Onko sinulla varaa erota tai irtisanoutua? Jokaisella pitäisi olla heipparahasto
Onko sinulla varaa lähteä huonosta työstä tai parisuhteesta? Jokaisella tulisi olla henkilökohtainen rahajemma, sanoo sijoittaja, tietokirjailija ja somevaikuttaja Merja Mähkä.
Heipparahaston kerääminen on järkevää vielä viisikymppisenäkin.
Kommentit (68)
Joo, mulla oli. Sen avulla "lopetin" työnteon ja siirryin keikkalaiseksi. Silloin oli vielä semmoinen mahdollisuus.
Tein viikon siellä, toisen täällä, puoli vuotta, kaksi kuukautta jne.
Samalla laitoin rahaa sivuun.
Vähän ennen eläkkeelle jäämistä sitten lopetin.
Yhtään en kadu heittäytymistä!
En ollut mikään hieno johtaja, ihan tavallinen rivityöntekijä!
Koronan aikana hyväksikäytin yhtä nuorta joka oli jumissa huonossa parisuhteessa. Hänen mieheltä lähti vähätkin tylt alta ja juominen karkasi käsistä. "Avustin" siinä naista kunnes hänellä oli rahaa muuttaa.
Sehän on miltei jokaisen kotisohvasijoittajan tavoite, sellainen yleinen heipparahasto. Muut ihmiset nyt vain ovat aika syvältä.
Ei ole rahaa irtisanoutua. Rahaa on joitain satoja tuhansia, mutta ei niillä elä loppuelämää. Tämän ikäisenä on vaikea saada uusia töitä.
Ei tämän palstan naisilla ole työtä tai parisuhdetta, eikä mitään heipparahastojakaan.
Just loppui työt, ja hengis oon, vaikkei mitään heipparahastoa olekaan 😎
Mulla on puolen vuoden irtisanomisaika enkä todellakaan sanoisi itseäni irti.
Ei sellaista tarvitse, jos osaa elää vähällä rahalla eikä ole haalinut turhaa omaisuutta.
Tunnistin ne elämän realiteetit jo parikymppisenä, enkä lähtenyt kilpavarustelemaan elämää johon minulla ei ole varaa, jos jään työttömäksi, sairastun, tulee ero, yms. Elämässä ei ole ennustettavuutta, eikä hyvät ajat ole koskaan olleet ikuisiksi ajoiksi ansaittuja.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mulla oli. Sen avulla "lopetin" työnteon ja siirryin keikkalaiseksi. Silloin oli vielä semmoinen mahdollisuus.
Tein viikon siellä, toisen täällä, puoli vuotta, kaksi kuukautta jne.
Samalla laitoin rahaa sivuun.
Vähän ennen eläkkeelle jäämistä sitten lopetin.
Yhtään en kadu heittäytymistä!
En ollut mikään hieno johtaja, ihan tavallinen rivityöntekijä!
Typerää himmata eläkkeen kynnyksellä jolloin sitä eläkettä kertyy eniten.
Olen jo alkanut säästää rahaa, jotta ennen lopullista sekoamistani pääsen äkkiä Sveitsiin kuolemaan iloisena morfiinipäissäni unohtaen viime hetkilläni jopa sen, että Suomea ei hallitse kuningas kuten Ruotsia, vaan meitä hallitsee portailla istuskeleva populistinen prinsessa.
Miten tulisimmekaan toimeen ilman näitä somevaikuttajia? Hienoa, että polkupyörä keksitään yhä uudelleen ja uudelleen.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvottavat elämää pelkästään sen kautta, että onko varaa johonkin. Kilpavarustelu on niin keskiluokan tavoittelua päästä parempiin piireihin, ettei sitä jaksa katsella yhtään, tulee vain itselle pahoinvointia. Yleensä tätä kutsutaan espoolaiseksi ongelmaksi. Rahaa pitäisi olla jatkuvasti enemmän ja enemmän, että kokisi olevansa jotakin.
Käärinliinoissa ei edelleenkään ole taskuja.
En vielä voisi kokonaan jättäytyä työelämästä, mutta työpaikan vaihdos ei olisi ongelma eikä jonkin mittainen työttömyys/lomautuskaan olisi kuin positiivista tässä vaiheessa elämää.
Parisuhteesta mulla on varaa läheteä vaikka tänään, tietenkin.
Työstä ei ole varaa irtisanoutua, kun pitää vielä vähän säästää eläkepäiviin vaikka säästöjä on jo ihan mukavasti. Parisuhteesta olen jo eronnut.
Hyvä neuvo, en kiistä. Olen kuitenkin onnistunut eroamaan velkaantumatta, vaikka tilanne oli katastrofaalinen: tuloina oli kotihoidontuki ja lapsilisä, ei yhtään säästöjä. Työpaikka tosin odottamassa, mutta sillä hetkellä siitä ei ollut muuta apua kuin että sain vuokrattua yksityiseltä asunnon.
Takuuvuokran maksoin kulutusluotolla, muuttoon (250€) hain toimeentulotukea. Sosiaalitoimistosta sain lisäksi harkinnanvaraista muuttoavustusta 400 euroa, kun minulle ei jäänyt erossa mitään. Siis yhtään mitään. Kulutusluotolla ostin kierrätyskeskukselta ja Torista pakollisia tavaroita.
Palasin töihin ja sain maksettua 5000€ luottoa pois reilussa vuodessa. Kahden vuoden jälkeen meillä oli varaa käydä risteilylläkin.
Tuosta kyllä opin, että pidän aina tilillä rahaa. Piti kantapään kautta oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mulla oli. Sen avulla "lopetin" työnteon ja siirryin keikkalaiseksi. Silloin oli vielä semmoinen mahdollisuus.
Tein viikon siellä, toisen täällä, puoli vuotta, kaksi kuukautta jne.
Samalla laitoin rahaa sivuun.
Vähän ennen eläkkeelle jäämistä sitten lopetin.
Yhtään en kadu heittäytymistä!
En ollut mikään hieno johtaja, ihan tavallinen rivityöntekijä!
Typerää himmata eläkkeen kynnyksellä jolloin sitä eläkettä kertyy eniten.
ET nyt ymmärtänyt lukemaasi!
Mun tarkoitus oli voida hyvin, eläkkeelläkin!
Siksi säästin, joka ikisestä tilistäni.
Mulla oli pienipalkkainen työ, tiesin ettei eläke ole kummoinen.
EIkä se ole! Silti pärjään,ihan hyvin, koska säästin työssä ollessa.
Ihan itse, ei ollut avuiomiestä tukemassa!
Nyt mulla on se kitueläke, mutta pärjään, ei puutu mitään!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvottavat elämää pelkästään sen kautta, että onko varaa johonkin. Kilpavarustelu on niin keskiluokan tavoittelua päästä parempiin piireihin, ettei sitä jaksa katsella yhtään, tulee vain itselle pahoinvointia. Yleensä tätä kutsutaan espoolaiseksi ongelmaksi. Rahaa pitäisi olla jatkuvasti enemmän ja enemmän, että kokisi olevansa jotakin.
Käärinliinoissa ei edelleenkään ole taskuja.
Nyt tämä keskiluokkaisuus on myös köyhän syntymäoikeus, jos sinulla ei ole siihen varaa jonkun muun on se sinulle taattava.
Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Mutta miksi säästää, kun valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan!
Kyllä oli varaa erota parisuhteesta.