Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ei halua harrastaa?
10.08.2025 |
Eli lapseni ei halua harrastaa mitään. Ei ole ikinä halunnut ja on nyt 12v. En toki itsekään harrasta nykyään mitään mutta onko sillä nyt mitään väliä harrastaako lapsi jotain vai ei? Kaikki aina tuntuvat kysyvän ekana lapselta, että mitäs kaikkea sä harrastat. Ja vastaus on aina et pelaan tietokonetta, en tee muuta.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi harrastaa? Joku lätkä ja pään lyöminen taklauksissa pleksiin ei tuo mitään lisäarvoa.
Ei sitä päätä lyö laitaan jos osaa ottaa taklauksen vastaan. Eikä pienemmissä junnuissa edes saa taklata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla lapsellani oli kausi jolloin ei olisi halunnut mitään harrastusta. Suostui pitkin hampain kokeilemaan muutamaa juttua ja parista innostuikin sitten. Joukkueurheilu ja kilpailu eivät olleet hänen juttunsa mutta käy luontoaiheisessa kerhossa ja höntsäilee toisinaan jotain. Yhdessä liikuntaharrastuksessa käy nykyään viikoittain.
Sano, että joku liikuntaharrastus pitäisi olla. (Vaikka pyöräilykin käy jos tykkää olla yksin)
Joku täällä kirjoitti, että lapsensa harrasti aikoinaan partiota ja pesäpalloa mutta lopettivat kun tulivat teineiksi ja nyt eivät harrasta mitään. Maleksivat vaan kavereidensa kanssa ja se on ok.
No tietysti on! Miksi kukaan harrastaisi partiota aikuiseksi asti jos sen aloitti 5-vuotiaana? Omat harrastukset kestää yleensä 2 vuotta ja sitten kun sen jo osaan, niin kiinnostun muista harrastuksista. Teini-aikana ei kiinnostanut harrastaa muuta kuin kavereiden kanssa oloa. No viikonloppuisin kävin myös lumilautailemassa ja lapsia vahdin eri perheissä, että oli varaa ostaa bensaa mopoon sekä bileisiin siideriä. Mutta tietysti harrastukset vaihtuvat. Itse olen varmaan harrastanut 30 eri juttua enkä aio lopettaa vieläkään harrastuksia. Mitä sitten tekisin? Tuijottaisin televisiota ja joisin kaljaa?
Lapsuuden taidot ja lihakset kannattelevat sua myös vanhempana.
En tajua vanhempia joita ei omat lapset kiinnosta. Selittävät vaan, että voivat sitten aikuisena oppia ja tehdä ja harrastaa ja mennä itse. Kun eivät itse jaksa lapsiaan viedä tai opettaa mitään. Ikävä kyllä, vanhempana oppiminen tulee liian myöhään. Sä olet jäljessä ja kaikki muut on saanut parhaimmat aviopuolisot ja työpaikat. Sä olet vielä se avuton pikkulapsi joka opettelee uimaan ilman kellokkaita kun muut porhaltaa Audilla sun ohi. Tosi harmillista, jos tällaisia vanhempia vielä on, jotka jättää omat lapsensa pulaan.
Jos lapsi ei halua harrastaa mitään, niin sitten ei harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lasten lihavuusepidemian takia minusta olisi hyvä säätää ihan laki, joka määrää joka lapselle edes yhden liikuntaharrastuksen viikossa. Toki valtio tulee vastaan ja maksaa ainakin osan tästä harrastuksesta. Tämä auttaisi myös pienituloisia perheitä saamaan lapset harrastamaan.
Tiedän yhden perheen, jossa lapsi laiha kun tikku vaikka juo pelkkää sokerimehua ja limppaa joka päivä, eikä urheile ikinä tai harrasta mitään :D Vanhempansa kyllä lihavia, mutta lapsen ruoka on aina 1 Atrian mikropitsa tai Saarioisen mikroannos jne. Eli ei tule lapsen ylensyötyä kun annos aina 200-300g :D Kun loppuu niin ei voi santsaa! Nerokasta!
