Lue keskustelun säännöt.
Isät, oppikaa tästä ajoissa. Isä, äiti ja pikkulapsi syömässä ulkona
28.07.2025 |
Isä kantaa oman ruokatarjottimensa, kun äiti valitsee lapselle ruokaa toiselle tarjottimelle hoitotaukku olkapäällään. Kävelemään oppinut lapsi roikkuu hameenhelmasta kädellään ja äiti kantaa tarjotinta. Lapsi saa itkuisen väsymys-nälkä raivarin, kun ovat pöydässä. Isä alkaa syömään omaa ruokaansa ja sanoo, että toiset ruokailijat eivät varmasti pidä lapsen itkusta. Äiti sanoo, että hän itsekään ei ole syönyt sitten aamupalan ja käskee isää vahtimaan lasta, jotta hänkin saisi ruokaa. Äiti tulee takaisin oman ruokansa kanssa. Äiti syö itse ja saa lapsen syömään JA ÄITI ON VARMASTI JO EHTINYT AJATTELEMAAN, ETTÄ KUN LAPSI ON VÄHÄN ISOMPI, NIIN HÄN EROAA ITSEKKÄÄSTÄ ISÄSTÄ, JOKA EI OSAA REAGOIDA LAPSENSA TARPEISIIN OMA-ALOITTEISESTI, EIKÄ HUOMIOI VAIMOAAN.
Kommentit (398)
Isä oli tuossakin maksajana. Lisäksi isät ottavat lapselle aina vääriä ruoka-aineita, koska vain äiti tietää, että lapsi syö tietynoranssia porkkanaa eikä sitä vaaleampaa ja lapsi syö pastaa vain silloin, kun se on mallia gnocci. Isä olisi kuitenkin ottanut kurkkua ja broileria, niitä äiti ei ikinä antaisi lapsen syödä maanantaisin!
Suomessa äidit käyvät töissä ja tienaavat rahansa. Myös vanhempainvapaalla saa äitikin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä tulee mieleen, että entä jos se mies on vaikka sen naisen veli? Ei ne sukulaisuussuhteet sentään otsassa lue.
Mun veli oli aina suurena apuna, silloin kun mun lapset oli pieniä ja käytiin esim ostoksilla tai syömässä. Normaalia käytöstä ja toisen huomioon ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan jälkeen äiti lähti vaihtamaan taaperolle vaippaa. Hoitolaukussa on yleensä vaihtovaatteita, vaippoja yms. Isot pointsit siitä, että eivät ottaneet rattaita sisälle, vaan äiti koki olevansa riittävän vahva liikkumaan lapsen kanssa ilman niitä.
ap
Tarvitaanko tuohon siis oikeasti joku erityinen laukku, joka huutaa läsnäoleville, että olen hoitolaukku? Meillä 90-luvulla lapsemme saaneilla oli olalla siisti A4-kokoinen laukku, jossa oli vaippa ja puhdistuspyyhkeet, sama laukku oli siisti käsilaukku ja tarvittaessa pienten ostosten kantokassi. Miksi nykyäidit kantavat mukanaan puolta lapsen vaatevarastosta ja mukana on ruokaa 5 päiväksi?
Äiti koki olevansa riittävän vahva liikkumaan ilman rattaita? Kävel
Jos kirjoittaa, että äidillä on olalla hoitolaukku, niin sen laukun tulee kertoa kaikille, että se on hoitolaukku eikä mikä tahansa käsilaukku. Vai onko niin, että taaperon kanssa kulkevalle äidille mikä tahansa laukku on raskas ja hankala hoitolaukku, jonka takia on lähes mahdotonta kantaa tarjottimella ruokaa pöytään? Siis se sama laukku, joka lounastunnilla syömässä käväisevälle on pelkkä käsilaukku, on äidille ruokailuhetkeä vaikeuttava hoitolaukku.
Jos kirjoittaa, että äidillä on olalla hoitolaukku, niin sen laukun tulee kertoa kaikille, että se on hoitolaukku eikä mikä tahansa käsilaukku. Vai onko niin, että taaperon kanssa kulkevalle äidille mikä tahansa laukku on raskas ja hankala hoitolaukku, jonka takia on lähes mahdotonta kantaa tarjottimella ruokaa pöytään? Siis se sama laukku, joka lounastunnilla syömässä käväisevälle on pelkkä käsilaukku, on äidille ruokailuhetkeä vaikeuttava hoitolaukku.
No se on sitten varmaan ollut ulkonäöltään tunnistettavissa hoitolaukuksi.
