Parisuhde emotionaalisesti välttelevän kanssa

Ap kysyy, onko jotain, mitä hän voisi tehdä. On, kertoa miehelle rehellisesti, mitä kaipaa ja tarvitsee ja kysyä mieheltä, miltä se miehen korviin kuulostaa. Onko liikaa toivottu? Pystyykö? Haluaako edes pystyä tai yrittää? Siitä ap sitten tekee omat päätelmänsä. 

Mutta muutoksen, jos mies sellaiseen haluaa,  pitää alkaa heti, ei huomenna tai ensi viikolla, muuten se on vain tyhjiä lupauksia. 

Eipä taas miehet itsestään anna kovin kummoista kuvaa, kun tätä ketjua lukee. Onneksi - ja ihan syystä- saatte mädäntyä yksin. 

Oma mieheni ei todellakaan osoita hellyyttä sanoin. Ei ole koskaan esim. sanonut rakastavansa ja ollaan oltu yhdessä pitkään. On myös aika suorapuheinen ja töksäyttelevä. Hän on tosi tarkka sanojen merkityksistä ja meillä on joskus tullut riitoja, kun mieheni on ymmärtänyt jonkin sanomani asian liian kirjaimellisesti/omituisesti. Mieheni on sanonut, että hänellä taitaa olla aika vahvat autistiset piirteet, enkä ole eri mieltä.

Hän osoittaa välittämistä arjen teoilla, miettimällä meille mukavaa yhteistä tekemistä ja koskettamalla. Hänellä on erittäin hyvä huumorintaju. Meillä on hauskaa ja arki toimii.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö välillä toivoisi, että kumppanini tapa osoittaa välittämistä/rakkautta olisi sanallisempi. Itselle sanat ovat tärkeitä.

Olen kuitenkin hyväksynyt jo aika päiviä sitten, ettei ketään voi muuttaa. Kukaan ei ole täydellisen yhteensopiva. Ne ovat onnekkaita ihmisiä, jotka löytävät tarpeeksi sopivan kumppanin ja luen itseni tuohon joukkoon.

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän muutu. Miksi hänen edes pitäisi muuttua, etkö sinä voisi muuttua? Muuta sinä itseäsi niin ettet enää tarvitse sellaisia asioita. Onko mahdotonta? No yhtä mahdotonta se on sille toisellekin muuttua. Yleisesti sääntö menee niin että ainoa ihminen ketä voit muuttaa on oma itsesi. Kun tarpeet ja tarjonta eivät kohtaa on ero ainoa järkevä ratkaisu.

Ei tietenkään ole pakko muuttua. Eikä se, ettei toinen halua muuttua, tarkoita toiselle mitään muuta, kun että hänen täytyy tehdä ratkaisu omalta kohdaltaan, paljonko on valmis sietämään. 

Mutta fakta on myös se, että jos se välttelevästi kiintynyt haluaa vuorovaikutteisen emotionaalisesti lämpimän parisuhteen, hänen on pakko tarkastella omaa käyttäytymismalliaan tai hän on koko loppuelämänsä yksin. No, ketäpä kiinnostaa? Ei ketään. 

Jos ihminen ei tykkää koskettelusta, halailusta, läheisyydestä eikä hellyyden osoituksista niin miksi hän haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa joka näitä haluaa ja vaatii. Hänellehän sopivin kumppani olisi ihminen joka ei myöskään tykkää tällaisista. Kyllä tällaisia ihmisiä löytyy, ei tarvitse muuttaa itseään eikä jäädä yksin. On aika yksisilmäistä ajatella että on vain yksi oikea parisuhdetapa ja jos tähän ei taivu niin pitää muuttaa itseään tai olla loppuelämä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen". 

Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?

