Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ei halua harrastaa?
10.08.2025 |
Eli lapseni ei halua harrastaa mitään. Ei ole ikinä halunnut ja on nyt 12v. En toki itsekään harrasta nykyään mitään mutta onko sillä nyt mitään väliä harrastaako lapsi jotain vai ei? Kaikki aina tuntuvat kysyvän ekana lapselta, että mitäs kaikkea sä harrastat. Ja vastaus on aina et pelaan tietokonetta, en tee muuta.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi mennä myös viikkoja etteivät kaipaa kaveria."
Entä jos kaveri haluaisi nähdä poikiasi? Ovatko sellaiset lapset mielestäsi läheisriippuvaisia typeryksiä, joita et edes halua lastesi elämään?
En kai kirjoittanut missään niin? Toisten sosiaalinen kuorma tulee täyteen lukion 6-7 tunnin päivän aikana. Sen jälkeen salilla, syödään perheen kanssa, tekevät läksyt. Laittavat wa viestejä kavereiden kanssa, mutta eivät useinkaan arkena jaksa tai halua lähteä mihinkään. Ymmärrän sen täysin. Varsinkin nuorempi, joka menee nyt lukion toiselle on sellainen, että on täysillä mukana siinä mitä tekee ja sen jälkeen kaipaa omaa rauhaa. En käsitä mitä pahaa siinä on.
Miksi yrität puolustaa lastasi, jos hänen tekemissään ei ole mitään väärää? Sinä kai tiedät paremmin kuin me miu
Toivon, ettei tämän kirjoituksen takana ole aikuinen ihminen. Todella surullinen esimerkki ilmeisen harrastavasta ja aktiivisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa pitkään peiliin miksei itse esimerkillä ja kannustaen anna lapselle eväitä elämään, mitkä tois
Kyllä minulla on jokin taito hyvä.
Englannin kielitaito.
Sen taidon olen kehittänyt tv-sarjoja ja Youtubea katsomalla, videopelejä pelaamalla, nettiä selaamalla, lukemalla. Koulussa toki rakennettu pohjaa. Mutta laajaa sanavarastoa ja ymmärrystä ei kerrytetä pelkästään koulukirjoja pänttäämällä.
Monet vasta lukiossa ensi kertaa esitellyt asiat olivat jo peruskauraa minulle. Teemasanastot oli helppoja.
Toki en täydellinen ole, mutta koko ajan tässä kehitytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi mennä myös viikkoja etteivät kaipaa kaveria."
Entä jos kaveri haluaisi nähdä poikiasi? Ovatko sellaiset lapset mielestäsi läheisriippuvaisia typeryksiä, joita et edes halua lastesi elämään?
En kai kirjoittanut missään niin? Toisten sosiaalinen kuorma tulee täyteen lukion 6-7 tunnin päivän aikana. Sen jälkeen salilla, syödään perheen kanssa, tekevät läksyt. Laittavat wa viestejä kavereiden kanssa, mutta eivät useinkaan arkena jaksa tai halua lähteä mihinkään. Ymmärrän sen täysin. Varsinkin nuorempi, joka menee nyt lukion toiselle on sellainen, että on täysillä mukana siinä mitä tekee ja sen jälkeen kaipaa omaa rauhaa. En käsitä mitä pahaa siinä on.
Miksi yrität puolustaa lastasi, jos hänen tekemissään ei ole mitää
40v. olen :)
Taas tätä pelaamisen demonisointia, kun taas Netflixin töllöttäminen joka ilta on ihan normaalia. Verkkoyhteisöissä löytyy hyvinkin kavereita ja samanmielistä porukkaa. Omien, pelien kautta tavattujen ystävien kanssa on vierailtu puolin ja toisin jokaisen kotimaassa, osallistuttu häihin, seurattu vauvauutisia, valmistumisia, kihlajaisia, talon rakentamista, asunnon ostamista ymv. mitä kasvotusten olevissa yhteisöissäkin on tapana.
T: vuodesta -88 pelannut nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi mennä myös viikkoja etteivät kaipaa kaveria."
