Lapsi ei halua oppia mitään

Vierailija kirjoitti:

Se on vammainen. Suositelen eutanasiaa.

Tiedätkö sinä mikä eutanasia on?

Viet lapsesi fragile-x-testeihin ja jumankauta sassia!

Vastaan tähän: "Mutta hänhän selvästi välttelee epämukavuusalueelleen menoa. Samasta syystä ei varmaan halua kokeilla mitään uutta. Se alkaa ahdistaa." Ei toimi noi pitkät lainaukset kunnolla. 

Kyllä joo, ahdistuu jos joutuu epämukavuusalueelleen. Mutta ei se mun nähdäkseni ole lääkärikäynnin syy, sitä tarkoitan sillä että en halua viedä lasta lääkäriin koska on ahdistunut, koska eihän hän ole, jos hänen antaa olla tekemättä mitään uutta tai erilaista.

Ap

"Selkeät rutiinit, säännöt ja seuraukset riittää. Ne keskustelut mitkä sinusta on pinnallisia voi lapselle olla enemmän, hänen maailmansa on niin erilainen vielä kuin aikuisten, se kenen kanssa on leikkinyt välitunnilla ym. saa vielä olla lapselle tärkeä ja mieleinen aihe keskustella. Keskustelu ei tarvitse olla aina aktiivista sanallista vuorovaikutusta molemmin puolin. Voit vaikka kertoa miltä sinusta on tuntunut hänen ikäisenä. Lapselta voi kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta ei pidä olettaa että hän vastaa niihin, jos vastaa kiitä luottamuksesta ja osoita että olet sen arvoinen, älä juorua."

Mä käynkin hänen kanssaan ne hänen keskustelunsa kyllä, enkä siis lähtökohtaisesti ajattele että niissä on sinällään mitään vikaa, mutta kun _ikinä_ ei keskustella muusta niin se tuntuu itselle haastavalta. Itse kerron useinkin mitä olen lapsena tehnyt tai touhunnut tai mitä ikinä, mutta niistä ei synny mitään keskustelua. Lapsi saattaa vastata niihin joo, ja sitten taas vain puhua omia asioitaan. Eli ei myöskään ole minusta kiinnostunut mitenkään :D 

Ap

Kannattaa tutustua pda eli äärimmäinen vaatimusten välttely. Olisiko kyse siitä että hän välttelee vaatimuksia. En väitä, että lapsellasi on tuo. Tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.

Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen. 

Ap

Sun pitää oppia hyväksymään hänet. Mä en näe mitään ongelmaa tässä, lapsi lähtee rannalle mukaan ja viihtyy siellä, et sä tai kukaan muukaan voi pakottaa toista ihmistä oppimaan asioita. Siihen voi vain tarjota mahdollisuuden. Uimakoulu jos ei ole vielä kokeillut voisi olla hyvä. Lapsi saattaa toimia reippaammin kun näkee että muutkin lapset opettelevat vasta samaa asiaa ja paikalla on ammattitaitoinen opettaja, jolla on enemmän keinoja lapsia opettaa kuin vanhemmilla. Koulun uinti ei riitä yksinään opettamaan ketään uimaan, niitä on sen verran vähän.

Vaatikaa lapsiltanne. Eivät lapset voi olla vapaamatkustajia elämässä.  

"Sun pitää oppia hyväksymään hänet. Mä en näe mitään ongelmaa tässä, lapsi lähtee rannalle mukaan ja viihtyy siellä, et sä tai kukaan muukaan voi pakottaa toista ihmistä oppimaan asioita. Siihen voi vain tarjota mahdollisuuden. Uimakoulu jos ei ole vielä kokeillut voisi olla hyvä. Lapsi saattaa toimia reippaammin kun näkee että muutkin lapset opettelevat vasta samaa asiaa ja paikalla on ammattitaitoinen opettaja, jolla on enemmän keinoja lapsia opettaa kuin vanhemmilla. Koulun uinti ei riitä yksinään opettamaan ketään uimaan, niitä on sen verran vähän."

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapsi saa jäädä taidoiltaan pikkulapseksi, jos niin "päättää"? 

Uimakouluun ei todellakaan suostu, kun ei suostu mihinkään muihinkaan harrastusryhmiin tms. Eli tämähän se ongelma juuri onkin, ei häntä saa edes sellaiseen tilanteeseen, jossa voisi oppia jotain, koska ei siis yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään tuollaiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua pda eli äärimmäinen vaatimusten välttely. Olisiko kyse siitä että hän välttelee vaatimuksia. En väitä, että lapsellasi on tuo. Tuli vain mieleen.

