Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut vasta viikon töissä kesäloman jälkeen ja nyt jo ahdistaa mennä töihin ja mietin haenko sairauslomaa
10.08.2025 |
Tuntuu, että en palautunut neljän viikon kesäloman aikana paljon yhtään. Monta kuukautta ollut töissä todella kiireistä, stressiä, riittämättömyyden tunnetta ja ylitöitä. Siihen samaan vielä se, että joidenkin mielestä en tee tarpeeksi töitä vaikka todellakin teen. Mulla eri toimenkuva kuin muilla niin eivät ehkä oikein tajua mitä mun työ vaatii. Samalla pitäisi olla osan päivästä kentällä tekemässä samaa kuin muut, mutta voin joutua siinä samalla hoitamaan omia töitäni ja se viivästyttää sitä kentällä työskentelyä.
Valmistuin huhtikuussa ja opintojen saattaminen loppuun vei mehut täysin totaalisesti. Omassa elämässä muutenkin vaikeaa ja kuormitus on valtavaa. Ahdistaa, masentaa, en saa kunnolla nukuttua ja uupumus painaa.
Tiedän vain, että jos nyt haen sairauslomaa uupumuksen tms. vuoksi niin paskaa tulee niskaan pomolta.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nyt he..tti tyytyväisiä et on duunia, terv 5 vuotta työttömänä ollut 2 ammattia opiskellut, jos et jaksa niin mä kyllä jaksan tehdä SUN duunit...
Niin, jaksat tehdä töitä vaikka oletkin 5 vuotta ollut työttömänä? Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Juosta tuplamaratonin, vaikket ole eläessäsi edes kuntoillut? Veikkaisin kuitenkin, että jos kokeilisit AP:n työtä, alkaisit pillittämään jo ensimmäisen työtunnin aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon auta kun pitkä sairausloma ja sen aikana miettii seuraavat askeleet. Nyt olet todennäköisesti niin uupunut, ettet pysty näkemään kaikkia vaihtoehtoja ja tuntuu pimeältä. Ensin pitää päästä myrskyn silmästä sivuun, eli saikulle ja ensin keskittyä uneen, liikuntaan ja hyvään ravintoon. Sitten kun ne on saanut pyörimään, voi miettiä mitä saikun jälkeen tekee. Valitettavan usein työpaikka ei tule muuttumaan, vaan vaihtoehdoiksi jää uuden työpaikan etsiminen tai omien ajatusmallien työstäminen, jolloin työstä voi tulla siedettävämpää. Näiden ajatusten avuksi kannattaa ottaa työterveyspsykologi. Tsemppiä AP, kyllä asiat järjestyvät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Olkaa nyt he..tti tyytyväisiä et on duunia, terv 5 vuotta työttömänä ollut 2 ammattia opiskellut, jos et jaksa niin mä kyllä jaksan tehdä SUN duunit...
Niin, jaksat tehdä töitä vaikka oletkin 5 vuotta ollut työttömänä? Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Juosta tuplamaratonin, vaikket ole eläessäsi edes kuntoillut? Veikkaisin kuitenkin, että jos kokeilisit AP:n työtä, alkaisit pillittämään jo ensimmäisen työtunnin aikana.
Äläpä vänise, kun et tiedä yhtään mitään mistään. Itse olin ennen eläkettä kymmenkunta vuotta muutamaa lyhyttä pätkää lukuunottamatta ikärasismin takia työttömänä. Sitä ennen olikin kolmisenkymmentä vuotta lähes vyöttä soljetta työntekoa, koska lapsia ei tullut. Näistä 20 viimeistä vuotta oli työtä toisella paikkakunnalla, välillä pendelöiden ja välillä väliaikaisen työasunnon varassa ollen eli viikonloput ja vapaat kotona tai mökillä. Jos menee tajuntaasi, minulla oli viimeiset 20 varsinaista työvuotta vähintään kaksi huushollia hoidettavani ja lopussa kolme, koska hommattiin mökki. Mies ei voinut auttaa sen paremmin kuin tehdä noin puolet taloushommista kuten yleensä muutenkin, kun hänkin oli reissutyössä. Veikkaan, että sinä itse olisit jo vinkuen jättäytynyt yhteiskunnan holhotiksi jo puolen vuoden jälkeen.
