Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

ja kertokaa lisää hauskoja juttuja. Karppaan itsekin, joten tiedän ettei kenenkään karppaus mene pilalle ruokakermasta, vaikka sitä ei omassa keittiössä haluaisikaan käyttää. Todnäk tuo kirjoittaja on karppi-inhoaja, joka suoltaa tuota juttua.

Oluen-, viinin- ym. maistelutilaisuuksissa ei ole tarkoitus tulla känniin, vaan joka tuotetta tosiaankin vain maistellaan. Jos löytyy jokin hyvä, niin sitä voi sitten tilata itselleen himaan. Rapujuhlissa on tosiaankin rapuja ruokana... Jos joku tuo teille itse tekemäänsä leipää tai mitä tahansa mukanaan, niin hän voinee päättää, miten sen haluaa syötävän. Mikäli mulle tuodaan tuore leipä, leikkaan sen tarjolle. En siis jemmaa sitä itselleni. Ja jos vieras haluaa viedä jämät mukanaan, vieköön. Oudot kokemukseni ovat lähinnä noita, että kutsutaan syömään ja sitten siellä ei olekaan mitään, vaikka olen maha muristen odottanut koko päivän.

Rapujuhliin tai minne vaan voivat vanhemmat varautua itse, ei ole juhlien järjestäjän asia tietää syökö jonkun lapset vain nakkeja tai lihapullia.

Kun maistellaan jotain, niin monesti juoma jopa sylkäistään pois maistamisen jälkeen. Maullehan pääsee suullisesta, ei siihen paljoa tarvita.

Itse tarjoan aina tuliaisten jämiä tuojalle ja tuliaset laitetaan ilman muuta kokonaisuudessaan tarjolle.

mikä täällä päin on tapana noiden vauvavierailujen tarjoilujen suhteen. Kai pitää jotain varata, vaikka naapurin emäntä (maailman ihanin naapurin emäntä muuten) sanoikin, että hän sitten leipoo hyvät pullat, kun tulevat käymään.

kaksi lasta, eikä kukaan ole koskaan tuonut meille syötävää kummallakaan kerralla, kun ovat tulleet vauvaa katsomaan, enkä itse ole vienyt koskaan kenellekään. Muita lahjoja olen saanut ja vienyt kyllä, yleensä vain vauvalle, mutta joskus myös äidille itselleen. Tuo leipomusten tuominen olisi kyllä kiva perinne, harmi kun täällä ei ole tapana.

mutta useimmilla on ollut kyllä tarjottavaa omastakin takaa.



Ei kai nyt vastasyntyneen kotiin muutenkaan jäädä niin pitkäksi aikaa, että ehtisi muuta kuin kahvit juoda. Tai ehkä jossain pitempien etäisyyksien takana jäädäänkin, ja silloin varmaan veisin taloon pataruoankin mukanani.

Tarkoitus oli samalla näyttää kuukauden vanhaa vauvaamme heille. Kun olimme perillä, niin emäntää ei näkynyt missään, miehensä oli paikalla ja menimme olkkariin juttelemaan kuulumisia. Emäntäkin tuli paikalle kun oltiin tunnin verran oltu kylässä. Pyysi minua keittiön pöydän ääreen jutteleen. Sitten parin tunnin päästä miehensä sanoi että keitetäänkö kahvit. (me muuten veimme kahvipaketin sinne). Ja se tosiaankin tarkoitti vain että kahvit saadaan. Kyllä siinä mieheni kanssa katseltiin vähän kummissamme kun ei pöytään tullut MITÄÄN.



Maitoakin pyydettiin erikseen, kun ei talonväki itse käytä kahvissa sitä. Arvatkaa oliko jo kamala nälkä kun oltiin ajettu matkan takaa ja istuttu pari tuntia juttelemassa ja sitten saadaan pelkkä kahvi. Lähdettiin heti välittömästi kupposet juotuamme pois ja lähimmälle huoltsikalle syömään!



En tajua että miksi näin toimivat. Kutsuivat meidät, eli emme olleet yllätysvieraina siellä. Ei olla sen jälkeen menty, eikä edes tavattu kertaakaan vaikka tästä on jo vuosia. Mies on tuon perheen miehen kanssa soitellut, mutta tapaamista ei huvita enää sopia.

En tajua että miksi näin toimivat. Kutsuivat meidät, eli emme olleet yllätysvieraina siellä. Ei olla sen jälkeen menty, eikä edes tavattu kertaakaan vaikka tästä on jo vuosia. Mies on tuon perheen miehen kanssa soitellut, mutta tapaamista ei huvita enää sopia.

Välit käytännössä poikki sen takia, ettei tarjottu mitään kahvin kanssa?

Ja aina ovat vieraat tulleet kutsuttuna eli olemme varautuneet tarjoiluun. Meilläpäin ei vauvaperheeseen mennä etukäteen sopimatta.

