Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua oppia mitään
05.08.2025 |
12-vuotias lapsi, jolla ei ole mitään luontaista halua oppia yhtään mitään. Ei ole esimerkiksi oppinut uimaan, ihan vaan koska ei halua edes yrittää. Ja sama pätee kaikessa. Oikeasti tuntuu, että lapsi on taitojensa osalta reilusti muita ikäisiään perässä. En tiedä mitä tehdä. Koulu ei näe erityistä ongelmaa, koska eihän tällaiset samalla tavalla siellä näy. Kouluasiat tekee, koska on niin tunnollinen, mutta niissäkin siis esimerkiksi kaikki vähänkään luovuutta vaativat on lapselle lähes mahdottomia, osaa asioita vain mekaanisen toiston kautta jotenkuten.
Hänelle ei siis tule mielenkään että olisi kiva kokeilla yhtään mitään, tai oppia yhtään mitään. Ei osoita minkäänlaista intohimoa mitään kohtaan. Ei halua harrastaa mitään, ei keksi edes lehteä jonka hänelle voisi tilata, koska mikään lehti ei kiinnosta jne. Tämä johtaa siihen, että sanoo myös automaattisesti ensimmäisenä ei, kun hänelle ehdottaa tekemistä, ihan sama mikä se tekeminen on. Sitten hänelle pitää pitkästi perustella, miksi se tekeminen voisi olla kiva.
Tää on aika raskasta.
Kommentit (174)
Olet saanut hienoja, viisaita vastauksia, mutta en löytänyt vinkkiä, että mitäs jos antaisit lapsen vaan olla suorittamatta yhtään mitään? Vaikutat hyvin vastuuntuntoiselta ja aktivoivalta vanhemmalta, mutta saattaisi olla hyödyllisempää näyttää omaa innostustaan ja vain antaa lapsen seurata sinua. Hän imee sinusta vaikutteita, tajuaa ilosi ja miten viihdyt jonkun harrastuksen tai kodin askareen ääressä. Pyydä viereen juttukaveriksi, anna höpötellä omiaan olematta enempää liian vastuullinen aikuinen. Karkeana esimerkkinä menkää kävelylle, näytä mikä sinut saa kävelyllä iloiseksi ja kerro omista ajatuksistasi. Ehkä jo teetkin sen, mutta joskus vanhemmuuden kirous on juuri se valtava vastuuntunto ja tarve toimia oikein lasta kohtaan. Lapsikin sen silloin tajuaa, miten häneltä odotetaan jotakin ja siitäkin voi syntyä olo, ettei kykene vastaamaan vanhemman yrityksiin niin kuin lapsi kuvittelee kokemattomuuttaan.
Mainitsit yhdessä vietissäsi, miten teette salaattia ja lapsi ei muista koskaan miten kurkku pilkotaan. Muuta se oppiminen leikiksi ja sano, että nyt lapsi saa leikata ne niin kuin haluaa. Että tehdään jännäsalaatti. Hän oppii sitä kautta, että jos salaattiin laitetaan kokonainen kurkku se ei mene tasan kaikkien syöjien kesken. Onko se oikein saa lapsi päättää? Ja kuka sen sitten saa lautaselleen? Mutta tämä siis myös karkea esimerkki.
Anna lapselle "aikuisen" rooli. Lapset saattavat innostua siitäkin, että "haluat oppia" aikuisena jotakin jota lapsi oppii. Esim. menette yhdessä uimaan ja pyydät häntä uittamaan sinua rantavedessä. Kysy uidaanko koiraa, kissaa, sammakkoa, mitä ja kysyt häneltä mitenkäs ne liikkeet menikään. Ja tämäkin vain karkea esimerkki, mutta lapsi saa joskus itsevarmuutta kun aikuinen on osaamaton ja pitää "auttaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskalapsi -syndrooma, ei ole harvinainen tauti nykyisin:
Get involved. ...
Use reinforcement. ...
Reward effort rather than outcome. ...
Help them see the big picture. ...
Let them make mistakes. ...
Get outside help. ...
Make the teacher your ally. ...
