Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Vierailija kirjoitti:

Eri asia kertoa laaja-alaisesti kaikesta kuin juoruta aina tutuista ja naapureista joita miniä ei tunne. Joku satunnainen muistelo ok. Häpeäisin jos omat vanhempani toimisivat noin eivätkä koskaan huomioisi puolisiani. 

Onko puolisosi jotenkin lapsi, miten häntä pitää huomioida?  Kuin miten  kylässä ollaan, jutellaan niitä näitä, juodaan kahvit, emäntä tyrkyttää vierailleen tarjottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

Kyllä anoppisikin on sinun sukulaisesi. Tässä tuli esille se todellinen ongelma: et halua kuulua miehesi sukuun.

Vaikea sanoa, tekeekö aapeen anoppi tuota tahallaan vai ei. Mutta noin yleisesti ottaen monihan puhuu tutuistaan ja sukulaisistaan, joista kuulijalla ei ole mitään käryä.

Itse esim.työssäni juttelen usein meidän asiakkaiden kanssa työnlomassani, ja kyllä, juttua tulee pääasiassa juurikin ihmisistä, joita en ole koskaan edes vilaukselta nähnyt. En koe tuota epämukavana tai loukkaavana mitenkään. Muutoinhan tuo keskustelu olisi yleistä lätinää tyyliin ; onpas kurja sää, taas töissä jne.

Oma anoppinikin puhuu usein ystävistään ja tuttavistaan, näyttelee kuvia oudoista ihmisistä jne. Eihän tuo mitään kiinnostavaa ole, mutta mitäpä tuosta, senkun puhuu. Ja anoppini tuntien ei todellakaan tee sitä loukkaamistarkoituksenaan.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, anopillasikaan ei ole miestä. Eli miehesi isä oli samaa mieltä anopista, itsekäs kälkättäjä. ( kyllä vanhana saa olla itsekäs. Ja myös huomaavainen, olla utelematta jos miniät ja niinat ei kerto itse kuulumisiaan.)

Naiset tuppaavat elämään pitempään."

Anoppi on ollut leskenä jo yli 20 vuotta, koska ei saanut muuta kuin itseään huomattavasti vanhemman miehen. Appi välillä karjaisi kun kyllästyi anopin "kälkätykseen".

Tietysti vanhana saa ja kuuluukin olla itsekäs, mutta hyviä käytöstapoja ei silti saisi unohtaa. Dementiaosasto ovat sitten asia erikseen.

Mutta onhan se niin, että jos empatiaan ja käytöstapoihin ei ole kasvanut, niin ei niitä myöhemminkään voi odottaa. 

Siksi käymme useasti anoppia katsomassa, autamme ja kuuntelemme keskeytyksettä. Onni on, että anopin lapsista kaikki eivät ole tulleet äitiinsä. 😆

Omat lapsesi voivat aikuisena tulla isoäitiinsä...olet tehnyt suuren virheen menemällä naimisiin miehen kanssa, jonka geneettisestä perimästä et pidä...

Tuosta viestistä paljastuu myös miniän karsastus anoppia kohtaan, esim.:  "koska ei saanut muuta kuin itseään huomattavasti vanhemman miehen". Panettelua, joka perustuu kuulopuheisiin tai miniän pahantahtoiseen arvaukseen, koska hän ei ollut silloin vielä kuvioissa.

Oma anoppini on täysin kykenemätön ymmärtämään sitä, että kaikilla ihmisillä ei ole samoja tietoja tai muistoja. Hän saattaa kertoa, että miehen entinen koulukaveri rakentaa taloa Järvisen kaupan viereen. Järvisen kauppa? Kyseinen kauppa on suljettu 10 vuotta ennen kuin mieheni on edes syntynyt.

Sama ihmisten kanssa. Kyllähän se on kumma, kun muut ei tiedä kuka on mieheni veljen koulukaverin äidin exän pyhäkoulunpitäjän koirankävelyttäjä. Tähän kun vielä lisätään kertoimeksi, että kenestäkään ei ikinä ole mitään hyvää sanottavaa. Ei edes omista lapsista. Sairaudet ja niiden kauhistelu on tietysti parasta, mutta eipä ole mitään, mistä anoppi ei keksisi jotain nurjaa sanottavaa.

Miniät ei voi olla v-mäisiä, itsekkäitä tai mitään negatiivista.  Hehän tuntevat etiketit, ovat kohteliaita ja empaattisia, eivät missään halveksi vanhoja ja sairaita, kaikinpuolin täydellisiä naisia, ovathan he saaneet miehen kun anoppi voi olla eronnut tai leski. Mieluimmin vielä itseään nuoremman miehen ettei ole tarvinnut itseään vanhempaa epätoivoissaan naida.

Näistä keskusteluista oppii paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

Kyllä anoppisikin on sinun sukulaisesi. Tässä tuli esille se todellinen ongelma: et halua kuulua miehesi sukuun.

