Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja isä on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta
05.08.2011 |
Tälläiseen johtopäätökseen olen tullut. Sinkkunaiset katoaa just kun kuulee että on yksinhuoltaja ja lopuille, jo lapsia omaaville naisille tuntuu olevan vaikeaa kun pakettiin kuuluu jonkun muun naisen synnyttämiä lapsia 24/7. Arvostusta kyllä kuulee monen suusta mutta siinäpä se sitten onkin.
T: mies ja yksinhuoltaja, kummajainen yhteiskunnassa :)
Kommentit (360)
Oliko naisesi joku mamu?
Oletko siis joku työtön sosiaalipummi?
Oletko kevytkenkäinen mies joka antaa kaikille?
Etsitkö lapsellesi vain elättäjää?
Luuletko että sulla on oikeasti enää arvoa ihmisenä kun perheesi ei ole ehjä eikä sulla ole naista?
Kai sä tiedät että olet yhteiskunnan pohjasakkaa?
Ole onnellinen että olet yh-ISÄ. Vältyt monelta pahalta puheelta. Vai miltä tuntuisi kuulla em. kysymyksiä ihan "tavallisten naisten" suusta?
t. yksin lapsensa adoptoinut yh-äiti, kaiken kuullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin itselläni on lapsia. Osa lapsettomista saattaa toki tuntea elämäntilanteen turhan erilaiseksi.
Kaikki himoitsemani miehet ovat yksinhuoltajia.
jos olisin sinkku. Olen miettinyt, että jos joskus ero tulisi, niin paras vaihtoehto uudeksi kumppaniksi olisi yh-isä.
t. yhden lapsen äiti
Itsellä on 2 lasta. Totta kai arjen rutiinien rakentaminen voisi olla haastavaa, mutta ehkä vielä haastavampaa se olisi lapsettoman kanssa. Ei mulle tullut ensimmäisenä mieleen, että ap olisi jotenkin viallinen. Ja mielestäni selitys, jonka hän täällä antoi (vaikka miksi hitossa sitä pitää joutua selittämään?!?) oli järkevä. Tunnen itsekin äitejä, jotka eivät juuri piittaa lapsistaan ja isä on se perhen aikuinen.
Mulla on taas noita selkääntaputtelijoita riittänyt, joskaan itse en näe tilanteessa mitään outoa tai ihmeellistä :)
Asenteet ja ennakkoluulot on tiukassa
T: Ap
Oliko naisesi joku mamu?
Oletko siis joku työtön sosiaalipummi?
Oletko kevytkenkäinen mies joka antaa kaikille?
Etsitkö lapsellesi vain elättäjää?
Luuletko että sulla on oikeasti enää arvoa ihmisenä kun perheesi ei ole ehjä eikä sulla ole naista?
Kai sä tiedät että olet yhteiskunnan pohjasakkaa?Ole onnellinen että olet yh-ISÄ. Vältyt monelta pahalta puheelta. Vai miltä tuntuisi kuulla em. kysymyksiä ihan "tavallisten naisten" suusta?
t. yksin lapsensa adoptoinut yh-äiti, kaiken kuullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko olet päässyt valkkaamaan?
Ei todella ole tarvinnut valkata.... ulkona pysyy kuin lumiukko :D
T: Ap
Itse olen lapseton, mutta pidän kovasti lapsista. Kerran siis karistin ennakkoluuloni ja virittelin juttua ihka oikean yksinhuoltajaisin kanssa.
Homma kaatui jo alkuunsa siihen, kun mies kertoi, ettei lapsensa ole koskaan oikeastaan kiintynyt kehenkään isän naisystävään vaikka suhteet olisivat olleet pitkiäkin, ja että he ovat niin tiivis paketti että siihen on kyllä kenenkään naisen hankala tulla väliin.
Mitäpä tuollaiseen sitten enää sanotaan... Ymmärrän kyllä ihan hyvin sen, että ei minun ole tarkoituskaan mennä vanhemman ja lapsen väliin, ja että ne omat lapset on tietysti aina tärkeintä. Mutta en minä ainakaan halunnut edes aloittaa mitään tuollaiselta pohjalta, jossa jo ihan perussuhteenkin luominen olisi ollut hyvin haasteellista. Eikä tietenkään lapsi voi kiintyä hetkessä uuteen ihmiseen mutta en minä jaksa viritellä suhdetta, jossa koskaan en voisi olal täysivaltainen perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo molemmin puolin että ei voi kiintyä tai ei mahdu mukaan niin miksi edes yrittää?
Itse olen lapseton, mutta pidän kovasti lapsista. Kerran siis karistin ennakkoluuloni ja virittelin juttua ihka oikean yksinhuoltajaisin kanssa.
