Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua oppia mitään
05.08.2025 |
12-vuotias lapsi, jolla ei ole mitään luontaista halua oppia yhtään mitään. Ei ole esimerkiksi oppinut uimaan, ihan vaan koska ei halua edes yrittää. Ja sama pätee kaikessa. Oikeasti tuntuu, että lapsi on taitojensa osalta reilusti muita ikäisiään perässä. En tiedä mitä tehdä. Koulu ei näe erityistä ongelmaa, koska eihän tällaiset samalla tavalla siellä näy. Kouluasiat tekee, koska on niin tunnollinen, mutta niissäkin siis esimerkiksi kaikki vähänkään luovuutta vaativat on lapselle lähes mahdottomia, osaa asioita vain mekaanisen toiston kautta jotenkuten.
Hänelle ei siis tule mielenkään että olisi kiva kokeilla yhtään mitään, tai oppia yhtään mitään. Ei osoita minkäänlaista intohimoa mitään kohtaan. Ei halua harrastaa mitään, ei keksi edes lehteä jonka hänelle voisi tilata, koska mikään lehti ei kiinnosta jne. Tämä johtaa siihen, että sanoo myös automaattisesti ensimmäisenä ei, kun hänelle ehdottaa tekemistä, ihan sama mikä se tekeminen on. Sitten hänelle pitää pitkästi perustella, miksi se tekeminen voisi olla kiva.
Tää on aika raskasta.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
"Ei käy enää missään ryhmäharrastuksessa. Niitä on kokeiltu useampia, ja halunnut vain lopettaa kaiken. Ei ole edes heti annettu lopettaa, vaan kannustettu jatkamaan, mutta kun ei todella yhtään nauti niihin menosta, pakko niistä jossain vaiheessa on ollut päästää irti. "
Mitä sanoo syyksi ettei viihdy? Millaista hänen harrastamisensa on? Onko passiivinen vai osallistuuko? Jutteleeko ihmisille? Tutustuuko kehenkään? Eli millasta se oleminen siellä on?
Ei tutustu kovin helposti keneenkään. Viimeisin harrastus oli sellainen, jossa ei vanhemmat olleet mukanakaan enää (hän oli kuitenkin jo 10-vuotias), joten siellä en nyt nähnyt millaista se oli. Tuntui olevan ihan iloinen kun sieltä tuli kotiin, mutta kerta kerralta se sinne lähteminen oli haastavampaa ja yritti keksiä syitä miksi ei menisi (oli ihan kodin vieressä, kerran viikossa oleva harrastus, jonka oli itse valinnut). Tutustuikin siellä ainakin yhteen ikäiseensä, josta puhui kyllä, mutta silti, se ajatus siitä että hänen pitää lähteä kotoa ja tehdä jotain, oli vaan hänelle liikaa. Sielläkin oli kyllä taitojuttuja, eli voi olla että koki ne liian vaikeaksi/kuormittavaksi, eikä siksi halunnut enää sinne mennä. Vaikea sanoa, koska kuten totesin, ei hän vastaa tällaisiin asioihin lainkaan, jos hänen kanssaan koittaa puhua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jos haluaa pelata Kanin loikkaa, anna pelata. Voi olla mieluinen peli lapsuudesta johon liittyy hyviä muistoja. Lapset monesti haluavat toistaa lapsuudesta tuttuja rutiineita, vaikka olisivat kasvaneet niiden ohi (aikuisten mielestä).
Toinen asia, 2h puhelinta on selvästi ihan liikaa. Vähennä 0,5 tuntiin tai jopa kokonaan pois. Ja sitten vain annat tuijotella seinää tai mitä tekeekään, älä ehdota mitään tekemisiä. Omalla lapsella puhelinriippuvuus oli tosi voimakasta jo aika nuorena, kun luurin otti pois meni pari päivää kiukutellessa ja sen jälkeen alkoi puuhailemaan itsekseen.
Täytyy tuota puhelinasiaa vielä pohtia. Siinä on sinällään pari ongelmaa: lapsi on vasta nyt alkanut enemmän kulkea kavereidensa kanssa. Kaverit tykkäävät tehdä videoita, ja lisäksi lapsi kotona ollessaan puhuu heidän kanssaan videopuheluita. Eli siis ei kuitenkaan juurikaan mihinkään ihan älyttömyyksiin sitä kahta tuntiaan käytä, ja jos siitä rajoitan, rajoittuvat kaverisuhteetkin. Heillä siis tapana puhua ryhmävideopuheluita, niihin menee monesti ainakin tunti tuosta kahden tunnin rajasta. Ja toinen on se, että isänsä tosiaan ei suostu rajoittamaan ruutuaikaa, eli se kontrasti on jo nyt tosi suuri kun meille tullessaan lapselle laitetaan viikoksi rajoitukset, ja sitten ne puretaan kun menee isälleen. Aivan typerää, tiedän, mutta en saa isän päätä kääntymään.
