia ruudun ääreen rauhoittumaan. Meillä ei tuo esikoinen myöskään rauhoitu muovailuvahojen tms. ääreen 10 minuuttia kauemmaksi, vaan vaatii toisenlaisia aktiviteetteja, joita ei pikkuvauvan kanssa tehdä luontevasti.

Kertokaapas nyt, mikä se ihme taapero on? Itse olen joutunut laittamaan lapset päivähoitoon alle vuoden ikäisinä, koska olisin menettänyt muuten työpaikkani. Ja sillä vanhempien palkallahan lapset elätetään. Kotihoidontuella loisimista en ymmärrä yhtään. Ennen kuin määkäisette, lapsista tuli sosiaalisia ja pystyviä, koulu ja opinnot sujuivat loistavasti, molemmilla on työpaikka, josta saavat hyvää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas nyt, mikä se ihme taapero on? Itse olen joutunut laittamaan lapset päivähoitoon alle vuoden ikäisinä, koska olisin menettänyt muuten työpaikkani. Ja sillä vanhempien palkallahan lapset elätetään. Kotihoidontuella loisimista en ymmärrä yhtään. Ennen kuin määkäisette, lapsista tuli sosiaalisia ja pystyviä, koulu ja opinnot sujuivat loistavasti, molemmilla on työpaikka, josta saavat hyvää palkkaa.

Mitä loisimista se on, että hoitaa lapsensa murto-osalla siitä rahasta, mitä päivähoito maksaa yhteiskunnalle? 

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu on päiväkodissa töissä ja sanoi, että nuo äidit haukutaan selän takana jotka tuo taaperon hoitoon, vaikka on vauvan kanssa kotona. Huonoja äitejä. 

Hienoja ammattilaisia. Hohhoijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö monissa maissa lapset mene paljon pienempinä jo hoitoon ja äidit töihin?

Menee. Eikä missään muualla maailmassa ole niin paljon masentuneita ja syrjäytyneitä ihmisiä kuin Suomessa, joten ei se niitä lapsia näytä haittaavan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi ylipäätään laittaa lasta päiväkotiin. Miksei voi suunnitella ja järjestellä asioita niin, että toinen vanhempi hoitaisi lasta kotona kouluikäiseksi. Onko työ ja raha niin paljon tärkempää? Ilmaisia ruokailupaikkoja löytyy lapsiperheille ja ruokaa jaetaan ilmaiseksi. Puuroa, makaronia, kasviksia ja kananmunia saa edullisesti. Vaatteet kirpparilta, pieni asunto ja julkisilla ilmaiseksi vaunujen kanssa. Sanoisin, että tämä olisi ainakin 50% päiväkodissa olevien lasten vanhempien mahdollista toteuttaa, jos vaan oikeasti halutaan. Omat haavee, jaksaminen ja tarpeet syrjään niin kuin siinä tilanteessa, jos olisi vauvankin kanssa kotona. Ei työ ole sen parempi tekosyy.

No ei, ihana provo tää keskustelu. Jokainen tehköön tavallaan ja aloittaja voisi keksiä jotain mielekästä t

Onpa kurja tilanne. Joillain aloilla voi käydä noin eikä auta kuin jatkaa hakemista. Minulla ei ollut koskaan vakityötä lapsia tehdessä, tein määräaikaisia töitä ja opiskelin, niin en tuosta niin tiedä. Vakipaikka löytyi vasta kun pienin parivuotias, sieltäkin sittemmin lähdin mielenkiintoisemman työn perään kun valmistuin vielä uusiksi toiselle alalle.

Euroopassa esim. Ranskassa lapsen varhaiskasvatuksen alkaa 2v ja pakollinen koulu 3v ja uskotaan lapsen paras kasvattajan olevan lapsen  ikätasoinen seura.

Suomessa se on käännetty päälaellaan, lapsi eristetään pois ikäistensä seurasta kotiin, neljän seinän sisälle mamman seuraan ja siksi jopa 3-4h pelkäävät ihmisiä ja sosiaaliset taidot monella heikot. Ja moet lapset ja nuoret voivat henkisesti huonosti. 