Homma kaatui jo alkuunsa siihen, kun mies kertoi, ettei lapsensa ole koskaan oikeastaan kiintynyt kehenkään isän naisystävään vaikka suhteet olisivat olleet pitkiäkin, ja että he ovat niin tiivis paketti että siihen on kyllä kenenkään naisen hankala tulla väliin.
Mitäpä tuollaiseen sitten enää sanotaan... Ymmärrän kyllä ihan hyvin sen, että ei minun ole tarkoituskaan mennä vanhemman ja lapsen väliin, ja että ne omat lapset on tietysti aina tärkeintä. Mutta en minä ainakaan halunnut edes aloittaa mitään tuollaiselta pohjalta, jossa jo ihan perussuhteenkin luominen olisi ollut hyvin haasteellista. Eikä tietenkään lapsi voi kiintyä hetkessä uuteen ihmiseen mutta en minä jaksa viritellä suhdetta, jossa koskaan en voisi olal täysivaltainen perheenjäsen.
j
Minä rakastuin yh isään ja hänen lapsensa oli ihania, otin heidät avosylin vastaan. olin arjessa mukana, iloissa ja suruissa. kestin alkavaa murros ikää. kaikkea, huolehdin lapsista kuuntelin lasten murheet. nautin lasten seurasta ja tietenkin heidän isän. meillä meni kaikki yksiin.
Mutta hän ei arvostanut tekojani.
vieläkin harmittaa pidin perheestä todella paljon.
ja lisäyksenä, itselläni on kanssa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastuin yh isään ja hänen lapsensa oli ihania, otin heidät avosylin vastaan. olin arjessa mukana, iloissa ja suruissa. kestin alkavaa murros ikää. kaikkea, huolehdin lapsista kuuntelin lasten murheet. nautin lasten seurasta ja tietenkin heidän isän. meillä meni kaikki yksiin. Mutta hän ei arvostanut tekojani. vieläkin harmittaa pidin perheestä todella paljon. ja lisäyksenä, itselläni on kanssa lapsi.
ehkä olet tavannut vain vääriä naisia? Kyllä minun sukulaiseni joka on mies ja yh löysi hyvinkin pian itselleen naisen (jolla ei omia lapsia) ja nyt ovat naimisissa, asuvat lasten ja yhden yhtisen lapsen kanssa omakotitalossa onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä olen pari vuotta ollut "vapaalla" jalalla ja aina vain vääriä naisia :D
T: ap
ehkä olet tavannut vain vääriä naisia? Kyllä minun sukulaiseni joka on mies ja yh löysi hyvinkin pian itselleen naisen (jolla ei omia lapsia) ja nyt ovat naimisissa, asuvat lasten ja yhden yhtisen lapsen kanssa omakotitalossa onnellisena.
sen helpompaa, mitä "pariutumiseen" tulee... Ei varmaan pitäisi tuntea mitään huonommuutta, mutta alitajuisesti sitä ikäänkuin vähättelee itseään eikä uskalla tehdä aloitetta itseä kiinnostavien miesten suhteen. Entä jos se mies ajatteleekin tosiasiassa, että mitä hittoa tuo typerä yh kuvittelee, luuleeko se saavansa minusta isäpuolen typerille kakaroilleen?!!!
Itse olen hyvässä työssä / asemassa, omillani erinomaisesti toimeentuleva kouluja käynyt nainen, jota kehutaan nätiksi ja mukavaksi niin tuttujen kuin tuntemattomienkin miesten tiimoilta. Mutta ongelmaksi on muodostunut se, että en kiinnostu kenestäkään, vaikka olen lopen kyllästynyt yksin olemiseen. Ja sitten kun lopulta tulee kiinnostava urho eteen, jään ihan tuppisuuksi ja vaan odotan, että se toinen osapuoli on niin maan prkleen aloitteellinen...
Itse haaveilen nimenomaan miehestä, joka on isä tai lapseton mutta ymmärtää kuitenkin lapsiperheen reaaliteetit; että monikaan asia ei suju sinkkumaailman helppoudella, vaan tärkeysjärjestyksen keulilla on useinkin lasten etu. Epäilen vahvasti, että lapseton mies ei tälle taajuudelle pääse - tai sitten hän on poikkeuksellisen avarakatseinen.
Eihän tässä tilityksessä nyt ole päätä eikä häntää, mutta halusin vain kertoa naispuolisen sinkun näkökulmaa - tätä ketjua sen tarkemmin lukematta, eli varmaan moni muukin on tilittänyt samaa.