Ap
Jos ei osaa uida, laita uimakouluun, tuon ikäisenä nyt pitäisi uida osata edes auttavasti, sitten tulee säännöllinen käyminen uimassa. Jos ei 15v+ osaa uida niin se alkaa oleen jo noloa itse kullekkin.
Järvivesissä vaikea oppia uimaan.
Jotkut lapset ei oikein osaa sanoa mitä haluavat oppia ja aikuisten on parempi sitten valita. Jos ei muuten niin lahjonnalla, eli että käyt vaikka 2kk täällä ja sitten saat jonkun palkinnon... ja jos innostuu sen jälkeen niin sitten jatkaa.
Ja kuten joku sanoikin, ruutuajat minimiin, se passivoi vielä entisestään eikä mikään muu kiinnosta. 2h päivässä ei ole itseasiassa edes kovin vähän puhelimella.
Sanoisin et nyt äkkiä tutkimuksiin. Vielä on aikaa tehdä jotain ennen kunnollista murros ikää. Onko takana masennus/ ahdistus tai vastaava.
ap. roikut täällä, missä lapsesi on? Hyvänen aika sentään mitä taas kerran, voisin melkein väittää että potaskaa kaikki. Ei ole järkevää suoltaa nettiin kaikkea lapsestaan, hyi hemmetti sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko häntä askartelu? Tai käsityöt? Jos hän on i troverttiuteen taipuvainen, joku huvipuisto on varmaan vihoviimeinen paikka. Joku koruntekopakkaus, jossa on lankoja ja helmiä ym. Voisitte tehdä yhdessä rannekorut. Sen jälkeen vaikka kaulakorut tai avaimenperät ym. Tai kivien maalausta ja koristelua.
Näitä meillä tehtiin ennen. Hänellä on just noita korusettejä ja muita askartelujuttuja. Valitettavasti vain ei enää halua niitä juurikaan tehdä. Joskus harvoin vielä innostuu.
Tavallaan on introvertti, mutta toisaalta siis itse halusi sinne huvipuistoonkin, ei vain halunnut tehdä siellä mitään.
Ap
Viimeisestä lauseesta tuli mieleen, että lapsesi on sisimmässään kyllä kiinnostunut uusista asioista mutta on todennäköisesti keskivertoa hitaammin lämpenevä uusille kokemuksille. Esimerkiksi huvipuisto on stimuloiva ja helposti ehkä kaoottinenkin paikka sellaiselle lapselle, joka tarvitsee aikaa jäsennellä aistien välittämää informaatiota ja hahmottaa, mistä koko huvipuistossa on itse asiassa kysymys. Laitteet, kojut, ihmispaljous ja muu hälinä voivat pistää lapsen pään joksikin aikaa ihan pyörälle ja hän tarvitsee aikaa vain kuljeskella ja tarkkailla, jotta löytäisi sieltä ne omat jutut, joita kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jos haluaa pelata Kanin loikkaa, anna pelata. Voi olla mieluinen peli lapsuudesta johon liittyy hyviä muistoja. Lapset monesti haluavat toistaa lapsuudesta tuttuja rutiineita, vaikka olisivat kasvaneet niiden ohi (aikuisten mielestä).
Toinen asia, 2h puhelinta on selvästi ihan liikaa. Vähennä 0,5 tuntiin tai jopa kokonaan pois. Ja sitten vain annat tuijotella seinää tai mitä tekeekään, älä ehdota mitään tekemisiä. Omalla lapsella puhelinriippuvuus oli tosi voimakasta jo aika nuorena, kun luurin otti pois meni pari päivää kiukutellessa ja sen jälkeen alkoi puuhailemaan itsekseen.
Itsekin ottaisin puhelimen pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuo on ihan normaalia. Uimaan opitaan uimakoulussa ja lapsi ei siitä päätä vaan sinä huolehdit että lapsi käy uimakoulussa. Samoin tottakai kouluasiat, kukaan ei ole omasta aloitteesta niin tylsä että esim läksyjä tekisi ihan mielissään tai lukisi jotain. Ei meidänkään lapset lue lehtiä tai harrasta mitään tiettyä.
