Suren sitä että en ehkä saa ikinä lapsenlapsia.
Mulla on kaksi lasta joista toinen menehtyi ja toinen, nyt jo aikuinen on poika ja seurustelee miehen kanssa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan vaan toivon hänen olevan onnellinen mutta hiljaa mielessäni suren että en varmaan ikinä tuu saamaan niitä lapsenlapsia mitä olin niin kovasti toivonut. Onko itsekästä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Täällä voisi jokainen surra jotain mitä ei saa. Omapa on asiansa mitä suree eikä se onneksi muihin vaikuta. Kukaan ei sille mitään mahda mitä joku haluaa surra. Pitää tyhjiöönsä keksiä sitten jotain muuta. Väärin kiristää toisilta täytettä omaan elämäänsä. Eivät ne muut ole vastuussa toisten tyhjyyden täytteistä.
Kiristää? Pikkusen nyt itseesi otit 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
Sinäkö haluat synnyttää tälle miesparille lapsen, vai kenen naisen kehoa pitäisi hyväksikäyttää?
Maailmassa on paljon lapsia, jotka tarvitsevat kodin/ uuden kodin. Adoptio on yksi vaihtoehto.
Kotimaisia adopitiolapsia ei ole juurikaan koska täällä tehdään abortti jos lasta ei haluta. Ulkomailta eivät anna adoptioon homopareille.
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään että tää palsta on näin sairas. Todellakin toivon että muutamalla kommentoijalla ei oo omia lapsia eikä sellaisia saakaan. Oon uusi täällä ja luulin että tää on joku kiva keskustelufoorumi
Sä olet itse sairas paska. Toivot että toisilla ei ole lapsia. Haha...mikä pelle
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity tähän, mutta luin juuri jutun pakolaisleiristä, jossa äiti yrittää elättää lastaan. Miksi, oi miksi tehdään itsekkäästi lapsia tällaisen tilanteen keskelle. Omalle lapselleni toivon onnellista elämää, itse päättää, kuuluuko siihen lapsia vai ei.
No naiset eivät tee mitään valintoja niissä maissa.
En ole ollenkaan liian vanha hoitamaan lapsenlapsia. Vuosi sitten olin vielä itsekin raskaana mutta se meni ikävä kyllä kesken kun täällä jotkut sanoo että pitää tehdä useampi lapsi niin ei se noin vaan onnistu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä vaatia lapsiaan tekemaan lasta vain sksi, että pääsee mummiksi. Minulla on kaksi aikuista poikaa. Toinen on monta vuotta ollut kihloissa, mutta ei tulisi mieleenkään kysyä heiltä lapsentekosuunnitelmista. Totta kai vauvat on ihania, mutta on ajateltava pitemmälle. Tämä maailma on mennyt ihan hulluksi. Joka puolella soditaan. Sota voi levitä Suomeenkin. Ilmastonmuutos pelottaa. Kaiken maailaman pandemiat uhkaa. Jopa koulu on monelle nykylapselle kauhun paikka kiusaajien takia. Sosiaaliturva on Suomesta poistettu. Miksi toivoa lapsia tähän maailmaan? En käske enkä kiellä. Se on nuorten oma asia, mitä päättävät.
Ei ketään voikaan vaatia tekemään lapsia, mutta kyllä kaikilla on oikeus surra asioita, ei siinä ole mitään itsekästä jos suree ettei pääse isovanhemmaksi. Eikä surua edes voi poistaa vaikka kuinka s
Jos et ymmärrä niin ei omaa tyhmyyttään kannata täällä julkisesti toitottaa.
Tämä on näitä nykysuomalaisen aivoituksia, että hei, nyt kuollaan sukupuuttoon. Koska halutaan "nauttii elämäst". Ihmiset ovat nykyään niin typeriä, että saisi tulla vaikka ydinsota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan varmaan koskaan tule mummoa. Ihan hyvä niin. T. Valis
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Tietysti se surettaa jos jää ilman lapsia tai lastenlapsia.
Minä taas annan lapseni itse päättää, että haluaako lapsia vai ei. En kasaa hänelle paineita asiasta. T. Valis
Kuka niitä paineita on asettanu?
Kyllähän se ahdistaa kun tietää, että oma suku sitten loppui tähän. Eli millään ei ollut mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Syö paskasi. Vanhemmuus ei lopu lapsen kuolemaan. Kuolleetkin lapset ovat vanhempiensa lapsia.
