Psykoterapeuteilta katosivat asiakkaat koko Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Te jotka käytätte tekoälyä terapoimiseen. Kertokaa kokreettisesti miten se tapahtu. Kiinnostaa.

Kysy yleisellä tasolla. Älä missään nimessä kerro mitään henkilökohtaista!

Ihmiset taitaa mennä nykyään ennemmin valmennuksiin, ne on lyhyitä, kohtuuhintaisia ja niissä etsitään muutosta.

Kävin vuoden terapiassa ja heti tuli Kelalta muistutus että ei saa lopettaa kesken. Mitään isompaa hyötyä siitä ei ollut. Kuitenkaan Kela ei halua kustantaa niitä keinoja jotka oikeasti auttaisivat saamaan työkyvyn takaisin. Näen että Kela on olemassa sitä varten että tiettyjen toimijoiden rahastus on mahdollista ja iso pyörä pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Monet käyttävät tekoälyä terapeuttina nykyään. Tästä ei tainnut olla mainintaa jutussa. 

Juttu perustui terapeuttien haastatelluihin. Jotka eivät ole niitä älykkäimpiä. Joten eivät osanneet sanoa mitään tekoälystä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä terapiassa parhaimmillaan tapahtuu ? En ymmärrä mitä joidenkin menneiden vääryyksien vatvominen auttaa, eikö se vain pahenna tilannetta, että uhriutuu aina vain uudelleen jostain menneisyydessä tapahtuneesta ? Sitäpaitsi ne tuttuni (2 kpl), jotka käyvät terapiassa, lähinnä ovat pettyneitä omiin saavutuksiinsa, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei erinomaisia, ja ovat masentuneita, koska haluaisivat olla joka tavalla kaikkein parhaita. Mitään objektiivista vääryyttä eivät ole koskaan kokeneet.

Psykoterapiaa voi toteuttaa eri tavoilla suuntauksesta ja psykoterapeutin omasta koulutuksestakin riippuen. Jotkut kokeneimmat pystyvät yhdistelemään useita suuntauksia. Yleisesti ottaen niissä tapauksisa, missä nykyiset ongelmat johtuvat menneistä vääryyksistä, ne pitää varmaan jollain tasolla käydä kuitenkin läpi, ei se vatvomista edellytä, mutta jonkinlaista tunnistamista, toteamista ja hyväksymistä. Parhaimmillaan psykoterapia voi antaa eväitä asennoitua uudella tavalla nykytilanteeseen. Tuttusi tapauksessa se voi esimerkiksi auttaa tunnistamaan, mistä armoton vaativuus johtuu ja antaa eväitä muuttaa omaa ajattelutapaa niin ettei ihminen koe enää masennusta, jos ei aina ole paras.

Vierailija kirjoitti:

Kävin vuoden terapiassa ja heti tuli Kelalta muistutus että ei saa lopettaa kesken. Mitään isompaa hyötyä siitä ei ollut. Kuitenkaan Kela ei halua kustantaa niitä keinoja jotka oikeasti auttaisivat saamaan työkyvyn takaisin. Näen että Kela on olemassa sitä varten että tiettyjen toimijoiden rahastus on mahdollista ja iso pyörä pyörii.

WTF? Miksi terapiaa ei saa lopettaa, jos kokee jo olevansa  kunnossa ja että terapiasta ei ole hyötyä? Onko todella näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä terapiassa parhaimmillaan tapahtuu ? En ymmärrä mitä joidenkin menneiden vääryyksien vatvominen auttaa, eikö se vain pahenna tilannetta, että uhriutuu aina vain uudelleen jostain menneisyydessä tapahtuneesta ? Sitäpaitsi ne tuttuni (2 kpl), jotka käyvät terapiassa, lähinnä ovat pettyneitä omiin saavutuksiinsa, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei erinomaisia, ja ovat masentuneita, koska haluaisivat olla joka tavalla kaikkein parhaita. Mitään objektiivista vääryyttä eivät ole koskaan kokeneet.

Tämä. Ennemmin  sellainen terapia jossa etsitään yhdessä ratkaisuja johonkin ongelmaan. Mutta edellyttää aktiivista terapeuttia. Mitä se hyödyttää jos terapeuttim istuu hiljaa.

Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että käy tapaamassa useampaa terapeuttia ennen valintaa. Kemioiden on pakko kohdata. Toinen ehdottoman tärkeä asia on selvittää, mikä terapiasuuntaus terapeutilla on ja itsestään selvästi tarkistaa, että terapeutin nimi löytyy Julkiterhikistä ja että hän todella on psykoterapeutti eli yliopistotason terapiakoulutuksen käynyt. Monelle tämä tuntuu olevan ihan vieras asia tarkistaa. Terapiasuuntauksista en suosittelisi muita kuin kognitiivista ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Niillä on tieteellinen näyttö toimivuudesta (engl. CBT). Lisäksi kolmen vuoden terapia on todella pitkä aika enkä suosittelisi sitä lähtökohtaisesti. Esim. kkt-suuntauksella vuosi on usein oikein sopiva pätkä. 