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lasten lihavuusepidemian takia minusta olisi hyvä säätää ihan laki, joka määrää joka lapselle edes yhden liikuntaharrastuksen viikossa. Toki valtio tulee vastaan ja maksaa ainakin osan tästä harrastuksesta. Tämä auttaisi myös pienituloisia perheitä saamaan lapset harrastamaan.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että pakkoliikuntaharrastuksesta ei seuraisi samanlaisia traumoja kuin koululiikunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm.. jos on introvertti ja väsyy jo koulupäivänä liikaan sosiaalisuuteen, niin ei kannata pakottaa. Näin meillä. Yritetty on ja yritti kyllä esim. jalkapalloa, mutta se oli vaan liian väsyttävää aivoille. Harrastaa sitten jos siltä tuntuu tai ei harrasta jos siltä ei tunnu. Ei muutenkaan tykkää juoksennella ympäriinsä koulun jälkeen vaikka on jo 15v. edelleen riittää se kaikki häly ja sosiaalisuus koulussa, haluaa rauhoittua ja ladata akkuja. Eikä ole mikään ujo tai hiljanen hissu kuitenkaan.
Ei me kaikki olla samanlaisia.
Meillä on lapset laitettu liikuntaharrastukseen, ihan oman itsensä ja tulevaisuuden terveyden takia.
Lajin ja harrastuksen he ovat saaneet itse valita ja vaihtaa aina kauden jälkeen, jos ovat halunneet. Ovat reippaita ja terveitä ja hyväkuntoisia nuoria ja harrastuksen ylläpitäminen on lisäksi opettanut sitkeyttä sekä ovat saaneet paljon kavereita. Toinen lapsi on autisminkirjolla ja hänen kohdallaan erityisesti olen pitänyt rutiineista kiinni, myös liikuntarutiineista ja se on selvästi rauhoittanut häntä.
Sen lisäksi ovat harrastaneet halujensa mukaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lasten lihavuusepidemian takia minusta olisi hyvä säätää ihan laki, joka määrää joka lapselle edes yhden liikuntaharrastuksen viikossa. Toki valtio tulee vastaan ja maksaa ainakin osan tästä harrastuksesta. Tämä auttaisi myös pienituloisia perheitä saamaan lapset harrastamaan.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että pakkoliikuntaharrastuksesta ei seuraisi samanlaisia traumoja kuin koululiikunnasta?
Pienempi paha kuin lihavuus ja syrjäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko harrastaa ohjatusti, mutta olisi ehkä hyvä tehdä muutakin kuin pelata.
Meillä toinen lapsi harrastaa kahta urheilulajia ohjatusti, on tosi seurallinen ja aktiivinen luonne. Toinen taas on koulupäivästä väsähtävä introvertti joka kyllä on kokeillut jotain ohjattuja harrastuksia tanssista kuviskerhoon, mutta halunnut lopettaa kaikki. Ei siis ole enää vuosiin harrastanut mitään ohjatusti, mutta käy päivittäin metsässä kävelemässä, valokuvaa luontoa omaksi ilokseen, piirtää, maalaa, tekee käsitöitä, kokeilee uusia ruoka- ja leivontareseptejä, lenkittää naapurin koiraa ja tapaa lähimpiä kavereita. Ilmeisesti myös laulaa ja soittaa rumpuja mutta vain kun muu perhe on poissa. En mä nyt tiedä onko joku noista "harrastus", mutta ei hän passiivinen ole.
Tällä menolla itsekseen hengaileva lapsi ei ainakaan kavereita saa. Ja sitten hieman vanhempana j
Kiitos sinulle aiheettomasta besserwisseröinnistä! Lapsella ei ole ollut ongelmia saada kavereita vielä tähän mennessä missään elämänsä vaiheessa tai uuteen ryhmään mennessä, ja hänellä on sekä pitkäaikaisia läheisiä ystävyyssuhteita että tuoreita toimivia koulukaverisuhteita. Tutustuu kyllä uusiin ihmisiin kun kokee sille tarvetta (esim. yläkouluun siirtyessä) mutta ei koe tarvetta haalia kovin suurta määrää kavereita joilla täyttää illat, muutama hyvä tyyppi riittää. Kaikki eivät vain halua ryhmiä tai tahdinlyöjää vapaa-aikaansa - se ei tarkoita, eikä heillä voisi olla toimivia ihmissuhteita ja sosiaalisia taitoja.
Itse en ole yhtä ainoaa merkityksellistä ystävää saanut harrastuksesta, en lapsena enkä aikuisena, vaikka aina olen harrastanut ja olen sosiaalinen ekstrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei halua harrastaa mitään, niin sitten ei harrasta.
Kiinnostaisi tietää, mitä se lapsi sitten tekee vapaa-ajallaan. Pelaako vain tietokonetta tai ahmii ruokaa. Aloituksen perusteella ei ainakaan mikään muu kiinnosta.
