Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde emotionaalisesti välttelevän kanssa
06.08.2025 |
Miesystävälle tunteiden osoittaminen, niistä puhuminen ja koskettaminen & hellyyden osoittaminen on todella vaikeaa. Sanoo rakastavansa ja muuten on ihana mies, mutta on näiden asioiden kanssa todella lukossa. Näin on kuulemma ollut aina. Tunneilmaisu on todella niukkaa muutenkin kuin minun kanssani.Paitsi kun hän on humalassa, silloin on hellempi, suutelee yms.
Itse taas olen tunteellinen ja koskettaminen ja hellyys on suorastaan elinehto.
Näiden erojen takia suhteessa on ollut paljon vaikeuksia, väärinkäsityksiä ja omalta puoleltani eroajatuksia.
Onko kokemuksia, voiko tällainen mies muuttua iän myötä tunteiltaan avoimemmaksi?Vai onko minun vaan tyydyttävä siihen että suhde on tältä osin köyhä? Mitä itse voisin tehdä asiaa edistääkseni?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällaiset vammaiset epäihmiset edes ryhtyvät parisuhteeseen? Parisuhteeseen ja ihmisyyteen kuuluu läheisyyden kaipuu, tunteet, hellyys ja kosketus. Pysykää sinkkuina jos ette kykene normaaliin läheisyyteen
He ovat pysyvästi rikki. Eivät kykene normaaliin terveeseen ja rehellisyyteen pohjautuvaan parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (nainen) olen vähän tuollainen. Tuntuu jopa, että iän myötä olen vielä sulkeutuneempi, kun ei jaksa enää feikata ja toimia omaa vaistoaan vastaan. Jos mies joskus haluaa minusta erota niin ymmärrän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Perus taas: Miten MINÄ voisin muuttaa miestä, koska MINÄ haluan eri asioita
🙄🥱🥱🥱🥱
Samaa mieltä. Parempi vaan jättää suoraan. Ei ketään voi muuttaa.
🇺🇦🇮🇱
Minä olen tuollainen nainen ja elänyt parisuhteessa yli 20 vuotta ja saanut lapsetkin. Olen kauan sitten lakannut ajattelemasta, että olen viallinen ja minun pitäisi muuttua pehmeämmäksi. Minä vain olen tällainen.
En erityisesti pidä koskettelusta ja että minuun kosketaan. Kyllä minä annan itseäni halata ja halaan, mutta en koskaan tunne varsinaista tarvetta siihen.
En myöskään koskaan ole ollut lepertelijä ja lässyttäjä vaan hyvin rationaalinen. Välitän ja huolehdin suuresti perheestäni ja muista lähelläni olevista ihmisistä. Olen sellainen "turvallisuuspäällikkö", ongelmien ratkoja ja "toiminnan nainen", huolehdin, että kaikilla on asiat kunnossa. Pidän aina huolta muista ja muiden puolia, mutta kainalossa kyhnyttävää, lepertelijää ja pussailijaa minusta ei tule.
En silti ole tunteeton. Herkistynyt helposti, myötäelän, kannan herkästi toisten murheita, olen kuuntelija, tsemppaaja, tunnen vääryyttä heikompien puolesta jne.
Koska meillä mies on se, joka kaipaa fyysistä läheisyyttä ja lepertelyä, hän tulee ja halaa omaan tarpeeseensa, koska tietää, että minä tuskin tulen halaamaan. Hän on myös aina hellitellyt lapsia minua enemmän. Tämä toimii ihan hyvin näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällainen luonteenpiirre tule esiin seurusteluaikana? Vai onko mies hellä ja kosketteleva seurustellessa ja yhteenmuuton tai avioliiton alkaessa muuttuu yhtäkkiä? Seurusteluaikana nämä asiat punnitaan.
Mulla kävi niin, että lapsen synnyttyä loppui tavatessa/ kotiin tullessa halaamiset ja suukot. Lopulta ei edes vastannut tervehdykseen. Silti oletti nykyisin ex mies, että hellyys sängyssä napsahtaa päälle, vaikka hän yksipuolisesti karsi pois kaiken kosketuksen arjesta. Ei sit homma toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ei voi ohjata. Jos ihminen itse HALUAA muuttua, voi olla tukena.
Vierailija kirjoitti:
Apn kuvauksessa puhutaan kerrankin aidosti huonosta parisuhteesta josta pitäisi erota useammin ja aiemmin.
