Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Herttaiset miniät siis ilkkuvat yksinäisille leskimummoille.  Söpöä.

"Niin, anopillasikaan ei ole miestä. Eli miehesi isä oli samaa mieltä anopista, itsekäs kälkättäjä. ( kyllä vanhana saa olla itsekäs. Ja myös huomaavainen, olla utelematta jos miniät ja niinat ei kerto itse kuulumisiaan.)

Naiset tuppaavat elämään pitempään."

Anoppi on ollut leskenä jo yli 20 vuotta, koska ei saanut muuta kuin itseään huomattavasti vanhemman miehen. Appi välillä karjaisi kun kyllästyi anopin "kälkätykseen".

Tietysti vanhana saa ja kuuluukin olla itsekäs, mutta hyviä käytöstapoja ei silti saisi unohtaa. Dementiaosasto ovat sitten asia erikseen.

Mutta onhan se niin, että jos empatiaan ja käytöstapoihin ei ole kasvanut, niin ei niitä myöhemminkään voi odottaa. 

Siksi käymme useasti anoppia katsomassa, autamme ja kuuntelemme keskeytyksettä. Onni on, että anopin lapsista kaikki eivät ole tulleet äitiinsä. 😆

Vierailija kirjoitti:

"Niin, anopillasikaan ei ole miestä. Eli miehesi isä oli samaa mieltä anopista, itsekäs kälkättäjä. ( kyllä vanhana saa olla itsekäs. Ja myös huomaavainen, olla utelematta jos miniät ja niinat ei kerto itse kuulumisiaan.)

Naiset tuppaavat elämään pitempään."

Anoppi on ollut leskenä jo yli 20 vuotta, koska ei saanut muuta kuin itseään huomattavasti vanhemman miehen. Appi välillä karjaisi kun kyllästyi anopin "kälkätykseen".

Tietysti vanhana saa ja kuuluukin olla itsekäs, mutta hyviä käytöstapoja ei silti saisi unohtaa. Dementiaosasto ovat sitten asia erikseen.

Mutta onhan se niin, että jos empatiaan ja käytöstapoihin ei ole kasvanut, niin ei niitä myöhemminkään voi odottaa. 

Siksi käymme useasti anoppia katsomassa, autamme ja kuuntelemme keskeytyksettä. Onni on, että anopin lapsista kaikki eivät ole tulleet äitiinsä. 😆

Voi, olet vaan niin hyvä kouluttaja, koulinut miehesi tottelevaiseksi.

Jaa, laitoit haukiollekin pahan ja harkimon rouvalle.

Itselläni oli vuoden nuorempi mies, olin niin hyvä vaimoehdokas 

Kyllä vanhanakin äitien tulee olla ennenkaikkea äitejä, lasten tarpeet ja asiat etusijalla.  Hypätä kun aikuiset lapset käskee.  Elää vain lapsiaan ajatellen ikkunasta tuijottaen.  Niin tekee hyvä äiti.

En kuulu siihen sarjaan, siksi näenkin lapsia harvoin.  Nyt kangaspuille.

Tämä on hauska ketju! Kukaan anoppi tai muu ei ole vielä vastannut siihen että miksi niistä naapurin Perteistä tai jostakin mullan olevista Raijoista pitää keskustella? Kyllä maailmaan asioita mahtuu muutakin kuin joku "Pertti-Raili-Sirkka-Uolevi" jne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska ketju! Kukaan anoppi tai muu ei ole vielä vastannut siihen että miksi niistä naapurin Perteistä tai jostakin mullan olevista Raijoista pitää keskustella? Kyllä maailmaan asioita mahtuu muutakin kuin joku "Pertti-Raili-Sirkka-Uolevi" jne.

Onhan täällä selitetty.  Poika alkoi tekemään sukututkimusta isänsä suvusta, kysellyt siitä paljon ja neuvostani soitellut isändä vanhemmille sukulaisille saadakseen vuosilukujen päälle muutakin tietoa.  Minun suvustani on olemassa, veljeni teki sen.

Perimätietoa ei siis etenkään miniät ymmärrä,  oman sukunsa kohdalla ehkä.