Get support for yourself.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua pda eli äärimmäinen vaatimusten välttely. Olisiko kyse siitä että hän välttelee vaatimuksia. En väitä, että lapsellasi on tuo. Tuli vain mieleen.
Kiitos, tutustun tähän!
Ap
12 vuotias lapsi ja nytkö huoli heräsi? Ettekö ole käyneet neuvolassa koskaan, eikö lapsi ole aloittanut, käynyt koulua?
Häh? Sanoin että tutustun tuohon. Luin sen nyt, ja ei kyllä täsmää lapseeni. Ollaan käyty neuvolassa ja kyllä käy koulua, eikä oireet sovi mitenkään. Ei ole mitään varsinaista vammaa tai kehitysviivästymää tällä lapsella. Mutta jotain autismin piirrettä toki voi ollakin.
Ap
Onko erosta kauan? Lapset saattaa reagoida eroon masentumalla eikä mikään silloin huvita.
Jos isällä on aidosti läheiset välit lapseen, hyvä. Tulee vaan mieleen, että kun siellä on pienempiä sisarpuolia, lapsi voi olla mustasukkainen heille isästään ja kun huomaa, kuinka rakkaita he ovat isälle, haluaa tekeytyä yhtä pieneksi.
Aika iso lapsi uimataidottomaksi. Kyllä uimakoulu pitää käydä. Porukassa ja vieraan ohjaamana ei ole niin helppo kieltäytyä. Kysele tämän ikäiselle uimakoulua.
Onko mitään ryhmäharrastusta, missä kävisi säännöllisesti? Olisi hyvä päästä kotoa välillä johonkin porukkaan. Itsenäistyisi ja saisi itseluottamusta. Äidin kanssa tekemiset iän myötä vähenee.
Kiva, että koulukin sujuu.
Minä olen tuollainen perusluonteeltani. Tunnistan ap:n kuvauksesta itseni lapsena. En saa rehellisesti mistään onnistumisen tunnetta ja mikään ei ole kivaa, mutta olen iän myötä oppinut feikkaamaan kiinnostusta. Jos saisin valita tuijottelisin vain seiniä ja nukkuisin, vihaan esim. syömistäkin koska en saa mistään ruuan mausta irti mitään vaan ruokailu on itselleni mekaanista jauhamista.
Ainoa korjaus tähän on ollut se että olen iän myötä oppinut hyväksymään sen että kaikki on minulle loputtoman tylsää, ihan sama onko kyseessä elokuvailta vai raskas työpäivä. Suhtaudun tähän siis fyysisenä ongelmana, todennäköisesti aivojeni palkitsemisjärjestelmä ei ole kehittynyt normaalisti ja sen kanssa on vain elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää epäonnistumista ja siksi ei uskalla edes yrittää?
Tarvitsee sellaista koulutusta, jossa ei mitata näkyvästi osaamista ja keskitytään enemmän tekemiseen ja asioiden tutkimiseen kuin perinteiseen osaamista mittaavaan ja vertailevaan kouluopetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Monissa kommenteissa on tullut esiin se, että lapsilta saa vaatia paljonkin. Näin se toki on, mutta sanoisin myös, että silloin pitää vaatia itseltäänkin jotain. Esimerkin malli on tässä minusta lyömätön. Näytä itse, että pystyt vaikka mihin, niin sulla on hyvät lähtokohdat vaatia myös kakaralta paljon.
Terve lapsi on utelias, kyselee ja tahtoo tehdä itse, osallistua heti kun jalat kantavat.
Lapselle tulee vastata kun hän kysyy, hänet tulee nostaa ylös kun hän kompastuu ja lapselle tulee näyttää mallia!
Lapsi on lahja, eikä mikään kakara!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa aivan omat vanhemmat mieleen. Äiti kyseli isältä (joka sairasti syöpää) jatkuvasti ihan kaikkea (otatko? Syötkö? Haluatko?)ja isä kun ei jaksanut vastata mihinkään muuta kuin "ei" tai oli hiljaa. Lakkaa ap kyselemästä ja tee aikuisena itse päätökset.