Äläkä nyt saatana sotke tähän lemmikkejä. Vai oletko sinä koirasi äiti ja koirasi pentujen isoäiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Syö paskasi. Vanhemmuus ei lopu lapsen kuolemaan. Kuolleetkin lapset ovat vanhempiensa lapsia.
Äläkä nyt saatana sotke tähän lemmikkejä. Vai oletko sinä koirasi äiti ja koirasi pentujen isoäiti?
Moni koiraämmä ihan oikeasti leikki äitiä niille räksypaskoillensa ja puhuu niistä "hän"-pronominilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä väheksy sitä, että suree kun ei ole saanut lapsen lapsia.
Mutta pientä ymmärrystä ja tilannebtajua toivoisin. Itse en ole onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta yrityksestäni ja toiveistani huolimatta. Ja pikku hiljaa olen alkanut hyväksyä, että lapsettomaksi jäänkin; olen jo noin 45 vuotias. -
Ei se, että olisin adoptoinut ole oikotie lapsen saantiin. Itselläni yksi syy lapsettomuuteen on viime vuodet ollut sekin ettei ole " tekijäkumppania"
Ja olen kai vähän konservatiiviko sitten, että en ole ollut valmis hankkimaan lasta yksin.
Mutta ei tivaaminen tai syyttely javtai bilpittömätbhalut saada lapsen lapsi minun mahdollistamana yilannettani muuttane. - Omat vanhempani ovat ymmärtäneet olla liikoja kyselemättä. Ja tietävät, ettei lapsen saanti ole aina vain itsestä kiinni. Tai aina onnistu kalliiden lapsettomuusvhoitojenkaan mahdolli
Kyllä suurin osa saa apua lapsettomuushoidoista. Itsekin sain kaksi lasta, eikä ennestään ollut yhtään.
Mikään ei takaa että ne lapsenlapset olisivat silti sinun elämässäsi . Miniät nykyään usein ovat vaikeita ja katkaisevat suhteen isovanhempiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan varmaan koskaan tule mummoa. Ihan hyvä niin. T. Valis
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Tietysti se surettaa jos jää ilman lapsia tai lastenlapsia.
Minä taas annan lapseni itse päättää, että haluaako lapsia vai ei. En kasaa hänelle paineita asiasta. T. Valis
Kuka niitä paineita on asettanu?
Ruikuttaja surijat vois hankkia sen kuuluisan oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsilukua miettiessäni tiesin haluavani myös lapsenlapsia joskus. Päädyttiin neljään lapseen. Kyllä heistä joku mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekee yhden lapsen. Onpahan saanut vauvoja hoitaa ja haistella kyllikseen. Anopilla tuntuu joku vajaus jääneen ainokaisensa hoivaamisesta, onpahan nyt lastenlapsia mitä hoitaa.
Minä en oo miettiny lapsenlapsia, kun äitiys tuli eteen.
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään että tää palsta on näin sairas. Todellakin toivon että muutamalla kommentoijalla ei oo omia lapsia eikä sellaisia saakaan. Oon uusi täällä ja luulin että tää on joku kiva keskustelufoorumi
Se oli mukava joskus. Nykyään on niin paljon häiriintyneitä ihmisiä.
Olin todella lapsirakas ja halusin itse suurperheen. Olin aika iäkäs, kunntapasin mieheni ja hoitojen avulla saimme yhden lapsen. Lapsen kasvaessa tuli esille hänellä on autismi. On hyvin epätodennäköistä hänestä ikinä tulee isää.
Huomaan olen surrut niin paljon, kun diagnosi tuli, etten enää pysty suremaan lapsenlapsen puutetta. Päälimmäisenä huolena on miten lapsi tulee pärjäämään.
Saat surra, se on täysin inhimillistä
Jos tekee vain kaksi lasta, voi jäädä ilman lapsenlapsia. Itselläni on 3 lasta, eikä vielä lapsenlapsia, mutta en ole vielä menettänyt toivoa.
2000-luvulla on puhuttu paljon lapsettomuushoidoista. Käytännössä ne auttavat vain harvoja ja eniten niitä, joilla on ennestään jo lapsi tai jotka ovat ilapsentekoiässä.