Vastasit ap itse jo aloituksessa kysymykseesi. Sinuna hakisin sairaslomaa ja sairaslomalla alat aktiivisesti hakea muita työpaikkoja. Elämä on liian ainutlaatuista hukattavaksi paikassa, jossa teet enemmän kuin muut ja silti koet jatkuvaa riittämättömyyttä. Ihan turha miettiä mitä muut töissä susta ajattelevat. Se ei ole sun murheesi vaan heidän typeryyttään jos eivät osaa sua arvostaa.
Enkä vain neuvo näin, vaan itse vaihdoin vastaavanlaisesta työstä toiseen ja nyt jo 4 vuotta ollut tasainen työtahti eikä ennen lomille jäämistä tartte urakoida eikä polttaa itseään loppuun. Saan itse suunnitella sellaisen työtahdin että pystyn työajan puitteissa töistä selviytymään, pomo on kannustava ja työkaverit mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nyt he..tti tyytyväisiä et on duunia, terv 5 vuotta työttömänä ollut 2 ammattia opiskellut, jos et jaksa niin mä kyllä jaksan tehdä SUN duunit...
Sä et voi maisterina tehdä mun työtä. Ja ihmisillä on oikeus väsyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta. Siihen pitäisi saada apua. Ja työpaikallasi tarviitaisiin työnohjausta. Siis ulkopuolista työnohjaajaa. Vaatikaa sitä pomolta.
Lääkäri varasi mulle työterveyspsykologin ajan, mutta se on vasta ensi kuussa. Työnohjausta on ollut, mutta sama paska jatkuu silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nyt he..tti tyytyväisiä et on duunia, terv 5 vuotta työttömänä ollut 2 ammattia opiskellut, jos et jaksa niin mä kyllä jaksan tehdä SUN duunit...
Sä et voi maisterina tehdä mun työtä. Ja ihmisillä on oikeus väsyä.
Ap
Äh, mitähän mä oikein katsoin. Eihän tuossa mitään maisterista kirjoitettu. No joka tapauksessa mun työtä ei voi tehdä ilman sopivaa koulutusta. Sulla tuskin on sopivaa koulutusta, jos olet viisi vuotta ollut työtön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikein jaksanut katsoa sarjoja ja elokuvia, mutta nyt ajattelin aloittaa Netflixistä uuden sarjan katsomisen ja neulon samalla kesken jäänyttä sukkaa.
Ap
Tietyt työt nyt vaan ovat väsyttävämpiä kuin toiset. Paljon merkitsee työyhteisö, valitseeko siellä valittamisen ja negatiivisuuden kehä. Olin sairaanhoitajana vanhuspuolella. Työ oli minusta kamalaa. Kytättiin, mitä teen. Kerran kysyin viikkokokouksessa, eikö täällä ole mitkään virheet sallittuja. Siellä nimittäin puhuttiin jotain kauppatilauksen vääristä määristä. Luovat ihmiset keksivät, ettei ole ongelma, jos on tullut liikaa juustoa tai liian vähän margariinia, etenkin kun lähin kauppa oli tien toisella puolella. Huonossa työyhteisössä tehdään pienestäkin virheestä iso asia. Meillä oli myös toinen sairaanhoitaja, joka teki osa-aikaista sillloin ja minusta tuntui aina, ettei meidän kemiat kohdanneet. Voi olla, että kuvittelin, mutta oltiin erilaisia ihmisinä. Minulle kyseessä on kuitenkin aina ollut kutsumusammatti.
