Suren sitä että en ehkä saa ikinä lapsenlapsia.
Mulla on kaksi lasta joista toinen menehtyi ja toinen, nyt jo aikuinen on poika ja seurustelee miehen kanssa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan vaan toivon hänen olevan onnellinen mutta hiljaa mielessäni suren että en varmaan ikinä tuu saamaan niitä lapsenlapsia mitä olin niin kovasti toivonut. Onko itsekästä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Toivottavasti et ole itse lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Miksi sä oot ylpeä siitä?
Varmaan homofobisten idioottien vuoksi joita tälläkin palstalla näköjään on
Homoilu ei koskaan muutu normaaliksi vaikka sitä kuinka normalisoitaisiin.
Kuka määrittelee normaalin ja mitä väliä sillä on, jos joku pitää jotakin asiaa epänormaalia?
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuo sairas homopoika.
Sanoiko hän että on jotenkin sairas ? 🙄
Minusta ei tule isoäitiä, olen aina tiennyt sen. Asia on ok. Ihme, että olen edes itse saanut lapsia.
Jo lapsilukua miettiessäni tiesin haluavani myös lapsenlapsia joskus. Päädyttiin neljään lapseen. Kyllä heistä joku mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekee yhden lapsen. Onpahan saanut vauvoja hoitaa ja haistella kyllikseen. Anopilla tuntuu joku vajaus jääneen ainokaisensa hoivaamisesta, onpahan nyt lastenlapsia mitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
No eivät kyllä olisi.
No mitä ne miesparit ovat kun lapsia perheeseen tulee? Tuttavallani ei ole yhtään biologista lasta, kuitenkin ovat 4 lapselle isä ja äiti, lasten syntymästä saakka. Heidän vanhemmat ovat olleet mummi ja vaari. Miksi ei ap voisi olla? Eikä ole sen kummempaa ku meistä toinen on isovanhempi, vaikkakaan ei biologinen.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä.
Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen. Silloin ihminen luopuu jostain toisen hyväksi kun kasvattaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Vit-tu, että olet sairas 🖕🏿
Vierailija kirjoitti:
No, jos se lohduttaa, niin et ole ainoa joka ei saa lapsenlapsia. Ajat muuttuu.
Ei se vertaaminen lohduta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Tekisitkö se sinusta jotenkin paremman ihmisen?
Kumma kysymys. Totta kai on suru, jos ei ole lapsenlapsia. Ainoa lohtu on se, että moni muu on samassa tilanteessa. En olisi osannut koskaan kuvitella, että lapseni eivät saisi lapsia. Kaikki elämässä on ollut turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläsi on kuppa aivoissa.
Oletko lääkäri?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, en ymmärrä miksi se itsekästä olisi. Mummous on ihanaa ja antaa elämälle tarkotuksen.
Näin se menee. Mummu 54
Vierailija kirjoitti:
No ei, se on hyvin inhimillistä surra sitä. Pääasia ettei tosiaan ala itse ahdistella kuitenkaan omaa lasta, joka ei lapsia tee. Itsellä oma äiti yritti itkullaan ja surullaan kiristää minua tai veljeäni tekemään lapsia. Kun kaikilla muilla naapurustossa on lastenlapsia, kaikilla sukulaisilla. Hän on niin onneton ja elämällä ei ole tarkoitusta kun ei saa lastenlapsia. Olihan se aika ikävää kuunneltavaa, kun itse olin lapseton koska en ollut koskaan löytänyt puolisoa, samoin veljeni.
Se, että joku näyttää surunsa avoimesti, ei ole kiristystä. Hänellä oli tietenkin hirveää, kun ystävät ja sukulaiset ja muut ihmiset puhuivat lapsenlapsistaan, kehuivat näiden saavutuksia ja tunkivat naaman eteen valokuvia joka tapaamisella.
En tiennytkään että tää palsta on näin sairas. Todellakin toivon että muutamalla kommentoijalla ei oo omia lapsia eikä sellaisia saakaan. Oon uusi täällä ja luulin että tää on joku kiva keskustelufoorumi
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
Sinäkö haluat synnyttää tälle miesparille lapsen, vai kenen naisen kehoa pitäisi hyväksikäyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisitkö se sinusta jotenkin paremman ihmisen?
Kumma kysymys. Totta kai on suru, jos ei ole lapsenlapsia. Ainoa lohtu on se, että moni muu on samassa tilanteessa. En olisi osannut koskaan kuvitella, että lapseni eivät saisi lapsia. Kaikki elämässä on ollut turhaa.
No mitä sitten kuvittelet? Että kaikki haluaa ja saa lapsia?
Voi hyvänen aika, minulle on ihan sama saako lapseni tai haluaako lapsia, se on heidän elämänsä, ei kuulu yhtään pätkää kellekään muulle.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä sairas palsta. Mun meni ihan päivä pilalle joistain kommenteista. Kyllä mulla on kaksi lasta, toinen vaan odottaa taivaassa ja sitäpaitsi olen saanut keskenmenoja eli olen kyllä yrittänyt saada useamman lapsen.
Miehelläni on kaksi lasta, toinen odottaa taivaassa. Meillä on yksi lapsenlapsi, minun vanhimman lapsen kautta. Tämä meidän yhteinen ei todennäköisesti lapsia halua.
Oletko ylpeä tuosta kysymyksestä?