Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua oppia mitään
05.08.2025 |
12-vuotias lapsi, jolla ei ole mitään luontaista halua oppia yhtään mitään. Ei ole esimerkiksi oppinut uimaan, ihan vaan koska ei halua edes yrittää. Ja sama pätee kaikessa. Oikeasti tuntuu, että lapsi on taitojensa osalta reilusti muita ikäisiään perässä. En tiedä mitä tehdä. Koulu ei näe erityistä ongelmaa, koska eihän tällaiset samalla tavalla siellä näy. Kouluasiat tekee, koska on niin tunnollinen, mutta niissäkin siis esimerkiksi kaikki vähänkään luovuutta vaativat on lapselle lähes mahdottomia, osaa asioita vain mekaanisen toiston kautta jotenkuten.
Hänelle ei siis tule mielenkään että olisi kiva kokeilla yhtään mitään, tai oppia yhtään mitään. Ei osoita minkäänlaista intohimoa mitään kohtaan. Ei halua harrastaa mitään, ei keksi edes lehteä jonka hänelle voisi tilata, koska mikään lehti ei kiinnosta jne. Tämä johtaa siihen, että sanoo myös automaattisesti ensimmäisenä ei, kun hänelle ehdottaa tekemistä, ihan sama mikä se tekeminen on. Sitten hänelle pitää pitkästi perustella, miksi se tekeminen voisi olla kiva.
Tää on aika raskasta.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä se lapsi sitten tekee vapaa-ajallaan? Tuskin nyt sentään möllöttää seinää tuijotellen.
No tuossahan mä kerroin, että ruutuaikaa on se max. kaksi tuntia. Sen lisäksi näkee kavereitaan, joskus katsoo jotain ohjelmaa vielä telkkarista. Lopun aikaa on sitten sitä mun järjestämää ohjelmaa, mitä milloinkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapselta asiasta? Mitä hän ehdottaisi ratkaisuksi?Onko aina ollut tälläinen vai onko uusi piirre?
Omalla 14 v:llä sanantyyppisiä kausia ollut. Osasyynä näissä on ollut ahdistus siitä että kasvaa ja kehittyy. On selkeästi kamppaillut roolinsa kanssa nuorena eikä niinkään lapsena. Esim tuntuu että edelleen nauttii leikkimisestä, mutta toisaalta se on ns.noloa koska on jo niin iso. Onneks hänellä on 3 v nuorempi kaveri, jonka kanssa vielä kehtaa heittäytyä leikin maailmaan kun siitä selkeästi nauttii. Joskus sanoi itse, että koki paineita kun ollaan vanhempina mm laitettu tekeen lisää kotihommia ym kun on jo vanhempi. Eli on kokenut ehkä painetta siitä että pitäis olla jo kasvanut ja kehittynyt enemmän kuin on. Ollaan kyllä keskusteltu tästä, että meidän puolesta ei ole paineita-jokainen kasvaa omassa tahdissaan. Mutta samalla se on fakta, että häneltä odotetaan enemmän kuin esim mitä taaperolta edellytettäisiin.
Varmaan on osittain sitäkin, että "pitäisi" olla isompi kuin mitä on. Ja antaisinhan minä hänen leikkiä, mutta kun ei halua sitäkään. Silti täytyy tosiaan jo vastuuta ottaa jonkun verran, kutoselle kuitenkin menossa, eli en voi ihan kohdella kuin pikkulasta enää, vaan suunta täytyy kuitenkin olla eteenpäin. Ei hänellä ole mitään ratkaisuja tähän, vaikenee jos hänen kanssaan yrittää yhtään mistään muusta puhua kuin vaikka että mitä on ruokana tai kuka istuu koulussa kenenkin vieressä. Eli hyvin kevyet aiheet kelpaavat keskusteluun, mutta mikään vähänkään suurempi niin heti ahdistuu eikä halua puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa vietän yhteistä aikaa joka toinen viikko, kun on minulla. Kaikki illat ja viikonloput töiden jälkeen siis. Sovin kaikki omat menoni sille lapsettomalle viikolle.