Sitten taas ihan tavallisista normaaleista parisuhteista eroillaan nykyään niin helposti. Tietenkään tuo ei koske väkivaltaa, päihteitä, pettämistä tai vakavia mt-ongelmia sisältäviä suhteita.
Et sä tiedä toisten eron syitä tai miten normaaleja ne suhteet on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen nainen ja elänyt parisuhteessa yli 20 vuotta ja saanut lapsetkin. Olen kauan sitten lakannut ajattelemasta, että olen viallinen ja minun pitäisi muuttua pehmeämmäksi. Minä vain olen tällainen.
En erityisesti pidä koskettelusta ja että minuun kosketaan. Kyllä minä annan itseäni halata ja halaan, mutta en koskaan tunne varsinaista tarvetta siihen.
En myöskään koskaan ole ollut lepertelijä ja lässyttäjä vaan hyvin rationaalinen. Välitän ja huolehdin suuresti perheestäni ja muista lähelläni olevista ihmisistä. Olen sellainen "turvallisuuspäällikkö", ongelmien ratkoja ja "toiminnan nainen", huolehdin, että kaikilla on asiat kunnossa. Pidän aina huolta muista ja muiden puolia, mutta kainalossa kyhnyttävää, lepertelijää ja pussailijaa minusta ei tule.
En silti ole tunteeton. Herkistynyt helposti, myötäelän, kannan herkästi toisten murheita, olen kuuntelija, tsemppaaja, tunnen vääryyttä
Surullista ja järkyttävääkin miten väheksyt hellyyttä näin. Ikäänkuin kauniit sanat, läheisyys ja myötätunto olisi jotain epärationaalista lässytystä.
" En myöskään koskaan ole ollut lepertelijä ja lässyttäjä vaan hyvin rationaalinen. "
Joku sinut on joskus traumatisoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on myös oma ryhmänsä miehiä, jotka voivat puhua mustan valkoiseksi ja ummet ja lammet rakkaudesta ja tunteistaan, mutta teot ovat jotain aivan muuta. Oma exä oli sellainen ja eipä siinäkään hyvin käynyt.
Minäkin olen todennäköisesti välttelevästi/ristiriitaisesti kiintynyt. Ihan ensimmäisessä suhteessa olin kuitenkin ns. all in tiettyyn rajaan asti, olihan kyseessä se ihana ja kamala ensirakkaus. Kun suhde loppui ja tulin todennäköisesti myös petetyksi, olen sen jälkeen pyrkinyt pitämään suhteissa toisen vähän kuin käsivarren mitan päässä. Jos tuntuu, että juttu on jotenkin "liikaa", vetäydyn. Lisää ongelmia tuottaa se, että kärsin jonkinasteisesta BDD:sta ja itsetunto on välillä aivan olematon. Välillä itsevihan puolella. Nuorempana koin vaikeaksi seurustelukumppanin kanssa olemisen ns. julkisilla paikoilla.
Lapsuudenkodissa todistin yksin vanhempien riitaista ja hankalaa suhdetta, sieltä jäi tunne, että yksin täytyy selvitä eikä kukaan voi auttaa. Tästä on seurannut, että kun olen vaikka stressantunut, on mitä vaan henk koht hankaluuksia, ns. vetäydyn yksin luolaani. Aidosti satuttavista asioista on todella vaikea puhua. Nyt on itsellä huono kausi, ja olen nukkunut yksin toisessa huoneessa, en halua edes miestä lähelle.
Näillä eväillä kohta 20v parisuhdetta ja lapset. Lapselle pystyn osoittamaan tunteitani, miehelle joskus. Tavallaan kai onneksi hänelläkin on rajoitteensa, välillä ihmettelen että miten hän kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perus taas: Miten MINÄ voisin muuttaa miestä, koska MINÄ haluan eri asioita
🙄🥱🥱🥱🥱
Joo samaa myös itse mietin. Jos toinen ei ole juuri kuin haluan niin muokataan ihminen sellaiseksi tai jätetään jos ei "tajua" muuttua. Voi luoja tätä porukkaa.
Aloittajan kannattaa etsiä joku muu. Kohta on täällä sitten uuden otsikon kanssa että mies tukahduttaa minut eikä anna tilaa.
Älä jatka tuollaisen kanssa. Jäät liian paljosta paitsi. Ei ihme että sitten on pettämistä jne. kun ei saa sitä mitä haluaa.
Jotkut elävät itse itselleen luomassa kulississa. Kiintymyssuhdevaurioisilla yleistä. Ja läheisriippuvaisilla.