Mikä on sotkuisten ihmisten sotkuisuuden perimmäinen 'syy'?
Vaatteet tippuu lattialle, kaapinovet jää auki, muruset ja lautaset pöytään, pöntön rinkulat ylös, tavarakasoja siellä sun täällä.
Olen jo oppinut, ettei sotkuinen ihminen opi, ei vaikka miten sanoisi, ohjeistaisi tai rankaisisi. Se on hänen perusomainaisuutensa ja pysyy. Näitä on lähipiirissäni ollut useita.
Onko se joku hahmoshäiriö, ettei vaan näe sitä sotkua?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tee ikinä kodissasi muuta kuin nukut ja katsot tv:tä, niin sehän pysyy siistinä pitkään. Jos teet siellä asioita, vaikka opetat lapsia laittamaan ruokaa tai entisöit huonekaluja, niin sotkua tulee.
Supersiistit ihmiset kuuluu yleensä ensimmäiseen ryhmään. Käyvät esim. ulkona syömässä, ettei vaan tule sotkua. Lapsia raahataan harrastuksesta toiseen kaikki vapaa-aika, ettei vaan kotona näytä sille että siellä asutaan.
Joillakin ei saa näkyä sekään, että siellä siivotaan. Ylläpidetään illuusiota, että että ollaan niin siistejä, ettei tarvitse siivota. Sitten on kauhea kriisi jos vaikka tiskiainepullo jää näkyville, kun joku saattaa ajatella, että heillä tiskataan.
Hienoja olkinukkeja koko keskustelu täynnä. Se, että ihmettelee jatkuvaa sotkusuutta ei tarkoita, että toinen vaihtoehto on ocd siivoaminen.
Mulle on se
Jatkuva sotkuisuus on valitettavasti monille ihan normaalia elämisen jälkeä. Lääväksi sanotaan pientäkin sotkua - esimerkiksi paita ei saa olla olohuoneessa sekuntiakaan nk. lojumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen ihmetellyt näitä, jotka jättävät likaiset astiansa joko pöytään tai tiskialtaaseen vaikka tiskikoneessa olisi tilaa. Miksi he kuvittelevat kollegoiden olevan vastuussa heidän astioidensa siivoamisesta? Todella raivostuttavaa. Kotona asia erikseen, koska siellä nyt jokainen kantaa ainakin meillä kortensa kekoon jotta olisi siistimpää.
Miksi työpaikalla pitäisi murehtia jonkun muun astioista. Antaa niiden olla, jos joku ei huolehdi niin mitä sitten. Minä olen tullut työpaikalle tekemään töitä ja jonkun muun astiat eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Et käsittänyt tekstiä, ikävää. JOKU siivoaa sotkusi, jos ei työkaveri, niin siivooja. Monet tuntevat empatiaa siivoojia kohtaan ja hoitavat asiat kuntoon.
Ketä
Valtaosa buumereista on eläkkellä.
Toisaalta niin monet nuoretkin ovat, mutta eri syystä eli mt-ongelmien vuoksi. Pahoitteluni.
Adhd, masennus tai muuten vaan laiskuus. Kotona äiti siivonnut ei ole itse tarvinnut oppia.
Vierailija kirjoitti:
Adhd, masennus tai muuten vaan laiskuus. Kotona äiti siivonnut ei ole itse tarvinnut oppia.
Mitä kaikkea pitäisi oppia? Mikä lasketaan väärin siivotuksi?
Olen itse nähnyt ihmisten myös osittain paranevan sotkuisuudesta. Itsellä auttoi se, että muutin omaan kotiin, jonka sisustin tosi kauniiksi ja halusin ylläpitää kauneutta. Edelleen kyllä kulissien takana, esim. vaatehuoneessa on sotkun valtakunta.
Tutulla oli Auri Kanasta vaativa tilanne pikkukämpässä, jossa asui lastensa kanssa, ja siisteystaso parani sillä että muutti isompaan kämppään jossa oli edes teoriassa säilytyspaikka kaikelle kamalle mitä omisti.
