Vauvakuume mutta lapseni eivät halua enää sisarusta :(

Kahdessa on jo tarpeeksi. Olet ihan oikeassa että sun lapsilla on ollut tarpeeksi muutoksia elämässä. Nyt järki käteen ja unohdat vauva-asiat ja keskityt lapsiisi.

Ajatus vauvan hankinnan YRITYKSEN LUOPUMISESTA TUNTUU surulliselta mutta myös tuntuu pahalta jos kaksi lastani kokee olonsa huonoksi :(

En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta älä nyt hitossa laita lapsiasi vastuuseen perheen lapsiluvusta! Vastuu on sinun ja miehesi.



Se, että heistä se ei tunnu nyt kivalta ajatukselta on yksi pointti, mutta ei todellakaan ratkaiseva. Tuon ikäisillä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä vauva tarkoittaa ja miltä se tuntuu.

Tuskin silloinkaan vauva jätetään hankkimatta kun isommat ei halua

Meillä nuorimmaisella oli jokin mustasukkaisuuskausi, ja totesi minulle moneen kertaan että kaksi lasta riittää (hän ja isosiskonsa). Sitten kun vauva oli tulossa oli kuitenkin ihan innoissaan. Kyllä lapset sopeutuvat.

Älä anna lasten päättää teidän lapsiluvusta.

Olen täysin samaan mieltä, että lapseni eivät päätä tehdäänkö lisää lapsia vaan ei mutta silti heidän jyrkkä EI kolahtaa tuolla sisimmässäni

lapset ei päätä sitä, tuleeko heille uusia sisaruksia. Entä jos isä tekee puolisonsa kanssa uusia lapsia..?

onko vauvan hankinnassa järkeä. Sulla on varmaan nyt liikaa vauhtia sen uuden kumppanin kanssa. En mä tarkoita että tämä asia lasten päätettävissä olisi, mutta sulla on varmaan itselläkin epävarma olo asiasta. Ja silloin on parempi jättää vauva tekemättä.



t.2

mun esikoinen oli 7v ja olin siis hänen isästään eronnut,niin esikoinen oli tosi paljon vastaan masuasukkia,sanoin moneen kertaan miten tappaa sen vauvan ja heittää parvekkeelta alas yms. mutta ihan loppuraskaudesta alkoi ääni muuttumaan kellossa,mielellään kuunteli ja tunnusteli vauvan potkuja mahan läpi ja oli ihan myyty kun vauva syntyi.se on vaan sitä pelkoa kun ei oikein tiedä mitä tuleman pitää

Aivan pöljää, että olet alunperinkään lasten kanssa asiasta puhunut. He eivät sitä päätä eivätkä asiaa ymmärrä ja sanovat EI ihan siksi, että haluavat pitää asiat ennallaan, pikkusisarus on iso asia.



Appivanhempani tekivät muuten aikoinaan saman typeryyden. Mieheni ja veljensä ala-asteikäisenä vastustivat pikkusisarusta ja appivanhempani luopuivat ajatuksesta. Ovat jälkeenpäin joskus asiaa harmitelleet ja mieheni totesi, että vanhempansa olivat asiassa "ihan idiootteja", ei lapsiluvun päättäminen olisi kuulunut millään muotoa potentiaalisten isoveljien asiaksi. Nyt ois kiva, kun miehellä olisi toinenkin sisarus.

Vielä tarkennus, että en ole heiltä kysymällä kysynyt ja keskustellut vaan sivulauseessa, esim. jos telkkarissa on ollut vauva että "olisko kivaa jos teillekin tulisi joskus pikkusisko tai -veikka". Ei salaa udellut heidän mielipidettä. En tosiaankaan neuvoittele lasten kanssa tuollaisista asioista.

Ja mun mielestä on väärin, jos lasten sanomiset sivuutetaan aivan kuin niillä ei olisi mitään arvoa.



Tietenkään lapset eivät päätä lapsiluvusta. Mutta ei se sitäkään tarkoita, ettei lasten sanomisia kuunnella lainkaan. Nyt lapsilla on asiaan selkeä mielipide, ja se on saanut ap:n miettimään asiaa perinpohjin. Ja sehän on ihan hyvä asia!



Lasten selkeä mielipide ei kuitenkaan tarkoita sitäkään, että oikea ratkaisu olisi jättää vauva hankkimatta. Lasten mielipiteen voi ottaa myös huomioon siten, että alkaa selvittämään mistä tuo jyrkkä 'ei' johtuu. Jospa lapset pelkäävät, että vauvan tulo tarkoittaa taas jotain suurta elämänmuutosta, ja he eivät enää jaksaisi suuria muutoksia.



