Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ei halua harrastaa?
10.08.2025 |
Eli lapseni ei halua harrastaa mitään. Ei ole ikinä halunnut ja on nyt 12v. En toki itsekään harrasta nykyään mitään mutta onko sillä nyt mitään väliä harrastaako lapsi jotain vai ei? Kaikki aina tuntuvat kysyvän ekana lapselta, että mitäs kaikkea sä harrastat. Ja vastaus on aina et pelaan tietokonetta, en tee muuta.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös poika ei halunnut harrastaa mitään ohjattua. Kokeiltiin ja ehdoteltiin kyllä kaikenlaista, mutta ei. On introvertti luonteeltaan. Harrasti kyllä kotona esim. piirtämistä, pienoismallien rakentelua, legoja ja tietysti sitä pelaamista. Nykyisin opiskelee jo yliopistossa.
Aikamoinen saavutus että pääsee yliopistoon. Mutta onhan toi harrastusta että kotona tekee pienoismallien rakentelua. Ap sanoi, ettei lasta kiinnosta mikään muu kuin tietokone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellasi on voimakas riippuvuus. Niin voimakas, ettei mikään muu kiinnosta.
Riippuvuudet tuppaavat tekemään elämästä vaikeaa ja estävän normaalin elämisen. Sinuna puuttuisin tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väliä. Parempi olla harrastamatta mitään, kuin harrastaa väkipakolla. Meillä tuli lapsille jossain kohtaa pakkomielle, että nyt täytyy saada harrastukset. Toinen valitsi partion ja toinen pesäpallon. Max pari vuotta siinä meni ja molemmat halusivat lopettaa harrastuksensa. Nykyään teini-iässä kulkevat vapaa-ajalla kavereiden kanssa yms. normaalia nuoren elämää, eivät vain "mätäne" kotona. Hyvin pärjää ilman harrastustakin.
Kiinnostaa tietää, että mikä nyt oli kauhean huonoa tuossa partiossa tai pesäpalloharraatuksessa? Miksi siis parempi olla harrastamatta mitään? Vai oletko itse aina valinnut harrastukset niin, että teet sitä säännöllisesti läpi koko elämän?
Itse ainakin vaihdan harrastuksia vähän väliä, parasta onkin se onnistumisen tunne ja uuden oppiminen. Sitten voi taas innostua toisesta lajista ja oppia taas uutta :)
Harrastus ei ole velvollisuus ja sen saa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko harrastaa ohjatusti, mutta olisi ehkä hyvä tehdä muutakin kuin pelata.
Meillä toinen lapsi harrastaa kahta urheilulajia ohjatusti, on tosi seurallinen ja aktiivinen luonne. Toinen taas on koulupäivästä väsähtävä introvertti joka kyllä on kokeillut jotain ohjattuja harrastuksia tanssista kuviskerhoon, mutta halunnut lopettaa kaikki. Ei siis ole enää vuosiin harrastanut mitään ohjatusti, mutta käy päivittäin metsässä kävelemässä, valokuvaa luontoa omaksi ilokseen, piirtää, maalaa, tekee käsitöitä, kokeilee uusia ruoka- ja leivontareseptejä, lenkittää naapurin koiraa ja tapaa lähimpiä kavereita. Ilmeisesti myös laulaa ja soittaa rumpuja mutta vain kun muu perhe on poissa. En mä nyt tiedä onko joku noista "harrastus", mutta ei hän passiivinen ole.
Tällä menolla itsekseen hengaileva lapsi ei ainakaan kavereita saa. Ja sitten hieman vanhempana jää porukoista jollei jostain siunaannu samanlaista introverttiä kaveriksi. Voipi tulla yksinäinen nuoruus ja siihen liittyvät ongelmat sitten. Ainakin yksi harrastus jossa sosialisoidaan olisi hyvä olla josta saa samantyylisiä kavereita joita tavata vaikka kerran viikossa. Vaikka shakkikerho tai muu rauhallinen harrastus joka on lapsen juttu. T.Täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä voi sanella kenellekään mitä niitten pitää harrastaa tai että pitäisi yleensäkään harrastaa. Miettikää ihan iteänne, jos joku määräisi että nyt joudut aloittamaan tanhukerhon.
Niinpä..
Mitäköhän tapahtuis, jos meidän presidentti Alexander Stubb ei myöskään jaksaisi harrastaa mitään tai ei kiinnostaisi mikään? Kaikki menestyneet ihmiset tarvitsevat intohimoa eli harrastusta. Moni saa dopamiinia urheilusta. Tietokoneen pelaaminen kotona on surkeaa, se kertoo, ettei elämällä ole merkitystä kun ei kiinnosta mikään muu kuin paeta todellisuutta pelimaailmaan. Myöhemmin tulee kuvioon sitten alkoholi ja huumeet. Ikävä kyllä. En mahdollistaisi vanhempana lapselle tuollaista elämää vaan rahoittaisi pelaamisen ja veisin vaikka uimaan ja pelaamaan petangueta puistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä voi sanella kenellekään mitä niitten pitää harrastaa tai että pitäisi yleensäkään harrastaa. Miettikää ihan iteänne, jos joku määräisi että nyt joudut aloittamaan tanhukerhon.