Ja tyypillisesti äidit ei kyllä käytä niitä olalla kulkevia käsilaukkuja, vaan aina niitä, jotka menee ristiin, jolloin käsi jää vapaaksi ja laukku pysyy aina mukana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli musta (alkujaan Ikean) yksinkertainen hoitolaukku, jossa oli lokerot ja vaipanvaihtoalusta. Sen pidin aina eteisessä lähtövalmiina, pakkasin vain enää mahdolliset eväät siihen.
Sitten oli toinen laukku, vedenpitävä vetoketjullinen mustavalkoharmaa muumilaukku, jossa oli lapsille ajanvietettä. Sama homma, aina valmiina eteisessä.
Niitä sitten otettin mukaan tatrpeen mukaan.
Ulkonäöltään sellaisia myös mies ilkesi niiden kanssa kulkea.
Oma käsilaukkuni oli musta pieni ja tyylikäs eli sen kanssa saatoin liikkua myös töissä tai aikuisten asioilla. Isompi työlaukku oli kokonaan erikseen.
Kun lapset oli pieniä, käytin vain valko-musta-harmaa-vaatetusta, jolloni ei koskaan kiireessä tarvinnut myöskään miettiä, mikä sopii minkäkin kanssa.
Näin oli aina siisti ja tilanteen mukaan pukeutunut ja varustettu. Ei alkanut näyttää nukkavierulta ryysyläiseltä, joka aina näy
Kyllä mä mieluummin näyttäisin äidiltä kuin poistaisin maailmastani värit lasten vuoksi. Ja varmaan näytänkin. Hyvä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos kirjoittaa, että äidillä on olalla hoitolaukku, niin sen laukun tulee kertoa kaikille, että se on hoitolaukku eikä mikä tahansa käsilaukku. Vai onko niin, että taaperon kanssa kulkevalle äidille mikä tahansa laukku on raskas ja hankala hoitolaukku, jonka takia on lähes mahdotonta kantaa tarjottimella ruokaa pöytään? Siis se sama laukku, joka lounastunnilla syömässä käväisevälle on pelkkä käsilaukku, on äidille ruokailuhetkeä vaikeuttava hoitolaukku."
Mitä hemmetin väliä sillä on millä nimellä sitä laukkua kutsuu jos pointti on siinä, että nainen kantaa pöytään, laukun, kahden ihmisen ruoat ja muksun samalla, kun muksun toinen vanhempi keskittyy vain itseensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli musta (alkujaan Ikean) yksinkertainen hoitolaukku, jossa oli lokerot ja vaipanvaihtoalusta. Sen pidin aina eteisessä lähtövalmiina, pakkasin vain enää mahdolliset eväät siihen.
Sitten oli toinen laukku, vedenpitävä vetoketjullinen mustavalkoharmaa muumilaukku, jossa oli lapsille ajanvietettä. Sama homma, aina valmiina eteisessä.
Niitä sitten otettin mukaan tatrpeen mukaan.
Ulkonäöltään sellaisia myös mies ilkesi niiden kanssa kulkea.
Oma käsilaukkuni oli musta pieni ja tyylikäs eli sen kanssa saatoin liikkua myös töissä tai aikuisten asioilla. Isompi työlaukku oli kokonaan erikseen.
Kun lapset oli pieniä, käytin vain valko-musta-harmaa-vaatetusta, jolloni ei koskaan kiireessä tarvinnut myöskään miettiä, mikä sopii minkäkin kanssa.
Näin oli aina siisti ja tilanteen mukaan pukeutunut ja varustettu. Ei alkanut näy
Minä halusin näyttää aikuiselta lapsista ja kiireestä huolimatta. En miltään repaleiselta joulukuuselta, jolla mikään ei sopinut yhtään mihinkään ja vaatteetkin olivat lastenvaatteiden näköisiä. Ja kaiken kruununa päässä saparot tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAKSI aikuista eivätkä pärjää YHDEN lapsen kanssa, LOL
T. Lapset 2,3,4v
Vierailija kirjoitti:
KAKSI aikuista eivätkä pärjää YHDEN lapsen kanssa, LOL
T. Lapset 2,3,4v
Pärjäsihän se äiti kahden lapsen kanssa. Sen lapsen ja sitten sen isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli musta (alkujaan Ikean) yksinkertainen hoitolaukku, jossa oli lokerot ja vaipanvaihtoalusta. Sen pidin aina eteisessä lähtövalmiina, pakkasin vain enää mahdolliset eväät siihen.
Sitten oli toinen laukku, vedenpitävä vetoketjullinen mustavalkoharmaa muumilaukku, jossa oli lapsille ajanvietettä. Sama homma, aina valmiina eteisessä.
Niitä sitten otettin mukaan tatrpeen mukaan.
Ulkonäöltään sellaisia myös mies ilkesi niiden kanssa kulkea.