Kiitos, tutustun tähän!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista että kuvittelet hänen olevan taitojensa puolesta jäljessä muita? Uimataidottumuus on harmillista. Mutta ei mitenkään harvinaista. Toki syytä sitä on treenata vaikka ei tykkäisikään.

 

Mutta moni lapsi / ihminen nyt vaan on sellainen että ei se mitään vauhepuleita saa oikein mistään. Tekee kuitenkin normaaleja asioita arjessaan, kuten näkee kavereitaan yms. niin en tiedä kuinka huolissaan pitäisi olla. Mutta itse tiedät parhaiten. 

Ymmärrän sun pointin, mutta kyllä hän siis käytökseltään muistuttaa enemmän eka-tokaluokkalaista kuin kutosluokkalaista. Siis kaiken oppimisen ja tekemisen suhteen. Eli olen huolissaan. Uimataito on vain yksi esimerkki, ja siinäkin oikeastaan vain se huolestuttaa, ettei lapselle tule ollenkaan sellaista oloa, että hei oispa hienoa oppia tänä kesänä uimaan. On aivan tyytyväinen siihen, ettei mene yht

Tää pistää miettimään miten toisessa kodissa kohdellaan jos epäonnistuu asioissa. Lapsi voi vältellä asioita sen takia että pelkää miten reagoit jos ei tee asiaa sinun mielestäsi oikein. Jos lapsi kuulee usein sellaisia asioita että "taas pilasit tämän... ei sinusta ole mihinkään", niin lapsi alkaa uskomaan siihen negatiiviseen. Varsinkin ylirasittunut vanhempi helposti sortuu tähän, kun impulsiivinen käytös ottaa vallan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti se on 👹

Oletko hullu? Autisti on loputtoman intohimoisesti kiinnostunut asioista.

Ehkä vain yhdestä asiasta.

Jos yhtään lohduttaa niin näitä vastaavia tapauksia on nykyisin aivan pilvin pimein. Tavallisesti tuo ns. kiinnostuksen puute alkaa hieman myöhemmin, mutta ei se tavatonta ole, että alkaa noin varhain.

Sitten se ikävämpi osuus - toivon että et ota tätä pahalla, koska tarkoitus on auttaa.

Monet nykyajan vanhemmat kuvittelevat, että lapset kiinnostuvat asioista jotenkin itsestään, ilman että heitä patistetaan tai heiltä vaaditaan mitään. Kuulen tätä lähes päivittäin - "en aio tyrkyttää jalkapalloa, vaikka itse pidän siitä". Kysymykseni aina on, että miksi et, jos itse koet sen tärkeäksi omassa elämässäsi. Lapsi ei voi valita _mitään_ koska hänellä ei ole vertailukohtia mihinkään.

Esim. meillä eletään, no, juuri jalkapallo ja ylipäätään urheiluelämää ja samoin musiikkielämää. Katsotaan pelejä, puhutaan pelaajista, joukkueista, kaupungeista, hassuista sattumista. Kuunnellaan musiikkia, puhutaan artisteista, käydään keikoilla (harvoin toki). Lapsi kiinnostuu näistä _väkisin_. Muuta mahdollisuutta ei ole. Periaate on siis se, että asiat ovat kiinnostavia, kun niistä kiinnostuu. Jos itseä ei kiinnosta mikään, niin ei lapsikaan helposti mistään kiinnostu.

Itse melko perinteisenä miehenä koen, että tämä on erityisesti isän tehtävä. Toki jos perheessä on esim. liikunnallinen äiti, niin erittäin hyvä.

Toinen asia: tietyt asiat vaan _vaaditaan_. Uimataito on yksi näistä. Vaatiminen tarkoittaa sitä, että jos homma ei toimi, niin rankaistaan. Nykylasten kohdalla tämä on vielä maailman helpoin homma - puhelin pois niin homma alkaa toimia. Lupaan että se toimii.

Miten näet, voisiko tällainen lähestyminen toimia teillä?

"Tää pistää miettimään miten toisessa kodissa kohdellaan jos epäonnistuu asioissa. Lapsi voi vältellä asioita sen takia että pelkää miten reagoit jos ei tee asiaa sinun mielestäsi oikein. Jos lapsi kuulee usein sellaisia asioita että "taas pilasit tämän... ei sinusta ole mihinkään", niin lapsi alkaa uskomaan siihen negatiiviseen. Varsinkin ylirasittunut vanhempi helposti sortuu tähän, kun impulsiivinen käytös ottaa vallan..."