Ennen Suomessakin lapset olivat toistensa seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Itketään ettei naiset halua lapsia ja samaan aikaan arvostellaan kaikesta mitä tehdään. Mitään apuja ei saisi käyttää, pitää vain selviytyä päivästä ja vuodesta toiseen. Lasten kasvattaminen on todella raskasta.

Et näe mitään välimuotoa sille että yksivuotias päiväkodissa toisten jaloissa 24-40 tuntia viikossa tai jotain apua kotiin? Vaikkapa naapurin opiskelija ulkoiluttamaan aamuisin jotta äiti saa nukkua, tai isä lyhentäisi työaika ja antaisi äidin nukkua aamut? Mummo apuun, perhekerhot? Jos ei jaksa eikä ole apuja niin tehdään se yksi, jos sitäkään. Ja säästetään ne heiveröiset voimat.

Vierailija kirjoitti:

On pitänyt tosissaan hillitä itseni etten ole ihan päiväkodin pihalla mennyt näiltä vuoden äitsyköiltä kysymään että MIKSI. Että ajattelevatko, miltä siitä pikku taatiaisesta tuntuu, kun kävelee itse vielä huojuen ja haluaisi vaan äidin huomiota, äiti koko elämän keskipiste ja koti tärkein paikka. Sitten äiti vie aamuvarhaisella hoitoon ja jää uuden vauvan kanssa kotiin kutemaan. Hakee vasta pitkän päivän jälkeen. Ei se taapero osaa tuota järkeillä, kokee vain ikävää ja epäreiluutta. Sitten vielä ihmetellään miksi lapset ovat ongelmissa. Kun haetaan kotiin niin seuraavaksi parkkeerataan kännykän äärelle. Haluaisin tajuta miksi edes tehdään se toinen? Entä jos yksi mukula riittäisi ja hänelle ne pienet resurssit? 

Tsemppiä hillintään jatkossakin, koska asia ei todellakaan kuulu sulle pätkääkään, ja sä et voi tietää, mitä on perheen ratkaisun takana. Tällainen toisten tuomitseminen on niin noloa.

Vierailija kirjoitti:

Laittavat varmasti siksi että neuvolassa näin käsketään tehdä. Itsellä kolme lasta, syntyneet -14, -18 ja -19. Hoidin heitä kotona kunnes nuorin oli 3v. Jokaisen lapsen jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä kysyttiin, milloin menevät päiväkotiin. Tuli oikein syyllinen olo, kun halusin hoitaa kotona.

On ilmeisesti niin harvinaista ja lisäksi kotona hoidetut lapset eivät ehkä jonkun mielestä ole riittävästi yhteiskunnan kontrollin alaisia. Mutta meillä oli taloudellinen mahdollisuus tähän ja näin tehtiin.

Meillä sama juttu. Kerran kun yhden neuvolakäynnille taas paukkasin kolmen alle kouluikäisen kanssa, pari isointa koulussa, ja siinä aloimme sumplia seuraavaa vauvan käyntiaikaa, th ihan ääneen sanoi, että kun yleensä kukaan ei tule monen kanssa, että isommat ovat päikyssä. Kun siis pohdin ääneen milloin olikaan esikoisen kerho, että pääsisin vain kahden kanssa tulemaan. Aikoinaan kun menimme esikoisen ja toiseksi vanhimman kanssa neuvolaan, eri th sanoi nyreällä äänellä, että pitäisi järjestää niin, että neuvolakäynnillä on vain se kyseinen lapsi, ei muita. Kiva huomata, että edes neuvolaan ei ole tervetullut useamman kanssa. 

Onkohan tutkittu sitä, kuinka paljon tällainen toisten kyttääminen ja palstoilla mäkättäminen vaikuttaa ihmisten uskallukseen edes yrittää lapsia. Kun joku on tuomitsemassa koko ajan, teet mitä tahansa.

Pieni taapero eli sellainen 1-2-vuotias? Itse en näe sellaista lähes 3-vuotiasta enää pienenä taaperona.

