Lue keskustelun säännöt.
Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään
09.08.2025 |
Kun tapaamme, anoppi alkaa puhua miehen lapsuuden kavereista, heidän lomamatkoistaan perheenä, perhetuttavista ym. En tunne näistä ihmisistä ketään, eikä ole mitään kosketuspintaa mihinkään keskustelun aiheeseen. Kuuntelen pitkiäkin aikoja hiljaa ja lähden sitten pois.
Minusta tuo on todella epäkohteliasta. Voiko tuollaista tehdä vahingossa vai sulkeeko hän tahallaan minua "porukan ulkopuolelle"? Itse ainakin tajuan jossain vaiheessa jos kerron lapsuudenjutun, että nyt on vaihdettava aihetta koska kaikki eivät ole kärryillä mistä puhutaan. Anoppi jatkaa puoli tuntia helposti.
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.
Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.
Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.
Aloitan toki puheenaiheit
Tuttua juttua, aivan näin täälläkin. Opin laakista itse pitämään ns leipäläpeni kiinni, kun taas kerran oli jaariteltu tuntitolkulla ihmisistä joita ei ollut kuin läheisellä kirkkomaalla haalistuneen hautakiven alla. Aloin siinä juttelemaan, kuinka pikkuveljeni täyttää kohta 50 vuotta ja että mitähän sitä keksisi jotain kivaa ja sopivaa lahjaksi. Siihen anoppi vaan huokaisi päätään puistellen, että on niin vaikeaa puhua ihmisistä, joita ei ole koskaan nähnytkään.
Aijjaa vai niinkö?? Ja minä olinkin siinä juuri istuskellut tuvan kovalla penkillä kuuntelemassa loputonta jaaritusta ihmisistä joita en tottatotisesti ollut eläissäni nähnyt. Mutta sillähän ei tietenkään ollut mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.
Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.
Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna
Monia kiinnostaa nykyisin sukututkimus ja perehtyä sukuunsa, anopin suku on miehesi ja lastesi sukua.
Ei kai anoppi lahjoja ollut suvun vainajille ostamassa, varmaan on vaikea ehdottaa lahjaehdotuksia tuntemattomalle.
Jos olet jo 50, anoppisi on jo vanha. 70-luvulla syntyneiden ongelma näyttää palstan mukaan olevan itsekkyys, vanhempiensa ikäpolven vihaaminen ja täydellinen ymmärtämättömyys vanhuksia kohtaan.
Oletko sinä kateellinen siitä mitä on miehesi perhe tehnyt miehesi ollessaan lapsi? Vaikuttaa siltä?
Itse olen ollut hyvin kiinnostunut mieheni lapsuuden asioista ja kavereista ja myös tyytyväinen, kun perhe on tehnyt asioita yhdessä ja tulleet toimeen. Sehän on helpotus ollut tietää, että mieheni on saanut elää hyvän lapsuuden eikä ole mitään salaisia traumoja taustalla.
On myös mukava kertoa lapsille mitä isä ja äiti ovat tehneet lapsuudessa ja mitä hassuja juttuja on tapahtunut. Lasten mielestä ne tarinat ovat olleet parhaimpia.
Vierailija kirjoitti:
Moni vetoaa siihen, etten anna anopin puhua ja keskitytään aina vain minun juttuihini. Tämä ei pidä paikkaansa, anoppi ei esimerkiksi tiedä edellenkään missä olen töissä. Häntä eivät kiinnosta minun asiani lainkaan. Kun tapaan anoppia ja appea, myötäilen heidän pitkiä kertomuksiaan joista en mitään tajua, koen ulkopuolisuutta ja pikku hiljaa suuttumusta. Norsunvittunaama tuli taas kommenteissa esiin, minulla ei sellaista ole, sen sijaan anoppi pyörittelee silmiä ja tuhahteleekin minulle jos yritän ottaa minkäänlaista roolia tapaamisissa. ap
No opeta heidät toisille tavoille. Minä olen se, joka opetti anoppinsa vaihtamaan kuulumisia sen sijaan, että hän tapaamisissamme jakoi anekdootteja työelämästään.
Mutta herää kysymys, miksi sinun pitäisi olla tapaamisissa keskipiste? Ihan turhaa tuntea ulkopuoliseksi itseään, jos juttelevat jostain asioista mitä on tapahtunut sinua ennen. Unohtaako ne pitäisi? Jos he puhuvat asioista, joista et tiedä - mitä jos ensi kerralla oikeasti kuuntelisit mitä sanovat. Kuten täällä on moneen kertaan sanottu, tällainen tarinointi voi hyvinkin olla sitä että tutustuttavat sinut heihin, perheeseensä ja historiaan. Jos sinulle on epäselvää, keistä puhutaan, niin kysy. Jos jokin muu on epäselvää, kysy. Vaikuta kiinnostuneelta (ja toivottavasti ole sitä oikeasti).