Oma teini kävi lapsena temppukerhossa ja uimakoulussa, sitten harrasti partiota muutaman vuoden. Sen jälkeen iski täysstoppi kaikkeen harrastamiseen. On introvertti ja sosiaalinen mittari täyttyy koulussa. Viihtyis koneella /puhelimella loputtomasti. Sitä suitsittu ruutuajalla.
Ollaan juteltu harrastuksista monta kertaa. Keskustelut päättyneet riitoihin joka kerta. Päätin vaihtaa taktiikkaa ja sulkea suuni. Lopputulos: teini kävi kesällä uimassa vähintään viikoittain, käy kävelyllä monta kertaa viikossa ja tänään päätti aloittaa pyöräilyn-eka lenkki jo tehty.
Alkoi siis innostua asioista kun älysimme vanhempina pitää suut supussa ja antaa hälle tilaa. Mielestäni hän toteuttaa tässä harrastuksen syvää olemusta:tekee mieluisia asioita kun siltä tuntuu. Ei se ole ns vähemmän harrastamista kuin tehdä jotain asiaa x tiettynä päivänä tiettyyn aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain ohjattua ja maksullista (liikunnallista) toimintaa pidetään harrastuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei halua harrastaa mitään, niin sitten ei harrasta.
Kiinnostaisi tietää, mitä se lapsi sitten tekee vapaa-ajallaan. Pelaako vain tietokonetta tai ahmii ruokaa. Aloituksen perusteella ei ainakaan mikään muu kiinnosta.
On vaikka kavereiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain ohjattua ja maksullista (liikunnallista) toimintaa pidetään harrastuksena?
Koska tavoitteeton prseellään istuminen ei ole harrastus, vaikka siinä tuijottaisi ruutua taikka postimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lasten lihavuusepidemian takia minusta olisi hyvä säätää ihan laki, joka määrää joka lapselle edes yhden liikuntaharrastuksen viikossa. Toki valtio tulee vastaan ja maksaa ainakin osan tästä harrastuksesta. Tämä auttaisi myös pienituloisia perheitä saamaan lapset harrastamaan.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että pakkoliikuntaharrastuksesta ei seuraisi samanlaisia traumoja kuin koululiikunnasta?
Mitä ihmeen traumoja koululiikunnasta? En ole aikuisena ikinä varmaan urheillut, koska selkäni hajosi onnettomuuden johdosta, mutta lapsuuden parhaat muistot on juurikin sählypeleistä luokkien kesken liikuntasalissa ja pesäpalloa pelatessa luokan kesken koulun kentällä. En tosin ole syntynyt sota-ajalla vaan ihan -86. En siis varmaan ymmärrä mitään traumoja koululiikunnasta. Mentiin muuten meidän luokkalaiset vielä arkisin keväällä joka päivä koulun kentälle pelaamaan myös vapaa-ajalla pesistä. Oli omia varusteita ja luvalla oltiin saatu myös muutamat rällät ja mailat lainattua koulun liikkavarastosta meille vapaa-ajan käyttöön.
Mun teinipojat eivät harrasta mitään ohjattua. Eivät ole koskaan harrastaneet. Ovat varsin introverttejä. Saattavat käydä kaverin kanssa uimassa tai heittämässä korista. Voi mennä myös viikkoja etteivät kaipaa kaveria. Salilla käyvät, usein yksin tai keskenään. Perheen touhuihin kyllä osallistuvat. Keskiarvot molemmilla n 9,5. En osaa olla huolissani. Ikää 16v ja 17v. En antaisi mököttää vaan huoneessaan, mutta kun näyttäytyvät perheelle niin asia mulle ok.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain ohjattua ja maksullista (liikunnallista) toimintaa pidetään harrastuksena?
Mun harrastukset ainakin on ilmaisia. Sienestys, marjastus ja lenkkeily. Rakastan toki myös ruoanlaittoa, mutta se on kaikille pakko-juttu, vaikka se kiinnostaa, niin ei se nyt ole harrastus sentään :D Jos sitä ei harrastaisi niin kuolisi nälkään :D Maksullisia harrastuksia mulla on ollut ainoastaan viulun soitto, ratsastus ja baletti.
Nykyajan lasten lihavuusepidemian takia minusta olisi hyvä säätää ihan laki, joka määrää joka lapselle edes yhden liikuntaharrastuksen viikossa. Toki valtio tulee vastaan ja maksaa ainakin osan tästä harrastuksesta. Tämä auttaisi myös pienituloisia perheitä saamaan lapset harrastamaan.