Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä
Eli kun teidät on kutsuttu syömään jonkun luokse (ei ravintolaruokailu), niin mikä oli kummallista esim. ruoka, tarjoilu, paikka.
Ja kaikki positiiviset ja negatiiviset kokemukset!
Kommentit (580)
tarjoiltiin hirvenkäristystä. Sinällään ok, yleinen hääruoka ainakin meidän perällä ja hyvin laitettuna nannaa. Tässä tapauksessa hirvi oli toki itse kaadettu, mutta siitä oli raaskittu käyttää vain huonoimmat ruhonosat, eli käristys oli TÄYNNÄ jänteitä, siis täynnä. Se oli jotain aivan kammottavaa. Ruoka oli myöskin tehty kiireellä, sillä ne vähäiset lihanpalaset, jotka valkoisten jänteiden joukosta sai esiin kaivettua, olivat äärimmäisen sitkeitä. Yritin piilottaa jatkuvat yökkäilyni käsieni taakse ja voitte uskoa että juomista meni lasitolkulla. 3/4 ruoasta jäi syömättä. Juttelin myöhemmin mieheni kanssa, joka syö käytännössä ihan mitä vain eikä koskaan valita ruoasta. Hän kommentoi, että noh, olihan siinä lihassa vähän tekemistä...
<a href="http://karppaus.info/forum/viewforum.php?f=41" alt="http://karppaus.info/forum/viewforum.php?f=41">http://karppaus.info/forum/viewforum.php?f=41</a>
Olivat vähän hienommat juhlat sillä kertaa. Kerroin ketokarppaavani etukäteen, ettei tulisi hankalaa tilannetta.
Ruokana oli valkosipuliperunoita pihvin kera. Ja se pihvi oli haudutettu RUOKAKERMASSA, yök. Salaattiin oli tungettu paahdettuja leivänpalasia.
En pystynyt syömään kuin muutaman salaatinlehden ja hiukan tomaatteja. Jälkiruokanakin oli jotain suklaasörsseliä.
Kohteliasta olisi ottaa huomioon kaikkien ruokavaliot.
mä ainakin sanoisin että karppaa kotonasi.ikinä muuten kuullu ketokarppauksesta,että ei ihan menny läpi.
en todellakaan karppaa,enkä muihin uskokkaan kuin kohtuuteen kaikessa.
Karppaajat käyttävät oikeaa voita ja oikeaa kermaa. Ei mitään teollisia margariineja ja ruokakermoja. Tämän nyt luulisi olevam päivänselvää kaikille.
sä vai ootko tosissas? Meneekö karppaajan systeemi pilalle, jos syö kerran kylässä ruokakermaa? En mäkään tykkää ruokakermasta, mutta jos jossain kylässä on siihen tehtyä ruokaa, voin kyllä syödä. Kylässä tulee syötyä monia muitakin asioita, joita en kotona söisi.
kermaa. Ei mitään teollisia margariineja ja ruokakermoja. Tämän nyt luulisi olevam päivänselvää kaikille.
kermaa. Ei mitään teollisia margariineja ja ruokakermoja. Tämän nyt luulisi olevam päivänselvää kaikille.
paljon, jos joku ruokakerma on niin YÖK. Tuskin toiste tuollaista nirppanokkaa viitsisin pyytää syömään. Mä ymmärtäisin jos tajrolla olisi jotain pässinkiveksiä ja siltikään mä en huutelisi yökkiä.
tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!
Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.
Menkää muualle väittelemään karppauksen säännöistä.
Siis ihanko tosi nykyään tämä vanha perinne on loppunut?
Kun mennään vauvaperheeseen kylään, ei odoteta, että vastasynnyttänyt äiti passaa teille välipalaa. Perheeseen on tapana viedä rotinoita eli vieraat auttavat näin äitiä lapsivuodeaikana ja vievät pullaa ja muuta tuliaisiksi. Moni tuo vuokaruokia yms. Mutta yleisesti viedään pullaa ja piirakoita.
Olisi kyllä kamalan noloa mennä passauttamaan itseään vastasynnyttäneelle äidille.
tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!
Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
Että ihan pussillinen mikrossa lämmitettyä kruunusekoitusta... tämä oli aika hyvä! Tietty näin ulkopuolisena tekisi mieli kysyä, eikö oman äidin kanssa voisi ihan avoimesti jutellakin asiasta, sanoa ihan suoraan että syön kyllä mielelläni kaikkea muuta paitsi sitä lihakastiketta.