*Huoh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-äitinä tunnen olevani ihan samassa tilanteessa. Toisaalta työ ja lapset täyttävät elämää niin etten tiedä miten mikään parisuhde edes voisi onnistua tai mahtua tohon kuvioon. Ehkä kymmenen vuoden päästä. Ja todellakin etsin juuri täydellistä miestä, itselleni täydellisesti sopivaa :)
No tässä olen pari vuotta ollut "vapaalla" jalalla ja aina vain vääriä naisia :D T: ap
ehkä olet tavannut vain vääriä naisia? Kyllä minun sukulaiseni joka on mies ja yh löysi hyvinkin pian itselleen naisen (jolla ei omia lapsia) ja nyt ovat naimisissa, asuvat lasten ja yhden yhtisen lapsen kanssa omakotitalossa onnellisena.
No tässä olen pari vuotta ollut "vapaalla" jalalla ja aina vain vääriä naisia :D T: ap
ehkä olet tavannut vain vääriä naisia? Kyllä minun sukulaiseni joka on mies ja yh löysi hyvinkin pian itselleen naisen (jolla ei omia lapsia) ja nyt ovat naimisissa, asuvat lasten ja yhden yhtisen lapsen kanssa omakotitalossa onnellisena.
vääriä naisia kohdalle ja katkeruudelta ei ole välttynyt monikaan, varsinkin jos on tullut jätetyksi.
Yritä siinä sitten täyttää yh-isän naiselle asettamat vaatimukset, kun isukki itse on kaukana laatu-uroksesta.
Ei miehen vikoja paranna se, että mies olosuhteiden pakosta huolehtii jälkeläisistään itse.
Mutta katkeruutta ei kyllä ole, ei mihinkään suunta. Sillä en elämääni pilaa.
Ja joku muu oli sitä mieltä että on vääriä naisia sattunut mun polulle
Ei vaan ole natsannut syystä tai toisesta.
Mutta edelleen väitän että on siinä kynnystä naiselle kun miehen mukana tulis pari poikaa. Ei mitään viikonloppu lapsia vaan ihan joka päiväiseen elämään
T: ap
vääriä naisia kohdalle ja katkeruudelta ei ole välttynyt monikaan, varsinkin jos on tullut jätetyksi.
Yritä siinä sitten täyttää yh-isän naiselle asettamat vaatimukset, kun isukki itse on kaukana laatu-uroksesta.
Ei miehen vikoja paranna se, että mies olosuhteiden pakosta huolehtii jälkeläisistään itse.
eli totaaliyksinhuoltaja. Yritin tapailla miestä jolla oli yhden lapsen yhteishuoltajuus ja vuoroviikkovanhemmuus.
Mies kutsui itseään "osa-aikaiseksi yksinhuoltajaksi" sillä ei halunnut antaa vanhemmuudesta mitään kunniaa ex-vaimolleen jota haukkui akaksi. Mies tarrautui minuun heti ensitreffien jälkeen ja alkoi soitella monta kertaa päivässä.
Hän suuttui jos kommentoin puhelun aikana jotain asiaa lapsilleni tai jouduin lopettamaan puhelun lasteni vuoksi. Lopulta hän alkoi kritisoida minua siitä että ylipäätään puhun puhelimessa lasteni kuullen ja kehuskeli ajoittavansa omat puhelunsa aina niille viikoille kun lapsensa ei ole kotona.
Hän hermostui minulle myös siitä että olen jatkuvasti niin kiireinen, hänelle itselleen kun vapaa-ajan järjestäminen kuulemma ei ollut "yksinhuoltajana" mikään ongelma. Hänelle ei mennyt jakeluun että olimme huoltajina ihan eri tilanteissa ja että hän EI ole yksinhuoltaja vaikka niin kivenkovaa väittääkin.
Hän haukkui koko ajan ex-vaimonsa tapaa kasvattaa ja hoitaa lasta vaikka siinä ei minun korviini ollut mitään vikaa. Hän ylisti itseään isänä ja kertoi lapsensa "ihailevansa isäänsä suuresti" ja ylpeili kyselevänsä lapseltaan "kumpi on parempi, äiti vai isi" ja lapsen aina vastaavan "isi".
Jos joskus vielä tapailen yh-miestä, niin tapailen mieluummin toista leskeä kuin ex-puolisolleen ilkeilevää eronnutta miestä.
Eikä pirttihirmujen ;)
Mut jos on iloista ja positiivista elämän asennetta löytyy niin ihan vapaasti :)
Ulkonäkökriteerit ei tässä vaiheessa kuulu mielestäni asiaan. Jos rehellisesti viihtyy omassa kuoressaan ja sitä omaa kroppaa ja terveyttään arvostaa niin paljon että sitä viitsii hoitaa niin siitä saa plussaa :)
T: Ap