Ei ole normaalia. Koulupsykologille ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuosta rankaisemisesta: koen aika epämiellyttäväksi rankaista jonkin taidon puuttumisesta. Saa kyllä rangaistuksen jos siis tekee jotain kiellettyä tai valehtelee tms. Eli ei ole siitä kyse etten uskaltaisi rankaista. Mutta rankaiseminen vaikkapa uimaan opettelusta kuulostaa minusta aika rajulta. Miten olet perustellut lapselle sen rangaistuksen siis? "
Aaa, hyvä kysymys. En rankaise osaamisen puutteesta (olisi julmaa), vaan yrittämisen puutteesta. Ja tästä monesti puhunkin hänelle, eli että isä palkitsee rohkeudesta ja haluaa, että yrität parhaasi. Se riittää, kaikessa.
Sit seuraavaksi tapahtuu se, että kun lapsen saa yrittämään, niin hän oppii sit yllättävän (liian) nopeasti. Onneksi on näitä kuten luistelu ja uinti, jotka vaatii hieman vaivaa:).
Itse lähestyn siis asiaa siten, että on olemassa lista perustaidoista, jotka opetellaan. Nämä ovat koko perheen tiedossa. Koko perhe osallistuu niihin ja kaikki yrittää parhaansa. Esim. kaikki luistelee, eikä selitellä että tää ei ole "mun juttu".
Jotenkin teillä minusta pitäisi nyt saada pieniä onnistumisia, jotta pojan itseluottamusta saisi boostia.
Vierailija kirjoitti:
Onko erosta kauan? Lapset saattaa reagoida eroon masentumalla eikä mikään silloin huvita.
Jos isällä on aidosti läheiset välit lapseen, hyvä. Tulee vaan mieleen, että kun siellä on pienempiä sisarpuolia, lapsi voi olla mustasukkainen heille isästään ja kun huomaa, kuinka rakkaita he ovat isälle, haluaa tekeytyä yhtä pieneksi.
Aika iso lapsi uimataidottomaksi. Kyllä uimakoulu pitää käydä. Porukassa ja vieraan ohjaamana ei ole niin helppo kieltäytyä. Kysele tämän ikäiselle uimakoulua.
Onko mitään ryhmäharrastusta, missä kävisi säännöllisesti? Olisi hyvä päästä kotoa välillä johonkin porukkaan. Itsenäistyisi ja saisi itseluottamusta. Äidin kanssa tekemiset iän myötä vähenee.
Kiva, että koulukin sujuu.
Erosta on jo useampi vuosi, tosiaan siellä isällä jo uusia lapsia. Tykkää kyllä näistä sisaruksistaan, että siitä ei ainakaan ole kyse. Tietenkin mustasukkaisuutta voi olla, mutta ei sitä kyllä mitenkään ilmaise kenellekään, joten haastava siihenkään on lähteä puuttumaan.
Ei käy enää missään ryhmäharrastuksessa. Niitä on kokeiltu useampia, ja halunnut vain lopettaa kaiken. Ei ole edes heti annettu lopettaa, vaan kannustettu jatkamaan, mutta kun ei todella yhtään nauti niihin menosta, pakko niistä jossain vaiheessa on ollut päästää irti.