Anoppi voi tuhista ja puhista alkuun kun puhut, koska eivät tunne sinua. Kerro heille itsestäsi. Kuulostaa siltä että olet aika ujo, rohkeutta vaan.
"Tuttua juttua, aivan näin täälläkin. Opin laakista itse pitämään ns leipäläpeni kiinni, kun taas kerran oli jaariteltu tuntitolkulla ihmisistä joita ei ollut kuin läheisellä kirkkomaalla haalistuneen hautakiven alla. Aloin siinä juttelemaan, kuinka pikkuveljeni täyttää kohta 50 vuotta ja että mitähän sitä keksisi jotain kivaa ja sopivaa lahjaksi. Siihen anoppi vaan huokaisi päätään puistellen, että on niin vaikeaa puhua ihmisistä, joita ei ole koskaan nähnytkään.
Aijjaa vai niinkö?? Ja minä olinkin siinä juuri istuskellut tuvan kovalla penkillä kuuntelemassa loputonta jaaritusta ihmisistä joita en tottatotisesti ollut eläissäni nähnyt. Mutta sillähän ei tietenkään ollut mitään väliä."
Niin, anoppisi tarkoitti varmaan että vaikea ehdottaa mitään lahjaideaa kun ei tunne ihmistä. Tuskin sinulta vastavuoroisesti pyydettiin mitään kannanottoa anopin tarinoihin?
Mielestäni tällaisista arvosteluista välittyy vain ikävä kuva arvostelijasta itsestään. Ihmiset eivät näköjään enää osaa edes kuunnella. Aina pitäisi päästä itse olemaan äänessä tai keskipisteenä, ja jos ei päästä, ei kestetä sosiaalisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on samanlainen sillä erotuksella, että hän puhuu ihmisistä joita aina miehenikään ei tunne.
Me kuuntelemme 2 tuntia hänen tauotonta yksinpuheluaan. Hän ei koskaan kysy mitä meille tai lapsillemme kuuluu. Häntä ei kiinnosta muu kuin oma napa.
Ihan mielenkiinnosta: Miksi käytte siellä, jos on noin kovin vastenmielistä?
Käymme siellä, koska anoppi on jo iäkäs. Hän on aina ollut samanlainen, joten meillä ei ole mitään muita odotuksiakasn vierailulle.
Varmasti voisimme tuon kaksi tuntia käyttää paremminkin. Matkojen kanssa vierailuun menee melkein 4 tuntia.
Varmaan pitkän iän salaisuus on suunnaton itsekkyys. Me mieheni kanssa kuolemme ehkä sitten ennenaikaisesti koska velvollisuudentunnossamme olemme liian epäitsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on samanlainen sillä erotuksella, että hän puhuu ihmisistä joita aina miehenikään ei tunne.
Me kuuntelemme 2 tuntia hänen tauotonta yksinpuheluaan. Hän ei koskaan kysy mitä meille tai lapsillemme kuuluu. Häntä ei kiinnosta muu kuin oma napa.
Ihan mielenkiinnosta: Miksi käytte siellä, jos on noin kovin vastenmielistä?
Käymme siellä, koska anoppi on jo iäkäs. Hän on aina ollut samanlainen, joten meillä ei ole mitään muita odotuksiakasn vierailulle.
Varmasti voisimme tuon kaksi tuntia käyttää paremminkin. Matkojen kanssa vierailuun menee melkein 4 tuntia.
Varmaan pitkän iän salaisuus on suunnaton itsekkyys. Me mieheni kanssa kuolemme ehkä sitten ennenaikaisesti koska velvollisuudentunnossamme olemme liian epäitsekkäitä.
No kunhan lapsenne ovat viiskymppisiä ja mummot kuolleet on teidän vuoronne olla itsekkäitä ja itseänne täynnä kuten nytkin. Muutama kerta vuodessa kun anopilla jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 80. Olen lapsille ommellut purjeet ja toivonut myötätuulta, kaikki olleet jo 25-30 vuotta kotoa pois. Lapsenlapsia hoitanut, teinit ei enää mummoa kaipaa.
Minulla on täysi oikeus olla itsekäs, tehdä mitä haluan, hoitaa itseäni pysymään toimintakunnossa.
Siten lapseni poikkeavat kirjoittajista, he kyselevät muistojani suvusta ja kotitilani historiaa, myös miniäni ainakin teeskentelee kiinnostusta. Esim valokuvista, ajatella että teillä vaatimattomissa oloissa oli arabian astiat."( no ei tainnut 30-luvulla vielä paljon halpatuontiastioita olla.)