No meillä ainakin kaikki jättävät tavaransa paikkaan x kun ovat sitä käyttäneet ja olettavat että henkilö y (äiti) palauttaa sen paikalleen. Ja jos syövät vaikka jotain niin jättävät tyhjät jugurttipurkit johonkin lojumaan koska eivät kuulema tiedä mihin roskapönttöön kuuluu kun keittiöissä on peräti 4 erilaista astiaa, yksi biojäte, yksi metalli, yksi lasi ja polttojäte. Se on ylitsepääsemätön ongelma päätellä mitä siellä roskapöntössä voisi olla ennestään.
Meillä tyttärellä ja pojalla on adhd. Minulla on se toinen jossa ollaan pikemminkin tarkkaavaisia ja rauhallisia, sekä jumitetaan pitkään työpisteellä ja ei päästä irti ja osata siirtyä seuraavaan.
Lapset muistuttaa ihan äitinäni. En kestä heitä kovinkaan pitkään samassa tilassa. Mummon kanssa menevät ja sinkoilevat ympäriinsä. Äitini on 78 v ja harrastaa edelleen kaikkea aktiivisesti.
Olemme jatkuasti riidoissa, koska en kestä hänen kaltaisesta menijää ja selittäjää. Aina on sotkuista ja jääkaapin margariinirasiat ei ole kiinni, maidot jätetään pöydille yms.
Vaatteta on ties missä levällään. Vaimoni on asperger ja hänelle tämä on todella raskasta. Häneltä menee kyky keskittyä jos asiat on levällään ja lapset tekee sen paljon pahemmin kuin äitini.
Eivät tottele ja kuuntele minua, koska olen niin hiljainen mies ja en osaa huutaa. En pidä korkeista äänistä ja ei vaimonikaan pidä. Olemme molemmat myös sairaanloisen lihavia ja emme saa lapsia kiinni. Juoksevat karkuun ja ilkkuvat meitä läskiperseiksi. Mummokin kuulemma kutsuu meitä läskipersepariskunnaksi, joiden pierut haisevat pahalle.
Tyypillistä äitiäni. Tunti äitini kanssa on iikuisuus
Joka toisellahan on nykyään adhd, jolla selitetään kaikki vaikkei tarvitsisi. Kaikkien ei tarvitse olla ylisiistejä ja elämä saa näkyä, vaikka joku muu vaatisi täydellisyyttä tai jotain muuta siltä väliltä. Kunhan ei porsastele ja jätä kaikkia sotkuja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen ihmetellyt näitä, jotka jättävät likaiset astiansa joko pöytään tai tiskialtaaseen vaikka tiskikoneessa olisi tilaa. Miksi he kuvittelevat kollegoiden olevan vastuussa heidän astioidensa siivoamisesta? Todella raivostuttavaa. Kotona asia erikseen, koska siellä nyt jokainen kantaa ainakin meillä kortensa kekoon jotta olisi siistimpää.
Miksi sinua häiritsee työpaikalla muiden astiat? Ymmärrä, jos kotona ärsyttää pöydällä lojuvat astiat, mutta töissä? So what, antaa olla.
Kyllä se vähän omaa ruokataukoa häiritsee kun ei ole puhtaita astioita, likaisia sen sijaan siellä sun täällä. Siistijä ei huolehdi astioista vaan niistä pitäisi jokaisen osata huolehtia itse. Yön valvomisen jälkeen en hoksannut, että joillain työpaikoilla on sitten tähän palkattuja ihmisiä. Meillä ei.
Sotkuinen mieli, sotkuinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, minkälainen pakko-oire se on, että pitää olla siistiä? Ainakin itse ole kokenut sotkuisemmat ihmiset miellyttävämmäksi seuraksi kuin he, joilla on pakottava tarve koko ajan siistiä ja järjestellä. Nämä siistit ihmiset ovat muutenkin usein joustamattomia aikataulujen ja rutiinien suhteen.