Koulu sujuu, periaatteessa. Alkaa vain nyt tosiaan näkyä se, että kun ei ole sellaista kykyä keksiä ja inspiroitua, niin nyt kun ei ole enää pelkästään mekaanisia harjoituksia, ne luovat osiot tuntuvat hänestä vaikeilta. Eli siihen asti meni ihan jees, kun vaikka ympäristöopissa pystyi vastaamaan parilla sanalla, jotka löysi suoraan kappaleesta. Nyt kun kysymykset ovatkin jo pidempiä ja niihin pitää yhdistellä tietoa monesta kohdasta kappaletta, ne ovat hänelle tosi haastavia. Matikan sanalliset tehtävät eivät suju käytännössä ollenkaan, mutta numero siedettävä, koska niitä mekaanisia laskuja on kuitenkin suurin osa vielä. Äidinkielessä piti piirtää sarjakuva, hänelle ei tullut mitään aihetta mieleen mistä sen olisi voinut tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kotityöt? Ihan yksin. Imurointia, järjestelyä, pölyjen pyyhkimistä ym. Siivotkaa yhdessä ja anna hänelle tehtäväalueita, jotka hän tekee itsenäisesti. Tee viikkosuunnitelma, mitä hommia hän voi tehdä. Tiskikoneen tyhjennystä, roskien viemistä. Anna hänen opetella yksinkertaisten ruokien valmistusta (aloita niistä, joista hän pitää). 12-vuotias on ihan tarpeeksi iso sellaiseen. Älä kysele, vaan anna ihan ystävällinen mutta jämpti käsky osallistumiseen. Ihan vain touhukkaasti, että näitä sun olisi nyt tästä päivästä lähtien tehtävä, kun et kerkeä kaikkea ja tarvitsisit hänen apuaan. Ehkä hän irrottautuu passiivisuudestaan sitten edes hieman?
"Ei käy enää missään ryhmäharrastuksessa. Niitä on kokeiltu useampia, ja halunnut vain lopettaa kaiken. Ei ole edes heti annettu lopettaa, vaan kannustettu jatkamaan, mutta kun ei todella yhtään nauti niihin menosta, pakko niistä jossain vaiheessa on ollut päästää irti. "
Mitä sanoo syyksi ettei viihdy? Millaista hänen harrastamisensa on? Onko passiivinen vai osallistuuko? Jutteleeko ihmisille? Tutustuuko kehenkään? Eli millasta se oleminen siellä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa aivan omat vanhemmat mieleen. Äiti kyseli isältä (joka sairasti syöpää) jatkuvasti ihan kaikkea (otatko? Syötkö? Haluatko?)ja isä kun ei jaksanut vastata mihinkään muuta kuin "ei" tai oli hiljaa. Lakkaa ap kyselemästä ja tee aikuisena itse päätökset.
Mistä sä keksit, että kyselen lapselta koko ajan jotain? Olen useamman kerran ketjussa ilmaissut, että teen kyllä paljonkin päätöksiä eli vien lasta paikkoihin vaikkei innostukaan, ohjaan tekemään asioita vaikkeivat ne kiinnostakaan jne. Totta kai joskus kysyn mitä lapsi haluaisi tehdä, mutta nyt viimeiset pari vuotta on ollut niin, että hänellä ei tosiaan ole siihen mitään vastausta, ja silloin minä päätän kyllä mitä tehdään, enkä ole jäänyt kyselemään.
Ainoastaan noista säännöllisistä harrastuksista en ole mitään jyräämispäätöksiä tehnyt, että pakottaisin lapsen menemään johonkin joka viikko mihin ei selkeästikään halua yhtään millään tasolla mennä. Se kuulostaa mielestäni liian karulta. Aloitetut jutut pitää saattaa päätökseen, mutta viimeisimmän harrastuksen tosiaan halusi lopettaa tuossa 10-vuotiaana, ja sen jälkeen ei häntä ole kiinnostanut yksikään harrastus.
Ap
Lisäisin ihan arkisia velvollisuuksia ja jättäisin harrastukset, teatterit, markkinat pois, kun hän ei sellaisista ole kiinnostunut. Mutta ihan arkisia askareita lisäisin ohjelmaan. Marjojen poimimista, putsausta ja pakastamista, leipomista ym. Huvitti tai ei.
Kiinnostaisiko häntä askartelu? Tai käsityöt? Jos hän on i troverttiuteen taipuvainen, joku huvipuisto on varmaan vihoviimeinen paikka. Joku koruntekopakkaus, jossa on lankoja ja helmiä ym. Voisitte tehdä yhdessä rannekorut. Sen jälkeen vaikka kaulakorut tai avaimenperät ym. Tai kivien maalausta ja koristelua.