Voisko olla vaan murrosikä tulossa, vähän sellanen mikään ei kiinnosta- vaihe vaan? Tuon ikäiset ei taida enää haluta lähteä paljoa vanhempien mukaan esim. mökille, vaan olla kavereidensa kanssa. Ohimenevää. Sitten vaan löytyy joku asia, mikä kiinnostaa kuitenkin. Nykynuorilla on kännykät vieneet hirveästi aikaa ja varmaan osin passivoineet nuoria. Omassa nuoruudessa ei ollut kännyköitä eikä facea, niin oli muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kommenteista käy ilmi aika pahuksen selvästi, että lapsella on jonkinlainen hahmotushäiriö ja/tai toiminnanohjauksen ongelma ja lisäksi kuormittuu erikoisen paljon. Perheneuvola, neuropsykiatri tai psykologi olisi nyt oikea osoite.
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla vaan murrosikä tulossa, vähän sellanen mikään ei kiinnosta- vaihe vaan? Tuon ikäiset ei taida enää haluta lähteä paljoa vanhempien mukaan esim. mökille, vaan olla kavereidensa kanssa. Ohimenevää. Sitten vaan löytyy joku asia, mikä kiinnostaa kuitenkin. Nykynuorilla on kännykät vieneet hirveästi aikaa ja varmaan osin passivoineet nuoria. Omassa nuoruudessa ei ollut kännyköitä eikä facea, niin oli muuta tekemistä.
Lisään vielä, ja niinkuin tuolla edellä oli viesti jossa sanottiin, että jos on vaan hitaasti lämpenevä asioille. Yhtenä päivänä löytääkin jonkun jutun mikä kiinnostaa, vaikka lemmikki tai joku harrastus mitä haluaa kokeilla. Voi vaan viedä aikaa syttyä jollekin. Ja jos vaan ei kiinnosta tällä hetkellä mikään. Eihän sitä kiinnostusta voi pakottaa. Itseä kiinnosti tuon ikäisenä mm. piirtäminen, hevoset ja pianonsoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommenteista käy ilmi aika pahuksen selvästi, että lapsella on jonkinlainen hahmotushäiriö ja/tai toiminnanohjauksen ongelma ja lisäksi kuormittuu erikoisen paljon. Perheneuvola, neuropsykiatri tai psykologi olisi nyt oikea osoite.
Näin itsekin ajattelen. Esim. tuo kertomus leipomisesta. Itse leivoin ohjeiden mukaan (ja siis mittasin yms.) jo seitsemänvuotiaana. Eli kyllä 12v. pitäisi hallita jo tuollaiset asiat.
Peruskoulussahan on nykyisin vallalla käytäntö, että oppilas määrittelee itse omat tavoitteensa, ja arviointi tehdään sen perusteella, kuinka hyvin tai huonosti on näihin tavoitteisiinsa päässyt. Ei siellä tarvitse oppia juuri mitään, jos laittaa tavoitteet riittävän alas. Opettaja kehuu, kun oppilas saavuttaa tavoitteensa.
Ja ammatillisiin opintoihin menee tyyppejä, jotka eivät osaa perustason yhteenlaskuja, vaikka peruskoulu on hyväksytysti "suoritettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap. roikut täällä, missä lapsesi on? Hyvänen aika sentään mitä taas kerran, voisin melkein väittää että potaskaa kaikki. Ei ole järkevää suoltaa nettiin kaikkea lapsestaan, hyi hemmetti sentään.
No hän on siellä isällään nyt. Ja on tosiaan myös kavereidensa kanssa, joten kyllä multa löytyy päivistä aikaa tänne joskus kirjoittaa. En suolla kaikkea lapsestani nettiin, vaan pyydän näkökulmia vaikeaan tilanteeseen.
Ap
Kasvatuksessa vikaa. Aika vaikeaa, mutta ei mahdotonta korjata asiaa enää.
Vastaan nyt yleisesti muutamaan viimeiseen kommenttiin vielä. Alan itsekin kallistua siihen, että psykologille tms on mentävä. Isä tosin vastustaa tätä (olen siis kyllä hänen kanssaan näistä haasteista puhunut. Hän on ehkä "liiankin" empaattinen, koska hänen näkökulmansa on, että lapsi saa olla sellainen kuin on, ja että olisi lapselle ihan kamalaa jos hänet tuollaiseen vietäisiin. Itse taas olen sitä mieltä, että vaikka se aluksi voi tuntua kamalalta, pidemmän päälle se on avuksi).
