Selviääkö kukaan vaihdevuosista ilman hormonihoitoja?

Jonkun tutkimuksen mukaan jopa lähes 80% nelikymppisten avioeroista johtuu vaihdevuosista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70 oon eikä mitään hormonihoitoja.

Kohdunpoisto 44 vuotiaana.

Niin katso kun sulla ei ole mitään hormoneita ollutkaan stten kun olit 44.

Kohdunpoisto ei poista hormonitoimintaa, korkeintaan heikentää munasarjojen verenkiertoa ja voi siten aikaistaa vaihdevuosia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään oireita, eli ei tosiaankaan ole ollut mitään tarvetta hormoneille eikä lääkkeille. Miksi kuvittelet, että kaikilla jotain ongelmia? Ongelmalliset siis pitävät meteliä - ei ongelmattomista tehdä juttuja.

Sulla ei koskaan ollut edes mitään normaalia vahvaa estrogeenitoimintaa. Mä näytän ikääni nuoremalle ja kärsin.

.

Mulla oli joitakin oireita, mutta sen verran lieviä, että en katsonut hoitoja tarpeellisiksi. Siskolleni kävi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään oireita, eli ei tosiaankaan ole ollut mitään tarvetta hormoneille eikä lääkkeille. Miksi kuvittelet, että kaikilla jotain ongelmia? Ongelmalliset siis pitävät meteliä - ei ongelmattomista tehdä juttuja.

Koska on mahdotonta ettei keho reagoi, kun kolmen hormonin tuotanto loppuu tyystin. Moni ei vielä tänä päivänäkään hokaa oireita. Leikkaa vaan kuivat hiukset lyhyeksi ja valittaa nivelkipuja ja painonnousua nukuttuani viisi tuntia edellisyönä. 

Meitä on moneksi, mutta naisilla on valitettavan usein taipumus yleistää omat ongelmansa. On vaan oikeasti mahdoton tajuta, että muut ei koe samoja asioita tai samalla tavalla kuin itse. Muut on joko tyhmiä tai teeskentelee. Tämä ajattelutapa ei muuten ole vaihdevuosioire vaan kyllä se ilmenee jo paljon ennen vaihdevuosia.

Oletko kysynyt lähipiirisi mielipidettä? Esivaihdevuosien muutokset alkavat pikkuhiljaa kymmenen vuotta ennen itse menopaussia. Itse ei ehkä osaa yhdistää aikajanaa. 

Vaihdevuodet ilman hormoneja lisäävät dementian ja osteoporoosin riskiä. Se on fakta, vaikka ei ikinä kärsisi kuumista aalloista. 

"Asun ulkomailla ja täällä ollaan valovuosia Suomea edellä hoidoissa. Omassa työpaikassani saa jopa hakea sairaslomaa oireisiin ja asiasta jaetaan aktiivisesti tietoa. "

Tämä on itäinen sijainti, että ongelmat lakaistaan maton alle. Jokainen nainen, jonka tunnen, on valittanut vv vaivoista. Kun taasen tälle palstalle tulee, niin yhtäkkiä kenelläkään ei ole muka mitään vaivoja. Ihan sama, mutta minulla on ja aijon todellakin tehdä asialle jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään oireita, eli ei tosiaankaan ole ollut mitään tarvetta hormoneille eikä lääkkeille. Miksi kuvittelet, että kaikilla jotain ongelmia? Ongelmalliset siis pitävät meteliä - ei ongelmattomista tehdä juttuja.

Koska on mahdotonta ettei keho reagoi, kun kolmen hormonin tuotanto loppuu tyystin. Moni ei vielä tänä päivänäkään hokaa oireita. Leikkaa vaan kuivat hiukset lyhyeksi ja valittaa nivelkipuja ja painonnousua nukuttuani viisi tuntia edellisyönä. 

Meitä on moneksi, mutta naisilla on valitettavan usein taipumus yleistää omat ongelmansa. On vaan oikeasti mahdoton tajuta, että muut ei koe samoja asioita tai samalla tavalla kuin itse. Muut on joko tyhmiä tai teeskentelee. Tämä ajattelutapa ei muuten ole vaihdevuosioire vaan kyllä se ilmen

Kumpi on parempi? Lisääntynyt rintasyöpäriskiä vaiko pari pientä oiretta?

Millaisia haittavaikutuksia hormonihoidosta on ollut? En tarkota syöpää vaan masennusta, vuotoja tms mistä ei kuule puhuttavan. Itselle ei ole oikein sopivaa hoitoa löytynyt ja ärsyttää sekin. Gynekäynti yli 200€ eikä mitään apua😭

Kumpi on parempi? Lisääntynyt rintasyöpäriskiä vaiko pari pientä oiretta?