Lapsi toki haluaisi olla puhelimella koko ajan, mutta Family Linkin kautta on rajoitus 2h per päivä. Käy kyllä kavereidensa kanssa ulkona, eli on hänellä sinällään tekemistä, ei se tässä ole ongelma.
Lapsen kanssa on esimerkiksi viime viikolla oltu uimassa 4 kertaa, mutta hän ei siis tosiaan halua opetella uintia, ainoastaan kahlailla rantavedessä uimarenkaan kanssa. Ei auta mikään maanittelu.
Lapsen kanssa on aina pelattu esimerkiksi lautapelejä, mutta viimeiseen pariin vuoteen ei ole enää halunnut pelata niitäkään. Jos saa innostumaan pelaamaan, hän haluaa valita "pikkulasten pelejä", joita vielä on jätetty hyllyyn, eli tyyliin Kanin loikka. Eli ei tavallaan kasva ikänsä mukaisesti oik
Isän luona kaikki on ihan kunnossa, menee sinne ihan mielellään. Siellä on pienempiä sisaruksia, joiden kanssa ilmeisesti vielä jonkun verran leikkii. Toki siellä ruutuaika on aivan eri, eikä isää saa taipumaan ruutuaikarajoituksiin. Juuri eilen katselin Family Linkistä, että lapsen ruutuaika oli 5h40min ja se on isälle ihan ok - varmaan koska on kiirettä pienempien kanssa niin helpommallahan siinä pääsee kuin ei tarvitse vielä sitten lisäksi viihdyttää tätä isompaa. Mutta ei siellä isän luona muita ongelmia ole, eli sitä en epäile mitenkään syyksi.
Ap
Ei kuulosta mielestäni normaalilta! Onko lapsella jotain pelkotiloja tms jotka vetävät lukkoon ja siksi ei halua kokea mitään uutta? Vain ns "tuttuja ja turvallisia" asioita, jotka toki sitten myös kyllästyttävät eivätkä inspiroi. Kuulostaa että mukavuudenhalu hirveän korkealla hänellä, joka voisi kertoa että perusturvan tunne puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Asioita pitää kokeilla, se ei ole lapsen valita vaan aikuisten päätös. Yhdessä sinne uimahallin vaikka kerran viikossa, niin oppii nopeasti uimaan leikin varjolla.
Meillä samanlainen, mutta nuorempi. Käydään tosin uimassa muttei halua lukuisista käynti kerroista huolimatta mennä uima-asentoon ja lähteä uimaan. Ainoa mikä kiinnostaisi on pelaaminen, mutta sitä täytyy rajata. Koulussa pärjää hyvin, mutta käytöksessä haasteita. Olen ihan loppu ja tekisi mieli luovuttaa kasvattamisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista että kuvittelet hänen olevan taitojensa puolesta jäljessä muita? Uimataidottumuus on harmillista. Mutta ei mitenkään harvinaista. Toki syytä sitä on treenata vaikka ei tykkäisikään.
Mutta moni lapsi / ihminen nyt vaan on sellainen että ei se mitään vauhepuleita saa oikein mistään. Tekee kuitenkin normaaleja asioita arjessaan, kuten näkee kavereitaan yms. niin en tiedä kuinka huolissaan pitäisi olla. Mutta itse tiedät parhaiten.
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa vietän yhteistä aikaa joka toinen viikko, kun on minulla. Kaikki illat ja viikonloput töiden jälkeen siis. Sovin kaikki omat menoni sille lapsettomalle viikolle.
Lapsi toki haluaisi olla puhelimella koko ajan, mutta Family Linkin kautta on rajoitus 2h per päivä. Käy kyllä kavereidensa kanssa ulkona, eli on hänellä sinällään tekemistä, ei se tässä ole ongelma.
Lapsen kanssa on esimerkiksi viime viikolla oltu uimassa 4 kertaa, mutta hän ei siis tosiaan halua opetella uintia, ainoastaan kahlailla rantavedessä uimarenkaan kanssa. Ei auta mikään maanittelu.