-psykologi, terapiakoulutuksessa (kkt)

Uudet lääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaammiksi. Nuoriso hyppii niden avulla katolta ja muutenkin on päästy vihdoinkin OECD-maiden huonoimpien listoille, itsemurhissa kolmanneksi huonoin. Ei tähän terapeutteja tarvita! Ehkä voisi laittaa lääkkeitä maitoon, niin ei tarvitse lääkäreiden aikaa tuhlata reseptien kirjoitteluun?

Vierailija kirjoitti:

Kela on ilmeisesti lopettanut terapiamaksujen maksamisen. Terapeuttien on pakko olla tehottomia tai maksaja lähtee. Mitäpä sitä turhasta maksamaan, mutta toivottavasti väkivallan kohteena olleet ym. saavat silti terapiansa.

Oma KELA-terapia tulee maksamaan lähes kymppitonnin. Nyt on taloudellisesti turvattomat ajat. Ja kuntoutustukia ei ehkä saa myöskään yhtä helposti.

Ihmiset ehkä osaavat nykyään myös katsoa, onko tetapeutti mistään kotoisin ja sopiiko osaamisen ja persoonan puolesta itselle. 

Kävin itse kolmen vuoden terapian ja Kelan korvauksen jälkeenkin omavastuuksi tuli muistaakseni yli 6 tonnia. Hyöty oli olematon tai korkeintaan hetkellinen. Pääasiassa oma motivaationi oli se syy jonka ansiosta koko terapia pysyi kasassa. Terapeutti ei todellakaan ollut mikään mullistava analyytikko. Löin terapialle kovat odotukset, enkä mielelläni halunnut nähdä totuutta. Vasta terapian jälkeen oli pakko myöntää ettei siitä mitään hyötyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka käytätte tekoälyä terapoimiseen. Kertokaa kokreettisesti miten se tapahtu. Kiinnostaa.

Kysy yleisellä tasolla. Älä missään nimessä kerro mitään henkilökohtaista!

Konkreettisesti tapahtuu ihan samalla tavalla kuin terapeutilla. Alat puhua ja toinen vastaa ja esittää kysymyksiä ja ehdotuksia. Ainakin ihan perus ChatGPT on aika empaattinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin itse kolmen vuoden terapian ja Kelan korvauksen jälkeenkin omavastuuksi tuli muistaakseni yli 6 tonnia. Hyöty oli olematon tai korkeintaan hetkellinen. Pääasiassa oma motivaationi oli se syy jonka ansiosta koko terapia pysyi kasassa. Terapeutti ei todellakaan ollut mikään mullistava analyytikko. Löin terapialle kovat odotukset, enkä mielelläni halunnut nähdä totuutta. Vasta terapian jälkeen oli pakko myöntää ettei siitä mitään hyötyä ollut.

Minulla on aivan samanlainen kokemus. Ja oli kurjaa myöntää edes itselleen, että saman, luultavasti paremmaan ja ehdottomasti edullisemman *hoidon* olisin saanut kahvittelemalla/lounastamalla ystävän kanssa jutellen. Pahinta on se, ettei tuo mitenkään myöskään parantanut; vuosi kuntoutusterapian loppumisesta sain tk-eläkepäätöksen. Joo ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä terapiassa parhaimmillaan tapahtuu ? En ymmärrä mitä joidenkin menneiden vääryyksien vatvominen auttaa, eikö se vain pahenna tilannetta, että uhriutuu aina vain uudelleen jostain menneisyydessä tapahtuneesta ? Sitäpaitsi ne tuttuni (2 kpl), jotka käyvät terapiassa, lähinnä ovat pettyneitä omiin saavutuksiinsa, jotka ovat ihan hyviä, mutta ei erinomaisia, ja ovat masentuneita, koska haluaisivat olla joka tavalla kaikkein parhaita. Mitään objektiivista vääryyttä eivät ole koskaan kokeneet.

Tämä. Ennemmin  sellainen terapia jossa etsitään yhdessä ratkaisuja johonkin ongelmaan. Mutta edellyttää aktiivista terapeuttia. Mitä se hyödyttää jos terapeuttim istuu hiljaa.

Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että käy tapaamassa useampaa terapeuttia ennen valintaa. Kemioiden on pakko kohdata.

Sinä kk-opiskelija. Meinaatko, että trauma integrointi dissosioivan osan kanssa sujuu kkt:llä? Ihan mielenkiinnosta kysyn. 