Vaihdoin akuuttiosastolle sairaalamaailmaan, enkä ole katunut. Vaikka työ on paljon, paljon kiireisempää ja pikkuvirheistäkin voi seurata iso vahinko, kuitenkin meillä on todella hyvä työporukka. Kukaan ei vahdi toisia, hyvä työmoraali, potilaiden ystävällinen kohtelu! Sekin on asia, joka minuun vaikuttaa. Onko ne asiakkaat tai potilaat välttämätön paha, joita hoidetaan liukuhihnalta vai kohdataankp heidät lämmöllä ja ihmisenä ja millä tavalla heistä puhutaan kun eivät ole kuulemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama juttu. Täysi kaaos töissä, eka viikko meni korjaillessa toisten sotkuja. Toka viikolla olen jo niin puhki että toivon sairastuvani.
Ongelma on siinä työpaikassa. Itse olin aikanani samanlaisessa tilanteessa ja meinasin tulla aina hulluksi kun loma loppui. Lopulta lähdin sieltä. Seurasi muutamia vuosia vaihtelevia ja pätkätöitä, kunnes löytyi uusi ja pidempi työpaikka, jonne paluu lomalta ei ahdistanut. Ei tämäkään aina herkkua ole, mutta ei todellakaan niin hajottavaa kuin se ensimmäinen oli.
Suosittelen että otat loparit etkä odottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ensiksi sairaslomaa, sitten vaan irtisanoudut. Ja vaikka porukka täällä sanoo että hae heti uusia töitä niin kannattaa palauttaa itsensä kunnolla ja olla esim 6 kk työelämästä pois. Muuten se menee siihen että et ehdi palautua ja löydät itsesi vastaavasta työstä uudestaan. En lukenut koko viestiketjua, mutta toivottavasti sinulla on pieni taloudellinen puskuri niin se helpottaa aina.
Joten: saikki/irtisanoutuminen, sitten puoli vuotta ihan vaan lepoa ja palautumista ja sitten alat hakea niitä töitä. Toimi omalla kohdallani enkä ole katunut. Jos joku myöhemmin kyselee että miksi CV:ssä ei ole mitään puolen vuoden ajalla niin sanot olleesi vaikka reissaamassa maailmalla tai surffaamassa jne. Ei sillä ole mitään väliä.
Lepää kunnolla.
Kirjoitin edellä irtisanoutumisestani 16 vuoden jälkeen, kun olin niin loppu. Opiskelin avoimessa yliopistossa alani kursseja rennolla otteella ja lepäsin. Puolentoista vuoden jälkeen palasin työelämään ja olen ollut yhtäjaksoisesti reilut 5 vuotta. Ei ahdista.
Kannattaa ajatella omaa hyvinvointia.
Tsemppiä kovasti ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ne muut on menneet töihin, pyydä vinkkiä paremmista paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Hae ensiksi sairaslomaa, sitten vaan irtisanoudut. Ja vaikka porukka täällä sanoo että hae heti uusia töitä niin kannattaa palauttaa itsensä kunnolla ja olla esim 6 kk työelämästä pois. Muuten se menee siihen että et ehdi palautua ja löydät itsesi vastaavasta työstä uudestaan. En lukenut koko viestiketjua, mutta toivottavasti sinulla on pieni taloudellinen puskuri niin se helpottaa aina.
Joten: saikki/irtisanoutuminen, sitten puoli vuotta ihan vaan lepoa ja palautumista ja sitten alat hakea niitä töitä. Toimi omalla kohdallani enkä ole katunut. Jos joku myöhemmin kyselee että miksi CV:ssä ei ole mitään puolen vuoden ajalla niin sanot olleesi vaikka reissaamassa maailmalla tai surffaamassa jne. Ei sillä ole mitään väliä.