Kyllä, ja myös tulevat kylään alkaen jo ovella arvostelemaan kaikkea ja kaikkia. Lapsensakin opettavat huomauttelemaan. Ainoa luonteenpiirre on arvostelu ja virheistä huomauttaminen. Raskasta kuunneltavaa ja läsnäoloa. Ovat lyhytpinnaisia, räjähteleviä, tiuskivia ja kettuilevia ihmisiä. En ole koskaan tavannut, 60v aikana, rentoa ja hyväntuulista, hyväksyvää siisteysintoilijaa. En koskaan! Minäkin siivoan usein, en viikoittain koko huushollia mutta voinnin ja fiiliksen mukaan. On tavarakasoja enemmän ja vähemmän mutta ikinä en arvostele muiden kotia, en edes selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen ihmetellyt näitä, jotka jättävät likaiset astiansa joko pöytään tai tiskialtaaseen vaikka tiskikoneessa olisi tilaa. Miksi he kuvittelevat kollegoiden olevan vastuussa heidän astioidensa siivoamisesta? Todella raivostuttavaa. Kotona asia erikseen, koska siellä nyt jokainen kantaa ainakin meillä kortensa kekoon jotta olisi siistimpää.
Tämä on kummallinen aihe. Itse en tee tiskiä töissä kuin kahvikupin viikossa. Joten en osallistu tiskirumbaan paljonkaan.
Ainoa syy tohon altaaseen jättämiseen on itsellä se että tiskari on sillon päällä, ja oon kotiin lähdössä. Joskus oon tiskannut käsinkin mutta ei se oikeen tunnu luontevalta.
Ja kenellä on aikaa töissä täyttää tiskaria ellei syö siellä eväitä. Mun lounastauko menee syömiseen. Ja maksan ravintolalle tiskaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tee ikinä kodissasi muuta kuin nukut ja katsot tv:tä, niin sehän pysyy siistinä pitkään. Jos teet siellä asioita, vaikka opetat lapsia laittamaan ruokaa tai entisöit huonekaluja, niin sotkua tulee.
Supersiistit ihmiset kuuluu yleensä ensimmäiseen ryhmään. Käyvät esim. ulkona syömässä, ettei vaan tule sotkua. Lapsia raahataan harrastuksesta toiseen kaikki vapaa-aika, ettei vaan kotona näytä sille että siellä asutaan.
Joillakin ei saa näkyä sekään, että siellä siivotaan. Ylläpidetään illuusiota, että että ollaan niin siistejä, ettei tarvitse siivota. Sitten on kauhea kriisi jos vaikka tiskiainepullo jää näkyville, kun joku saattaa ajatella, että heillä tiskataan.
Hienoja olkinukkeja koko keskustelu täynnä. Se, että ihmettelee jatkuvaa sotkusuutta ei tarkoita, että toinen vaihtoe
Äitini on tällainen että jos huomenna tulee vieraita niin alkaa suurennuslasilla käymään taloa läpi. Kerran oli jäänyt kuvalehti tuolille niin päätyi siivoamaan koko 100 neliön talon sen vuoksi. Joutui sitten levähtämään viikon kun vieraat olivat lähteneet. Ei tahtonut naurusta tulla loppua kun kuulin. Jotkut eivät millään myönnä että pelottaa jos joku arvostelee talon siisteyttä. Pelon vuoksi suurin osa siivoaa, pelkäävät että saavat laiskan maineen, että puhutaan selän takana jne.
Vierailija kirjoitti:
No meillä ainakin kaikki jättävät tavaransa paikkaan x kun ovat sitä käyttäneet ja olettavat että henkilö y (äiti) palauttaa sen paikalleen. Ja jos syövät vaikka jotain niin jättävät tyhjät jugurttipurkit johonkin lojumaan koska eivät kuulema tiedä mihin roskapönttöön kuuluu kun keittiöissä on peräti 4 erilaista astiaa, yksi biojäte, yksi metalli, yksi lasi ja polttojäte. Se on ylitsepääsemätön ongelma päätellä mitä siellä roskapöntössä voisi olla ennestään.
Laita kyltit.
Pariskunnista toiselle siisteys on tärkeämpää kuin toiselle ja siistimpi ei kestä odottaa sotkuisemman tarvetta siivota.Tulee tapa, että siistimpi ehtii jo siivota ja sotkuisempi tottuu, ettei hänen tarvitse.
Tarve siihen, että tavarat ovat ihan aina tip top -järjestyksessä, voi kertoa myös neuroottisuudesta. Asioiden kontrollissa oleminen vähentää ahdistuneisuutta.
Kuka sanoo että kaapinovet pitää olla kiinni? Kuka sanoo että ei saa olla tavarapinoja?
Hieno olkinukke kuuluu X:ään. Menepäs takaisin sinne tärkeilemään.