Entä jos kaveri haluaisi nähdä poikiasi? Ovatko sellaiset lapset mielestäsi läheisriippuvaisia typeryksiä, joita et edes halua lastesi elämään?
En kai kirjoittanut missään niin? Toisten sosiaalinen kuorma tulee täyteen lukion 6-7 tunnin päivän aikana. Sen jälkeen salilla, syödään perheen kanssa, tekevät läksyt. Laittavat wa viestejä kavereiden kanssa, mutta eivät useinkaan arkena jaksa tai halua lähteä mihinkään. Ymmärrän sen täysin. Varsinkin nuorempi, joka menee nyt lukion toiselle on sellainen, että on täysillä mukana siinä mitä tekee ja sen jälkeen kaipaa omaa rauhaa. En käsitä mitä pahaa siinä on.
Miksi yrität puolustaa lastasi, jos hänen tekemissään ei ole mitään väärää? Sinä kai tiedät paremmin kuin me miu
Ihan kuin olisi jokin tavoiteltava meriitti ihmisenä, että mahdollisimman moni jää kaipaamaan kuoltua. Trumppia jää moni kaipaamaan tyypin kuoltua ja tyyppi on silti täysi mulkero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa pitkään peiliin miksei itse esimerkillä ja kannu
Itse taas en osaa tuota kielioppia niin hyvin kuin näköjään sinä, perus lukio-koulupohja, mutta matkustin maailmalla 3 vuotta työttömänä 18-vuotiaana ja opin englannin samalla. Uskallan siis aivan varmasti sitä käyttää ja aivan varmasti tulen ymmärretyksi, niin kuin sinäkin vaikka en olekaan yhtä paljon pelannut tietokonetta tai katsonut YouTube-kanavia. Olethan itse päässyt myös käyttämään livenä tätä ainutlaatuista taitoasi eli englannin puhumista? En puhu siis vain ymmärryksestä vaan nimenomaan puhumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa pitkään peiliin miksei itse esimerkillä ja kannustaen anna lapselle eväitä elämään, mitkä tois
Ihan hyvä, kiitos vain kysymästä. Harrastin kirjeenvaihtoa ja piirtämistä lapsena, sekä niitä kammottavia pleikkaripelejä. Muuhun ei ollut mahdollisuutta 50 hengen korpimetsään sijoittuvalla "paikkakunnalla". Paikan pienuudesta kertoo se, että koulussa oli minut mukaanlukien 9 oppilasta. Lähimmät ohjatut harrastukset olivat 50km päässä, jonne ei päässyt kuin autolla ja vanhemmat eivät tosiaankaan aja viikossa omien töidensä lisäksi vielä 300-400km, että minä pääsen harrastamaan. Siis sillä ajatuksella, että vanhempi jää autoon kökkimään siksi aikaa, kun minulla on se harrastushetki ja sitten ajetaan yhdessä takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen aikuiselämä tulee olemaan lapsella, joka ei koskaan ole harrastanut mitään? Ei ole ollut mitään omaa mielenkiinnonkohdetta, jossa kehittyä ja josta saada iloa sekä koulun ulkopuolisia ystäviä. Elämä koostuu pelkästä koulun antimista ja peleistä? Nykylapset eivät edes osaa käyttää tietokoneita.
Ei siis osaa kuin korkeintaan keskinkertaisesti: uida, hiihtää, luistella, lukea karttaa, lyödä palloa, heittää, hypätä, olla notkea, soittaa, lukea nuotteja, jutella musiikista (muuta kuin tämä on hyvää ja tämä ei), tanssia, pystyttää telttaa, laittaa ruokaa keittimellä, tähdätä, jutella uusien ihmisten kanssa, hallita kehoa, vetää leukaa... Olisi aika kamalaa, ettei koskaan olisi osannut mitään vähän paremmin. Olla vain ja möllötät? Yksi osa persoonaa ja minuutta jää täysin kehittymättä. Vanhempien olisi syytä katsoa
Eli on jotenkin parempaa, jos on mahdollisuus päästä 18v. maailmalle puhumaan englantia reppu selässä kuin puhua sitä mikin välityksellä, ääniviestillä tai kirjoittamalla? Hmmm, no en kyllä sanoisi. Siis sen perusteella, että minä opin englannin samoin kuin tuo jolle vastasit, mutta ensimmäisen kerran pääsin ulkomaille vasta 28-vuotiaana. Puhun englantia sujuvasti ääneen ja kirjoittaen. Ystävissä on natiiveja brittienglannin ja amerikan englannin puhujia. Nuorena sujui keskustelu myös aussien kanssa sähköposteilla.