Tuohan kuulostaa mahtavalta. Itse olisin tyytyväinen jos anopin seurassa voisi olla vain hiljaa ja myötäillä keskustelua rauhassa, todeten silloin tällöin että ahaa, okei, aijaa, joo joo. Mutta ei, hän kyselee liian henkilökohtaisia asioita ja lapsenkin asioista joka juttu pitää erikseen kysyä. Jos olen hetken puhelimella ns. omassa rauhassa yritän vastata tärkeään viestiin, niin siitäkin pitää kysyä että luetko uutisia, mitäs maailmalla on tapahtunut. Välillä menen vaan ihan muuten vaan vessaan hetkeksi, jotta saa olla rauhassa hetken. Tai lähden taaperon tai vauvan kanssa päiväunikävelylle tms. Kiva jutella toki kaikenlaista eikä ihan tuppisuuna olla, mutta välillä olisi kiva jutella aidosti vaikka säästä. 

Minä jaksan kuunnella anopin, vanhempieni ja sukulaisten muistelemisia. Niihin sisältyy heille merkityksellisiä asioita ja ihmisiä, jotain mitä haluat jakaa kanssani. Puhumme myös ajankohtaisista kuulumisista. Harmi vain että harvoin mitään kovin syvällistä.

En nyt koko ketjua lukenut, mutta sama ongelma anopin kanssa. Hän puhuu (=huutaa) päälle, kuinka Virtasten koira oli päässyt karkuun, Marttisen isännällä uusinut syöpä ja kuinka Martta oli kutonut 20 paria sukkia. Kenelläkään paikalla olijoista ei hajuakaan, keitä nämä ihmiset ovat. Ihan kesken keskustelun alkaa huutaa, jos aihepiiri ei anoppia kiinnosta.

Mieheni sisko tässä yksissä juhlissa jutteli jotain kanssani, kun taas anoppi saapasteli paikalle jonkun nevöhöödin sairaskertomuksen kanssa. Miehen sisko sanoi, että ei tiedä kenestä on kyse, eikä kiinnosta tietää.  Anoppi järjesti marttyrihenkisen itkukohtauksen ja kun kukaan ei jaksanut taas kerran lähteä teatteriin mukaan, anoppi lähti hyvin vähin äänin kotiinsa. On se niin rankkaa, kun ei narsistinen vanhus saa edes olla keskustelun päähenkilönä.

Jos oltaisiin päästetty mummo vauhtiin, ensin hän olisi puinut nevöhöödin sairaudet, sitten pikainen siirtymä itsesääliin, kuinka HÄN on myös sairastellut ja kuinka rankkaa on kun HÄN ihan joutui palkkaamaan nevöhöödin pojanpojan tekemään lumityöt kun HÄNtä ei kukaan auta. 

Rasittava tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhanakin äitien tulee olla ennenkaikkea äitejä, lasten tarpeet ja asiat etusijalla.  Hypätä kun aikuiset lapset käskee.  Elää vain lapsiaan ajatellen ikkunasta tuijottaen.  Niin tekee hyvä äiti.

En kuulu siihen sarjaan, siksi näenkin lapsia harvoin.  Nyt kangaspuille.

Ei, vaan vanhana hyvä äiti elää omaa elämäänsä, lapsia ja näiden perheitä näkee kun kaikille sopii. Eikä tunge itseään aikuisen lapsensa elämän keskipisteeksi. 

Kuuntelisin appivanhempia jos puhuisivat selkeämmin. Yritin apelta  joskus kysyä; milloin heidän kotitaloonsa syrjäkylälle on sähköt tulleet. Vastauksesta ei saanut mitään tolkkua.

Sen sijaan anoppi kertoo pitkään ja laveasti miten tuttunsa ( minulle ihan outo ) oli tullut pyörätiellä vastaan ja se tuttu oli viemässä kuusenhakoja hautausmaalle. Jotta kun keskustelu on tuota tasoa.

Juurihan täällä on itsekkyydestä vanhuksia moitittu, aikuiset laoset ja miniät ja aikuiset lastenlapset ei ole elämän keskipiste. Vaan arjessa mukana olevat ihmiset.

Minua säälittää vanhus joka jossain sukuseurueessa  yrittää hakea keskustelukumppania, ympyrät on jo pienet.

Miniät pyörittelee silmiään ylimielisenä, omat tyttäret ja pojat käskevät olla hiljaa.  Sitten ihmetelllään kun mummu lähti.  Ois ollu hiljaa vaan, mitä se turhasta suuttui.