"No kunhan lapsenne ovat viiskymppisiä ja mummot kuolleet on teidän vuoronne olla itsekkäitä ja itseänne täynnä kuten nytkin. Muutama kerta vuodessa kun anopilla jo liikaa"
Siis käymme anoppia katsomassa n. 25 kertaa vuodessa.
Miten muka olemme itseämme täynnä?
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No kunhan lapsenne ovat viiskymppisiä ja mummot kuolleet on teidän vuoronne olla itsekkäitä ja itseänne täynnä kuten nytkin. Muutama kerta vuodessa kun anopilla jo liikaa"
Siis käymme anoppia katsomassa n. 25 kertaa vuodessa.
Miten muka olemme itseämme täynnä?
Sama
No kun ruikellat miten ois muutakin tekemistä ja et saa suunvuoroa kun vanhus puhuu. Ei tiedä mummu sun työpaikkaas ja työkavereitten nimiä kun et kerro.
Etkö uskalla miestäsi laskea yksin ja touhuilla omiasi vaikka 12 kertaa , mukaan vain 13 kerralla.
Mennä vaikka 12 kertaa omaa mammaa katsomaan tai vaihtamaan oman lapsen kotiin niitä ikkunaverhoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No kunhan lapsenne ovat viiskymppisiä ja mummot kuolleet on teidän vuoronne olla itsekkäitä ja itseänne täynnä kuten nytkin. Muutama kerta vuodessa kun anopilla jo liikaa"
Siis käymme anoppia katsomassa n. 25 kertaa vuodessa.
Miten muka olemme itseämme täynnä?
Sama
No kun ruikellat miten ois muutakin tekemistä ja et saa suunvuoroa kun vanhus puhuu. Ei tiedä mummu sun työpaikkaas ja työkavereitten nimiä kun et kerro.
Etkö uskalla miestäsi laskea yksin ja touhuilla omiasi vaikka 12 kertaa , mukaan vain 13 kerralla.
Jaa ruikellan. Kuuntelen kyllä, mutta ruksin vetäisin seinään, jos anoppi kerran kysyisi, mitä meidän lapsillemme kuuluu.
iUskallan laskea mieheni yksinkin äitiään katsomaan, mutta kun hän ei halua yksin mennä. Onhan minusta hänelle seuraa pitkällä automatkalla. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No kunhan lapsenne ovat viiskymppisiä ja mummot kuolleet on teidän vuoronne olla itsekkäitä ja itseänne täynnä kuten nytkin. Muutama kerta vuodessa kun anopilla jo liikaa"
Siis käymme anoppia katsomassa n. 25 kertaa vuodessa.
Miten muka olemme itseämme täynnä?
Sama
No kun ruikellat miten ois muutakin tekemistä ja et saa suunvuoroa kun vanhus puhuu. Ei tiedä mummu sun työpaikkaas ja työkavereitten nimiä kun et kerro.
Etkö uskalla miestäsi laskea yksin ja touhuilla omiasi vaikka 12 kertaa , mukaan vain 13 kerralla.
Jaa ruikellan. Kuuntelen kyllä, mutta ruksin vetäisin seinään, jos anoppi kerran kysyisi, mitä meidän lapsillemme kuuluu.
iUskallan laskea mieheni yksinkin äitiään katsomaan, mutta kun hän ei
Siis istutte 2 tuntia kylässä, reissu kestää nelkä tuntia eli tunti sivuunsa matkoja.
Ja miehesi ei pysty yksin ajamaan tunnin matkaa? Olen 80, teen pitempiäkin reissuja ja ajomatkoja yksin kun ei ole vaimoa eikä kyllä miestäkään. Käyn esim sisartani katsomassa usein tunnin ajomatkan päässä, hän ei jaksa enää reissata.
Jos aikuiset lapsenne eivät pidä mummoonsa yhteyttä on vieraantuminen varmaan molemminpuolista. Ja olisit äkäinen jos mummo utelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on samanlainen sillä erotuksella, että hän puhuu ihmisistä joita aina miehenikään ei tunne.
Me kuuntelemme 2 tuntia hänen tauotonta yksinpuheluaan. Hän ei koskaan kysy mitä meille tai lapsillemme kuuluu. Häntä ei kiinnosta muu kuin oma napa.
Ihan mielenkiinnosta: Miksi käytte siellä, jos on noin kovin vastenmielistä?
Käymme siellä, koska anoppi on jo iäkäs. Hän on aina ollut samanlainen, joten meillä ei ole mitään muita odotuksiakasn vierailulle.
Varmasti voisimme tuon kaksi tuntia käyttää paremminkin. Matkojen kanssa vierailuun menee melkein 4 tuntia.
