Lapsi ei halua oppia mitään

Vinkkejä kellään, miten tätä lähestyisi? 

Autisti se on 👹

Mitä hän sitten tekee vapaa-ajallaan?

Mitä se sitten tekee? On puhelimella vaan?

Aloittaminen on vaikeinta. Siksi pakottaminen auttaa usein.

Asioita pitää kokeilla, se ei ole lapsen valita vaan aikuisten päätös. Yhdessä sinne uimahallin vaikka kerran viikossa, niin oppii nopeasti uimaan leikin varjolla. 

Mitä itse teet vapaa-aikana, millaista esimerkkiä olet näyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Autisti se on 👹

Oletko hullu? Autisti on loputtoman intohimoisesti kiinnostunut asioista.

Millä tavalla vietät yhteistä aikaa lapsen kanssa, kuinka usein ja kuinka kehittävää yhteinen tekeminen on?

Siis kyseletkö sä lapselta että haluaako se oppia uimaan tai pyöräilemään? Meillä kyllä lapselle vain opetetaan asioita, kiinnosti sitä tai ei. 

Lopeta sen kyseleminen, mitä haluaisi tehdä ja alatte tekemään. Ruutuaika minimiin, jos se silti kuukausikaupalla tuijottaa tyhjää seinää niin sit voi olla hyvä käydä asiantuntijan juttusilla.

On myös syytä muistaa että kaikki ihmiset eivät koe urheilua miellyttäväksi, mutta koska kyseessä on lapsi, niin aikuisen pitää tarjota hänelle tarpeeksi tilaisuuksia liikkua, lapsen terveydelle se on tärkeää.

Ei taida olla kovin älykäs, sillä älykkäät lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita ympäristöstään, elämästä, nauttivat uusien asioiden oppimisesta ja itsensä haastamisesta. 

Herää vain kysymys, mihin lapsi käyttää esimerkiksi kesälomilla aikansa?

Luovuus on enemmänkin piirre kuin taito, joillakin sitä että on ja joillakin ei, eihän kaikki vanhemmatkaan osaa leikkiä lapsen kanssa ja joillekin se on luontevaa.

Lapsen kanssa vietän yhteistä aikaa joka toinen viikko, kun on minulla. Kaikki illat ja viikonloput töiden jälkeen siis. Sovin kaikki omat menoni sille lapsettomalle viikolle. 

Lapsi toki haluaisi olla puhelimella koko ajan, mutta Family Linkin kautta on rajoitus 2h per päivä. Käy kyllä kavereidensa kanssa ulkona, eli on hänellä sinällään tekemistä, ei se tässä ole ongelma.

Lapsen kanssa on esimerkiksi viime viikolla oltu uimassa 4 kertaa, mutta hän ei siis tosiaan halua opetella uintia, ainoastaan kahlailla rantavedessä uimarenkaan kanssa. Ei auta mikään maanittelu. 

Lapsen kanssa on aina pelattu esimerkiksi lautapelejä, mutta viimeiseen pariin vuoteen ei ole enää halunnut pelata niitäkään. Jos saa innostumaan pelaamaan, hän haluaa valita "pikkulasten pelejä", joita vielä on jätetty hyllyyn, eli tyyliin Kanin loikka. Eli ei tavallaan kasva ikänsä mukaisesti oikein missään jutuissa, eikä halua oppia esimerkiksi uusia pelejä. 

Lapsen kanssa pyritään tekemään ihan tavallisia asioita siis, eli kotona tehdään arkisia juttuja kuten ruuanlaittoa, palapeliin yritän pyytää mukaan, ohjelmia katsoa, niitä lautapelejä, kodin kunnostukseen otan mukaan, mutta turhautuu kun kädentaidot ihan olemattomat. Viikonloppuisin haluaisin viedä vaikka mihin, mutta kun mikään ei kiinnosta. Lähimmän ison kaupungin markkinat - kulkee perässä mutta naama nurinpäin eikä halua pysähtyä yhdellekään kojulle. Museo - ei auta vaikka kertoisi, että ei olla menossa katsomaan vanhoja tauluja, vaan esimerkiksi lelumuseoon, paradoksimuseoon jne. - ei kiinnosta. Teatteri - ei kiinnosta. Musiikki - ei kiinnosta. 

Ap

Ja tuohon kyselyyn: en juurikaan kysele, mitä haluaa tehdä. Tai siis tottakai annan hänelle mahdollisuuden esittää ideoita siitä, mitä tehtäisiin, mutta ei hänellä koskaan niitä ole. Eli kyllä minä ilmoitan mihin mennään ja mitä tehdään, mutta sehän tässä onkin se ongelma, että hän tulee väkisin mukaan eikä oikein ikinä nauti eikä innostu mistään. Alkaa itselläkin mennä motivaatio, kun ainakin pari vuotta on jo ollut tällaista, että kaikkeen ensimmäinen reaktio on että ei halua. Ei vaan itsekään tiedä mitä sitten haluaisi tehdä, jos kysyn että mitä sen sijasta toivoisi tehtävän. 

Mutta en voi esimerkiksi väkisin pakottaa uimaan opettelua. Kun ei suostu niin ei suostu. 

Pyöräilykin on hänelle ihan pakkopullaa, eikä nauti yhtään. Kotipihalla ei tee mitään liikunnallista, ja pihapeleihin saa samalla tavalla puoliksi pakottaa kuin kaikkeen muuhunkin. 

Ap

Oletko kysynyt lapselta asiasta? Mitä hän ehdottaisi ratkaisuksi?Onko aina ollut tälläinen vai onko uusi piirre?

Omalla 14 v:llä sanantyyppisiä kausia ollut. Osasyynä näissä on ollut ahdistus siitä että kasvaa ja kehittyy. On selkeästi kamppaillut roolinsa kanssa nuorena eikä niinkään lapsena. Esim tuntuu että edelleen nauttii leikkimisestä, mutta toisaalta se on ns.noloa koska on jo niin iso. Onneks hänellä on 3 v nuorempi kaveri, jonka kanssa vielä kehtaa heittäytyä leikin maailmaan kun siitä selkeästi nauttii. Joskus sanoi itse, että koki paineita kun ollaan vanhempina mm laitettu tekeen lisää kotihommia ym kun on jo vanhempi. Eli on kokenut ehkä painetta siitä että pitäis olla jo kasvanut ja kehittynyt enemmän kuin on. Ollaan kyllä keskusteltu tästä, että meidän puolesta ei ole paineita-jokainen kasvaa omassa tahdissaan. Mutta samalla se on fakta, että häneltä odotetaan enemmän kuin esim mitä taaperolta edellytettäisiin.

Eli voisko olla, että lyö ns liinat kiinni ihan vain siksi että mielessä myllertää niin paljon?

Niin mitä se lapsi sitten tekee vapaa-ajallaan? Tuskin nyt sentään möllöttää seinää tuijotellen.

Pidä lasta viikko nälässä ja kysy sitten uudestaan että kiinnostaako oppiminen. Lapset tarvitsevat kasvatusta ja ohjausta vanhemmilta jotta he oppivat pärjäämään maailmassa. Vätystely lapsen kanssa ei johda mihinkään hyvään. Kuri ja järjestys auttavat paljon.eikä väkivaltaa tarvita. Jos lapsi ei mukaudu niin silloin on parempi päästää irti ja lähettää koulukotiin tai myydä orjaksi Jemeniin.

Puhelin, tietokone ja netti pois vaikka kuukaudeksi niin jospa alkaisi vähän nöyrtyä.