Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Juhannuksen vietosta vielä, tästähän koko juttu lähti. Ensinnäkin, jonkun pitäisi vanhus matkan takaa hakea ja muutaman tunnin päästä viedä takaisin kotiinsa, kun ei enää oikein pysty mökillä yöpymään, on ulkohuussi ja polut juurakkoisia.  Ei lähde kokolle, jonkun pitää jäädä seuraa pitämään, muuten valitetaan kun jätetään yksin, vaikka aivan hyvin pärjäisi mökillä yksinkin sen lyhyen ajan. 

Teemme tämän mökille kuljettamisen kyllä pari kertaa kesässä, mutta ei välttämättä juuri juhannuksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaavat aikuisia lapsiaan mutta aikuiset lapset ovat heistä henkisesti irtaantuneet kuten elämän kiertokulku on. Vähät välittävät. 

Vanhusten lapset roikkuvat omissa aikuisissa lapsissaan holhoten heitä kunnes nämä taas vuorostaan pyristelevät irti ja ostavat kattilansa oman mielensä mukaan.  Eivätkä halua kaikkea elämästään jakaa vanhempiensa kanssa.

  

Sepä! Hassua ettei nää kattilaostoksille mukaan tunkijat nää, miten heidänkin lastensa suunta on kohti vapautta ja poispäin heistä , irti heidän vaikutuspiiristään. He itse vaan ovat jääneet sinne teinin tasolle suhteessa vanhempiinsa.

Jos sekä vanhempi että lapsi yhdessä haluavat käydä ostamassa tarpeellisia tavaroita muuttoa varten, niin siinä ei kumpikaan tuppaudu mihinkään. Sinulla taitaa lapset olla rasite ja olet vain iloinen, kun ne lähtee sinua häiritsemästä. Taidat itse olla teinin tasolla suhteessa vanhempiisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa pois muuttavan nuoren kattilaostoksista vielä. Mielestäni nämä kattilaostokset on tyyliin kerran elämässä tapahtuma, jota en missään nimessä halua ohittaa. Sen sijaan vanhuksen viidestoista tai viideskymmenes lääkäri/sairaalareissu ei ole sellainen, jos lanssi on hoitoon hänet vienyt ja paikan päällä on hoitavat tahot. 

Mä taas ajattelen, että nuoren aikuisen kanssa on odotettavissa monia yhteisiä vuosia ja kokemuksia. Vanhan ihmisen kanssa eletään niitä viimeisiä. Fiksu aikuinen lapsi myös ymmärtää sen asian, itsekeskeiseksi kasvatettu ei.

Siis kaksi tuntia oman kotoa poismuuttavan lapsen kanssa on kohtuuton toive? Se vanha ihminen voi vielä elää 10-20 vuotta. Mahtaako 30-40-vuotiasta lasta kiinnostaa siinä vaiheessa oman vanhemman seura, kun hänelle on niin monin tavoin kerrottu, että hän ole tärkeä ja hänen pienetkin toiveet ovat kohtuuttomia?

Kummasti muuten varsinkin äidit haluavat nähdä oman lapsensa ensiaskeleet. Miksi, käveleehän se lapsi koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaavat aikuisia lapsiaan mutta aikuiset lapset ovat heistä henkisesti irtaantuneet kuten elämän kiertokulku on. Vähät välittävät. 

Vanhusten lapset roikkuvat omissa aikuisissa lapsissaan holhoten heitä kunnes nämä taas vuorostaan pyristelevät irti ja ostavat kattilansa oman mielensä mukaan.  Eivätkä halua kaikkea elämästään jakaa vanhempiensa kanssa.

  

Sepä! Hassua ettei nää kattilaostoksille mukaan tunkijat nää, miten heidänkin lastensa suunta on kohti vapautta ja poispäin heistä , irti heidän vaikutuspiiristään. He itse vaan ovat jääneet sinne teinin tasolle suhteessa vanhempiinsa.

Jos sekä vanhempi että lapsi yhdessä haluavat käydä ostamassa tarpeellisia tavaroita muuttoa varten, niin siinä ei kumpikaan tuppaudu mihinkään. Sinulla taita

Jep..Mut noissa ihmissuhteissa se toimii aika usein myös muissa suhteissa eli se vanhempi, jonka kanssa teini haluaa ostaa kattiloita on se lapsi  joka haluaa viettää aikaa puolestaan omien  vanhempiensa kanssa vaikka niitä verhoja vaihtaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa pois muuttavan nuoren kattilaostoksista vielä. Mielestäni nämä kattilaostokset on tyyliin kerran elämässä tapahtuma, jota en missään nimessä halua ohittaa. Sen sijaan vanhuksen viidestoista tai viideskymmenes lääkäri/sairaalareissu ei ole sellainen, jos lanssi on hoitoon hänet vienyt ja paikan päällä on hoitavat tahot. 

Mä taas ajattelen, että nuoren aikuisen kanssa on odotettavissa monia yhteisiä vuosia ja kokemuksia. Vanhan ihmisen kanssa eletään niitä viimeisiä. Fiksu aikuinen lapsi myös ymmärtää sen asian, itsekeskeiseksi kasvatettu ei.