Ikävä kyllä halu työstää noin syvällä olevaa asiaa ei useinkaan riitä. Hän ei todennäköisesti osaa käsitellä tunteita, ei ymmärrä tunteita, ei tunne kovin syvällisesti. Kun tällainen asia jää oppimatta lapsuudessa, sitä on aika lailla mahdotonta alkaa oppimaan parisuhteessa, ja luultavasti jossain vaiheessa viimeistään ihminen haluaa taas olla oma itsensä ja lopettaa moisen pelleilyn. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Ei kaukananukkuja ala koskaan nauttia sylinukkumisesta, se ahdistaa häntä. 

Ja todennäköisesti henkilöllä on myös välttelevä kiintymyssuhde, joka saa hänet ikuisesti pysyttelemään etäällä suuremmista tunteista. Tällainen ihminen hankkii etäisyyttä vaikka väkisin, kun rakkautta ja onnea on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Niinpä. Jotenkin surullisesti tuli tämä mieleen edellisen kirjoittajan viestistä. Toisinaan sen takana, ettei puoliso tunnusta rakkauttaan on se, ettei hän tunne kummoisia tunteita. 

Jos ihminen ei tykkää koskettelusta, halailusta, läheisyydestä eikä hellyyden osoituksista niin miksi hän haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa joka näitä haluaa ja vaatii. Hänellehän sopivin kumppani olisi ihminen joka ei myöskään tykkää tällaisista. Kyllä tällaisia ihmisiä löytyy, ei tarvitse muuttaa itseään eikä jäädä yksin. On aika yksisilmäistä ajatella että on vain yksi oikea parisuhdetapa ja jos tähän ei taivu niin pitää muuttaa itseään tai olla loppuelämä yksin.

Olet oikeassa, mutta saattaa olla vaikeaa löytää ihminen joka inhoaa sellaisia yhtä lailla. Etenkin naisista. Toisaalta, tällainen ihminen voi ola muutenkin tunnekylmä, jolloin hän valitsee puolison hyvin pitkälti pinnallisten standardien mukaan. Silloin puolison lemmenkipeys pitää vain pitää kurissa jollain tavalla. Jos ei muuten niin pakenemalla omiin maailmoihin tai reissuihin, päihteiden pariin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, esim. isot tissit ssosioituvat miehellä äidin rintamaidosta pulleisiin tisuliineihin ja sen vuoksi tuottavat miehessä mielihyvän kokemuksia jo ulkonäön vuoksi, "

Miksi vain mies kokee ne niin mutta naisilla ei tunnu liittyvän rintoihin lainkaan samanlaisia tunteita. Ei edes mitään lämpimiä muistoja ja hellyyttä? Kuitenkin tytöt ovat lutkuttaneet tissiä vauvana ihan samalla tavalla.

Olisiko tuo ihan ohjelmoitu juttu että naaras on suopeampi koiraan siitosta kohtaan. Vauvahan pystyy myös tuottamaan naiselle orgasmeja ihan vaan tisuliinia imuttelemalla, se on osa naisen seksuaalisuutta ja ihan yhtä eroottista kuin se että mies imuttelisi. Naisen seksuaalisuuden kiinteä osa on siis myös imetys.

 

Tän TÄYTYY olla miehen kirjoittama 😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Ei ole. En vaan ole niin puusilmäinen nainen, että kuvittelisin miehen olevan pieni nainen tai naisen pieni mies. Meidät on ohjelmoitu ihan erilailla biologisesti ja siihen on syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Minkä takia olet ollut suhteissa jossa et ole rakastanut? Sehän on petos toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, esim. isot tissit ssosioituvat miehellä äidin rintamaidosta pulleisiin tisuliineihin ja sen vuoksi tuottavat miehessä mielihyvän kokemuksia jo ulkonäön vuoksi, "

Miksi vain mies kokee ne niin mutta naisilla ei tunnu liittyvän rintoihin lainkaan samanlaisia tunteita. Ei edes mitään lämpimiä muistoja ja hellyyttä? Kuitenkin tytöt ovat lutkuttaneet tissiä vauvana ihan samalla tavalla.