Äitini on sisäistänyt määreen "kasvissyönti" vähän liiankin hyvin, koska aina, kun käymme heillä kylässä, minulle tarjotaan ruokasi pakastevihanneksia. No ei siinä mitään, kiva että varaa edes niitä, mutta huvittavaksi asian tekee se, että kun muille on tarjolla esim. perunaa ja kastiketta, mikrotetaan mulle 400 g pussi kukkakaalia tai kruunusekoitusta enkä SAA ottaa lisäksi perunaa, koska "mä olen keittänyt niitä muille kaksi, olisiko sullekin pitänyt keittää?" Ja tämä siis joka ikinen kerta. Joskus vien omat soija- tai kasvispihvit mukanani, etenkin jos tiedän, että vierailusta tulee pitkä. Mutta en ihan ymmärrä tätä logiikkaa, kasvissyönti on ilmeisesti äidilleni yhtä kuin todellakin kasvikset, ei perunoita, ei pastaa, ihme että edes leipää.
liekö kotoa opittua karjalaista perinnettä, mutta en ikinä mene pikkuvauvaperheeseen ilman omia eväitä. Ja joka kerta ne omat tuomiset siellä sitten syödään.
Itse asiassa kun oma (toinen) vauvani syntyi, kävikin yksi vähän nolo juttu. Miehen veli perheineen tuli vauvaa katsomaan, ja meillä ei ollut oikeastaa mitään kahvipullaa varattuna (kun kuitenkin kaikki tuovat rotinoita). No, tämäpä perhe ei tuonut. Onneksi pakastimessa oli pussillinen karjalanpiirakoita ja jääkaapista löyty juustoa ja kinkkua. Niillä mentiin.
Siis ihanko tosi nykyään tämä vanha perinne on loppunut? Kun mennään vauvaperheeseen kylään, ei odoteta, että vastasynnyttänyt äiti passaa teille välipalaa. Perheeseen on tapana viedä rotinoita eli vieraat auttavat näin äitiä lapsivuodeaikana ja vievät pullaa ja muuta tuliaisiksi. Moni tuo vuokaruokia yms. Mutta yleisesti viedään pullaa ja piirakoita. Olisi kyllä kamalan noloa mennä passauttamaan itseään vastasynnyttäneelle äidille.
tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä! Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
kun lapsivieras lykättiin toiseen huoneeseen odottamaan perheen pyhän ruokailuhetken ajaksi. Tämä lieni silloin ihan normi käytäntö, mutta edelleenkään en tajua, miksi sitä vierasta ei voinut lähettää vaikka mieluummin kotiinsa. En usko, että kukaan muuten nykyään enää toimii näin. Mielestäni tämä oli jo lapsena tosi tökerö toimintatapa eikä itselleni tulisi mieleenkään istuttaa lasten kavereita ruokailun aikana toisessa huoneessa.
Jos niin ohraisesti kävisi, että ei olisi mitään ylimääräistä vieraalle tarjottavaksi, niin hienovaraisesti pyytäisin omaa lastani saattamaan kaveria kotiin ennen ruokailua.
vaan kuulin jutun työkaveriltani joskus 90-luvun alussa.
Tämä työkaverini, hiljattain pääkaupunkiin muuttanut nuori nainen, tarjosi maaseudulta kylään tulleelle sukulaismiehelleen aterian. Hän oli tehnyt pizzaa ja mustikkakiisselin jälkiruokaksi. Nainen nosti molemmat ruokalajit pöytään ja pyysi sukulaismiestä syömään.
Mies katseli tarjottavia hetken, nosti sitten lautaselleen palan pizzaa ja kauhalla siihen mustikkakiisseliä päälle. Söi hyvällä halulla ja mitenkään kommentoimatta erikoista yhdistelmää. Ei ilmeisesti ollut silloin vielä perämetsissä totuttu pizzaa syömään.
Että ihan pussillinen mikrossa lämmitettyä kruunusekoitusta... tämä oli aika hyvä! Tietty näin ulkopuolisena tekisi mieli kysyä, eikö oman äidin kanssa voisi ihan avoimesti jutellakin asiasta, sanoa ihan suoraan että syön kyllä mielelläni kaikkea muuta paitsi sitä lihakastiketta.
Äitini on sisäistänyt määreen "kasvissyönti" vähän liiankin hyvin, koska aina, kun käymme heillä kylässä, minulle tarjotaan ruokasi pakastevihanneksia. No ei siinä mitään, kiva että varaa edes niitä, mutta huvittavaksi asian tekee se, että kun muille on tarjolla esim. perunaa ja kastiketta, mikrotetaan mulle 400 g pussi kukkakaalia tai kruunusekoitusta enkä SAA ottaa lisäksi perunaa, koska "mä olen keittänyt niitä muille kaksi, olisiko sullekin pitänyt keittää?" Ja tämä siis joka ikinen kerta. Joskus vien omat soija- tai kasvispihvit mukanani, etenkin jos tiedän, että vierailusta tulee pitkä. Mutta en ihan ymmärrä tätä logiikkaa, kasvissyönti on ilmeisesti äidilleni yhtä kuin todellakin kasvikset, ei perunoita, ei pastaa, ihme että edes leipää.