Nämä haasteet ovat tosiaan tulleet esiin pikkuhiljaa tässä viimeisen parin vuoden aikana. Sitä ennen ei ole mitään erityistä ollut nähtävissä, eli lapsen kasvu vasta on tuonut näitä lisää näkyviin. Olen samaa mieltä kuin moni muu, että osa noista jutuista ei tosiaan ole normaaleja vaikka olisi millainen introvertti, esim. just nuo leipomisasiat ja muut vastaavat. Kun ei kehitystä tapahdu enää oikein ollenkaan, ei se pelkästään ole sitä että minä nyt kysyisin liikaa tai että lapsi vain on nyt jossain vaiheessa. Jos tässä olisi lyhyempi aika taustalla, voisin ollakin sitä mieltä, mutta kun on jo jatkunut pidempään, on tehtävä jotain.
Kiitos paljon kaikille asiallisille keskustelijoille, sain teiltä hyviä näkökulmia tähän!
Ap
Ja lisäksi siitä syntyy nopeasti negatiivinen kierre, jos ei hahmota (esim juuri mittaamista leivonnasts ym), jolloin sinänsä kivasta tilanteesta tulee ahdistava, kun pinnistelee eikä silti onnistu. Voi olla että useampikin asia on haastavaa mitkä hoitaa sisäisesti pinnistellen vaikkei näkyisi ulospäin, jolloin henkiset voimavarat on nopeasti käytetty.
Jossain sopivassa keskustelussa voisi tuoda nuorelle ilmi jo kaikkea mitä osaa (esim se pannujen peseminen), ja muistuttaa että onhan hän oppinut uusia asioita pienempänä, ja hän on niistä ajoista jo kehittynyt. Eli uuden kokeilu voisi olla helpompaa nyt. Toki tässä pitää olla tarkka miten tän asian esittää ettei tule väärinkäsityksiä.
Tsemppiä ap, tekstissäsi on paljon mitä tunnistan oman lapsen kohdalla. T. Se aiemmin jo kommentoinut 14 v:n äiti
Tutkimuksiin vaikka lapsi tai isä ei haluaisi.
Jos lapsi ei tee mitään, ei hahmottaminen (ja muut jutut joissa on selvästi pulmia) kuntoudu ja parane yhtään. Hän jää muista jälkeen koko ajan ja jossain vaiheessa kaverisuhteet omanikäisten kanssa eivät enää onnistu. Tälläiset pulmat johtavat teineillä tavallista useammin kotiin jäämiseen ja koulunkäynnin keskeytymiseen.
Ennen tilanteen pahaa kriisiytymistä pitäisi olla tutkimukset tehtynä, kuntoutukset käynnissä ja tukitoimet koulun puolelta käytössä. Ennustan, että yläkoulusta tulee todella haastavaa, jollei kuntoutusta ole tehty alakouluikäisenä jo reippaalla otteella.
Jos kunnallisella puolella on ruuhkaa, veisin yksityiselle jo nyt heti.
Ap, kerroit, että ongelmia on alkanut ilmetä viimeisen parin vuoden aikana. Muistatko, onko tuolloin pari vuotta sitten, kun lapsesi kehitys on alkanut ottaa takapakkia, tapahtunut jotain sellaista, joka on saattanut pelästyttää, lannistaa tai jollain tasolla traumatisoida lastasi? Esimerkiksi kaveripiiristä poissulkemista, koulukiusaamista tai tapahtuiko eronne juuri silloin? Trauman ei tarvitse olla mitään suurta ja dramaattista mutta vähän herkempi lapsi voi sen seurauksena mennä henkisesti niin jumiin, että alkaa ikään kuin taantua. Hermosto on koko ajan ylivirittynyt ja selviytymistilassa eikä voimavaroja riitä uusiin kokemuksiin, uuden opetteluun eikä ylipäätään elämässä eteenpäin menemiseen. Käsittelemättömät traumat sekä lapsilla että aikuisilla voivat myös muistuttaa paljon oireiltaan autismia, ADHD:ta tai hahmotushäiriötä.
No ensinnäkin jos haluaa pelata Kanin loikkaa, anna pelata. Voi olla mieluinen peli lapsuudesta johon liittyy hyviä muistoja. Lapset monesti haluavat toistaa lapsuudesta tuttuja rutiineita, vaikka olisivat kasvaneet niiden ohi (aikuisten mielestä).
Toinen asia, 2h puhelinta on selvästi ihan liikaa. Vähennä 0,5 tuntiin tai jopa kokonaan pois. Ja sitten vain annat tuijotella seinää tai mitä tekeekään, älä ehdota mitään tekemisiä. Omalla lapsella puhelinriippuvuus oli tosi voimakasta jo aika nuorena, kun luurin otti pois meni pari päivää kiukutellessa ja sen jälkeen alkoi puuhailemaan itsekseen.