Olen ollut vasta viikon töissä kesäloman jälkeen ja nyt jo ahdistaa mennä töihin ja mietin haenko sairauslomaa
Tuntuu, että en palautunut neljän viikon kesäloman aikana paljon yhtään. Monta kuukautta ollut töissä todella kiireistä, stressiä, riittämättömyyden tunnetta ja ylitöitä. Siihen samaan vielä se, että joidenkin mielestä en tee tarpeeksi töitä vaikka todellakin teen. Mulla eri toimenkuva kuin muilla niin eivät ehkä oikein tajua mitä mun työ vaatii. Samalla pitäisi olla osan päivästä kentällä tekemässä samaa kuin muut, mutta voin joutua siinä samalla hoitamaan omia töitäni ja se viivästyttää sitä kentällä työskentelyä.
Valmistuin huhtikuussa ja opintojen saattaminen loppuun vei mehut täysin totaalisesti. Omassa elämässä muutenkin vaikeaa ja kuormitus on valtavaa. Ahdistaa, masentaa, en saa kunnolla nukuttua ja uupumus painaa.
Tiedän vain, että jos nyt haen sairauslomaa uupumuksen tms. vuoksi niin paskaa tulee niskaan pomolta.
Kommentit (161)
Mä voin tulla hyvillä mielin sinne sun tilalle AP, vaihdetaan vaan osia! Saat huilata ja mä saan tehdä töitä vihdoinkin! Sano vaan osoite,mä tuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus. Mä olen ollut tuossa työpaikassa 7 vuotta! Äly hoi taas. Se, että valmistuin nyt korkeampaan tutkintoon ei tarkoita sitä, että en olisi ollut töissä tässä koko ajan! Mä opiskelin töiden ohessa. Pidä pääsi kiinni asioista joista et mitään tiedä. Sä et tiedä mitä kaikkea mä olen kokenut etkä tiedä mitä meillä töissä on.
Ap
No oliko se opiskelu kuitenkin liikaa. Nyt sen loputtua oot aivan puhki.
Saattoi olla ja siihen lisäksi kaikki muut elämän ongelmat. On henkistä kuormitusta monen asian vuoksi ja fyysinen sairauskin todettu lisää reilu vuosi sitten. Ei vain jaksaisi enää kun koko ajan jotakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla hyvillä mielin sinne sun tilalle AP, vaihdetaan vaan osia! Saat huilata ja mä saan tehdä töitä vihdoinkin! Sano vaan osoite,mä tuun!
Tuskin sulla on pätevyyttä. Mun työtä ei voi tehdä ilman alan koulutusta kuten ei voi muitakaan töitä meidän alalla tehdä ilman koulutusta. Ihmeellinen vittuilija säkin olet kun luulet, että huvikseni olen uupunut enkä halua mennä töihin.
Ap
Ap, sinun on nyt vain itse päätettävä, otettava vastuu voinnistasi ja terveydestäsi.
Apua saa kun pyytää, kuten täälläkin nähty. Unohda työ ja tee mikä hyväksi.
Pitäisi vaihtaa työpaikkaa sitten, jos siellä on noin kauhea tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Jos työterveys on jo kiinnittänyt huomiota työpaikan stressitasoon ja kohtuuttomaan kuormittavuuteen, mikä vaarantaa työntekijöiden terveyttä, niin ilman muuta silloin haetaan sairauslomaa.
Silloin on pakko reagoida esihenkilö-tasolla tilanteeseen kun puolet porukasta voi huonosti ja sairastaa !
Sairaana "vaikka pää kainalossa töihin"-sankari sinnittelijät tekevät kaikille vakavaa hallaa, koska silloin ei epäkohtiin puututa.
Työpaikalle voi myös pesiytyä negatiivisuuden kulttuuri, joka itse asiassa johtuu niistä työntekijöistä, ja epärealistinen kuvitelma oman työn rasittavuudesta.
Ei ole meillä tästä kyse vaan huonosta johtamisesta, jatkuvasta vajaalla henkilökuntamäärällä tekemistä. Sanotaan, että kyllä pitää pärjätä tuolla määrällä ja samaan aikaan valitetaan, kun jo
Onkos kukaan teistä työntekijöistä sanonut johtoportaalle vastaan tai juorunnut eteenpäin isommille pomoille? Eikö edes työsujeluihmiset osaa puuttua asiaan? Vai onko niin kuin monella naisvaltaisella työpaikalla niin, että keskenään kyllä purnataan, mutta kun pomo pyytää jotakin tekemään, siihen sanotaan vaan joo tottakai tehdään. Kukaan ei saa suutaan auki ja sano suoraan, että nyt ei ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uupumukselta kuulostaa ja sairausloma voi olla täysin paikallaan.
Toki työnohjaus voisi myös auttaa.
Voimia.
Uupumuksesta ei saa palkallista sairauslomaa juuri millään työpaikalla, koska Kela ei sitä korvaa.
