Olen ollut vasta viikon töissä kesäloman jälkeen ja nyt jo ahdistaa mennä töihin ja mietin haenko sairauslomaa
Tuntuu, että en palautunut neljän viikon kesäloman aikana paljon yhtään. Monta kuukautta ollut töissä todella kiireistä, stressiä, riittämättömyyden tunnetta ja ylitöitä. Siihen samaan vielä se, että joidenkin mielestä en tee tarpeeksi töitä vaikka todellakin teen. Mulla eri toimenkuva kuin muilla niin eivät ehkä oikein tajua mitä mun työ vaatii. Samalla pitäisi olla osan päivästä kentällä tekemässä samaa kuin muut, mutta voin joutua siinä samalla hoitamaan omia töitäni ja se viivästyttää sitä kentällä työskentelyä.
Valmistuin huhtikuussa ja opintojen saattaminen loppuun vei mehut täysin totaalisesti. Omassa elämässä muutenkin vaikeaa ja kuormitus on valtavaa. Ahdistaa, masentaa, en saa kunnolla nukuttua ja uupumus painaa.
Tiedän vain, että jos nyt haen sairauslomaa uupumuksen tms. vuoksi niin paskaa tulee niskaan pomolta.
Kommentit (161)
----> Tuo työnantajan tehtävä huolehtia työturvallisuudesta ym on silkkaa diibadaabaa ainakin varhaiskasvatuksessa. Meillä esim.töissä selkeä sisäilmaongelma, oireilevia kasvattajia on useita, asia tiedossa niin työnantajalla kuin yksikön pomolla, työsuojeluvaltuutetulla ym ja silti mitään parannusta ei ole tämän n.2-3v aikana tapahtunut. Siellä vaan vedetään työpäivät ja oireita piisaa. Mutta kun on pakko pitää työpaikasta kiinni.--
Ja vanhempien pakko pitää päiväkotipaikasta kiinni? Ja tuoda teille lapsensa altistumaan astmalle ? Voi helvetti mitä touhua.
Sit sun pitää miettiä osa-aikatyötä. Mä olen tehnyt 5 vuotta, kun lapset oli pienempiä. Sairaanhoitajan työ vanhusten hoivakodissa ja kotona vaativimmat vuodet samaan aikaan. Mulla oli 78-prosenttinen työaika. Työpäivä alkoi yleensä arkena klo 07 ja loppui viimeistään klo 13. Kerran viikossa oli viikkokokous klo 13-13.30, mut ne ylimääräiset sai sitten vähentää miten halusi. Ja onhan se mahdollista tehdä vaikka 60-prosenttista, jos työnantaja suostuu ja palkka riittää. Mä itse en niinkään olisi hyötynyt ylimääräisistä vapaapäivistä vaan juuri tuosta, että työpäivä on lyhyempi, niin jaksaa tehdäkin jotain. Hain muksut päiväkodista klo 13.45-14. Jos työt loppui klo 13, siinä ehti käydä vaikka ruokakaupassa ennen lasten hakua, ja joskus ihan kuntoilun kannalta kävelin töistä päiväkodille ja sieltä rattaiden kanssa kotiin. Yhteen suuntaan semmoiset 3,5 km liikuntaa. Sen jos jaksoi aamulla ja illalla, niin tuli hyvä treeni.
Miten et voi puhua uudelle psykologille, vaikka täällä avaudut ihan ventovieraille? Nyt vain psykologin juttusille.
No, jos sun palkkasi ei riitä tehdä pienempää työaikaa, niin vaikea kai tuohon on sulle mitään muutakaan järkevää ideaa ehdottaa. Saikku on pahempi, jos se jatkuu ja putoat kela-rahoille. Pahimmassa tapauksessa sulle antaa lääkäri diagnoosin, joka ei oikeita saamaan palkkaa (ts. palkaton sairauspoissaolo). Työuupumus on just sellainen diagnoosi.
Kuitenkin kannattaa ensin laskea, paljonko palkka tippui, jos teet 80%. Sulla putoaa veroprosentti. Monesti pystyy myös säästämään jostain, karsii menoja.