Minusta on muuten outoa tuoda/viedä syömisiä tuliaiseksi, jos on kutsuttu kahville tai syömään (poikkeus ehkä suklaarasia tai viinipullo). Meille muutama on tuonut ruokaa, ja minua se häiritsee, kun on jo tarjoilut mietittynä esim anoppi kutsuttiin päiväkahville, olin leiponut kakun, anoppi toi matkalla puoliksi sulaneen pakastekakun, joka piti sitten myös laittaa kahvipöytään. Siinä oli sitten kaksi kakkua kahvipöydässä.

Olen saanut kaksi lasta, eikä kukaan ole koskaan tuonut meille syötävää kummallakaan kerralla, kun ovat tulleet vauvaa katsomaan, enkä itse ole vienyt koskaan kenellekään. Muita lahjoja olen saanut ja vienyt kyllä, yleensä vain vauvalle, mutta joskus myös äidille itselleen. Tuo leipomusten tuominen olisi kyllä kiva perinne, harmi kun täällä ei ole tapana.

myös rotinaperinteeseen. Aina on tuotu ruokatuliaiset ja tarjoilut matkassa kun mennään tutustumaan vauvaan. Todella epäkohteliasta mennä kylään ilman tarjottavia, vaikka olisi lahja matkassa. Yleensä tuoreelle äidille viedään sekä sen hetkiset kahvitarjottavat, että pakasteeseen helpottamaan niitä päiviä kun väsyttää.

Ennen kylän naiset pitivät uudesta äidistä huolta, että hän sai luvan kanssa levätä ja maito sai nousta rintoihin. Nykyään kai ihmiset lappaa itsekkäästi kylään ja odottaa, että vastasynnyttänyt äiti leipaisee vieraan mukuloille tuoreet pullaset kun he ovat tulleet nälissään vierailulle.

ja tosiaan pitivät teitä epäkohteliaina. Kulttuurieroja. Meille tuli 90% vieraista ruokatuomisten kera vauvaa katsomaan. Äitini tuli "laps-saanaan" jolla ei ole kuulemma mitään tekemistä saunan kanssa, vaan toi ison kakun, joka sitten vedettiin siinä vauvan ihailun lomassa. Näitä itäisen Suomen perinteitä.

tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!

Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.

Hauskoja, ja outoja juttuja!



Me oltiin kylässä noin 3 ja 5 vuotiaiden poikiemme kanssa. Kahvin kanssa tarjottiin kaurakeksejä. Lapseton emäntä kehtasi sitten sanoa, että olisi heillä suklaakeksejäkin, mutta ei viitsi antaa ettei lapset sitten sotke joka paikkaa.



No ei todellakaan anneta lasten lähmiä suklaakäsillä kotonakaan, saati sitten kylässä! Ja oliko pakko mainostaa niitä keksejä, jos ei aio tarjota?

tuohon ananaspizza ja italia-asiaan, sillä halusinpa vielä sanoa, että ymmärrän kyllä, että monet italialaiset eivät halua ananasta pizzoihinsa ja voivat jopa pitää sitä aivan hulluna. Mutta kommenttini koski nimenomaan sitä, että _kaikki italialaiset_ itkisivät jos pizzaan laittaa ananasta. Sillä eivät itkeneet. Että liioittelun makua, tiedättehän?



Ja itse en ole koskaan mennyt katsomaan kenenkään vauvaa ilman viemisiä kahvipöytään. Ja meidänkin vauvaa kävi katsomassa ihan "virallisesti" kahville kutsuttuina noin 10 perhettä, joista vain kaksi tuli ilman tuomisia. Ja kyllä vähän ihmettelin, että joku kehtasi tulla "valmiiseen pöytään" niinkin rankan alun jälkeen, kun mikä meillä oli. Eipä kyllä sitten heille muuta ollutkaan tarjota, kun kaupan keksejä ja anopin tuomaa pullaa. Onneksi anoppi tuo leipomuksiaan aina hirmuiset määrät!



Sitten tuli vielä mieleen kaverin kertoma tarina, kun hän oli ollut poikakaverin perheen kanssa mökillä ja grillasivat illalla ja roukalistalla oli (tälle tytölle ekaa kertaa) kokonaisista maissintähkistä leikattuja "kiekkoja" (eli tämä tapahtui hyvänaikaa sitten). No tyttö ei sitten tiennyt miten maissi syödään ja olikin ruokailun päätteeksi aika järkyttynyt, kun muiden lautasella komeili se maissin "keskiosa", hän kun oli syönyt senkin. Juu, en kyllä ymmärrä kuka pystyy järsimään sen keskiosankin, vaikka olis kuinka pieni kiekko, mutta kuulemma näin kävi :D

[i

Ennen kylän naiset pitivät uudesta äidistä huolta, että hän sai luvan kanssa levätä ja maito sai nousta rintoihin. Nykyään kai ihmiset lappaa itsekkäästi kylään ja odottaa, että vastasynnyttänyt äiti leipaisee vieraan mukuloille tuoreet pullaset kun he ovat tulleet nälissään vierailulle.

[/quote]

meinaa jemmata pullon kaappiin myöhempää käyttöä varten, niin voin pyytää heitä sen avaamaan ja mahdolliset jämät vien lähtiessäni mukanani. Viemäni kukkakimpunkin otan lähtiessäni mukaan, mitä he sillä enää tekevät, juhlathan ovat jo ohi.

