Kumppanin ärsyttävät tavat - onko vain minulla näin?! 😤

Aika pienet on sinun huolesi

Oispa puolisona nainen joka tekisi oman puolikkaansa kotitöistä, tuon vätyksen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex valitti, että puristan hammastahnaa putkilosta väärin.

 

On ex nykyään.

Ei tullu mieleen ostaa omat tuubit, vois olla vielä nyxä. Ei kait suhde yhteen hammastahnaan kaadu 😳

Kyllä se nykyään kaatuu, kun ei yhtään siedetä toista ihmistä.

Mies avaa yhden kaapin (esim. keittiössä), ja huikkaa sitten minulle "missä on asia x?" jos ei ole just siinä kaapissa. 50% kerroista löytää sen esineen seuraavasta kaapista ennen kuin ehdin vastata.

Löysää nutturaa ja lakkaa nillittämästä. Kaikki tuollainen on pitkässä liitossa täysin toisarvoista. Se on hänenkin kotinsa. Hänkin tarvitsee kotona lepoa ja rauhaa. Sitten, kun hän lähtee rennomman naisen luokse, sinä tajuat ja itket. Niin tapahtuu, jos hän ei jaksa kanssasi.  48v avioliitossa.

Meillä auttoi lopulta totaalinen raivari. Ei auttanut sanoa nätisti, pyytää, maanitella, viedä itse jne. Huusin kurkku suorana että mikä v*ttu tässä on niin saatanan vaikeaa viedä paskaset pyykit koriin ja astiat koneeseen ja etten ole mikään helvetin piika talossa joka kerää jälkiä perässä ja etten jaksa tätä enää, että jos nämä ei tästä ala hävitä sinne mihkä kuuluu saa alkaa pakkaamaan tavaroitaan ja muuttamaan paskaten tavaroittensa kanssa muualle. Nousi mies aika nopeasti siivoamaan jälkiään koska pelästyi todella. 

 

Lapsellista? Ehkä.

Aikuismaista? Ei.

Asiallista? Ei. 



Olenko hullu akka? Kyllä, jos ajetaan siihen pisteeseen eikä uskota hyvällä edes ajan kanssa.

Täydellinen ei tarvitse olla, mutta peruskunnioitus pitäs olla ettei teetetä toiselle lisätyötä tai sotketa tahallaan/laiskuuttaan. 

Yäk millaisia tapoja ihmisillä on. Omien jälkien siivoominen joka paikassa on osa toisten ihmisten kunnioittamista. En eläisi ihmisen kanssa, joka ei tuota tee. 

Hoidan oman vastuualueen mukisematta ja hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Kehoittaisin kaikkia teitä nipottavia, kontrollinhaluisia naisia miettimään, onko sillä oikeasti mitään merkitystä jos mies jättää sukat tuolille tai leivänmurut pöydälle? Eikö teillä ole koskaan ollut mitään oikeita murheita, suruja ja vastoinkäymisiä? Jos koti on jokseenkin järjestyksessä ja siivotaan edes välillä niin se riittää. Jotenkin hölmöä tuhlata ainutkertainen elämä nillittämällä kun toinen ei aina laita likaisia vaatteita pyykkiin, tai ei vaihtanut uutta rullaa vessapaperia. Jos miehesi kuolisi huomenna, olisitko helpottunut vai antaisit mitä tahansa, että hän olisi kotona sotkemassa?

Terv. Entinen nillittäjävaimo. Nykyinen rento, suurpiirteinen vaimo.

Eiköhän näissä kyse ole siitä ettei niitä likaisia vaatteita laiteta koskaan pyykkiin, muruja ei pyyhitä koskaan pois, vessapaperia ei koskaan laiteta uutta vaan huudetaan se nainen tuomaan kun itselle tuleekin tarve jne. On varmasti jotkut pirttihirmujakin jotka nillittää oikeasti joka asiasta, mutta väittäisin että isolla osalla kyse on siitä ettei se toinen osapuoli osallistu ollenkaan eikä hoida mitään vaan olettaa toisen hoitavan kaiken. Siinä on silloin kunnioitus ja rakkaus kaukana. 

Riittääkö pitkälle, jos korjaa jälkensä?

Ap:n tilanteen voi välttää vain siten, että ennen kuin muuttaa yhteen, tarkkailee tarpeeksi pitkään, miten kumppaniehdokas hoitaa omaa kotiaan.

Onko se siisti? Vai sotkuinen? Jos on pitkään sotkuinen ja sitten yhtäkkiä siisti, sopii epäillä (ainakin nuoren henkilön kyseessä ollessa), että joku muu (=äiti) on siellä käynyt siivoamassa. 

 

Siellä kumppaniehdokkaan kotona kannattaa käydä kymmeniä/satoja kertoa aikaansa viettämässä ja toisen tapoja arvioimassa, ennen kuin muuttaa yhteen. Huonoimmassa tilanteessa on nuoret pariskunnat, jotka muuttaa yhteen suoraan vanhempiensa kotoa, eikä kokemusta oman kodin hoidosta ole, kummallakaan.

Lisäksi, jos toinen on supersiisti ja toinen ääripäästä, niin vaikeaa on, erityisesti, jos miespuolisen äiti, on miehen lapsuudenperheessä ollut kodin ainoa ruoanlaittaja / siivoaja, jolloin miehen ASENNE on se, ettei ne hommat hälle kuulu, mitenkään. Mulla itselläni oli tämä tilanne, 10v rukoilin exmiestäni osallistumaan lapsiperhe-elämäänsä, ei osalllistunut, lopulta jätin hänet.