Niinpä..
Mitä pahaa on käskeä lastaan valitsemaan harrastus? Ei sen ole pakko olla tanssimista tai soittamista. Oma lapsi on vapaaehtoisena palokunnassa. Ikää siis 10 vuotta. Ihan itse halusi vaikka kummisetä onkin merimies. Isänsä on insinööri ja minä äiti työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko harrastaa ohjatusti, mutta olisi ehkä hyvä tehdä muutakin kuin pelata.
Meillä toinen lapsi harrastaa kahta urheilulajia ohjatusti, on tosi seurallinen ja aktiivinen luonne. Toinen taas on koulupäivästä väsähtävä introvertti joka kyllä on kokeillut jotain ohjattuja harrastuksia tanssista kuviskerhoon, mutta halunnut lopettaa kaikki. Ei siis ole enää vuosiin harrastanut mitään ohjatusti, mutta käy päivittäin metsässä kävelemässä, valokuvaa luontoa omaksi ilokseen, piirtää, maalaa, tekee käsitöitä, kokeilee uusia ruoka- ja leivontareseptejä, lenkittää naapurin koiraa ja tapaa lähimpiä kavereita. Ilmeisesti myös laulaa ja soittaa rumpuja mutta vain kun muu perhe on poissa. En mä nyt tiedä onko joku noista "harrastus", mutta ei hän passiivinen ole.
Tällä menolla itsekseen hengaileva lapsi ei ainakaan kavereita saa. Ja sitten hieman vanhempana j
Jotkut ovat introverttejä aivan pikkulapsista lähtien eivätkä yksinkertaisesti kaipaa porukoita eivätkä kärsi yksin olemisesta, eikä se aiheuta mitään ongelmia. Onneksi minulla oli fiksut vanhemmat, jotka ymmärsivät luonteeni eivätkä väen vängällä yrittäneet sosiaalistaa minua.
Introvertti lapsi aivan varmasti ahdistuu suuresti, jos vanhemmat roudaavat häntä paikkoihin/harrastuksiin joihin lapsi ei halua. Kuunnelkaa lastanne ja opetelkaa tuntemaan hänen luonteensa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väliä. Parempi olla harrastamatta mitään, kuin harrastaa väkipakolla. Meillä tuli lapsille jossain kohtaa pakkomielle, että nyt täytyy saada harrastukset. Toinen valitsi partion ja toinen pesäpallon. Max pari vuotta siinä meni ja molemmat halusivat lopettaa harrastuksensa. Nykyään teini-iässä kulkevat vapaa-ajalla kavereiden kanssa yms. normaalia nuoren elämää, eivät vain "mätäne" kotona. Hyvin pärjää ilman harrastustakin.
Kiinnostaa tietää, että mikä nyt oli kauhean huonoa tuossa partiossa tai pesäpalloharraatuksessa? Miksi siis parempi olla harrastamatta mitään? Vai oletko itse aina valinnut harrastukset niin, että teet sitä säännöllisesti läpi koko elämän?
Itse ainakin vaihdan harrastuksia vähän väliä, parasta onkin se onnistumisen tunne ja uuden oppiminen. Sitten voi taas innostua toisesta lajista ja oppia taas uutta :)
No siis eikai niissä muuta huonoa ollut kuin se, että ei enää kiinnostanut lapsia. Eivätkä ole sen koommin halunneet harrastaa muutakaan ja se on ok.
Kiva sulle, jos nautit harrastamisesta! Me kaikki olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tapahtuis, jos meidän presidentti Alexander Stubb ei myöskään jaksaisi harrastaa mitään tai ei kiinnostaisi mikään? Kaikki menestyneet ihmiset tarvitsevat intohimoa eli harrastusta. Moni saa dopamiinia urheilusta. Tietokoneen pelaaminen kotona on surkeaa, se kertoo, ettei elämällä ole merkitystä kun ei kiinnosta mikään muu kuin paeta todellisuutta pelimaailmaan. Myöhemmin tulee kuvioon sitten alkoholi ja huumeet. Ikävä kyllä. En mahdollistaisi vanhempana lapselle tuollaista elämää vaan rahoittaisi pelaamisen ja veisin vaikka uimaan ja pelaamaan petangueta puistoon.
Uimaranta tai petanquen pelaajasta ei voi tulla juoppoja tai nistiä? Nytkö se on keksitty! Ansaitset tästä palkinnon! Monilta murheilta vältytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen ei välittänyt mistään harrastuksista 12 vuodesta eteenpäin. Tykkäsi touhuta omiaan ja toki tavata kavereita. Lukion jälkeen lähti yliopistoon ja innostui vaikka mistä ainejärjestössä ja muissa opiskelijaorganisaatioissa.
En kyllä pakottaisi mihinkään harrastukseen. Itse kävin monta vuotta pianotunneilla velvollisuudesta. Inhosin joka soittotuntia. Eikä siitä ollut myöhemmin mitään iloa, enemmin trauma.