Olin samassa tilanteessa v. 2019. Ahdisti, töihin meno oksetti, en ehtinyt tehdä mitään muuta kuin töitä. Illalla kotona avasin liian usein tietokoneen kotonakin. Ei olisi tarvinnut, sanoi esihenkilö, joka oli yrityksen toimitusjohtaja. Yritin liikaa. Organisaation ongelmat olivat aliresurssointi ja liian kova muutostahti. Otin myös henkilökohtaisesti, jos kuka tahansa sanoi mitä tahansa negatiivista. Annoin mennä persoonaan asti arvostelun, jota tuskin oli tarkoitettu ihan niin henkilökohtaiseksi. Työpaikan vaihto auttoi.
Kuulostaa ikävän tutulta. Itse paloin ihan totaalisesti loppuun 1,5v sitten. Ensin tsemppasin koko syksyn ja alkutalven sillä ajatuksella, että olimme lähdössä helmikuuksi lomalle ulkomaille. Olin ihan loppu, mutta puskin vaan, koska tiesin loman olevan tulossa.
No, loma oli ihana ja sain ajatukset pois töistä. Palasimme kotiin ja sain ensimmäisenä yönä niin pahan paniikkikohtauksen, että luulin kuolevani. Viikon verran taisin minäkin sinnitellä, kunnes menin työterveyteen. Siitä kolmen viikon saikku, lähete työpsykologille ja palaverit työnantajan kanssa töiden uudelleen järjestämisestä.
Olen siitä onnekas, että työantaja otti tosissaan ongelmani ja minulle riitti se kolmen viikon saikku. Minulta otettiin pari vastuualuetta pois eikä niitä ole palautettu.
Työuupumus on kyllä ihan liian yleinen ongelma nykytyöelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miten et voi puhua uudelle psykologille, vaikka täällä avaudut ihan ventovieraille? Nyt vain psykologin juttusille.
Et voi olla tosissasi. On täysin eri asia täällä anonyymisti avautua ja kertoa ympäripyöreästi asioita kuin kunnolla avautua kasvotusten jonkun edessä.
En tajua sun kaltaisia ihmisiä jotka ei ymmärrä tuollaisten asioiden eroja.
Vierailija kirjoitti:
No, jos sun palkkasi ei riitä tehdä pienempää työaikaa, niin vaikea kai tuohon on sulle mitään muutakaan järkevää ideaa ehdottaa. Saikku on pahempi, jos se jatkuu ja putoat kela-rahoille. Pahimmassa tapauksessa sulle antaa lääkäri diagnoosin, joka ei oikeita saamaan palkkaa (ts. palkaton sairauspoissaolo). Työuupumus on just sellainen diagnoosi.
Kuitenkin kannattaa ensin laskea, paljonko palkka tippui, jos teet 80%. Sulla putoaa veroprosentti. Monesti pystyy myös säästämään jostain, karsii menoja.
Mä en kyllä missään kirjoittanut mitään pienemmästä palkasta. Kyllä mä tuota olen vähän miettinyt, mutta en kunnolla.
Ap
Olin yli 16 vuotta samassa työpaikassa ilman äitiyslomia & hoitovapaita. Olin lopulta niin poikki, että irtisanouduin ennenkuin menetän terveyden. Terveys on tärkeintä. Työkaverini uupui, sairastui henkisesti eikä ole koskaan palannut työelämään ja perhe hajosi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävän tutulta. Itse paloin ihan totaalisesti loppuun 1,5v sitten. Ensin tsemppasin koko syksyn ja alkutalven sillä ajatuksella, että olimme lähdössä helmikuuksi lomalle ulkomaille. Olin ihan loppu, mutta puskin vaan, koska tiesin loman olevan tulossa.
No, loma oli ihana ja sain ajatukset pois töistä. Palasimme kotiin ja sain ensimmäisenä yönä niin pahan paniikkikohtauksen, että luulin kuolevani. Viikon verran taisin minäkin sinnitellä, kunnes menin työterveyteen. Siitä kolmen viikon saikku, lähete työpsykologille ja palaverit työnantajan kanssa töiden uudelleen järjestämisestä.