Oma käsilaukkuni oli musta pieni ja tyylikäs eli sen kanssa saatoin liikkua myös töissä tai aikuisten asioilla. Isompi työlaukku oli kokonaan erikseen.
Kun lapset oli pieniä, käytin vain valko-musta-harmaa-vaatetusta, jolloni ei koskaan kiireessä tarvinnut myöskään miettiä, mikä sopii minkäkin kanssa.
Näin oli aina siisti ja tilant
Minä halusin näyttää aikuiselta lapsista ja kiireestä huolimatta. En miltään repaleiselta joulukuuselta, jolla mikään ei sopinut yhtään mihinkään ja vaatteetkin olivat lastenvaatteiden näköisiä. Ja kaiken kruununa päässä saparot tms.
Ok. Ei aikuisuus aina ihan noin ankeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Mihin joku itse kävelevä pentu tarvitsee hoitolaukkua?
Kysy äidiltäsi. Sinäkin olet ollut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
111 sinä voit näyttää vaikka Turkin sulttaanilta halutessasi, mutta se ei liity mitenkään aloitukseen.
Ei aikuisuus aina ihan noin ankeaa ole.
Mitä ankeaa on tyylikkäässä pukeutumisessa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
111 sinä voit näyttää vaikka Turkin sulttaanilta halutessasi, mutta se ei liity mitenkään aloitukseen.
Ei mun tarvitse. Mulla oli vain yksi lapsi, ei niin kiire, että olisi pitänyt vaihtaa vaatteet toisenlaisiin hänen takiaan. Hippi on aina hippi, mulla oli välillä muksu niissä värikkäissä helmoissakin. Ja edelleen se hyvä mies, se liittyy aloitukseen. Kasvatuksesta se lähtee.
Mihin joku itse kävelevä pentu tarvitsee hoitolaukkua?
Vesipullo, vaipat, vaihtovaatteet, wipesit?
Ei se käveleminen vielä tarkoita, että esimerkiksi rakkonsa hallitsisi täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin joku itse kävelevä pentu tarvitsee hoitolaukkua?
Kysy äidiltäsi. Sinäkin olet ollut lapsi.
Kun olin lapsi, ei meillä mitään hoitolaukkuja ollut.
T. 70 luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
111 sinä voit näyttää vaikka Turkin sulttaanilta halutessasi, mutta se ei liity mitenkään aloitukseen.
Ei mun tarvitse. Mulla oli vain yksi lapsi, ei niin kiire, että olisi pitänyt vaihtaa vaatteet toisenlaisiin hänen takiaan. Hippi on aina hippi, mulla oli välillä muksu niissä värikkäissä helmoissakin. Ja edelleen se hyvä mies, se liittyy aloitukseen. Kasvatuksesta se lähtee.
Niin, vain yksi lapsi. Eihän silloin olekaan mitään ongelmaa, kun silloin on käytännössä sinkku edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
111 sinä voit näyttää vaikka Turkin sulttaanilta halutessasi, mutta se ei liity mitenkään aloitukseen.
Ei mun tarvitse. Mulla oli vain yksi lapsi, ei niin kiire, että olisi pitänyt vaihtaa vaatteet toisenlaisiin hänen takiaan. Hippi on aina hippi, mulla oli välillä muksu niissä värikkäissä helmoissakin. Ja edelleen se hyvä mies, se liittyy aloitukseen. Kasvatuksesta se lähtee.
Niin, vain yksi lapsi. Eihän silloin olekaan mitään ongelmaa, kun silloin on käytännössä sinkku edelleen.
Täytyypä kertoa tuo perheelle. 😆
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa jo n. 18 v, mutta vieläkin muistuu mieleeni äitienpäivälounas ravintolassa kahden pienen lapsen kanssa.Minulla molemmat lapset sylissä ja syötin toista. Mies söi ruokansa ja alkoi kyllästyneen näköisenä odotella, että enkö kohta ole valmis, kun en ollut vielä aloittanutkaan ruokaani. Lopulta sähähdin miehelle, että vosiko pilkkoa pihvini, niin saisin sen syötyä pelkällä haarukalla. Mies pilkkoi.
Kun tätä olen muistellut (kyllä) myöhemmin, mies on kysynyt, miksi en pyytänyt häntä ottamaan lapsia syliin, syöttämään heitä tms. No en todellakaan pyytänyt kun olin niin raivoissani. Kyllä pitää itse tajuta!
En todellakaan tajua, miksi pitää ne lapset tehdä parin vuoden ikäerolla, kun nykyisin on vapaus valita.
Olen ollut naimisissa oleva sinkkuäiti. Oli valtava helpotus, kun pääsi eroon v*ttuilevasta kivireestä eli exästä. Elämästä tuli helpompaa ja mukavampaa.