Ei ole ongelma.
Meidän poika ei myöskään halunnut harrastaa ohjatusti mitään. Kunnes tajusi juoksun, jota saa tehdä itse ja omassa tahdissa. Nykyään harrastaa pitkänmatkan juoksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokonepelaaja on oletusarvoisesti jotain lätkänpelaajaa parempi intellektuelli ja älyllisesti korkeammalla tasolla. On erittäin gamerfobista vaatia tietokoneharrastajaa luopuomaan rakkaasta harrastuksestaan. Jos muut harrastukset eivät kiinnosta niin niitä ei saa pakotettunakaan toimimaan. Yhteiskunta sortaa jo muutenkin videopelaajia ja tietokoneharrastajia eikä sitä tarvita yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelaaja on oletusarvoisesti jotain lätkänpelaajaa parempi intellektuelli ja älyllisesti korkeammalla tasolla. On erittäin gamerfobista vaatia tietokoneharrastajaa luopuomaan rakkaasta harrastuksestaan. Jos muut harrastukset eivät kiinnosta niin niitä ei saa pakotettunakaan toimimaan. Yhteiskunta sortaa jo muutenkin videopelaajia ja tietokoneharrastajia eikä sitä tarvita yhtään enempää.
Pelaamiseen on helppo osoitttaa syyllistävä sormensa. Varsinkin jos/kun ei tiedä pelaamisesta mitään eikä edes kiinnosta seurata, että mitä se lapsi pelaa ja etsiä lapselle sopivia pelejä ihan tietoisesti, jos pelaaminen on lapselle rakasta. Tietenkään ei pelata kaikkea valveillaoloaikaa, kuten en ottaisi puolisoksikaan ihmistä, joka maanisesti harrastaa liikuntaa kaiken valveillaoloaikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä pelaamisen demonisointia, kun taas Netflixin töllöttäminen joka ilta on ihan normaalia. Verkkoyhteisöissä löytyy hyvinkin kavereita ja samanmielistä porukkaa. Omien, pelien kautta tavattujen ystävien kanssa on vierailtu puolin ja toisin jokaisen kotimaassa, osallistuttu häihin, seurattu vauvauutisia, valmistumisia, kihlajaisia, talon rakentamista, asunnon ostamista ymv. mitä kasvotusten olevissa yhteisöissäkin on tapana.
T: vuodesta -88 pelannut nainen
Netflixin tuijotus, jossa ei tarvitse muuta kuin pitää silmät auki = hyvää ajanvietettä
Pelaaminen, jossa liikut itse ja selvität pelin haasteita omilla aivoillasi (ja verkkopelaamisella olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa) = pahaa ajanvietettä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä pelaamisen demonisointia, kun taas Netflixin töllöttäminen joka ilta on ihan normaalia. Verkkoyhteisöissä löytyy hyvinkin kavereita ja samanmielistä porukkaa. Omien, pelien kautta tavattujen ystävien kanssa on vierailtu puolin ja toisin jokaisen kotimaassa, osallistuttu häihin, seurattu vauvauutisia, valmistumisia, kihlajaisia, talon rakentamista, asunnon ostamista ymv. mitä kasvotusten olevissa yhteisöissäkin on tapana.
T: vuodesta -88 pelannut nainen
Netflixin tuijotus, jossa ei tarvitse muuta kuin pitää silmät auki = hyvää ajanvietettä
Pelaaminen, jossa liikut itse ja selvität pelin haasteita omilla aivoillasi (ja verkkopelaamisella olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa) = pahaa ajanvietettä
Vähän sama: kuin että juhlissa otat lasillisen shamppanjaa hyvässä seurassa, tai kotona haiseva juot halvinta kaljaa kun pelaat räiskintäpeliä. No melkein sama juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastemahdollisuuksien saatavuuteen vaikuttaa perheen asuinpaikka. Pääkaupunkiseudulla riittää valinnanvaraa toisin kuin Pieksänmäellä ja sitä vielä pienemmissä paikoissa, joissa pitää mennä naapurikuntaan harrastamaan 1-2 lajia.