Olen siitä onnekas, että työantaja otti tosissaan ongelmani ja minulle riitti se kolmen viikon saikku. Minulta otettiin pari vastuualuetta pois eikä niitä ole palautettu.
Työuupumus on kyllä ihan liian yleinen ongelma nykytyöelämässä.
Tämä just. Työnkuvaa/ työtehtäviä pitää muuttaa, jos töitä on liikaa. Nyt ap työterveyteen ja sieltä liikkeelle. Työterveyden pitää olla sun terveyden puolella.
Jos saat masennuslääkkeen (saattaisi auttaa tilanteessasi), ei siitä seuraa mitään leimaa otsaan. Ei tarvitse kertoa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Miten voit saada 4 viikon kesäloman jos valmistuit vasta huhtikuussa. Sori, provolta haisee, tai sitten olet vaan näitä nykypäivän hienopieruja jotka ei kestä mitään. Elämä on yleensä ottaen aika kovaa, sisältää menetyksiä ja luopumista, kovaa työntekoa ja sen semmoista, sellaista se ihmisen elämä vaan on. Eikä nyt olla missään sodassa sentään, ainakaan vielä. Kannattaa vähän kehittää sitä resilienssiä, muuten ei pärjää tässä elämässä.
Voiko näin tyhmiä ihmisiä ollakaan?!
Sairauslomaa tuli ensi alkuun kaksi viikkoa ja sain uuden lääkkeen kokeiluun unettomuuteen. Kyllä helpotti oloa kun ei tarvitse väkisin yrittää jaksaa töissä.
Ap
Mä tuossa juuri laskin verottajan laskurilla, että saisin laskea useamman prosentin mun veroprosenttia, jos alkaisin tekemään 80% työaikaa. On tämän hetkinen veroprosentti vähän yläkanttiin niin se vaikuttaa.
Ap
Tarvitsisit irtiottoa työajatuksista, koska loppuunpalaminen tuntuu olevan henkistä laatua ei fyysistä. Sinulla pitäisi olla jokin ihan oma maailma, johon voisit paeta ahdistavia ajatuksia. Katsopa huolella läpi, mitä kansalais- ja työväenopistojen kurssit tarjoavat syksyllä. Aloita vaikka ihan uusi kieli. Hanki kissa tai koira. Liity mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön. Pääasia, että saat ikään kuin oman elämän vastapainoksi työlle. Sanoisin myös, että hanki uusi mies, mutta kuten tiedämme, niistä voi tulla lisää ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisit irtiottoa työajatuksista, koska loppuunpalaminen tuntuu olevan henkistä laatua ei fyysistä. Sinulla pitäisi olla jokin ihan oma maailma, johon voisit paeta ahdistavia ajatuksia. Katsopa huolella läpi, mitä kansalais- ja työväenopistojen kurssit tarjoavat syksyllä. Aloita vaikka ihan uusi kieli. Hanki kissa tai koira. Liity mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön. Pääasia, että saat ikään kuin oman elämän vastapainoksi työlle. Sanoisin myös, että hanki uusi mies, mutta kuten tiedämme, niistä voi tulla lisää ongelmia.
Mulla on yksi kansalaisopiston kädentaitojen kurssi jolla olen käynyt jo vuosia. Lisäksi teen erilaisia käsitöitä kotonakin, mutta nyt tuntuu ettei nekään mikään kiinnosta. Uuden kielen opettele nyt ainakin tuntuu liian raskaalta. Olen juuri hiljattain saanut opinnot tehtyä niin en todellakaan jaksa mitään opiskelua. Kissa mulla jo on. Jos mulla ei ole voimia tehdä edes kotona monia asioita, niin miten mulla olisi voimia johonkin vapaaehtoistyöhön?