Jos joku tuo teille itse tekemäänsä leipää tai mitä tahansa mukanaan, niin hän voinee päättää, miten sen haluaa syötävän. Mikäli mulle tuodaan tuore leipä, leikkaan sen tarjolle. En siis jemmaa sitä itselleni. Ja jos vieras haluaa viedä jämät mukanaan, vieköön.

tai ainakin pitää kaveria siltä osin junttina jos jemmaa pullot. Voit myös kohteliaasti vihjaista, että juomat oli tarkoitettu käyttöön saman tien. Ilman muuta kuuluu tarjota jämiä tuojalle, tuoja sitten päättää ottaako vai jättääkö.

ja vaimoaan, eikä jouda passaamaan laiskoja kyyliä, jotka odottaa perse homeessa gourmettarjoilua omille kakaroilleen.

[i

Ennen kylän naiset pitivät uudesta äidistä huolta, että hän sai luvan kanssa levätä ja maito sai nousta rintoihin. Nykyään kai ihmiset lappaa itsekkäästi kylään ja odottaa, että vastasynnyttänyt äiti leipaisee vieraan mukuloille tuoreet pullaset kun he ovat tulleet nälissään vierailulle.

Tätä "herkkua" oli aina joulupöydässä, näytti ja haisi imeväisen kakalle. Mausta en tiedä, sillä en pidä kypsästä nauriista muutenkaan ja tämä haisi erityisen pahalta. Sitä tuuputtamista en vain ymmärrä. Anoppi yritti saada minut syömään sitä vaikka miten monta kertaa. Kohtelias "ei kiitos" ei kelvannut, vaan piti tuputtaa ja tuputtaa. Jos syön hyvällä halulla kymmenestä lajista yhdeksää, niin eikö voi kerrasta uskoa, kun aikuinen ihminen kieltäytyy nätisti jostakin?

ettei niitä voinut syödä vaikka sen kerman olisi kaapinut pois? Jos olisi syönyt, ne minimaaliset millilitrat ruokakermajämiä olisivat aiheuttaneet varmaan ihottumaa, hengenahdistusta ja koko ruokavalio olisi romahtanut ja karppaajan ketokarppaustyö valunut hukkaan?

kermaa. Ei mitään teollisia margariineja ja ruokakermoja. Tämän nyt luulisi olevam päivänselvää kaikille.

koska olen varautunut jo omilla juomilla. Varsinkin kun yleensä vieras tuo vain yhden pullon, joka ei riitä kaikille, jos syöjiä on yhtään enemmän, kuten meillä.



Enkä myöskään oleta, että tuliaisiksi viemäni viini pitäisi juoda, ellei ole nimenomaan sovittu että minä vien ruokaviinin.



Näkemyseroja näemmä tässäkin..

Olen ratkaissut tämän ongelman ottamalla aina kaikkea mitä on tarjolla, edes vähän ja yrittänyt syödä myös sen. Lisäähän ei tarvitse ottaa, kun ei millään jaksa, vaikka hyvää olikin ;-)

Tätä "herkkua" oli aina joulupöydässä, näytti ja haisi imeväisen kakalle. Mausta en tiedä, sillä en pidä kypsästä nauriista muutenkaan ja tämä haisi erityisen pahalta. Sitä tuuputtamista en vain ymmärrä. Anoppi yritti saada minut syömään sitä vaikka miten monta kertaa. Kohtelias "ei kiitos" ei kelvannut, vaan piti tuputtaa ja tuputtaa. Jos syön hyvällä halulla kymmenestä lajista yhdeksää, niin eikö voi kerrasta uskoa, kun aikuinen ihminen kieltäytyy nätisti jostakin?

eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta). Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.

Mitä tarkoitat mauttomuudella? Mikä olisi hyvän maun mukaista/maukasta mielestäsi?

sanoa että nyt on meidän perheessä ruoka-aika, voit joko odottaa lapsen huoneessa ruokailun ajan tai sitten lähteä kotiin. Ihan ystävällisesti tietenkin.

Johtui varmaan siitä, että lapset laukkasivat toisillaan kylässä päivittäin, usein ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen, tai sitten yhtäkkiä kotona saattoi olla 4 lasta sen yhden oman sijaan. Ja useimmat perheet tekivät ruokaa tiettyihin aikoihin ja halusivat että lapset syövät kotona muun perheen kanssa.

kun lapsivieras lykättiin toiseen huoneeseen odottamaan perheen pyhän ruokailuhetken ajaksi. Tämä lieni silloin ihan normi käytäntö, mutta edelleenkään en tajua, miksi sitä vierasta ei voinut lähettää vaikka mieluummin kotiinsa. En usko, että kukaan muuten nykyään enää toimii näin. Mielestäni tämä oli jo lapsena tosi tökerö toimintatapa eikä itselleni tulisi mieleenkään istuttaa lasten kavereita ruokailun aikana toisessa huoneessa.

Jos niin ohraisesti kävisi, että ei olisi mitään ylimääräistä vieraalle tarjottavaksi, niin hienovaraisesti pyytäisin omaa lastani saattamaan kaveria kotiin ennen ruokailua.