Ei mulla ole opiskeluiden jäljiltä mitään säästöjä. Nykyään kassan päiväraha laskee oliko parin kuukauden päästä eikä mulla ole varaa olla työtön 6kk kassan rahalla joka pienenee koko ajan. Lisäksi tulee karenssi jos irtisanoutuu ja montako kuukautta sen karenssi on. En mä tule mitään toimeentulotukea saamaan omakotitaloon.
Ap
Eniten mua ihmetyttää, että olet 7 vuotta ollut ilmeisen kamalassa työpaikassa. Olen kaksi kertaa mennyt työhön, joka paljastui hikipajaksi ja molemmista lähdin koeajalla. Toisessa sinnittelin 3 kk, toisessa pelin henki oli selvä jo kolmen päivän jälkeen. Sairaslomia en edes miettinyt ratkaisuina.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ihmetyttää, että olet 7 vuotta ollut ilmeisen kamalassa työpaikassa. Olen kaksi kertaa mennyt työhön, joka paljastui hikipajaksi ja molemmista lähdin koeajalla. Toisessa sinnittelin 3 kk, toisessa pelin henki oli selvä jo kolmen päivän jälkeen. Sairaslomia en edes miettinyt ratkaisuina.
No vain niin. On se niin mahtavaa, kun ei tarvitse sairauslomaa! Ole onnellinen sitten, että sulla on asiat hyvin! Mulla ei ole! Ottaa päähän tuollaiset viisastelijat. Ihan vain tiedoksi, että ei ole koko ajan ollut sama esimies. Siitä ehkä osaat päätellä jotakin. Lisäksi täällä pienillä paikkakunnilla ei noita työpaikkoja ole tarjolla joka nurkalla.
Ap
Tuollaista se joskus on loman jälkeen. Voi kestää parikin viikkoa, ennen kuin pääsee taas työntekoon kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteesi kuulostaa siltä että olisi parasta nyt ajoissa mennä hakemaan sairasloma, tarpeeksi pitkä.
Ehkä myös keskusteluapua tilanteeseen
Palautuessa jaksat alkaa miettiä toimivampia vaihtoehtoja
Esihenkilön reaktiot eivät saisi mennä oman terveyden edelle.
Ei ole sinun huolesi kuinka järjestää työasiat sairausloman ajan.
Työterveydessä on lähete psykologille, mutta on suuri kynnys mennä vastaanotolle koska on uusi psykologi. Meillä vaihtui aiemmin työterveys ja sen vuoksi ei ole enää samaa psykologia kuin aiemmin. Mun ei ole helppoa puhua omista asioista, varsinkaan jollekin tuntemattomalle.
Ap
Mene tunnusteleen, ei sun ole pakko puhua liikaa. Jos hän on sinun mielestäsi huono, niin sitten keksitään jotain muuta. Saikku nyt ens alkuun ja uusi työpaikka?
Nykyajan työelämä on pilalla. Voin puhua vain omasta kokemuksestani asiantuntijatyössä, mutta uskon, että samankaltaisia muutoksia on tapahtunut lähes kaikilla aloilla.
Nykyajan työvälineet (tietokoneet, ohjelmistot, muut työkalut) on tehostanut työn tekemistä niin paljon, ettei työpäivään enää jää lainkaan niin sanottua joutilasta työaikaa. En tarkoita tällä turhaa peukalonpyörittelyä, vaan sitä, että aiemmin työ sisälsi myös rutiiniluonteisia tehtäviä, jotka sujuivat lähes ilman tietoista ponnistelua.
Tällainen työ on nykyään karsiutunut kokonaan pois, mikä on toisaalta hyvä asia. Samalla kuitenkin jäljelle on jäänyt pelkästään tehtäviä, jotka vaativat jatkuvaa keskittymistä. Päivän aikana joutuu hyppäämään asiasta toiseen useita kertoja, mikä kuormittaa aivoja yhtäjaksoisesti ja tekee työstä henkisesti raskaampaa kuin ennen.