Nuoremmat osaavat käyttäytyä ja kuunnella toisia ja olla tahdikkaita, niinhän se oli?  

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olet aika älykäs ja hieno miniä, varmaankin anoppi pitää sinusta.

Eri asia kertoa laaja-alaisesti kaikesta kuin juoruta aina tutuista ja naapureista joita miniä ei tunne. Joku satunnainen muistelo ok. Häpeäisin jos omat vanhempani toimisivat noin eivätkä koskaan huomioisi puolisiani. 

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus. Anoppi teki tuota ja ei mennyt kuin muutama vuosi ja oli nurmen alla

Tai v-mainen luonne. 

Monet ovat kommentoineet sen henkisesti, että anoppien tulee omaa elämää ja olla kiinnostuneita lapsista sen verran kun lapsille sopii tai nähdä miten kaikille sopii. Kiinnostavaa olisi tietää, ettå mikä osapuoli saa olla aktiivinen aloitteen tekijä? Jos anoppi, niin tulkitaanko tungettelevaksi, uteliaaksi, asioihin puuttuvaksi? Jos anoppi on passiivinen ja varovainen, niin onko hän välinpitämätön tai itsekäs?

Te jotka koette homman toimivan hyvin niin kertokaa omia esimerkkejä meille muille. En ole anoppi, mutta ehkä jonain päivänä siinä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, anopillasikaan ei ole miestä. Eli miehesi isä oli samaa mieltä anopista, itsekäs kälkättäjä. ( kyllä vanhana saa olla itsekäs. Ja myös huomaavainen, olla utelematta jos miniät ja niinat ei kerto itse kuulumisiaan.)

Naiset tuppaavat elämään pitempään."

Anoppi on ollut leskenä jo yli 20 vuotta, koska ei saanut muuta kuin itseään huomattavasti vanhemman miehen. Appi välillä karjaisi kun kyllästyi anopin "kälkätykseen".

Tietysti vanhana saa ja kuuluukin olla itsekäs, mutta hyviä käytöstapoja ei silti saisi unohtaa. Dementiaosasto ovat sitten asia erikseen.

Mutta onhan se niin, että jos empatiaan ja käytöstapoihin ei ole kasvanut, niin ei niitä myöhemminkään voi odottaa. 

Siksi käymme useasti anoppia katsomassa, autamme ja kuuntelemme keskeytyksettä. Onni on, että anopin lapsista kaikki eivät ole tulleet äitiinsä. 😆

Juuri noin. Meidän lasten perheet muuttaneet kauas että emme heitä ja lapsenlapsia ikäväksemme näe kun harvoin. Jos haluamme piipahtaa kylässä heillä miniä on vihainen, karjuu lapsille ja mököttää hiljaa puhelimensa kanssa, poikamme yrittää kysellä muka kiinnostuneena vanhoja asioita mutta kaikesta näkee että haluavat meistä kokonaan eroon, näin on annettukin ymmärtää jo. Olemme silti vielä alle 70 vuotiaita että voisimme ja haluaisimme auttaa lastenkin ym. asioiden hoidossa kykymme ja vointimme mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Kaikki ihmiset puhuvat välillä sellaisista ihmisistä, joita vastapuoli ei tunne. Se on ihan tavallista. Ja mitä ovat nämä asiat, joista ap ei ymmärrä mitään? Puhuuko anoppi jotain ydinfysiikan kaavoja vai eikö ap vain ymmärrä normaaleja arjen asioita? 

 

Olen ollut useasti sellaisessa tilanteessa. Vähänkin fiksumpi ja mukavampi ihminen selittää  samassa seurassa olevalle "ulkopuoliselle" kuulijalle lyhyesti, että Ritva, josta puhutaan, oli minun työtoverini. Rami oli sinun miehesi paras kaveri alakoulussa, jne. Tällöin kukaan ei jää ulkopuoliseksi. Mutta jotkut puhuvat tahallaan asioista ja ihmisistä, joista jotkut läsnäolijat eivät tiedä yhtään mitään.

 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus. Anoppi teki tuota ja ei mennyt kuin muutama vuosi ja oli nurmen alla

Tai v-mainen luonne. 

Hyi sinua.