Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ei halua harrastaa?
10.08.2025 |
Eli lapseni ei halua harrastaa mitään. Ei ole ikinä halunnut ja on nyt 12v. En toki itsekään harrasta nykyään mitään mutta onko sillä nyt mitään väliä harrastaako lapsi jotain vai ei? Kaikki aina tuntuvat kysyvän ekana lapselta, että mitäs kaikkea sä harrastat. Ja vastaus on aina et pelaan tietokonetta, en tee muuta.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa pitkään peiliin miksei itse esimerkillä ja kannu
Varmaankin teltan pystytyksellä viitataan siihen, että tietää eri maastotyypit ja osaa valita sopivan teltan (esim. putki tai kupoli). Ja osaa pystyttää teltan yksin, tehdä telttasolmut uudelleen, jos purkautuvat ja muutenkin retkeillä. 20e teltan festariviritykset sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden taidot ja lihakset kannattelevat sua myös vanhempana.
En tajua vanhempia joita ei omat lapset kiinnosta. Selittävät vaan, että voivat sitten aikuisena oppia ja tehdä ja harrastaa ja mennä itse. Kun eivät itse jaksa lapsiaan viedä tai opettaa mitään. Ikävä kyllä, vanhempana oppiminen tulee liian myöhään. Sä olet jäljessä ja kaikki muut on saanut parhaimmat aviopuolisot ja työpaikat. Sä olet vielä se avuton pikkulapsi joka opettelee uimaan ilman kellokkaita kun muut porhaltaa Audilla sun ohi. Tosi harmillista, jos tällaisia vanhempia vielä on, jotka jättää omat lapsensa pulaan.
Noh minä en lapsena harrastanut mitään ja hyvin on elämä mennyt. Sain parhaimman puolison ja hyvän työpaikankin. Olisihan elämä voinut mennä eri tavalla jos olisin harrastanut, mistä tiedän.
Tietokonepelaaminen on harrastus. Kehittää silmän ja käden yhteistyötä, paineensietokykyä ja sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Stiplun jälkeen ei auta kuin yrittää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa pitkään peiliin miksei itse esimerkillä ja kannu
"Ja mitä esimerkiksi teltan täydelliseen pystyttämiseen kuuluu? :D"
Harmonia, kurinalaisuus ja Feng Shui, jotta Idän Onnea Tuova Lohikäärme pääsee virtaamaan teltassa. Kolmijalkainen sammakko oven vieressä tuo vaurautta telttailijalle.
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelaaminen on harrastus. Kehittää silmän ja käden yhteistyötä, paineensietokykyä ja sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Stiplun jälkeen ei auta kuin yrittää uudestaan.
Tottakai on. Myös juopottelu ja huumeiden löytyä on harrastuksia. Niitä ei voi kuitenkaan harrastaa joka päivä tai syntyy riippuvuus, ja sitten ei enää mikään kiinnostakkaan. Mutta toki toki, harrastuksia on erilaisia. Ei kaikkien tarvitse harrastaa koiran kanssa lenkkeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma jos nykyvanhemmat eivät jaksa edes kesällä tehdä lapsensa kanssa mitään, kun sääkään eikä pimeys ole esteenä. Eikun kuumuus joo. On liian kuumaa ja aurinkoista, että voisi mennä uimaan, kalastamaan, jäätelökiskalle tai keilaamaan tai ajaa vaikka kartingia yhdessä. Ja lapsi on vanhempien mielestä tyytyväinen kun saa pelata koko päivän. Sillä ei hän kiukuttele mistään kun on vain huoneessaan. Tekisin lasun jos vanhempien ymmärrys vanhemmuudesta on tota luokkaa. Että ei keskustella yhdessä eikä tehdä mitään. Riittää kun lapsi menee joskus kouluun ja pelaa sitten loppuaikansa. Kasvaa varmasti tosi tasapainoinen, sosiaalinen ja onnellinen lapsi.
Jos lapsi ei halua jotain niin vanhempihan ei voi patistaa ja käskeä tulla mukaansa sinne futistreeneihin tai koiranäyttelyyn. Ihanko saa pelata koko elämänsä vain kotona kesät ja talvet. Ap taitaa nyt kuitenkin jättää jotain olennaista pois aloituksessaan, minkä johdosta häntä itseään ei kiinnosta patistaa lasta minnekkään. Maistuuko se kalja kumminkin sohvalla paremmalta ja humalassa ei tietenkään voi lapsen kanssa minnekkään mennä. Eli saakoot rauhassa pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jos lapsi on hiljaisempi ja viihtyy yksinkin ei halua mennä jos ei ole samanlaista kaveria .
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos lapsi on hiljaisempi ja viihtyy yksinkin ei halua mennä jos ei ole samanlaista kaveria .