Syöpäriskin riskin lisääntyminen on mitätön (ellei itsellä tai lähipiirissä ole rintasyöpää) ja paljon pienempi kuin ylipainoisilla tai alkoholia käyttävillä. Hyödyt sen sijaan ovat merkittävät ja paljon isommat kuin pelkkien oireiden hoito. Tämä on tutkittu lukuisia kertoja ja nykyhormonit ovat muutenkin pääosin bioidenttisiä. 

Suomeen tarvittaisiin joku somelääkäri jakamaan tietoa ja murskaamaan myyttejä. 

Mulla oli aivan hirveät oireet, eikä niitä työterveyslääkärikään tajunnut,  kirjoitteli vaan nukahtamislääkkeitä ja määräsi psykologille. Epätoivoissani ja lähes työkyvyttömänä 44-v aloitettiin korvaus, ja nyt 46-v munasarjat ovat hiljentyneet. Luojan kiitos.

Ihme, etten tappanut ketään ennen korvaushoitoa. Se raivo oli jotain mitä olen kokenut vai suurella 120 mg kortisoniannoksella. Ei siis mitään masennusta, alakuloa tai itkuisuutta vaan ihan silkkaa valkohehkuista murhanhimoa. Voisin toki olla myös kuollut, todennäköisimmin unettomana koheltanut itseni hengiltä, tai lataamossa. Sekopäisyyttäni sössin vai yhden työpaikan, en sentään avioliittoani.

Korvauksen myötä jäivät pois seuraavat vaivat: Kuorsaus, kuiva iho, limakalvot ja silmät, rohtuvat huulet, korvien kutina, äkilliset allergiaoireet, laimeat orgasmit, virtsankarkailu, nivelkivut, aivosumu, muistihäiriöt, paniikkioireet, raivarit, sanojen hakeminen, sydämentykytykset ja rytmihäiriöt, korkea verenpaine, aamuyön unettomuus, yöhikoilu ja en edes muista mitä kaikkea muuta.

Älytöntä kuinka kroppa voi vaan hajota yhtäkkiä (heittelehtivät estrogeenitasot heittivät myös kilpirauhasen liikatoiminnalle), ja kuukautiset olivat luomut ja säännölliset koko ajan, kunnes nekin muuttuivat 20-päiväisiksi myoomien takia. Oli aika mielenkiintoiset pari vuotta ennen kuin saatiin hoitovaste toivotunlaiseksi. Todella onnekkaita ne, jotka pääsevät vähällä.

Näen kyllä yli 50-vuotiaiden työkavereitteni naamoista käyttääkö ne hormonikorvaushoitoa vai ei.

Ne jotka ei käytä ovat paljon väsyneempiä, äreämpiä, eivät innostu mistään ja keskittymiskyky on huonompi.

Jos nainen on innostunut, hyväntuulinen ja naurava yli 50-60 vuotias niin melko todennäköistä että hormoneja on syöty. Ja se näkyy siinäkin että työt sujuvat hyvin.

Ei kuulemma selviä. Jotkut väittää niin ja kuuluin itsekin tähän joukkoon ennen kuin valaistuin. Luin ketjua ja ilmeni, että olen vain luullut selvinneeni enkä ole tyhmyyksissäni TUNNISTANUT oireita. Koska KAIKILLE ne tulee ihan samanlaisina. Tyhmät ei tajua tätä. Pahinta tässä on se, että kärsin kolmikymppisenä runsaista kuukautisista (niin kuin oikeasti kaikki muutkin) ja monet listan oireista olivat silloin tuttuja. Luulin, että nivelkivut johtuivat tiukasta kasvisruokavaliosta, mutta ne johtuivatkin prepremenopausesta. Itkuherkkyyttä ja jotain aivosumuakin oli ennen menkkoja. Laitatin hormonikierukan nelikymppisenä ja olo alkoi tasoittua (oikeasti olin tietysti vain niin tyhmä, että luulin oloni tasoittuneen, oikeastihan minulle tuli premenopause), kuukautiset loppui viisikymppisenä ja varmaan olin koomassa, kun ainoa havaitsemani ongelma oli ne kuivuvat limakalvot, joihin paikallishoito riitti. Lisäksi kuvittelen edelleen nauttivani seksistä ja kuvittelen opiskelevani hyvällä menestyksellä yliopistossa, joten kognitiiviset kykyni ja muistini ovat täysin romahtaneet. Onneksi törmäsin tähän keskusteluun ja tajusin ongelmani. En tajua miksi kaikille naisille ei määrätä pakkohoitona hormonihoitoa, koska se olisi ehdottomasti heidän parhaaksensa.