Ei ole kyllä isän luona tällaista, eikä minun luonani. Isänsä on hyvin empaattinen ihminen, ja harvoin hermostuu, eikä silloinkaan puhu noin rumasti kyllä kenellekään. Eli siitä ei ole kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua pda eli äärimmäinen vaatimusten välttely. Olisiko kyse siitä että hän välttelee vaatimuksia. En väitä, että lapsellasi on tuo. Tuli vain mieleen.

Kiitos, tutustun tähän!

 

Ap

12 vuotias lapsi ja nytkö huoli heräsi? Ettekö ole käyneet neuvolassa koskaan, eikö lapsi ole aloittanut, käynyt koulua?

Vierailija kirjoitti:

"Sun pitää oppia hyväksymään hänet. Mä en näe mitään ongelmaa tässä, lapsi lähtee rannalle mukaan ja viihtyy siellä, et sä tai kukaan muukaan voi pakottaa toista ihmistä oppimaan asioita. Siihen voi vain tarjota mahdollisuuden. Uimakoulu jos ei ole vielä kokeillut voisi olla hyvä. Lapsi saattaa toimia reippaammin kun näkee että muutkin lapset opettelevat vasta samaa asiaa ja paikalla on ammattitaitoinen opettaja, jolla on enemmän keinoja lapsia opettaa kuin vanhemmilla. Koulun uinti ei riitä yksinään opettamaan ketään uimaan, niitä on sen verran vähän."

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapsi saa jäädä taidoiltaan pikkulapseksi, jos niin "päättää"? 

Uimakouluun ei todellakaan suostu, kun ei suostu mihinkään muihinkaan harrastusryhmiin tms. Eli tämähän se ongelma juuri onkin, ei häntä saa edes sellaiseen tilanteeseen, jossa voisi oppia jotain, koska ei siis yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään tuollais

Sä viet hänet vaikka hän sanoisi että ei halua. Lapsilta saa vaatia asioita. Jos se harrastus sitten jostain syystä ei suju yhtään ja ohjaajakin on sitä mieltä että parempi lopettaa, niin sitten lopettaa vasta.

Vierailija kirjoitti:

"Sun pitää oppia hyväksymään hänet. Mä en näe mitään ongelmaa tässä, lapsi lähtee rannalle mukaan ja viihtyy siellä, et sä tai kukaan muukaan voi pakottaa toista ihmistä oppimaan asioita. Siihen voi vain tarjota mahdollisuuden. Uimakoulu jos ei ole vielä kokeillut voisi olla hyvä. Lapsi saattaa toimia reippaammin kun näkee että muutkin lapset opettelevat vasta samaa asiaa ja paikalla on ammattitaitoinen opettaja, jolla on enemmän keinoja lapsia opettaa kuin vanhemmilla. Koulun uinti ei riitä yksinään opettamaan ketään uimaan, niitä on sen verran vähän."

Oletko siis oikeasti sitä mieltä, että lapsi saa jäädä taidoiltaan pikkulapseksi, jos niin "päättää"? 

Uimakouluun ei todellakaan suostu, kun ei suostu mihinkään muihinkaan harrastusryhmiin tms. Eli tämähän se ongelma juuri onkin, ei häntä saa edes sellaiseen tilanteeseen, jossa voisi oppia jotain, koska ei siis yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään tuollais

Ootko kokeillut lahjontaa? Mistä hän tykkää? Joistain sarjakuvista, kirjoista tai vaikka ihan rahasta? Toi voi yllättäen murtaa vastarinnan... Kun ei mukulat monestikkaan osaa mieltää sitä opittua taitoa joksikin palkkioksi. 

Onko se aina ollut tuollainen? Vaikea uskoa että nuorempana olisi ollut, lapsethan tosi mielellään kokeilee. Miten teillä elämä ennen on mennyt? Vai ootko sä nyt vasta keksinyt että lapselle pitäs opettaa asioita ja aiemmin jättänyt lapsen oman onnensa nojaan etkä ole tarjonnut sille mahdollisuuksia?

Tai sit sille on tullut masennus. Mulla alkoi masennus 12 vuotiaana. Ja yksi syypää selkeästi oli vanhempien välinpitämättömyys. Ja sitten heille oli niin vaikea ymmärtää kun täysi-ikäisenä musta tulikin työtön ja syrjäytynyt vaikka koulu mulla meni aina hyvin. 

Kamalaa. Onko kyseessä siis adoptiolapsi? Vai kuka hänestä tuollaisen on kasvattanut?