Jos on mahdollisuus laajaan harrastevalikoimaan, ei aina tarvitse lähteä piano-jalkapallo-ratsastus-lätkälinjalle. Minulle mieleinen harrastus nuorena oli teatteri. Nyt aikuisiällä yksi ystävä löysi broadwaymusikaalitanssin ja toinen naginata-kamppailulajin.
Harrastuksen on tarkoitus palauttaa, piristää ja nostaa energiatasoja vastapainoksi koululle. Jos koulu kuormittaa ja harrastus kuormittaa, niin kohta ollaan burn outissa. Nuorten ja erityisesti nuorten aikuisten kasvavat mielenterveysongelmat liittyvät varmasti osaltaan siihen, että elämä on ollut suorittamista jo lapsesta lähtien. Kouluun-läksyt-harrastus-(kisat)-kouluun-läksyt-harrastus-(kisat) 6v. lähtien. Siinä sitten 21v. kuuppa kopsahtaa, kun kroppa ja mieli eivät ole missään vaiheessa saaneet palautua aidosti.
"Itse taas en osaa tuota kielioppia niin hyvin kuin näköjään sinä, perus lukio-koulupohja, mutta matkustin maailmalla 3 vuotta työttömänä 18-vuotiaana ja opin englannin samalla. Uskallan siis aivan varmasti sitä käyttää ja aivan varmasti tulen ymmärretyksi, niin kuin sinäkin vaikka en olekaan yhtä paljon pelannut tietokonetta tai katsonut YouTube-kanavia. Olethan itse päässyt myös käyttämään livenä tätä ainutlaatuista taitoasi eli englannin puhumista? En puhu siis vain ymmärryksestä vaan nimenomaan puhumisesta."
Puhumiseni on heikompaa, myönnän sen. Sinun puhetaitosi on vääjäämättä parempi. En ole paljoa matkustellut, enkä englantia paljon puhunut koulun ulkopuolella muuta kuin itsekseni tai nettikavereiden kanssa. Taisin puhua melko selkeästi nettikavereideni mielestä kuitenkin, koska kun puhun suomeksi, kysytään aina: "Häh?"
Tärkeintä on mielestäni se, että tulee ymmärretyksi. En tiedä sitten mitä se, kenelle vastasin tuumaa asiasta. Ovatko sitä sorttia, joka nauraa rallienglannille tai kielioppivirheille, koska sellainen on "junttia", "keskinkertaista"... Kaikista noloimpia ovat ne, jotka nauravat niille, ketkä pyrkivät kehittymään ja uskaltavat käyttää kieltä, oli se miten täydellistä tai epätäydellistä tahansa.
Kommenttini tarkoituksena ei ollut myöskään väittää, että englannissa voi kehittyä hyväksi ainoastaan fiktiivisellä immersiolla. Halusin vain antaa toisenlaista perspektiiviä sille kirjoittajalle, jolle vastasin. Että videopelit eivät ole täyttä ajanhukkaa, vaan nekin voivat kehittää jotakin. Sillä tässä kommenttiketjussa on paljon nyrpistelty nenää videopeleille, enkä tykkää sellaisesta.
Minä olen asunut Australiassa, Englannissa, Amerikassa ja mm. Thaimaassa, eikä englannin kanssa ole ikinä ollut ongelmaa. Miksi kukaan täällä lesottelee olleensa australialaisen kanssa sähköpostivaihdossa? Kannattaisi lentää itse paikalle ja olla vähintään 2kk kerrallaan per kaupunki. Suosittelen myös yöpymistä hostelleissa, niin tutustuu kaiken maalaisiin matkustajiin ja oppii kaikkien ihmisten erilaiset aksentit. Jos on niin vaikeaa ymmärtää jotakuta. Tärkeintä että itse uskaltaa mennä tutustumaan ihmisiin, eikä liimautua kotiin tietokoneruudun taakse ja sieltä jotain puhua.