Lapsen kanssa on aina pelattu esimerkiksi lautapelejä, mutta viimeiseen pariin vuoteen ei ole enää halunnut pelata niitäkään. Jos saa innostumaan pelaamaan, hän haluaa valita "pikkulasten pelejä", joita vielä on jätetty hyllyyn, eli tyyliin Kanin loikka. Eli ei tavallaan kasva ikänsä mukaisesti oikein missään jutuissa, eikä halua oppia esimerkik
Nyt kuulostaa siltä että murrosikä on alkanut ja kuuluu asiaan että mikään ei kiinnosta.
Myös vuoroviikoin asuminen rasittaa lasta. Lisäksi säännöt valitettavasti usein ovat erilaisia kotejen välillä ja on melko yleistä että lapsi haluaa tässä vaiheessa jättää tapaamisia väliin ja asua enimmäkseen siellä kenen luona hän kokee saavansa enemmän päätösvaltaa asioissa.
Lasta ei voi pakottaa uimaan, on ihan riittävästi että lapsi sinne veteen suostuu tulemaan, ei kaikki lapset suostu edes siihenkään, vesi voi pelottaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Juurihan sä äsken kirjoitit näin: "Eli hyvin kevyet aiheet kelpaavat keskusteluun, mutta mikään vähänkään suurempi niin heti ahdistuu eikä halua puhua." Eli ahdistuuko se nyt vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Hmm.. Ei kai lapselle tärkeät ja tyytyväiseksi tekevät asiat sentään tyhjänpäiväisyyksiä ole? Karkea tilasto on että puolet väestöstä on keskimääräistä lahjattomampia. Eli ihan perustyyppejä.
Toki tärkeeseen taitoon voi koittaa motivoida vaikka lahjonnalla. Mutta ei se maailmanloppu ole. Ellei nyt hukkumaan pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kuvittelet hänen olevan taitojensa puolesta jäljessä muita? Uimataidottumuus on harmillista. Mutta ei mitenkään harvinaista. Toki syytä sitä on treenata vaikka ei tykkäisikään.
Mutta moni lapsi / ihminen nyt vaan on sellainen että ei se mitään vauhepuleita saa oikein mistään. Tekee kuitenkin normaaleja asioita arjessaan, kuten näkee kavereitaan yms. niin en tiedä kuinka huolissaan pitäisi olla. Mutta itse tiedät parhaiten.
Ymmärrän sun pointin, mutta kyllä hän siis käytökseltään muistuttaa enemmän eka-tokaluokkalaista kuin kutosluokkalaista. Siis kaiken oppimisen ja tekemisen suhteen. Eli olen huolissaan. Uimataito on vain yksi esimerkki, ja siinäkin oikeastaan vain se huolestuttaa, ettei lapselle tule ollenkaan sellaista oloa, että hei oispa hienoa oppia tänä kesänä uimaan. On aivan tyytyväinen siihen, ettei mene yhtään taidoissa eteenpäin. Tämä koskee siis kaikkea. Edelleenkään ei voi ruuanlaitossa esimerkiksi antaa mitään salaatinpilkkomista vaativampaa, koska ei vaan halua oppia tekemään mitään. Siinä salaatissakin edelleen kysyy joka kerta, että minkä kokoiseksi kurkut jne. ja vaikka kuinka kannustaa, että saat itse päättää, ja että tiedän että osaat kyllä pilkkoa ne, seuraavalla kerralla kysyy jälleen samaa asiaa. Eli ei saa itsevarmuutta, vaikka mitä tekisin ja sanoisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Juurihan sä äsken kirjoitit näin: "Eli hyvin kevyet aiheet kelpaavat keskusteluun, mutta mikään vähänkään suurempi niin heti ahdistuu eikä halua puhua." Eli ahdistuuko se nyt vai ei?