 

 

Ei ole. Hän on mieheni ja lasteni sukulainen (valitettavasti), ei minun. 

Oma 80-vuotias tätini kirjoitti kirjeissään äidilleni aina kotikylänsä ihmisistä, ja miehensä sukulaisista, joista äiti ei tuntenut montakaan. Hän kirjoitti tunnollisesti myös kaikki unensa siskolleen. Ei äiti jaksanut niitä kaikkia tietenkään lukea. Tätinikin oli pitkään leski.

Vanha ihminen, joka ei ole saanut hankittua elämäänsä muuta sisältöä kuin perheen ja työn, vajoaa vanhetessa helposti siihen menneisyyden maailmaan jäädessään yksin.

Pienellä empatialla tästä kuuntelemisen koettelemuksesta selviää sellainen miniä, joka haluaa kunnioittaa miehensä äitiä ja lastensa isoäitiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelisin appivanhempia jos puhuisivat selkeämmin. Yritin apelta  joskus kysyä; milloin heidän kotitaloonsa syrjäkylälle on sähköt tulleet. Vastauksesta ei saanut mitään tolkkua.

Sen sijaan anoppi kertoo pitkään ja laveasti miten tuttunsa ( minulle ihan outo ) oli tullut pyörätiellä vastaan ja se tuttu oli viemässä kuusenhakoja hautausmaalle. Jotta kun keskustelu on tuota tasoa.

Minusta olisi ihana kuunnella tuollaisia tarinoita, mutta anoppini oli inhottava miehensä pettäjä ja toivoi pojalleen ja minulle kaikkea pahaa. Yritti tuhota kateudessaan rakkautemmekin aliarvoimalla ja säännöstelemällä tapaamisiamme, käsikkäin kulkemiset ja oikeastaan kaikkeen puuttui. Ei kertonut koskaan mitään kaunista, rakentavaa ja opettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, tekeekö aapeen anoppi tuota tahallaan vai ei. Mutta noin yleisesti ottaen monihan puhuu tutuistaan ja sukulaisistaan, joista kuulijalla ei ole mitään käryä.

Itse esim.työssäni juttelen usein meidän asiakkaiden kanssa työnlomassani, ja kyllä, juttua tulee pääasiassa juurikin ihmisistä, joita en ole koskaan edes vilaukselta nähnyt. En koe tuota epämukavana tai loukkaavana mitenkään. Muutoinhan tuo keskustelu olisi yleistä lätinää tyyliin ; onpas kurja sää, taas töissä jne.

Oma anoppinikin puhuu usein ystävistään ja tuttavistaan, näyttelee kuvia oudoista ihmisistä jne. Eihän tuo mitään kiinnostavaa ole, mutta mitäpä tuosta, senkun puhuu. Ja anoppini tuntien ei todellakaan tee sitä loukkaamistarkoituksenaan.

Hienoa että olet noin laajaälyinen.

Voishan se anoppi ja appi joskus kysellä myös lapsensa ja puolisonsakin kuulumisia eikä jauhaa vaan tuntemattomista ja itsestään.

"Omat lapsesi voivat aikuisena tulla isoäitiinsä...olet tehnyt suuren virheen menemällä naimisiin miehen kanssa, jonka geneettisestä perimästä et pidä..."

Lapseni ovat jo kaikki yli 30-vuotiaita. Eikä kenelläkään ole anopin luonnetta, eikä edes ulkonäköä, joten niiltä osin menee hyvin.

Anopin yli kymmenestä lapsenlapsestakaan kukaan ei ole tullut häneen käytökseltään tai ulkonäöltään. Joten kiitos luojan, että hänen geeninsä ovat väistyviä. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

Kyllä anoppisikin on sinun sukulaisesi. Tässä tuli esille se todellinen ongelma: et halua kuulua miehesi sukuun.

 

 

Ei ole. Hän on mieheni ja lasteni sukulainen (valitettavasti), ei minun.&n

Et siis hyväksy sitä vanhaa käsitystä ja käytäntöä, että naimisiin mentäessä kaksi sukua yhdistyy? On käsitteet verisukulainen (geneettinen sukulaisuus) ja aviosukulainen (sosiaalinen sukulaisuus). Olet anopillesi aviosukulainen. Jos ajattelet, että vain verisukulaisuus merkkaa, et ole edes miehesi sukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on täysin kykenemätön ymmärtämään sitä, että kaikilla ihmisillä ei ole samoja tietoja tai muistoja. Hän saattaa kertoa, että miehen entinen koulukaveri rakentaa taloa Järvisen kaupan viereen. Järvisen kauppa? Kyseinen kauppa on suljettu 10 vuotta ennen kuin mieheni on edes syntynyt.

Sama ihmisten kanssa. Kyllähän se on kumma, kun muut ei tiedä kuka on mieheni veljen koulukaverin äidin exän pyhäkoulunpitäjän koirankävelyttäjä. Tähän kun vielä lisätään kertoimeksi, että kenestäkään ei ikinä ole mitään hyvää sanottavaa. Ei edes omista lapsista. Sairaudet ja niiden kauhistelu on tietysti parasta, mutta eipä ole mitään, mistä anoppi ei keksisi jotain nurjaa sanottavaa.