Olisiko tuo ihan ohjelmoitu juttu että naaras on suopeampi koiraan siitosta kohtaan. Vauvahan pystyy myös tuottamaan naiselle orgasmeja ihan vaan tisuliinia imuttelemalla, se on osa naisen seksuaalisuutta ja ihan yhtä eroottista kuin se että mies imuttelisi. Naisen seksuaalisuuden kiinteä osa on siis myös imetys.

 

Tän TÄYTYY olla miehen kirjoittama

Ketju on täynnä juuri tätä. Pohditaan, miksi testoukko ei koe lapsen tai steriloidun elukan kaltaista hellyyttä naista kohtaan. No öö, koska pallit, kiima, rauhattomuus, kiihkeys, tappeluvietti. Koirashan valitsee aina ENSISIJAISESTI tapella vs. siittää naaraan, jos hänen pitää valita kahdesta. Nisäkäskoirasta ei yksinkertaisesti ole luotu naisen sylinlämmikkeeksi, vaan vauvat ja pienet lapset ovat. 

Toki jos nainen alkaa oikeasti kohtelemaan miestä kuin omaa vauvaansa, tämä saattaa sulaa. Olen nähnyt esim. erittäin varakkaiden sukujen edessä miesten alistuvan ja muuttuvan naisen lapsen kaltaisiksi. Mutta jos ap:lla ei ole tällaista resurssia, niin mies ei tule käyttäytymään kuin lapsi. Ja miksi pitäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen". 

Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?

Ikävä kyllä halu työstää noin syvällä olevaa asiaa ei useinkaan riitä. Hän ei todennäköisesti osaa käsitellä tunteita, ei ymmärrä tunteita, ei tunne kovin syvällisesti. Kun tällainen asia jää oppimatta lapsuudessa, sitä on aika lailla mahdotonta alkaa oppimaan parisuhteessa, ja luultavasti jossain vaiheessa viimeistään ihminen haluaa taas olla oma itsensä ja lopettaa moisen pelleilyn. Ei voi kauhalla vaatia jo

Juuri näin. Harva ihminen enää muuttuu. Ainakaan parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Minkä takia olet ollut suhteissa jossa et ole rakastanut? Sehän on petos toista kohtaan.

Iso osa miehistä menee suhteesee ihan vaan pillun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Minkä takia olet ollut suhteissa jossa et ole rakastanut? Sehän on petos toista kohtaan.

Iso osa miehistä menee suhteesee ihan vaan pillun vuoksi.

Ei tuo vastaa itse kysymykseen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen". 

Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?

Ikävä kyllä halu työstää noin syvällä olevaa asiaa ei useinkaan riitä. Hän ei todennäköisesti osaa käsitellä tunteita, ei ymmärrä tunteita, ei tunne kovin syvällisesti. Kun tällainen asia jää oppimatta lapsuudessa, sitä on aika lailla mahdotonta alkaa oppimaan parisuhteessa, ja luultavasti jossain vaiheessa viimeistään ihminen haluaa taas olla oma itsensä ja lopettaa moisen pelleilyn. Ei voi kauhalla vaatia jo

Juuri näin se menee. Olen ollut pitkässä suhteessa tälläiseen mieheen. Todella raskasta, en ryhtyisi moiseen enää. - sivulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen". 

Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?

Ikävä kyllä halu työstää noin syvällä olevaa asiaa ei useinkaan riitä. Hän ei todennäköisesti osaa käsitellä tunteita, ei ymmärrä tunteita, ei tunne kovin syvällisesti. Kun tällainen asia jää oppimatta lapsuudessa, sitä on aika lailla mahdotonta alkaa oppimaan parisuhteessa, ja luultavasti jossain vaiheessa viimeistään ihminen haluaa taas olla oma itsensä ja

Miksi yritätte leipoa miehistä jotain, mihin heillä ei yksinkertaisesti ole biologisia edellytyksiä? Sairasta touhua. Satutatte sekä miehiä että itseänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani jotenkin kiintymysongelmainen, kun en pystynyt ilmaisemaan oikein tunteitani sanoin tai muillakaan tavoilla, mutta kyse olikin monissa suhteissani vain siitä etten rakastanut. Oikean ihmisen kanssa sen ilmaiseminen on ihanaa ja helppoa, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. 