Miten ne labra-arvot? Kilpparit ferritiinit, ym. Muista käydä mammografiassa. Ja jos ei mikään auta, mene lääkäriin ajoissa. Olen itse nähnyt stressialalla loppuunpalamisia, ja niistä on leikki kaukana. Se ettei mikään kiinnosta, on kyllä paha merkki. Kiinnostiko ennen? Milloin lakkasi kiinnostamasta? Auttaako sitten se kotona oleminenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työterveys on jo kiinnittänyt huomiota työpaikan stressitasoon ja kohtuuttomaan kuormittavuuteen, mikä vaarantaa työntekijöiden terveyttä, niin ilman muuta silloin haetaan sairauslomaa.
Silloin on pakko reagoida esihenkilö-tasolla tilanteeseen kun puolet porukasta voi huonosti ja sairastaa !
Sairaana "vaikka pää kainalossa töihin"-sankari sinnittelijät tekevät kaikille vakavaa hallaa, koska silloin ei epäkohtiin puututa.
Työpaikalle voi myös pesiytyä negatiivisuuden kulttuuri, joka itse asiassa johtuu niistä työntekijöistä, ja epärealistinen kuvitelma oman työn rasittavuudesta.
Ei ole meillä tästä kyse vaan huonosta johtamisesta, jatkuvasta vajaalla henkilökuntamäärällä tekemistä. Sanotaan, että kyllä pitää pärjätä tuol
Asioista on kyllä valitettu ja viety tietoa eteenpäin isommille pomolle, mutta ei mitään vaikutusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ne labra-arvot? Kilpparit ferritiinit, ym. Muista käydä mammografiassa. Ja jos ei mikään auta, mene lääkäriin ajoissa. Olen itse nähnyt stressialalla loppuunpalamisia, ja niistä on leikki kaukana. Se ettei mikään kiinnosta, on kyllä paha merkki. Kiinnostiko ennen? Milloin lakkasi kiinnostamasta? Auttaako sitten se kotona oleminenkaan?
Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ollut melkein 20 vuotta ja siihen on lääkitys, arvot on ok. Ferritiini taisi olla vajaa 60 kun se otettiin parisen vuotta sitten. Mammograria ei kyllä kuulu vielä mun ikäisille, mutta rintasyöpäriskin vuoksi pääsen sinne vuosittain. Ikäni puolesta en pääsisi vielä.
Kiinnostaminen loppui aika pitkälti vaikean eron myötä vajaa kaksi vuotta sitten. Välillä on kiinnostanut kyllä eri asiat, mutta nyt on ollut jo muutaman kuukauden, että ei kiinnosta mikään. Kotona saan vain olla eikä ole työpaikan vaatimuksia kaiken muun lisäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vasta valmistuneilla on iät kaiket ollut kaikkein suurin riski uupua. Se on selvää. Kyllä teitäkin siitä on koulussa varoiteltu, että näin on. Rutiini kehittyy tekemällä ja myös se tapa ajatella, päivähän se on huomennakin. Työn priorisoinnin taitoa voi kehittää.
Minua auttoi aikoinaan yksikön päällikkönä yksinkertainen keino. Aloin tehdä työlistoja tehtävistä, mitkä on tehtävä ja vedin yli ne, jotka hoidettu. Kalenteri oli myös hyvä apuväline, ettei mitään todella tärkeää jää tekemättä. Itsekin tein siinä sen virheen, että kun olin aiemmin ollut ns. rivityöntekijä, olin tottunut siihen, että tehtävät on selkeät. Kun opiskelin johtamista, paneuduttiin todella paljon henkilöstöjohtamiseen. Jollain tavalla se yllätti, miten paljon muuta akuuttia yksikön päälliköllä oli. Kaikenlaista tilastointia, tavoitteiden seurantaa, tilausten tekemistä, suunnitelmien kirjoittamista, paloturvallisuusasioita, uusien ohjelmisto
Vaikka työni on erilaista niin teen myös noita listoja. Pisteytän töitä kiireellisiin ja vähemmän kiireellisiin. Katson työvuoron alussa mitä ainakin sinäpäivänä on saatava eteenpäin. Teen ne ja muutkin hommat mitkä ehdin sekä ne yllätystyöt jotka on hoidettava. Nuo on hyviä apukeinoja ja auttavat työssä. Lisäksi olen määritellyt itselleni minimityötason ja tavoitetason sekä työt missä noin voi tehdä ja mitkä on vedettävä satasella. Näin siksi, että työtä on usein enemmän kuin aikaa tehdä. Se suojelee ylikuormittumiselta.
Nykyinen työelämä imee ihmisestä kaiken irti minkä suinkin saa, mitättömällä korvauksella siihen nähden ettei moni jaksa enää vapaalla muuta kuin palauta jaksaakseen taas.
Tätäkö tämä on, että työolot on järjestetty päin persettä. Kuka tällaisesta muka loppupelissä hyötyy?