Siis hetkellisesti kyllä, mutta ei siis ole ahdistunut, siinä mielessä että se olisi häntä kuvaava sana. Ahdistuu lyhyeksi ajaksi, jos joutuu käymään läpi jotain vaikeaa, ja sitten kun siitä pääsee, on taas iloinen ja hyväntuulinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko ottaa kaveria mukaan noihin puuhasteluihin? Jos se motivoisi opettelemaan jotain uutta. (Tausta-ajatuksena, kehtaako pelata Kanin loikkaa kaverin kanssa, vai vain sinun nähden?) Pyöräilyretki maastopyörillä, vesipuisto tms. Olet tietty mukana ja valvot, mutta vertaisseura voisi auttaa ylittämään omia rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että kuvittelet hänen olevan taitojensa puolesta jäljessä muita? Uimataidottumuus on harmillista. Mutta ei mitenkään harvinaista. Toki syytä sitä on treenata vaikka ei tykkäisikään.
Mutta moni lapsi / ihminen nyt vaan on sellainen että ei se mitään vauhepuleita saa oikein mistään. Tekee kuitenkin normaaleja asioita arjessaan, kuten näkee kavereitaan yms. niin en tiedä kuinka huolissaan pitäisi olla. Mutta itse tiedät parhaiten.
Ymmärrän sun pointin, mutta kyllä hän siis käytökseltään muistuttaa enemmän eka-tokaluokkalaista kuin kutosluokkalaista. Siis kaiken oppimisen ja tekemisen suhteen. Eli olen huolissaan. Uimataito on vain yksi esimerkki, ja siinäkin oikeastaan vain se huolestuttaa, ettei lapselle tule ollenkaan sellaista oloa, että hei oispa hienoa oppia tänä kesänä uimaan. On aivan tyytyväinen siihen, ettei mene yht
No toistoja vaan enemmän? Jotkut käy vähän hitaammalla ja on epävarmempia. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita pitää kokeilla, se ei ole lapsen valita vaan aikuisten päätös. Yhdessä sinne uimahallin vaikka kerran viikossa, niin oppii nopeasti uimaan leikin varjolla.
Meillä samanlainen, mutta nuorempi. Käydään tosin uimassa muttei halua lukuisista käynti kerroista huolimatta mennä uima-asentoon ja lähteä uimaan. Ainoa mikä kiinnostaisi on pelaaminen, mutta sitä täytyy rajata. Koulussa pärjää hyvin, mutta käytöksessä haasteita. Olen ihan loppu ja tekisi mieli luovuttaa kasvattamisen suhteen.
Lisään tähän vielä, että on hyvin lyhyt pinnainen eikä meinaa kestää sitä, ettei heti onnistu. Onneksi uuden pyörän myötä on alkanut pyöräily sentään kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta mielestäni normaalilta! Onko lapsella jotain pelkotiloja tms jotka vetävät lukkoon ja siksi ei halua kokea mitään uutta? Vain ns "tuttuja ja turvallisia" asioita, jotka toki sitten myös kyllästyttävät eivätkä inspiroi. Kuulostaa että mukavuudenhalu hirveän korkealla hänellä, joka voisi kertoa että perusturvan tunne puuttuu.
Tätä olin tulossa kirjoittamaan. Jotain perusturvallisuuden tunteen puutetta tai vastaavaa tuossa lienee taustalla. Lapsi ei uskalla kokeilla uusia asioita tai vaikka uskaltaisi, niin ei halua, koska pelkää, että mokaa/ei tykkää/ei opi heti ensimmäisellä kerralla. Se menee mielestäni vielä normaalin vaihtelun piikkiin, jos hän olisi haluton vain esim. uimaan opettelun suhteen mutta muuten olisi tiedonjanoinen ja innostunut kokeilemaan häntä kiinnostavia asioita. Nyt kuulostaa kuitenkin siltä, että lapsi ei ole kiinnostunut mistään, ei halua tehdä eikä kokeilla mitään eikä lähteä minnekään.