Minkä takia olet ollut suhteissa jossa et ole rakastanut? Sehän on petos toista kohtaan.

Iso osa miehistä menee suhteesee ihan vaan pillun vuoksi.

Ei tuo vastaa itse kysymykseen millään tavalla.

Kysyit miksi on ollut suhteessa, kosk siitä saa pillua? Vastaa kirjaimellisesti kysymykseesi.

Petos on sitten se jos allekirjoitetaan sopimus, ja petetään se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos hän tunnistaa asian ja haluaa vilpittömästi työstää sitä. Tässä vaan on lähes aina se ongelma, ettei tunnista, koska ongelma on siinä toisessa, joka "jatkuvasti haluaa liikaa" ja hän "nyt vaan on sellainen". 

Suosittelen ottamaan asian reilusti keskusteluun, mutta jos jäät yksin asiasi kanssa, pohdi eroa ihan vakavasti. Pahimmassa tapauksessa tulet elämään koko loppuelämäsi emotionaalisessa puutteessa. Haluatko todella sitä?

Ikävä kyllä halu työstää noin syvällä olevaa asiaa ei useinkaan riitä. Hän ei todennäköisesti osaa käsitellä tunteita, ei ymmärrä tunteita, ei tunne kovin syvällisesti. Kun tällainen asia jää oppimatta lapsuudessa, sitä on aika lailla mahdotonta alkaa oppimaan parisuhteessa, ja luultavasti jossain vaiheessa viimeistään ihminen haluaa taas olla oma itsensä ja

Tosiaan, miestä ja naista ei olekaan luotu olemaan kuin paita ja perse. Nisäkäskoiras ja naaras toimivat eri periaatteilla. Nisäkäskoiras voi siittää 10 000 naarasta, naaras kantaa poikasta ja imettää tätä. 

Nykyparisuhteissa naiset yrittävät tehdä miehestä sitä lasta. Testosteronitonta kivaa pikku kaveria heille, jota sylitellä kuin vauvaa. Oikea vauva laitetaan nukkumaan pinnasänkyyn, vaikka biologisesti naisen kuuluisi nukkua nimenomaan vauvan vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin (ja välillä vieläkin olen) tuollainen mies.

Ikä ei itsessään auta tai muuta mitään, vaan se ongelma ja siihen johtaneet syyt täytyy aktiivisesti tunnistaa ja alkaa tekemään asioille jotain. Ainoa, mitä sinä pystyt tekemään, on olla tukena jos hän jonkinlaiseen prosessiin itsensä kanssa alkaa. Silloinkin vaan täytyy muistaa ensisijaisesti oma hyvinvointi. Jos toinen ei tee mitään, on ihan turha odotella vieressä muutossa.

Minä olin samanlainen nainen (kasvoin aidon psykopaatin lapsena). Olen aikuisiällä joutunut opettelemaan tunneilmaisua. Tein sen pitkälti analyyttisellä tavalla, koska Syy, Seuraus ja Fakta sopivat minulle. Esimerkiksi faktaa on, että ihmiset hellittelevät kumppaneitaan ja pussailevat näitä spontaanisti -> tee tätä lisää, koska se on normaalia ja tuo sinun (=minun) tapasi on väärä. On faktaa, että ihmiset kertovat vaikka WA-viestillä jonkun päivittäisen jutun kumppanille, vaikka tämän näkisi myöhemmin kotona -> tee tätä lisää.

Siitä pikku hiljaa siihen, että asiaa ei tarvitse ikään kuin muistuttaa itselleen ja kouluttaa itseään kuin koiraa. Nyt menee jo paremmin :)

Ei voi muuta kuin yrittää sietää tuollaista miestä, ei hän tule siitä muuttumaan koska ei kykene muunlaiseen. Luulen, että mies kärsii itsekin tilanteesta vaikka ei sitä koskaan näytä. Yleensä noilla on hyvin huono itsetunto loppujenlopuksi.