Mielestäni ei tarvita mitään syytä? Jokainen laittakoon lapsensa päiväkotiin niin halutessaan. Suurin osa äitiyslomalaisista tuskin pitää isosisarusta päikyssä mitään 40h viikossa muutenkaan. 

Vai että vauvalle tissi suuhun kantoliinassa ja vanhemman kanssa pihalle? Jollekin varmaan toimii, mutta mulle ainakaan ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ne äidit ihan oikeasti onkin niin väsyneitä, että haluavat hyödyntää varhaiskasvatusta ettei täysin sekoa väsymyksestä? Ja ei, mulla ei ole ainuttakaan lasta, tämä vain kävi mielessä. Äitien väsymystä väheksytään ihan hirveästi. Nykyään nuoret naiset ymmärtävät millaista se on.

Tämä se oli ainakin meillä syynä. Esikoinen todella energinen, aktiivinen ja fyysistä toimintaa vaativa. No, oli kyllä hieman alle 3v., ettei nyt ehkä taaperokategoriaan enää mahtunut, mutta en olisi jaksanut häntä viihdyttää yksin sylivauvan kanssa. Ja meillä ei istuteta lapsia ruudun ääreen rauhoittumaan. Meillä ei tuo esikoinen myöskään rauhoitu muovailuvahojen tms. ääreen 10 minuuttia kauemmaksi, vaan vaatii toisenlaisia aktiviteetteja, joita ei pikkuvauvan kanssa tehdä luontevasti.

No kolmivuotias taas on jo aika eri asia kuin vuoden vanha taatiainen. Kolmivuotias osaa jo leikkiä muiden lasten kanssa (useimmiten) ja nauttii ohjatusta toiminnasta ihan eri tavalla. Se ei taas varsinaisesti tähän keskusteluun liity.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas nyt, mikä se ihme taapero on? Itse olen joutunut laittamaan lapset päivähoitoon alle vuoden ikäisinä, koska olisin menettänyt muuten työpaikkani. Ja sillä vanhempien palkallahan lapset elätetään. Kotihoidontuella loisimista en ymmärrä yhtään. Ennen kuin määkäisette, lapsista tuli sosiaalisia ja pystyviä, koulu ja opinnot sujuivat loistavasti, molemmilla on työpaikka, josta saavat hyvää palkkaa.

Ja näin oli ennen Suomessa. Hoitoon lapsi meni 6-12kk iässä ja näin edelleen suurimmassa osassa maailmaa. Lapsen pakollinen koulu alkaa Euroopassa 3-4v ja siellä lapset sosiaalisia, voivat hyvin, vaikka suuret ryhmäkoot. 

Voisiko joku koti-intoilija kertoa, miten  pitkä kotihoito esim 3-4v asti näkyy lapsen kehityksessä, terveydessä tai koulumenestyksessä.  Mistä löytyy tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva valvottaa yöt ja taapero päivät. Työkaveri totesi, että hän ei juurikaan muista mitään lastensa kolmesta ensimmäisestä vuodesta.

Hän nukahteli istualleen olohuoneen lattialle "valvoessaan" taaperon leikkejä. Onneksi ei tapahtunut mitään, 70-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista päiväkotitoimintaa.

Miksi tällaista glorifioidaan? Kenen etu se on ettei omien lasten lapsuudesta muista mitään tai että se oli niin uuvuttavaa ettei siitä ehtinyt nauttia yhtään?

Nämä päiväkotien paheksujat ovat juuri näitä, jotka valittavat eniten, kun oli niin ranccaa ja pakko vaan selviytyä ja raataa eikä muisteta mitään lasten lapsuudesta. 

Ai niinkö? Minun elämässä kotona lasten kanssa olo oli mukavinta aikaa. Mikään sen jälkeen ei ole tuntunut yhtä tärkeältä. Nyt kun olen taas työelämässä, tämä ei merkitykseltään tule lähellekään sitä, kun hoidin omia lapsia kotona kouluikään saakka. Ja joo, olin välillä väsynyt, mutta niinhän ne ihmiset on, kuka minkäkin asian takia.