Vierailija kirjoitti:
Entä kotityöt? Ihan yksin. Imurointia, järjestelyä, pölyjen pyyhkimistä ym. Siivotkaa yhdessä ja anna hänelle tehtäväalueita, jotka hän tekee itsenäisesti. Tee viikkosuunnitelma, mitä hommia hän voi tehdä. Tiskikoneen tyhjennystä, roskien viemistä. Anna hänen opetella yksinkertaisten ruokien valmistusta (aloita niistä, joista hän pitää). 12-vuotias on ihan tarpeeksi iso sellaiseen. Älä kysele, vaan anna ihan ystävällinen mutta jämpti käsky osallistumiseen. Ihan vain touhukkaasti, että näitä sun olisi nyt tästä päivästä lähtien tehtävä, kun et kerkeä kaikkea ja tarvitsisit hänen apuaan. Ehkä hän irrottautuu passiivisuudestaan sitten edes hieman?
No näitä hän tekee. Siivoaminen itsenäisesti sujuu hyvin, ja pitää huoneensa järjestyksessä. Lisäksi hänellä on joka viikko tiskivuoroja, eli meillä tiskataan padat ja pannut ruokailun jälkeen käsin, muut menee tiskikoneeseen. Nämä hoitaa kyllä säntillisesti ja siististi, ei edes valita niiden teosta. Eli niin kauan kuin on asioita, jotka hän jo osaa, hän tekee ne kyllä. Se uuden opettelu vain on todella pitkissä kantimissa. Näissä kun ei tule enää oikein vastaan mitään uutta, ne ovat hänelle mukavuusaluetta ja hoitaa ne kunnolla. Ruuanlaittoon vaan tämä ei jostain syystä korreloidu, eikä hän siis ole yhtään kiinnostunut ruuanlaitosta. Olen kyllä puhunut että milloin tahansa voidaan tehdä yhdessä ruokaa, ja ottanut häntä mukaan laittamaan, mutta vierastaa kaikkea kokkaamista. Leipominen sujuu, jos annan yksinkertaisia tehtäviä sekoittaa jotain asioita yhteen tms. Mutta jos hänen pitäisi vaikka keksireseptistä lukea, mitä seuraavaksi tehdään, sen hahmottaminen on hänelle vaikeaa. Samoin edelleen asioiden mittaaminen, ei vieläkään ole oppinut miten mitataan esimerkiksi kahden desin mitalla puolitoista desiä, vaikka sitä on käyty läpi useita kertoja. Eli ei vaan hahmota, ja siksi ei halua tehdä, jossei sitten tosiaan saa todella yksinkertaista tehtävää. Kananmunienkin rikkominen on edelleen hänelle aivan liian vaikeaa. Osittain siksi, että se rikkoutuu joka kerta eri tavoin eli ei varmaankaan tunne hallitsevansa sitä, ja osin siksi, koska tosiaan, kun lapsi ei tee mielellään mitään, ei kehity motoriikka. Eli se tuntuu hänelle ihan vieraalta asialta joka ikinen kerta, eikä haluaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko häntä askartelu? Tai käsityöt? Jos hän on i troverttiuteen taipuvainen, joku huvipuisto on varmaan vihoviimeinen paikka. Joku koruntekopakkaus, jossa on lankoja ja helmiä ym. Voisitte tehdä yhdessä rannekorut. Sen jälkeen vaikka kaulakorut tai avaimenperät ym. Tai kivien maalausta ja koristelua.
Näitä meillä tehtiin ennen. Hänellä on just noita korusettejä ja muita askartelujuttuja. Valitettavasti vain ei enää halua niitä juurikaan tehdä. Joskus harvoin vielä innostuu.
Tavallaan on introvertti, mutta toisaalta siis itse halusi sinne huvipuistoonkin, ei vain halunnut tehdä siellä mitään.
Ap
Ja vaatia toki saa. Sen lahjonnan voi toteuttaa myös uhkailulla ja kiristyksellä. Eli viikkoraha pois jos uimakouluun ei mene tai salaattia pilko... :D
Ja nyt mä tahallani olen piikikäs. Mutta valitse ite se teidän perheeseen sopiva tapa. Tavatonta / mitenkään outoa tuo esiteinin käytös ei todellakaan ole.