Miten teidän perheessänne suhtaudutaan uuden kokeiluun ja opetteluun yleisesti ottaen? Joskus vanhemmat saattavat tiedostamattaan suhtautua esimerkiksi kärsimättömästi tai ärtyneesti, jos uuden opettelu ei heti suju ja lapsi voi mennä tästä täysin lukkoon. Minun lapsuudenperheessäni toisella vanhemmalla oli lisäksi tapa asennoitua väheksyvästi tai ennakkoluuloisesti kaikkeen uuteen ja piti "nolona" asioita, joita hän ei ymmärtänyt ja jotka olivat hänelle vieraita. Itse hän ei tätä tiedostanut eikä sitä, että tämä(kin) suhtautumistapa tarttuu herkästi lapseen. Lapsi ei aina heittäydy uusiin juttuihin siksi, koska "pitää" tai koska häntä niiden pariin patistellaan. Jos lapsi vaistoaa, että oman perheen asenteissa on jotain outoa kireyttä tai halveksuntaa uusien asioiden kokeilua kohtaan, on oikeastaan aika samantekevää, kuinka paljon hänelle aiheesta jankutetaan. Sanat eivät merkitse mitään silloin, kun käytös ja suhtautuminen ovat ristiriidassa niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Juurihan sä äsken kirjoitit näin: "Eli hyvin kevyet aiheet kelpaavat keskusteluun, mutta mikään vähänkään suurempi niin heti ahdistuu eikä halua puhua." Eli ahdistuuko se nyt vai ei?
Siis hetkellisesti kyllä, mutta ei siis ole ahdistunut, siinä mielessä että se olisi häntä kuvaava sana. Ahdistuu lyhyeksi ajaksi, jos joutuu käymään läpi jotain vaikeaa, ja sitten kun siitä p
Mutta hänhän selvästi välttelee epämukavuusalueelleen menoa. Samasta syystä ei varmaan halua kokeilla mitään uutta. Se alkaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapselta asiasta? Mitä hän ehdottaisi ratkaisuksi?Onko aina ollut tälläinen vai onko uusi piirre?
Omalla 14 v:llä sanantyyppisiä kausia ollut. Osasyynä näissä on ollut ahdistus siitä että kasvaa ja kehittyy. On selkeästi kamppaillut roolinsa kanssa nuorena eikä niinkään lapsena. Esim tuntuu että edelleen nauttii leikkimisestä, mutta toisaalta se on ns.noloa koska on jo niin iso. Onneks hänellä on 3 v nuorempi kaveri, jonka kanssa vielä kehtaa heittäytyä leikin maailmaan kun siitä selkeästi nauttii. Joskus sanoi itse, että koki paineita kun ollaan vanhempina mm laitettu tekeen lisää kotihommia ym kun on jo vanhempi. Eli on kokenut ehkä painetta siitä että pitäis olla jo kasvanut ja kehittynyt enemmän kuin on. Ollaan kyllä keskusteltu tästä, että meidän puolesta ei ole paineita-jokainen kasvaa omassa tahdissaan. Mutta samalla se on fakta, että häneltä odotetaan enemmän
Selkeät rutiinit, säännöt ja seuraukset riittää. Ne keskustelut mitkä sinusta on pinnallisia voi lapselle olla enemmän, hänen maailmansa on niin erilainen vielä kuin aikuisten, se kenen kanssa on leikkinyt välitunnilla ym. saa vielä olla lapselle tärkeä ja mieleinen aihe keskustella. Keskustelu ei tarvitse olla aina aktiivista sanallista vuorovaikutusta molemmin puolin. Voit vaikka kertoa miltä sinusta on tuntunut hänen ikäisenä. Lapselta voi kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta ei pidä olettaa että hän vastaa niihin, jos vastaa kiitä luottamuksesta ja osoita että olet sen arvoinen, älä juorua.
Minä menisin lapsen kanssa lääkäriin. Ekaksi toki ottaisin selvää onko isän luona kaikki kunnossa, mitä siellä puuhastellaan?
Oma lapseni saatuaan isovanhemmilta Helkama Nappulan, pakotti minut viikolopuksi opettamaan häntä, että saa heti apupyörät pois :D Ja onnistuimme! Sorry, siitä aikaa jo 25 vuotta, tuli vain mieleen.