Pitäisikö vain tyytyä siihen sitten. Eihän se lapsi ikinä rohkaistu, jos häntä ei mitään uutta innostakkaan tekemään. Nimenomaan niitä kavereita ja onnistumisen tunteita saa harrastuksista. Vai pitääkö niiden vanhempien olla kehumassa sitä lasta sitten päivittäin, että hienosti taas jaksoit pelata tietokoneella 7 tuntia putkeen wauuu, hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos nykyvanhemmat eivät jaksa edes kesällä tehdä lapsensa kanssa mitään, kun sääkään eikä pimeys ole esteenä. Eikun kuumuus joo. On liian kuumaa ja aurinkoista, että voisi mennä uimaan, kalastamaan, jäätelökiskalle tai keilaamaan tai ajaa vaikka kartingia yhdessä. Ja lapsi on vanhempien mielestä tyytyväinen kun saa pelata koko päivän. Sillä ei hän kiukuttele mistään kun on vain huoneessaan. Tekisin lasun jos vanhempien ymmärrys vanhemmuudesta on tota luokkaa. Että ei keskustella yhdessä eikä tehdä mitään. Riittää kun lapsi menee joskus kouluun ja pelaa sitten loppuaikansa. Kasvaa varmasti tosi tasapainoinen, sosiaalinen ja onnellinen lapsi.
Jäätelökioskilla käyminen ei toivottavasti ole kenenkään harrastus.
No toivottavasti lapsi haluaa edes syödä terveellisesti ja paljon kasviksia. Vai onko sekin ihan se ja sama. Tehkööt mitä huvittaa, lasu voi olla sit yhteydessä tai koulun opettajat. Ei mua kiinnosta mitä lapseni haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa lapselta, joka pitää itseään vaivana ja turhana. Vanhemmat eivät ole innostuneita viemään rakastaan minnekkään tai tekemään joka päivä yhdessä jotain. Edes tekemään ruokaa yhdessä ja viikkaamaan puhtaat vaatteet kaappiin yhdessä. Parempi siis koittaa olla vain huomaamaton ja pelata hiljaa tietokoneella. Ei kannata edes unelmoida mistään, koska vanhemmat voisi suuttua. Kun ei ne välitä mun tunteista tai elämästä. Se on jo huomattu. Eli joo, ei tartte harrastaa mitään, mutta kunhan eivät sitten huuda siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos nykyvanhemmat eivät jaksa edes kesällä tehdä lapsensa kanssa mitään, kun sääkään eikä pimeys ole esteenä. Eikun kuumuus joo. On liian kuumaa ja aurinkoista, että voisi mennä uimaan, kalastamaan, jäätelökiskalle tai keilaamaan tai ajaa vaikka kartingia yhdessä. Ja lapsi on vanhempien mielestä tyytyväinen kun saa pelata koko päivän. Sillä ei hän kiukuttele mistään kun on vain huoneessaan. Tekisin lasun jos vanhempien ymmärrys vanhemmuudesta on tota luokkaa. Että ei keskustella yhdessä eikä tehdä mitään. Riittää kun lapsi menee joskus kouluun ja pelaa sitten loppuaikansa. Kasvaa varmasti tosi tasapainoinen, sosiaalinen ja onnellinen lapsi.
Jäätelökioskilla käyminen ei toivottavasti ole kenenkään harrastus.
Oon eri, mutta mulle se oli pienenä. Tai no se oli kannustin jaksaa mennä sinne uimaan rannalle koko päiväksi :D Sain myös talvella valita uimahallireissuun jälkeen kahviosta pienen herkun kuten jäden :) Mutta niinä päivinä kun ei urheiltu, niin ei myöskään herkkuja kotona syöty muuten vaan harrastuksena. Meille siis ei ostettu mitään sipsejä tai karkkia kotiin kaappeihin ellei ollut synttärit tai muut juhlat tiedossa. Lettukestit oli erikseen tai välipalahedelmä tms. Mutta en palkitse myöskään omia lapsia jäätelöllä jos haluavat vain istua sisällä ja pelata tietokonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma jos nykyvanhemmat eivät jaksa edes kesällä tehdä lapsensa kanssa mitään, kun sääkään eikä pimeys ole esteenä. Eikun kuumuus joo. On liian kuumaa ja aurinkoista, että voisi mennä uimaan, kalastamaan, jäätelökiskalle tai keilaamaan tai ajaa vaikka kartingia yhdessä. Ja lapsi on vanhempien mielestä tyytyväinen kun saa pelata koko päivän. Sillä ei hän kiukuttele mistään kun on vain huoneessaan. Tekisin lasun jos vanhempien ymmärrys vanhemmuudesta on tota luokkaa. Että ei keskustella yhdessä eikä tehdä mitään. Riittää kun lapsi menee joskus kouluun ja pelaa sitten loppuaikansa. Kasvaa varmasti tosi tasapainoinen, sosiaalinen ja onnellinen lapsi.