Tuo työnantajan tehtävä huolehtia työturvallisuudesta ym on silkkaa diibadaabaa ainakin varhaiskasvatuksessa. Meillä esim.töissä selkeä sisäilmaongelma, oireilevia kasvattajia on useita, asia tiedossa niin työnantajalla kuin yksikön pomolla, työsuojeluvaltuutetulla ym ja silti mitään parannusta ei ole tämän n.2-3v aikana tapahtunut. Siellä vaan vedetään työpäivät ja oireita piisaa. Mutta kun on pakko pitää työpaikasta kiinni.
Jos ryhtyisit käymään ruokiksella kävelylenkillä, niin piristyisit. Ja pullat ja keksit pois kahvilta!
Vierailija kirjoitti:
Jos ryhtyisit käymään ruokiksella kävelylenkillä, niin piristyisit. Ja pullat ja keksit pois kahvilta!
No ei ole aikaa mihinkään kävelyihin ja meidän pitää olla myös ruokatauolla tavoitettavissa. Kahvia en juo enkä kahvitauolla syö pullaa ja keksejä. Syön aamupalan ja lounaan töissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Jos ryhtyisit käymään ruokiksella kävelylenkillä, niin piristyisit. Ja pullat ja keksit pois kahvilta!
No ei ole aikaa mihinkään kävelyihin ja meidän pitää olla myös ruokatauolla tavoitettavissa. Kahvia en juo enkä kahvitauolla syö pullaa ja keksejä. Syön aamupalan ja lounaan töissä.
Ap
Kokeilepa sittenkin sitä kahvia, vaikkapa yksi kuppi. Se piristää ja estää mm. DM2 tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ryhtyisit käymään ruokiksella kävelylenkillä, niin piristyisit. Ja pullat ja keksit pois kahvilta!
No ei ole aikaa mihinkään kävelyihin ja meidän pitää olla myös ruokatauolla tavoitettavissa. Kahvia en juo enkä kahvitauolla syö pullaa ja keksejä. Syön aamupalan ja lounaan töissä.
Ap
Kokeilepa sittenkin sitä kahvia, vaikkapa yksi kuppi. Se piristää ja estää mm. DM2 tuloa.
Enkä koita koska kahvi on mun mielestä pahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meillä tästä kyse vaan huonosta johtamisesta, jatkuvasta vajaalla henkilökuntamäärällä tekemistä. Sanotaan, että kyllä pitää pärjätä tuolla määrällä ja samaan aikaan valitetaan, kun jo
Kaikki kertomasi kuulostaa niin kovin tutulta. Oli kuin edellisestä työpaikastani olisit kertonut: 1) huono johtaminen 2) oletus siitä, että et tee juuri mitään, vaikka raadat kuin hullu 3) vapaa-ajalla ei jaksa tehdä enää yhtään mitään ja kaikki suunnitelmat peruuntuu, kun ei vaan jaksa muuta kuin tehdä työnsä.
Rupesin laittamaan yhteiseen kalenteriin omalle kohdalleni kaikki tekemäni pikku hommatkin, jotta todellinen työn määrä näkyy myös muille.
Uudessa työpaikassa tuntuu, että pomo pitää tosissaan minunkin puolia. Esti erästäkin alaistaan omin päin delegoimaan minulle ylimääräistä työtä, koska tekijöitä oli jo liikaa. Nyt mietin jo, että voisin taas parin vuoden jälkeen jatkaa liikuntaharrastustani, koska nyt koen taas jaksavani liikkua 2-3 krt viikossa.
Kannatti siis hampaat irvessä hakea lukuisia muita paikkoja. Tuntui, että valtava taakka putosi harteilta ja löytyi taas intoa tehdä alani töitä. Olin jo vaihtamassa takaisin vanhalle alalleni, mutta ongelmat ratkesi työpaikkaa vaihtamalla.
No oma kokemukseni on kollegan uupumisen seuraamisesta. Toivoin kesäloman piristäneen, mutta ei kun sama laulu jatkui heti, miten töissä kaikki on perseestä ja sairauslomalle hänen olisi pitänyt jäädä jo keväällä. Olen samaa mieltä ja ihmettelen ettei sitten tee sitä.
Ymmärrän häntä saman kokeneena kyllä, mutta nyt näen myös sen puolen mikä näkyy ympärille. Silti, vaikka itse ajattelee olevansa vielä ihan kiva ja tehokas, koko olemus vie energiaa myös muilta.
No kuule veemäisen vastauksen saat siitä hyvästä, että kehtaat epäillä syyksi alkoholia kun joku kertoo olevansa uupunut yms. Mä en muuten missään kysynyt neuvoja. Kunhan purkasin mieltäni. Aloituksen tänne tekeminen ei ole sama asia kuin neuvojen kysyminen. Jos olisi kysynyt neuvoa, niin sä kyllä näkisit sen mun aloituksesta. Nyt keksit vain omiasi.
Ap