Varmaan pitkän iän salaisuus on suunnaton itsekkyys. Me mieheni kanssa kuolemme ehkä sitten ennenaikaisesti koska velvollisuudentunnossamme olemme liian epäitsekkäitä.
Ikävää kun anoppi elänyt vanhaksi. Mutta simti häneltä voi vaatia ja vaatia ottamatta vanhn rajoituksia huomioon. Miksi hän teidän Niinasta kyselisi jos ei ole 15 vuoteen nähnyt?
Alle tunnin ajomatka ei ole pitkä, monella on työmatkakin sellainen. Tarvinnevatko puolison mukaan?
Päivän kauneusniksi. Ota ero ja pysy sinkkuna."Mitä haittaa tuosta on sinulle? Et saa olla keskipisteenä vai anoppi kertoo miehesi edellisistä tyttöystävistä, jotka olivat sekä fiksuja että kauniita?"
"Siis istutte 2 tuntia kylässä, reissu kestää nelkä tuntia eli tunti sivuunsa matkoja.
Ja miehesi ei pysty yksin ajamaan tunnin matkaa? Olen 80, teen pitempiäkin reissuja ja ajomatkoja yksin kun ei ole vaimoa eikä kyllä miestäkään. Käyn esim sisartani katsomassa usein tunnin ajomatkan päässä, hän ei jaksa enää reissata.
Jos aikuiset lapsenne eivät pidä mummoonsa yhteyttä on vieraantuminen varmaan molemminpuolista. Ja olisit äkäinen jos mummo utelisi."
Näin ajattelinkin, että tämä jankuttaja on joku iäkkäämmän puoleinen itsekäs anoppi.
Anoppini näkee myös lapsiamme. Heiltäkään ei kysy kuulumisia.
Tunnin ajomatkakin menee sukkelammin kun on seuraa. Mieheni kyllä pystyy ajamaan siitä ei ole kyse. Ymmärrän, että joudut ajamaan yksin. Kukahan sinunkaan juttujasi kestäisi. 🙄
"Ikävää kun anoppi elänyt vanhaksi. Mutta simti häneltä voi vaatia ja vaatia ottamatta vanhn rajoituksia huomioon. Miksi hän teidän Niinasta kyselisi jos ei ole 15 vuoteen nähnyt?
Alle tunnin ajomatka ei ole pitkä, monella on työmatkakin sellainen. Tarvinnevatko puolison mukaan?"
Sorry, en saanut kaikesta selvää. Jos olet sama 8-kymppinen jankuttaja, niin Anoppini näkee lapsiamme n. 7-8 kertaa vuodessa.
Anoppi voi tuhista ja puhista alkuun kun puhut, koska eivät tunne sinua. Kerro heille itsestäsi. Kuulostaa siltä että olet aika ujo, rohkeutta vaan.
---
Ei ole missään tapauksessa normaalia tuhista ja puhista kun 5v kuvioissa mukana ollut miniä yrittää puhua. Kuulostaa kiusaamiselta ja luonnehäiriöiseltä anopilta.
Vierailija kirjoitti:
"Siis istutte 2 tuntia kylässä, reissu kestää nelkä tuntia eli tunti sivuunsa matkoja.
Ja miehesi ei pysty yksin ajamaan tunnin matkaa? Olen 80, teen pitempiäkin reissuja ja ajomatkoja yksin kun ei ole vaimoa eikä kyllä miestäkään. Käyn esim sisartani katsomassa usein tunnin ajomatkan päässä, hän ei jaksa enää reissata.
Jos aikuiset lapsenne eivät pidä mummoonsa yhteyttä on vieraantuminen varmaan molemminpuolista. Ja olisit äkäinen jos mummo utelisi."
Näin ajattelinkin, että tämä jankuttaja on joku iäkkäämmän puoleinen itsekäs anoppi.
Anoppini näkee myös lapsiamme. Heiltäkään ei kysy kuulumisia.
Tunnin ajomatkakin menee sukkelammin kun on seuraa. Mieheni kyllä pystyy ajamaan siitä ei ole kyse. Ymmärrän, että joudut ajamaan yksin. Kukahan sinunkaan juttujasi kestäisi. 🙄
Niin, anopillasikaan ei ole miestä. Eli miehesi isä oli samaa mieltä anopista, itsekäs kälkättäjä. ( kyllä vanhana saa olla itsekäs. Ja myös huomaavainen, olla utelematta jos miniät ja niinat ei kerto itse kuulumisiaan.)
Naiset tuppaavat elämään pitempään.
Kirjoitit kuitenkin:
"Mietin monesti että varmaan hän sitten myöhemmin kertoi meidän asiamme niille toisille."
Siis kerroitko vai etkö?