Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla varaa erota tai irtisanoutua? Jokaisella pitäisi olla heipparahasto
13.08.2025 |
Onko sinulla varaa lähteä huonosta työstä tai parisuhteesta? Jokaisella tulisi olla henkilökohtainen rahajemma, sanoo sijoittaja, tietokirjailija ja somevaikuttaja Merja Mähkä.
Heipparahaston kerääminen on järkevää vielä viisikymppisenäkin.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Outoa ajatella, ettei olisi varaa erota. Enhän minä puolison lompakolla lokkeile! Tottakai pärjäisin ihan yhtä hyvin sinkkuna. En minä rahan takia naimisissa ole.
Taloudellinen sopimushan se pääasiassa on. Avioliiton vuoksi monen suorastaan kannattaisi erota, jos talous on tiukalla. Yksinasuva kun saa paremmin tukia kuin aviossa elelevä. Tämän huomion tuo yksi kommentoija toikin esiin. Puolisoiden elatusvelvollisuus on kaunis ajatus, mutta sille köyhemmälle se voi olla kurjempaa kuin minimitoimeentulolla eläminen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroon olisi aina varaa, en koskaan laittaisi itseäni sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, josta en yksinäni selviäisi. Erosin lapseni isästä ja nykyään olen sinkku - asun lapsen ja koiran kanssa eikä ole hätäpäivää. Tällä hetkellä asuntolainan takia en pystyisi irtisanoutumaan työstäni ilman uutta työpaikkaa, mutta toisaalta olen tyytyväinen nykyiseen työhöni ja työnantajaan.
N28
Et koskaan laittaisi itseäsi sellaiseen tilanteeseen? On hyvä kuitenkin ymmärtää että sellainen tilanne voi tulla, vaikka ei itse "laittaisi". Esimerkiksi vakava sairaus, joka ei kestä viikkoja tai kuukausia, vaan vuosia. Ensin sairastat palkalla, sitten sairauspäivärahalla, sen jälkeen suuri osa saa kuntoutustuesta ja etenkin eläkkeestä hylsyn eli joutuu työttömyysetuudelle. Ja kun kassan päivät täynnä, työmarkkinatuelle. Työnantajakin saattaa jo irtisanoa, kun sairausloma vaan jatkuu. Sitten loppuu työterveyskin. Ja omat säästöt on käytetty jo ekana vuonna...
Tässä tilanteessa on ympärilläsi tuhansia ja tuhansia ihmisiä, omaakin kokemusta on 3,5 v sairauslomasta, vasta kolmas leikkaus auttoi, tosin terve en ole edelleenkään.
On siis viisasta varautua kyllä, mutta hoksaa, että kaikkeen ei pysty elämässä varautumaan.
Parisuhde on hyvä ja työpaikkain on ok, mutta mittavan f***k you-rahaston olen kerryttänyt. Aina voi tulla tilanteita, joissa tarvitaan rutkasti rahaa. Ja on tietysti ihan arkisia tilanteita, joissa likviditeettiä on hyvä olla; pesukone hajoaa, auto pitää korjata tai huoltaa, silmälasit hankkia jne.
Töistä tyhjänpäälle lähtö ei vielä onnistu ilman ongelmia (asuntolainat yms painaa päälle), mutta sitäkin tavoitellaan.
Ero olisi aivan ok. Asutaan mun velattomassa talossani ja asumisen kustannukset vuodessa vähemmän kuin kaksion vuokra kahdelta kuukaudelta.
Työttömänäkin selviäisin siis hyvin, mutta tykkään siitä että on edes pieni palkka. Työ on 100% etätyö ja itsenäistä, ihan ok työtä joten toistaiseksi pysyn tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvottavat elämää pelkästään sen kautta, että onko varaa johonkin. Kilpavarustelu on niin keskiluokan tavoittelua päästä parempiin piireihin, ettei sitä jaksa katsella yhtään, tulee vain itselle pahoinvointia. Yleensä tätä kutsutaan espoolaiseksi ongelmaksi. Rahaa pitäisi olla jatkuvasti enemmän ja enemmän, että kokisi olevansa jotakin.
Käärinliinoissa ei edelleenkään ole taskuja.
Ennenkuin pääset käärinliinoihin, saatat joutua elämäsi ehtoolla kitkutamaan vuosikausia pienellä eläkkeellä kotona, etkä pysty ostamaan apua itsellesi. Hoitokotiinhan ei nykyäänkään pääse kuin todella pahasti dementoituneena, huono fyysinen kunto ei ole nykyisin kriteeri päästä laitoshoitoon. Kaupungin kotihoito maksaa myös paljon vaikka kävisivät vain sen 1x15 min päivässä käväisemässä, lisäksi lääkkeet, lääkärit, hammalääkärit, ruoka, vuokra, vakuutus jne. jne. Kaupungin kotihoito ei siivoa eikä käy kaupassa, kaikkiin näihin olisi hyvä olla rahaa. Moni ei sitä tajua lainkaan vaan ajattelee, ettei vanhana tarvitse rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvottavat elämää pelkästään sen kautta, että onko varaa johonkin. Kilpavarustelu on niin keskiluokan tavoittelua päästä parempiin piireihin, ettei sitä jaksa katsella yhtään, tulee vain itselle pahoinvointia. Yleensä tätä kutsutaan espoolaiseksi ongelmaksi. Rahaa pitäisi olla jatkuvasti enemmän ja enemmän, että kokisi olevansa jotakin.
Käärinliinoissa ei edelleenkään ole taskuja.
Ennenkuin pääset käärinliinoihin, saatat joutua elämäsi ehtoolla kitkutamaan vuosikausia pienellä eläkkeellä kotona, etkä pysty ostamaan apua itsellesi. Hoitokotiinhan ei nykyäänkään pääse kuin todella pahasti dementoituneena, huono fyysinen kunto ei ole nykyisin kriteeri päästä laitoshoitoon. Kaupungin kotihoito maksaa myös paljon vaikka kävisivät vain sen 1x15 min päivässä käväisemässä, lisäksi lääkkeet, lääkärit, ham
Eutanasia-rahat on jemmassa ja hoitotahto kunnossa, menolippu Sveitsiin kun aika koittaa!
Olen itse tehnyt samaa, mutta en silti siitä tällä palstalla retostele.