Enkä todellakaan hanki uutta miestä kun olen itse tällaisessa tilassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Miten voit saada 4 viikon kesäloman jos valmistuit vasta huhtikuussa. Sori, provolta haisee, tai sitten olet vaan näitä nykypäivän hienopieruja jotka ei kestä mitään. Elämä on yleensä ottaen aika kovaa, sisältää menetyksiä ja luopumista, kovaa työntekoa ja sen semmoista, sellaista se ihmisen elämä vaan on. Eikä nyt olla missään sodassa sentään, ainakaan vielä. Kannattaa vähän kehittää sitä resilienssiä, muuten ei pärjää tässä elämässä.
Voiko näin tyhmiä ihmisiä ollakaan?!
Itse olet tyhmä. Koska aloituksessa mainittiin vain valmistumisajankohta eikä sitä, että on työhistoriaa samassa yrityksessä, seuraavana kesänä ei todellakaan saa kuukautta kesälomaa, oikeasti sitä ei tuolloin saa yhtään. Huhtikuusta eteenpäin tienatut lomat ovat vasta ensi vuoden lomia.
Olkaa nyt he..tti tyytyväisiä et on duunia, terv 5 vuotta työttömänä ollut 2 ammattia opiskellut, jos et jaksa niin mä kyllä jaksan tehdä SUN duunit...
Kuulostat masentuneelta. Siihen pitäisi saada apua. Ja työpaikallasi tarviitaisiin työnohjausta. Siis ulkopuolista työnohjaajaa. Vaatikaa sitä pomolta.
On omalla alallani viety eteenpäin ihan Opetushallitusta myöten tiedoksi, miten vaikeita on opiskelijoiden tilanteet. Olen ammatillisena opettajana ollut 8 vuotta. Aluksi tein oman virkani ohella ja viimeisimmät vuodet pätevänä kokoaikaisena opettajana.
Ongelma on se, kun raha ei tule opiskelijoilta vaan valtiolta. Rahoitusta pienennettiin. Pitäisi valmistua nopeasti ammattiin. Opiskelijoiden haasteet kuitenkin ovat suurentuneet. On adhd tai masennus, on totaaliyksinhuoltajuus, on opiskelijan lasten ongelmat, pienten lasten sairastelu, väärä vuorokausirytmi, motivaatiorajoitteisuus, ja lisäksi on isot kielitaidon haasteet osalla opiskelijoita. Opeta siinä sitten suomeksi ja selitä joka toinen sana, mitä se tarkoittaa. Yhä useampi opiskelija joutuu tekemään kokopäiväisen opiskelun ohella töitä. Monenlaista työtä: wolttausta, logistiikkaa, ravintolassa keikkalaisena. Tulee poissaoloja koulusta ja osaamisen hankkiminen hidastuu. Kauniisti puhutaan joustavista, yksilöllisistä opintopoluista, mutta raha ratkaisee.
Opettajan tunteja pitäisi silloin roimasti lisätä. Tarkoitan oppilasta kohden varattavaa yksilöllistä aikaa. En voi tehdä opettamista päivällä ja joka ilta jatkaa yksilöllisesti suunnitellen osaamisen hankkimista poissaoleville. Tai tarkastaa tehtäviä yöhön asti, lähetellä 50 viestiä. Saati että pystyisin koko ajan ratkomaan jokaisen ongelman, mitä työssöoppimisessa voi eteen tulla. Aina pyydetään opettajaa apuun, ja jos ennen ratkoivat työpaikoilla pieniä haasteita itse, nykyisin opettajan pitäisi olla mukana joka keskustelussa, antaa ohjeita, motivoida ja tsempata. Ei olisi aikaa, mutta pakko joustaa, tehdä omalla ajalla.
Jos ryhmässä on 24 opiskelijaa, ei jokaiselle voi järjestää omaa opetusta, erityisopetusta, poissaoloa korvaavia ylimääräisiä opetuksia jne. Pitää ymmärtää, että rahaa ei ole riittävästi joka ikisen opiskelijan erityistarpeisiin nähden. Eräs opiskelija suorastaan raivostui neuvotteluissa, kun hänelle kerrottiin, että hänen pitää olla läsnä opetuksessa, jos hän opiskelee. Kirjekurssina tekoälyllä huitaisemalla tehdyt tehtävät eivät riitä ammatillisen osaamisen hankkimiseen Suomessa.