Saa niistä ruokamääristä vääntää muutenkin jatkuvasti, viisihenkiselle perheelleni + vanhemmilleni oli kerran keitetty yhteensä kahdeksan perunaa. Äidilläni on aina hirveä huoli ettei ruokaa vaan laiteta turhaan liikaa eikä käsitä, että poikani syövät kyllä luvan saatuaan kattilan tyhjäksi, vaikka vähän tulisi määrissä liioiteltuakin.
liekö kotoa opittua karjalaista perinnettä, mutta en ikinä mene pikkuvauvaperheeseen ilman omia eväitä. Ja joka kerta ne omat tuomiset siellä sitten syödään.
Itse asiassa kun oma (toinen) vauvani syntyi, kävikin yksi vähän nolo juttu. Miehen veli perheineen tuli vauvaa katsomaan, ja meillä ei ollut oikeastaa mitään kahvipullaa varattuna (kun kuitenkin kaikki tuovat rotinoita). No, tämäpä perhe ei tuonut. Onneksi pakastimessa oli pussillinen karjalanpiirakoita ja jääkaapista löyty juustoa ja kinkkua. Niillä mentiin.
Siis ihanko tosi nykyään tämä vanha perinne on loppunut? Kun mennään vauvaperheeseen kylään, ei odoteta, että vastasynnyttänyt äiti passaa teille välipalaa. Perheeseen on tapana viedä rotinoita eli vieraat auttavat näin äitiä lapsivuodeaikana ja vievät pullaa ja muuta tuliaisiksi. Moni tuo vuokaruokia yms. Mutta yleisesti viedään pullaa ja piirakoita. Olisi kyllä kamalan noloa mennä passauttamaan itseään vastasynnyttäneelle äidille.
tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä! Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
Olenko sitten pieni poikkeus? :O Minä en ole koskaan odottanut että vieraiden pitäisi tuoda jotakin syötävää kun vauvaa tulevat katsomaan. Jos ovat tuoneet, se on laitettu tarjolle ja siitä ovat saaneet syödä myös ne jotka eivät tuoneet mitään.
Minusta on noloa ottaa lahja vastaan mutta sitten ei edes tarjota mitään kahvin kanssa.
Vaikka kuinka olen vastasynnyttänyt, en sektionkaan jälkeen jättänyt vieraita kuivin suin :) Tai jättänyt tarjoamatta pullaa tms. Niitä nyt teen aina pakkaseen varmuuden vuoksi.
Noloa jättää tarjoamatta. Kertoo jo paljon isäntäperheestä jos eivät tarjoa mitään vain sen takia koska ei vieraat huomanneet tuoda omia pulliaan mukana...
Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
oliko teitä edes kutsuttu vain ihanko omasta aloitteesta menitte ruokaa kärkkymään?
karppaamisesta NYT HETI tai menkää omaan ketjuun!
Menee ihan pilalle tää ketju kun oikeita juttuja saaa etsiä teidän riitelijöitten viestien välistä!!!!
ja tosiaan pitivät teitä epäkohteliaina. Kulttuurieroja. Meille tuli 90% vieraista ruokatuomisten kera vauvaa katsomaan. Äitini tuli "laps-saanaan" jolla ei ole kuulemma mitään tekemistä saunan kanssa, vaan toi ison kakun, joka sitten vedettiin siinä vauvan ihailun lomassa. Näitä itäisen Suomen perinteitä.
tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!
Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.
eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta). Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.
ananas pizzassa on? Kyllä sitä joka maankolkassa on tarjolla. Viimeksi viikonloppuna haime pizzaa ja yksi oli kinkku-ananas ja ollaan 10 000 km päässä suomesta. Auraa harvemmin kyllä. Vuohenjuustoa toki monessakin paikassa.
Italialaiset kyllä itkevät ananaksesta pizzassa.
JA kyllä meidän lapset on italiassa kinkku-ananaspizzaa. Eikä se ollut mitenkään ihmeellistä, ihan normilistalla oli.
Eikä meidän jälkikasvu ollut ainoa joka sitä tilasi.
Äitini on sisäistänyt määreen "kasvissyönti" vähän liiankin hyvin, koska aina, kun käymme heillä kylässä, minulle tarjotaan ruokasi pakastevihanneksia. No ei siinä mitään, kiva että varaa edes niitä, mutta huvittavaksi asian tekee se, että kun muille on tarjolla esim. perunaa ja kastiketta, mikrotetaan mulle 400 g pussi kukkakaalia tai kruunusekoitusta enkä SAA ottaa lisäksi perunaa, koska "mä olen keittänyt niitä muille kaksi, olisiko sullekin pitänyt keittää?"
Ja tämä siis joka ikinen kerta. Joskus vien omat soija- tai kasvispihvit mukanani, etenkin jos tiedän, että vierailusta tulee pitkä. Mutta en ihan ymmärrä tätä logiikkaa, kasvissyönti on ilmeisesti äidilleni yhtä kuin todellakin kasvikset, ei perunoita, ei pastaa, ihme että edes leipää.