Ja ilmeisen vanhan ihmisen puheista tarvitsee ottaa raivareita?  Kun oma tyttöjen ilta huomenna on paljon jännempi juttu vaikkei Maria töistä oteta mukaan kun se on semmoinen. Ei me kukaan puhuta sille kun se koko ajan tekee töitä ja muistuttaa aikatauluista.

Ajeltiin mun lapsuuden kotikunnassa.  Kirkonkylä liki entisellään kuin 70 vuotta sitten.  Huomasin läpättäväni typeryyksiä, tuossa lyhistyneessä rakennuksessa oli piipposen kauppa, kas kun on verhot ikkunassa , vieläkö joku asuu.  Ja tossa oli osuuskauppa, sehän on siistissä kunnossa.  Ja toi kirjasto on näköjään jo purkua oottamassa.   Onneks ei ollut miniä mukana.   Varmaan ei ois kiinnostanut pennin vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

Kyllä anoppisikin on sinun sukulaisesi. Tässä tuli esille se todellinen ongelma: et halua kuulua miehesi sukuun.

 

 

Ei ole. Hän on mieheni ja lasteni sukulainen (valitettavasti), ei minun.&n

Tuolla tavalla haluat rikkoa teidän perheonnen ja teet lapsista rajoittuneita putkiaivoja ja tyhmiä. Voi mies ja lapsiparkoja mitä menettävät sun orjuudessa.

Vierailija kirjoitti:

"Omat lapsesi voivat aikuisena tulla isoäitiinsä...olet tehnyt suuren virheen menemällä naimisiin miehen kanssa, jonka geneettisestä perimästä et pidä..."

Lapseni ovat jo kaikki yli 30-vuotiaita. Eikä kenelläkään ole anopin luonnetta, eikä edes ulkonäköä, joten niiltä osin menee hyvin.

Anopin yli kymmenestä lapsenlapsestakaan kukaan ei ole tullut häneen käytökseltään tai ulkonäöltään. Joten kiitos luojan, että hänen geeninsä ovat väistyviä. 👍

No nyt, pakahtukaa hyvyyteenne.  Olet aika rajoitttunut ja suvaitsematon jo nyt, saati kun tulee 30 vuotta lisää.  Miehesi suvun huonoutta  jauhat sitten lastenlastesi puolisoille 

Miten siedät miestäsi, kun kumminkin inhoat hänen äitiään. Ja miten mies ottaa sen, että inhoat ja halveksit hänen äitiään? Rakastaako hän äitiään?

Vierailija kirjoitti:

Voishan se anoppi ja appi joskus kysellä myös lapsensa ja puolisonsakin kuulumisia eikä jauhaa vaan tuntemattomista ja itsestään.

Me ainakin kysymme aina nähdessämme miten heillä menee ym. johon poikamme vastaa että ihan hyvin ja kertoo joskus mitä on puuhannut, miniä ei vstaa mitään niin kuin ei yleensäkään puhu oma-aloitteisesti mitään tuijottaa vaan puhelintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Omat lapsesi voivat aikuisena tulla isoäitiinsä...olet tehnyt suuren virheen menemällä naimisiin miehen kanssa, jonka geneettisestä perimästä et pidä..."

Lapseni ovat jo kaikki yli 30-vuotiaita. Eikä kenelläkään ole anopin luonnetta, eikä edes ulkonäköä, joten niiltä osin menee hyvin.

Anopin yli kymmenestä lapsenlapsestakaan kukaan ei ole tullut häneen käytökseltään tai ulkonäöltään. Joten kiitos luojan, että hänen geeninsä ovat väistyviä. 👍

 

 

No nyt, pakahtukaa hyvyyteenne.  Olet aika rajoitttunut ja suvaitsematon jo nyt, saati kun tulee 30 vuotta lisää.  Miehesi suvun huonoutta  jauhat sitten lastenlastesi puolisoille 

Niin, voi olla että mies alitajuisesti valitsi äitiään muistuttavan naisen, joka vanhetessaan alkaa piinata muita omilla sukutarinoillaan... :)

Ehkä tää on sukupolvikysymys? Omat vanhemmat sekä myös puolison vanhemmat tekevät tätä eikä kuulu olevan harvinaista muiden suurinpiirtein kanssani samanikäisten vanhemmillakaan (eli jossain siellä n. 50- luvulla syntyneillä).

Ymmärrän vieraistakin puhumisen, jos liittyvät jotenkin keskustelun alla olevaan asiaan, mutta kun ei.

On pitkästyttävää kuunnella selostusta ventovieraiden ihmisten tekemisistä. Jokaisesta myös puhutaan kuin parhaastakin tutusta etunimellä, vaikka kyse olisi kampaajasta/lääkäristä/hierojasta tms..