Minäkin odotin, että aika korjaa. Ja alan hikoilemaan. Se olisi ollut positiivinen asia. Osa toimivaa lämmönsäätelyjärjestelmää. Ei korjannut. En edelleenkään hikoile (v-vuodet ehkä tuli ja meni unihaittoineen). Ikää 50++. Ja ei, ei kilpirauhasen tai muunkaan toimintahäiriöstä johtuvaa. Se, että en hikoile. Sille ei ole "vikasyytä". Ja siten ei myöskään helpotusta. Hatustani vetäen voisin arvioida tämän olleen jo varhaisteinistä lähtien, niin jokin autoimmuunireaktio. Allergia omalle hielle. Koska lapsena rintakehälle nousi kuntotesteissä jne. pientä kutiavaa punertavaa "ihottumanäppylää". Se lakkasi yhdessä hikoilun loppumisen kanssa. Millekään muulle en ole todetusti allerginen. Voi olla joku geneettinen anomalia jostain menneisyyden hämärästä. Näillä leveyksillä lämpöhukka ei nyt varsinaisesti ole mikään etu ollut. Nykyihmiselle haitake. Koska ydinlämpö nousee, eikä laske automaagisesti.

Kävin kyselemässä vähän päälle 50v hormonikorvaushoitoa kun alapäässä oli verta vuotavia haavaumia, kärsin unenpuutteesta, väsymyksestä ja masennuksesta sekä mielialojen heittelyistä. Tuolloin minulla oli todella vaikeaa muistakin syistä ja pelkäsin tuhoavani avioliittonikin.

Ensin miespuolinen vanhempi gyne selitti ettei minua mikään vaivaa. Olin hänen mielestään ihan täydessä iskussa ja verta vuotavaan alapäähän tämä mies neuvoi vaan kauheasti erilaisia voiteita. Ei vaivautunut kuitenkaan kirjoittamaan yhtään reseptiä.

Seuraavaksi menin saman firman keski-ikäiselle naisgynelle, joka otti vaivani todesta ja määräsi Femostonea ja haavaumiin jotain kunnollista resptivoidetta.

Ei tarvinnut syödä kuin pari ensimmäistä pilleriä kun jo tuntui että kaikki näytti yhtäkkiä hyvin valoisalta. Ihan kuin taivaskin olisi muuttunut myrskynharmaasta kirkkaan siniseksi ja aurinkoiseksi.

Hormonit auttoivat uneen, mielialaan, alapäähän, keskittymiskykyyn ja aivan erityisesti parisuhteeseen. Mies huomasi eron entiseen todella selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen lapsi syntyi kun olin yli 40-kymppinen, kuukautiset loppui siihen. Nyt yli 60-kymppinen ja ei ole ollut vaihdevuosia eikä niihin viittaavia oireita.

No olihan sulla vaihdevuodet. Ne oli silloin kun lapsen syntymän jälkeen sun kuukautiset loppui siihen. 

Joka ikiselle naiselle tulee vaihdevuodet, jos elää tarpeeksi pitkään. 100 %:sti kaikille naisille. Kukaan ei säily hedelmällisenä ja munasoluja tuottavana yhdeksänkymppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan jopa lähes 80% nelikymppisten avioeroista johtuu vaihdevuosista. 

Mun mies jätti mut reilu nelikymppisenä toisen naisen takia. Olikohan mun miehellä miesten vaihdevuodet? Yhdessä oltiin 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan jopa lähes 80% nelikymppisten avioeroista johtuu vaihdevuosista. 

Mun mies jätti mut reilu nelikymppisenä toisen naisen takia. Olikohan mun miehellä miesten vaihdevuodet? Yhdessä oltiin 20 vuotta.

Osaatko lukea tilastoja? Ja se, että mies lähtee, voi hyvin johtua vaihdevuosien tuomista muutoksista, jos mieliala heittelee, paino nousee ja seksihalut vähenee. Miesten tapa on etsiä joku uusi ensin. 

Toistaiseksi kyllä, mutta monenlaisia elämäntapamuutoksia olen joutunut tekemään: ruokavalio, uni, liikunta yms.

Selvisin, ei minkäänlaisia kuumia aaltoja, ei hormonihoitoja. N70+.

Esivaihdevuodet - perimenopause on monelle edelleen tuntematon käsite. Menopaussi on vain se yksi päivä, kun kuukautiset ovat olleet poissa vuoden. 

Toivottavasti nykypäivän keski-ikäiset etsivät enemmän tietoa ja jakavat sitä myös puolisolleen ja lapsilleen. Tämä ei ole vain naisten ongelma tai piiloteltava asia. Sen kummemmin kuin keski-ikäisten miesten erektio-ongelmat.