Jäätelökioskilla käyminen ei toivottavasti ole kenenkään harrastus.
Viittaamassasi viestissä ei puhuttu mitään harrastuksista. Vaan ainoastaan vanhemman tekosyitä, ettei jaksa tehdä lapsensa kanssa mitään. Edes viemään autolla sinne jäätelökioskille, koska sekin on liian vaikeaa. Miksi siis olettaisi, että joku vanhempi jaksaisi viedä lastaan mihinkään harrastukseen edes? Kun varmaan ei halua ottaa lastaan mukaan edes kauppaan. Jääkööt vain pelaamaan yksin kotiin.
Ikävä kyllä tiedän tälläisen perheen. Tai eroperheen, jossa ainakin toinen vanhempi suuttuu jos edes kysyn häneltä lapselta, että miten kesä on mennyt. Ei ole ikinä tehnyt mitään, edes käynyt uimassa. Ja perheen vanhempi suuttuu siitä minulle, että ei ole kuulemma minun asiani :D Eikö nykyään saa edes jutella, jos on pyydetty kylään kerran vuoteen.
Valitettavasti mikään muu harrastus ei välttämättä tuo samaa dopamiiniannosta aivoille, ennenkuin ruudut on ensin kiinni jonkin aikaa. Itse kokeilen kaikenlaista harrastusta pienenä, en oikein tykännyt mistään tarpeeksi, mutta olin utelias ja halusin kyllä kokeilla. Aina oli jotain tekemistä viikottain, kerhoja, urheilua, taiteilua. Ei sitä yhteen harrastukseen tarvitse jähmettyä.
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelaaminen on harrastus. Kehittää silmän ja käden yhteistyötä, paineensietokykyä ja sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Stiplun jälkeen ei auta kuin yrittää uudestaan.
Mutta jos sitä on monta tuntia päivässä niin se ei ole hyväksi, ja jos on AINOA harrastus. Kyllä tuon ikäisen pitäisi liikkuakin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelaaminen on harrastus. Kehittää silmän ja käden yhteistyötä, paineensietokykyä ja sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Stiplun jälkeen ei auta kuin yrittää uudestaan.
Mutta jos sitä on monta tuntia päivässä niin se ei ole hyväksi, ja jos on AINOA harrastus. Kyllä tuon ikäisen pitäisi liikkuakin vähän.
Riittääkö että vanhempi pakottaa ulos 10 min.? :D Naapurin poika alkaa aina kovaan ääneen laskemaan takapihalla että nyt alkoi 10 min. Ja sitten istuu sen ajan trampalla ja kun 10 min mennyt niin huutaa et valmis ja menee takaisin sisälle pelaamaan :D
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mikään muu harrastus ei välttämättä tuo samaa dopamiiniannosta aivoille, ennenkuin ruudut on ensin kiinni jonkin aikaa. Itse kokeilen kaikenlaista harrastusta pienenä, en oikein tykännyt mistään tarpeeksi, mutta olin utelias ja halusin kyllä kokeilla. Aina oli jotain tekemistä viikottain, kerhoja, urheilua, taiteilua. Ei sitä yhteen harrastukseen tarvitse jähmettyä.
Tämä joskus -70-luvulla. Ei nykyään voi kokeilla sitä ja tätä, kun maksat hitosti ja koko kaudesta, eli puoli vuotta, kerrallaan, vaikka lapsi kävisi vain kaksi kertaa. Eka kerta on toki ilmainen, kuten huumekaupassa ja verkostomarkkinoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mikään muu harrastus ei välttämättä tuo samaa dopamiiniannosta aivoille, ennenkuin ruudut on ensin kiinni jonkin aikaa. Itse kokeilen kaikenlaista harrastusta pienenä, en oikein tykännyt mistään tarpeeksi, mutta olin utelias ja halusin kyllä kokeilla. Aina oli jotain tekemistä viikottain, kerhoja, urheilua, taiteilua. Ei sitä yhteen harrastukseen tarvitse jähmettyä.
Tämä joskus -70-luvulla. Ei nykyään voi kokeilla sitä ja tätä, kun maksat hitosti ja koko kaudesta, eli puoli vuotta, kerrallaan, vaikka lapsi kävisi vain kaksi kertaa. Eka kerta on toki ilmainen, kuten huumekaupassa ja verkostomarkkinoinnissa.
Ja lisäksi, jos yläasteikäinen pitäisi saada mukaan uuteen liikuntaharrastukseen, vaihtoehdot on lähinnä kamppailulajit ja kansantanssi. Nämä toivottavat kaikki mukaan ikään, kokoon ja taitoon katsomatta. Jääkiekot, jalkapallot yms. Voi unohtaa, kunnes keski-ikäisenä on joku paikallissarja tai työporukka.
Keskinkertainen on paljon parempi kuin ei mitään!
Ja mitä esimerkiksi teltan täydelliseen pystyttämiseen kuuluu? :D