Monissa kommenteissa on tullut esiin se, että lapsilta saa vaatia paljonkin. Näin se toki on, mutta sanoisin myös, että silloin pitää vaatia itseltäänkin jotain. Esimerkin malli on tässä minusta lyömätön. Näytä itse, että pystyt vaikka mihin, niin sulla on hyvät lähtokohdat vaatia myös kakaralta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Esim. meillä eletään, no, juuri jalkapallo ja ylipäätään urheiluelämää ja samoin musiikkielämää. Katsotaan pelejä, puhutaan pelaajista, joukkueista, kaupungeista, hassuista sattumista. Kuunnellaan musiikkia, puhutaan artisteis

Niin no, kyllähän minua kiinnostaa monet asiat, ja vien lasta moneen paikkaan. Ei minulla ole mitään sellaista yksittäistä kiinnostuksen kohdetta, johon erityisesti lasta tyrkkäisin, mutta tosiaan hän on kyllä päässyt näkemään paljon kaikenlaista. Tässä nyt esimerkkejä tästä viimeisen kahden hankalan vuoden ajalta, mitä ollaan tehty vaikkei lapsi olisi halunnutkaan: 

Lähikaupungin markkinat eri teemoilla (niitä on monta vuodessa) - tulee mukaan, mutta vaikka kuinka juttelen siellä että katso miten hieno juttu tuossa, ja tuolla on esiintyjä jne. niin ei innostu. Jos en osoittele ja näytä mitään, ei edes katsele mitä ympärillään on, kulkee vain eteenpäin. Eli ei luontaista uteliaisuutta mitään kohtaan mitä siellä voisi olla.

Huvipuisto - lähtee ns. mielellään, mutta esimerkiksi viimeksi Särkänniemessä ollessamme, akvaario ei kiinnostanut (mentiin silti), eläinpuisto ei kiinnostanut (mentiin silti), mihinkään laitteeseen ei halunnut (mentiin silti lällyimpiin, jotta edes jotain kokee muttei siis sellaisiin joita pelkäisi)

Kasvitieteellinen puutarha - kulki perässä, mutta yksikään kasvi, puu tai lammessa uiskelenteleva kala ei kiinnostanut. Lapsille suunnattuna oli joku mikroskoopilla tutkiminen, puolen tunnin juttu - ei halunnut osallistua

Kaupungissa järjestettävät ilmaiskonsertit (osa suunnattu lapsille, osa aikuisille) - ei kiinnosta. Tulee mukaan ja seisoo siellä, mutta ei nauti mitenkään päin

Luistelu talvella - sanoo että juu, voi tulla mukaan (ihan kodin vieressä kenttä), mutta siellä kentällä sitten puuttuu tekemisen ilo kyllä kokonaan, eikä halunnut loppujen lopuksi olla siellä. Luisteli hetken, mutta ei ollenkaan iloisena.

Pihapelit - voi tulla pelaamaan vaikka mölkkyä, mutta vaikuttaa tosi vaivaantuneelta siitä että siellä pitää olla. Ei iloitse vaikka onnistuisi heittämään jotain nurin ja muut hurraisivat, kunhan vaan menee keräämään palikat ja odottelee seuraavaa vuoroaan

Elokuvat - lähtee mukaan, mutta jos hän ei saa valita pienten lasten piirrettyä, ei nauti. Haluaa siis katsoa ihan lapsille suunnattuja juttuja edelleen. Välillä kuitenkin valitsen itse jonkin muun, ja otan hänet mukaan. Tulee ja katsoo, mutta reaktio on että "ihan kiva". 

Monta muutakin esimerkkiä on, mutta nämä nyt tulee mieleen tässä kohtaan.

Ei hän siis varsinaisesti (suurimmaksi osaksi) näissä mökötä, mutta edelleen, puuttuu sellainen luontainen innostuneisuus ja uteliaisuus yhtään mitään kohtaan. Koen tämän tosi hankalaksi, kun meillä ei ole oikein mitään yhteistä tekemistä. Hän ei tosiaan halua itsekään sitten ehdottaa mitään mitä tekisi. Jos saisi valita, selaisi tosiaan puhelintaan ja siihen se tekemisen keksiminen hänellä loppuukin. 

Tuosta rankaisemisesta: koen aika epämiellyttäväksi rankaista jonkin taidon puuttumisesta. Saa kyllä rangaistuksen jos siis tekee jotain kiellettyä tai valehtelee tms. Eli ei ole siitä kyse etten uskaltaisi rankaista. Mutta rankaiseminen vaikkapa uimaan opettelusta kuulostaa minusta aika rajulta. Miten olet perustellut lapselle sen rangaistuksen siis? 

Ap