Itselläni myös jäi harrastukset (6 kpl) 13-vuotiaana kun menin ylä-asteelle ja pojat+bileet+kaverit kiinnosti enemmän kuin vaikka ratsastus, lumilautailu tai partio. Mutta opin kaikista harrastuksistani valtavasti ja onneksi saan jakaa näitä taitoja vielä jälkipolvelle. Olisin itsestäni 100 kertaa huonompi versio, jos minulla ei olisi noita lapsuudessa opittuja taitoja. Jotenkin harmittaa kuulla, jos joku lapsi ei saa tuntea niitä onnistumisen iloja. Ja ei, harrastuksia ei voi verrata kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ei ole velvollisuus ja sen saa lopettaa.
No tietysti! Oma lapsi haluaisi harrastaa kaikkea koko ajan koska rakastaa elämää ja haluaa koko ajan tehdä kaikkea uutta. Olen sallinut hänelle kuitenkin vain 3 harrastusta samaan aikaan. Itse voi vaihdella niitä kun harrastuskausi taas loppuu eli syksyisin ja keväisin. Kesälomalla saa myös valita max. 3 eri leiriä. Haluan että keskittyy myös täysillä kouluun, kavereihinsa ja perheeseen. Peliaikaa hänellä 45 min per päivä, jos sillä mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 8v ADHD -poika ei harrasta mitään. Joukkuelajit on hänen aivoille liikaa ja sanoo kaikkeen muuhunkin ei. Olisi kiva kun tykästyisi johonkin ja sellainen imu tulisi johonkin järkevään asiaan. Pelkään, että tulee ikäviin asioihin:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ei ole velvollisuus ja sen saa lopettaa.
No tietysti! Oma lapsi haluaisi harrastaa kaikkea koko ajan koska rakastaa elämää ja haluaa koko ajan tehdä kaikkea uutta. Olen sallinut hänelle kuitenkin vain 3 harrastusta samaan aikaan. Itse voi vaihdella niitä kun harrastuskausi taas loppuu eli syksyisin ja keväisin. Kesälomalla saa myös valita max. 3 eri leiriä. Haluan että keskittyy myös täysillä kouluun, kavereihinsa ja perheeseen. Peliaikaa hänellä 45 min per päivä, jos sillä mitään merkitystä.
Onhan toi aika merkittävä tieto, jos lapsella on peliaikaa alle 1h päivässä niin varmasti haluaa tehdä kaikkea muuta ja harrastaa, ettei tulisi tylsää. Vai yksinkö sohvalla katsoisi seiniin ja sillä tavoin nauttisi lapsuudestaan? Jos ap:n lapsi saa pelata niin paljon kuin haluaa niin ilmankos on sairaalloisessa koukussa eikä mikään muu kiinnosta. Edes käydä testaamassa jotain harrastusta. Koska onhan se pois peliajasta jos jonnekin pitää mennä.
Ei ole pakko, mutta omani olen pakottanut harrastamaan. Pelaaminen kiinnostaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun 8v ADHD -poika ei harrasta mitään. Joukkuelajit on hänen aivoille liikaa ja sanoo kaikkeen muuhunkin ei. Olisi kiva kun tykästyisi johonkin ja sellainen imu tulisi johonkin järkevään asiaan. Pelkään, että tulee ikäviin asioihin:(
Oma adhd-lapsi rakastui kiipeilyyn pari vuotta sitten :D Hiihtäminen myös ihanaa, mutta kalastus on mahdotonta hänen kanssaan :D Eväät aina kiinnostaa enemmän
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko, mutta omani olen pakottanut harrastamaan. Pelaaminen kiinnostaa liikaa.
Sama. Mielestäni oikea asenne, mutta kaikista vanhemmista ei ole siihen. Eräs tuttuni sallii lapsensa pelaamisen 24/7 koska ei halua olla ajokunnossa viemässä ikinä mihinkään, kalja ja telkkari kiinnostaa enemmän. Kuin että lapsi saisi mahdollisuuden harrastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tapahtuis, jos meidän presidentti Alexander Stubb ei myöskään jaksaisi harrastaa mitään tai ei kiinnostaisi mikään? Kaikki menestyneet ihmiset tarvitsevat intohimoa eli harrastusta. Moni saa dopamiinia urheilusta. Tietokoneen pelaaminen kotona on surkeaa, se kertoo, ettei elämällä ole merkitystä kun ei kiinnosta mikään muu kuin paeta todellisuutta pelimaailmaan. Myöhemmin tulee kuvioon sitten alkoholi ja huumeet. Ikävä kyllä. En mahdollistaisi vanhempana lapselle tuollaista elämää vaan rahoittaisi pelaamisen ja veisin vaikka uimaan ja pelaamaan petangueta puistoon.
Elon Musk, maailman rikkain mies, harrastaa tietokoneen pelaamista. Enkä kyllä tiedä, mutta epäilen, että Jeff Bezoz tai Bill Gates eivät pelaa petankia äitiensä kanssa.
Oman lapsuuden aikana omassa koulussa jos ei ollut urheiluseurassa, niin sinua pidettiin aika löysänä tai tylsänä. Eiköhän kuitenkin joillekin se urheilu sovi ja joillekin taas ei.