Teille, jotka vähättelette terapiaa: minulla oli todella pahat ptds-oireet ja toistuvat takaumat s hyväksikäytön takia, niin että olin lähellä sitä lopullista ratkaisua.

Terapia ja EMDR auttoivat näihin aika uskomattoman hyvin. Tervettä minusta ei saa koskaan, mutta esimerkiksi syöminen ja nieleminen ei ole läheskään niin tuskallista kuin aikaisemmin (jos välähtää että miksi oli niin hyvä).

Psykoterapia on efektikooltaan samaa luokkaa kuin psykoaktiivisten lääkkeiden vaste, joka taas on lähellä plaseboa tai ero on niin pieni, että tilastollisesti merkitsevät erot plasebovasteen ja lääkevasteen välillä eivät ole faktuaalisesti havaittavia (puuttuu kliininen merkitsevyys.) Hauska pikku yksityiskohta on aihetta käsittelevässä lukuisia meta-analyyseja sisältävässä sateenvarjokatsauksessa The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and metaanalytic evaluation of recent metaanalyses (2022) on, että esimerkiksi masennuksen tai skitsofrenian hoidossa SMD (standardized mean difference) pitää olla kohtuullisen suuri, että vaste olisi kliinisesti merkitsevä.

Eli vastetta mittaavat kyselylomakkeet tuottavat selkeitä eroja oireitasolla, kun ne kvantifioidaan, mutta tutkimusten mukaan tällaisia eroja ei psykiatri erottaisi plasebovasteen tehosta. SMD:n pitäisi olla 0.88 depressiolle ja 0.73 skitsofrenialle, että ero olisi havaittavissa. Psykoterapian ja lääkityksen vaste on päälle 0.3 luokkaa. Käytännössä oireita mittaavat lomakkeet mittavat niin valtavan heterogeenisia oireita ja heterogeenisia potilaita, että tarvitaan valtava keskiarvovaste, jotta se olisi keskimäärin kliinisesti havaittavissa. Kun hajonta on suuri, on todennäköistä että on valtavan paljon potilaita, jotka eivät hyödy lainkaan lääkevasteesta ja osa potilaista vaikuttaa esimerkiksi plasbokontrollin purkatumisen tai muun syyn vuoksi hyötyvän erittäin paljon. Tämä kertoo siitä, että ei välttämättä tutkita kamalan kohrentteja häiriöitä eikä potilasryhmiä. 

Sinällään hyvä neuvo tavata useampaa terapeuttia ennen kuin aloittaa hoitosuhteen. Mutta edelleen, se työmarkkinatuki jota monelle terapian tarpeessa olevalle maksetaan on 595e/kk. Terapeutin tutustumiskäynti on helposti 100e plus mahdolliset matkakulut toiselle paikkakunnalle. Työelämässä olevalta autoilevalta asiantuntijalta tämä saattaa sujua, julkisen liikenteen varassa olevalla työttömällä on toinen tilanne. 

Varmaan on olemassa huuhaahoitoja tyyliin äänimaljat ja hopeavesi. Mutta en menisi koulutusvaiheessa hakkaamaan kiveen yhtä tai kahta ainoaa toimivaa terapiasuuntausta. 

T: Edelleen se potilas psykiatrian esh

Minun lapseni sai kolme vuotta psykoterapiaa mutta ei minkään traumojen tai käytöshäiriöiden takia vaan oppimisvaikeuksien. Lukihäiriö heijastui myös matematiikkaan, ja terapiassa sitten pelailtiin ties mitä pelejä, joiden kautta oppimiskyky lisääntyi. Se oli keskellä koulupäivää kerran viikossa, taksi vei ja toi, Kela maksoi kaiken. Koulu oli tyytyväinen kun ei tarvinnut maksella kouluavustajaa tai erityisopetuspanosta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei saa enää julkiselta ollenkaan psykoterapiaa. Ei edes silloin, kun julkisen puolen lääkäri on sen kuntoutussuunnitelmaan laittanut. Epäilen homman laillisuutta, mutta mitä voi tehdä, kun ketään ei asia kiinnosta?

Yksi vaihtoehto on tietysti mennä Ratinaan timpurinveitsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko nyt terapiasta, jota pitävät lääketiedettä opiskelleet ja psykiatriaan erikoistuneet vai niistä ns. terapeuteista, joilla nimike saatu lyhyestä koulutuksesta, mutta eivät ole lääkäreitä eikä ole oikeutta määrätä lääkitystä?

Puhumme Bob Tikkasesta.

Varmaan Vastaamon keissi vaikuttanut myös ihmisten halukkuuteen jakaa henkilökohtaisia asioitaan