Vierailija kirjoitti:
Harrastemahdollisuuksien saatavuuteen vaikuttaa perheen asuinpaikka. Pääkaupunkiseudulla riittää valinnanvaraa toisin kuin Pieksänmäellä ja sitä vielä pienemmissä paikoissa, joissa pitää mennä naapurikuntaan harrastamaan 1-2 lajia.
Jos on mahdollisuus laajaan harrastevalikoimaan, ei aina tarvitse lähteä piano-jalkapallo-ratsastus-lätkälinjalle. Minulle mieleinen harrastus nuorena oli teatteri. Nyt aikuisiällä yksi ystävä löysi broadwaymusikaalitanssin ja toinen naginata-kamppailulajin.
Harrastuksen on tarkoitus palauttaa, piristää ja nostaa energiatasoja vastapainoksi koululle. Jos koulu kuormittaa ja harrastus kuormittaa, niin kohta ollaan burn outissa. Nuorten ja erityisesti nuorten aikuisten kasvavat mielenterveysongelmat liittyvät varmasti osaltaan siihen, että elämä on ollut suorittamista jo lapsesta lähtien. Kouluun-läksyt-harrastus-(kisat)-kouluun-läksyt-harrastus-(kisat) 6v. lähtien. Siinä sitten 21v. kuuppa kopsahta
Paykologina voin kertoa, ettei nuorten mielenterveysongelmat johdu siitä, että on kuormittava harrastus vaan nimenomaan siitä, että niitä harrastuksia ei ole.
Juuri oli uutisissa kuinka lasten uimataito on meekittävästi heikentynyt eikä vanhemmat enää vie lapsiaan uimakouluihin. Kouluissa taas oletetaan ekaluokkalaisen edes pysyvän pinnalla.
Oman kokemukseni lopulta aika harva aikuinen osaa hiihtää siten, että siitä nauttii. Jo koulussa yli puolet eivät osuneet pesäpalloon.
Tietääkö kyseinen kommentoija, jonka mukaan monikaan asia ei vaadi harrastamista, mikä on musiikissa c-osa tai mitä eroa on pianon ja rummun nuoteilla? Oletko saanut spagaatin tai tiedät cha chan perusaskeleen? Osaat pystyttää puolijoukkueteltan tai tiedät mikä on loue? Kokoat trangian? Olet ampunut aseella tai kokeillut tempausta? Mielestäni nämä vaativat harratustason paneutumista eikä voida kuitata sillä, että koulussa on nähnyt nokkahuilun.
Aika hölmöä väittää, ettei videopelaaminen kehitä muka mitenkään. Kyllähän vaikka 58h seinään tuijottaminen myös kehittää, ainakin valveillaolon pitämistä ja keskittymistä.
Mutta onko joku asia järkevää, se on eri asia. Pelejä voi olla myös kehittäviä, älypelit ja tietopelit ainakin. Mutta kaikki ei pidä ruudun tuijottelua nautinnollisena elämänä, koska ovat itse nähneet enemmän ja parempaa maailmalla. Mutta jos ei ole matkustanut, harrastanut sai tavannut uusia rakastettavia ihmisiä, niin miksi poistua kotoota mihinkään, kun ei tiedäkkään paremmasta? Miksi sitten vaihtaa sitä Atrian pitsaa ja Cokista mihinkään :D Voi sitä kuolla myös niin. Ilman että tavoittelee mitään elämyksiä tai uusia kokemuksia.
Miksi yrität puolustaa lastasi, jos hänen tekemissään ei ole mitään väärää? Sinä kai tiedät paremmin kuin me miut, kuinka fiksu ja filmaattinen hän on. Ei kai siinä ole mitään pahaa olla oma itsensä. Mutta jos ei kiinnosta harrastaa tai tehdä mitään muuta kuin kotia ja koulua, niin ei kyllä elämä silloin tasapainossa ole. No mutta jos kuolla kupsahtaa yllättäen niin eipähän jöö suremaan kovin moni. Ehti sentään elämässään nähdä koulua, kotia, syömistä ja wa-viestejä.