Tai ehkä vauva tarkoittaa heille sen toivon kuolemista, että isä ja äiti päätyisivät joskus vielä takaisin yhteen. Aikuisillehan on selvää, ettei sellaista tapahdu, mutta lapsi yleensä aina toivoo, että jos se kuitenkin olisi jotenkin mahdollista. Vauva uuden puolison kanssa tarkoittaa lapselle sitä, että oikeasti se toivo äidin ja isän yhteenpaluusta kuolee lastenkin unelmissa.



Tai ehkä he tajuavat sen, että vauva vie paljon äidin huomiota. Tai ehkä he pelkäävät jotain vielä muuta. Eli lasten 'ei' saattaa tarkoittaa jotain ihan muita pelkoja ja juttuja, eikä niinkään vastustusta sitä itse vauvaa kohtaan.



Siispä mun mielestä paras ratkaisu tuossa olisi se, että vauvahaaveiden hylkäämisen sijaan kaivelisit perinpohjin, että mikä lapsissa saa vastustuksen nousemaan. Selvittelyyn voi käyttää apuna vaikka perheneuvolaa tai perheasiain neuvottelukeskusta, joissa selvyys voi tulla parilla käyntikerralla. VAikka lapset eivät lapsilukua päätä, niin ei heidän sanomisiaan pidä vain sivuuttaakaan.

Uskon myös että uusi ja tuntematon pelottaa ja vastaus on siksi helposti EI. Sekä pelko ettei äidillä ole enää aikaa niin paljoa vain heille. Uskon myös että isän puoleltakin voi heidän sisarusluku vielä kasvaa.

Yhteinen lapsi tekee teistä Perheen. Lapset eivät päätä vanhempien asioista. Varsinkin jos miehelläsi ei ole omia lapsia, et voi kieltää häneltä biologista isyyttä.



Näin sanon muiden vastauksia (vielä) lukematta.

Heillä on yksi hemmoteltu kouluikäinen lapsi. Ja kun vanhemmat joskus huvikseen kyselevät, että mitäs jos meille tulisi vauva, niin tämä lapsi on myös hyvin jyrkästi heti 'ei'tä sanomassa.



Vaikka lapsi hemmoteltu onkin, niin ei se niin tyhmä ole, etteikö tajuaisi, että vauva veisi hänen asemansa ainutlaatuisena kullannuppuna, joka voi pyöritellä vanhempiaan pikkusormen ympärillä.

Kun meillä vauvauutinen varmistui, varmaan kuukauden ajan aina sivulauseessa juttelin lapsille (7 ja 10 v), että miltäs tuntuisi, jos tulisi vielä pikkusisarus. Alkuun vastaus oli jyrkkä ei, mutta kuukauden kuluttua asia oli ok. Molemmat lapset ovat ihanalla tavalla seuranneet raskautta ja jännittävät kovasti, kumpi tulee. Joskus vain uuden asian omaksuminen vie vähän aikaa.

totta kai mielipiteet tulee huomioida, mutta se ei ole heidän asiansa

Eihän ole edes varmaa saatteko te ikinä lasta. Omille lapsille kerrot sitten kun on sen aika. Et sinä voi heidän mielipidettä kysellä. Ja sitte vanhemmuuttas alat katkeroitua, että kun TE ette antaneet minun hankkia lisää lapsia. Nehän ovat pieniä ne sinun lapset!!



Toisaalta jos olet noin epävarma niin ehkä voit vielä vähän harkita...

Naisella on kaksi lasta entuudestaan ja tuli raskaaksi uudelle miehelleen. Kun uutisesta kerrottiin vanhemmille lapsille (olivat silloin 9 ja 10), nuorempi purskahti itkuun ja kertoi tämän olevan kamalin uutinen ikinä. Välittömästi kun lapsi syntyi, puolisisarukset rakastuivat pikkuveljeensä. Nyt veljellä on ikää 3v eivätkä isommat malttaisi ikinä olla erossa veljestään.



Alussa siis voi tulla sokki, mutta lapset tottuvat. Myös täyssisarukset saattavat kauhistua vanhempien vauvauutista, mutta lopputulos on yleensä hyvä.



Onnea matkaan. Toivottavasti onnistutte raskautumaan!

ja vielä päästetään päättämään. teillä on kyllä aika aikaisin valta luisunut vääriin käsiin.