Siis kaksi tuntia oman kotoa poismuuttavan lapsen kanssa on kohtuuton toive? Se vanha ihminen voi vielä elää 10-20 vuotta. Mahtaako 30-40-vuotiasta lasta kiinnostaa siinä vaiheessa oman vanhemman seura, kun hänelle on niin monin tavoin kerrottu, että

Luonnollista on, että halutaan nähdä oman lapsen ensiaskeleet ja olla paikalla, kun oma vanhempi saa syöpädiagnoosin. Sekä että, ei vain joko tai.

On se kumma, että ne vanhuksen verhot pitää vaihtaa just samaan aikaan, kun kotoa poismuuttavalla lapsella ja hänen vanhemmallaan on samaan aikaan pari tuntia vapaata ostoksia varten. Ettei vanhus vaan ole kateellinen, kun hän ei ole koko aikaa kaikkien elämän keskipiste. Arvatenkin hänellä alkaa niin syömmestä ottaa, kun käskyjä ei toteutetakaan heti välittömästi.

Minä en ole ollut paikalla kertaakaan, kun joku on saanut syöpädiagnoosin. Onko se kovin yleistä?

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että ne vanhuksen verhot pitää vaihtaa just samaan aikaan, kun kotoa poismuuttavalla lapsella ja hänen vanhemmallaan on samaan aikaan pari tuntia vapaata ostoksia varten. Ettei vanhus vaan ole kateellinen, kun hän ei ole koko aikaa kaikkien elämän keskipiste. Arvatenkin hänellä alkaa niin syömmestä ottaa, kun käskyjä ei toteutetakaan heti välittömästi.

Hmm, jännästi tässä on se näkökulma, että kattiloita ostavan lapsen ja aikuisen välillä on myönteinen side, vanhuksen ja hänen lapsensa välillä kielteinen. Ekassa tapauksessa molemmat haluaa tehdä asioita yhdessä, toisessa se vanhempi vain käskee, marttyroi.js vaatii.

Mistä tulee ajatus, että yhdessä sukupolvessa olisi tapahtunut noin roima parannus vanhemman ja lapsen suhteen laadussa?

Luultavasti se äiti vaatii saada päättää lapsensa kattiloista eli ihan sama vanhemman oikeudella.

Sitten kun tämä äiti on vanha ei lapsella ole aikaa ees kahvitella äitinsä kanssa.  Kattilaostosten aika on unohtunut.

Eipä noita lapsia näy vaikkei niillä mitään edes teettäisi.  A noppiem mökeillä kun se anoppi mukavampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että ne vanhuksen verhot pitää vaihtaa just samaan aikaan, kun kotoa poismuuttavalla lapsella ja hänen vanhemmallaan on samaan aikaan pari tuntia vapaata ostoksia varten. Ettei vanhus vaan ole kateellinen, kun hän ei ole koko aikaa kaikkien elämän keskipiste. Arvatenkin hänellä alkaa niin syömmestä ottaa, kun käskyjä ei toteutetakaan heti välittömästi.

Hmm, jännästi tässä on se näkökulma, että kattiloita ostavan lapsen ja aikuisen välillä on myönteinen side, vanhuksen ja hänen lapsensa välillä kielteinen. Ekassa tapauksessa molemmat haluaa tehdä asioita yhdessä, toisessa se vanhempi vain käskee, marttyroi.js vaatii.

 

Mistä tulee ajatus, että yhdessä sukupolvessa olisi tapahtunut noin roima parannus vanhemman ja lapsen suhteen laadussa?

Ihan vaikka siten, että vanhuksen lapsi on toiminut oman lapsensa kasvatuksessa ihan päin vastoin kuin oma vanhempansa. Niin minä tein ja hyvin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti se äiti vaatii saada päättää lapsensa kattiloista eli ihan sama vanhemman oikeudella.

Sitten kun tämä äiti on vanha ei lapsella ole aikaa ees kahvitella äitinsä kanssa.  Kattilaostosten aika on unohtunut.

Omaa äitiäni ei minun poismuutto vaivannut, päin vastoin. Itse olin iloinen, että oman lapsen ei tarvinnut lähteä kotoa tyhjin käsin. Lapsi valitsi ja minä maksoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos 80 v vanhus (äiti tai anoppi) huomauttaa että teillä samat verhot kuin talvellakin tai joko olette mansikat kasannut on kamala sotkeentuja,  ei osaa puhua pörssikursseista.

Samainen ihminen  innolla ostaa astioita, valitsee verhoja, vie mansikkalaatikon aikuiselle lapselleen.  Miksi ei puhu uuden voimalaitoksen tehosta ja nippeleistä?

Nää on kyl kiinnostavia nää kirjoittajat, jotka ihan kypsiä omiin vanhempiin. Kun vanhemmat eivät ymmärrä olla itsenäisiä ja kiinnostavia. Mut sit käyttäytyvät omia lapsia kohtaan ihan yhtä takertuvasti.

Itse halusivat muuttaa kauas lapsistaan ja lapsenlapsistaan viettämään eläkepäiviä. Olettavat että kaikki reissaavat heille vähän väliä ja itse käyvät lapsillaan kylässä ehkä kerran kesässä jos sitäkään. Nyt sitten valitetaan kun ovat yksinäisiä ja ollaan vieraannuttu toisistamme kun ei enää jakseta rampata tota väliä kun on muutakin elämää ja ruuhkavuodet. Jos he eivät olisi muuttaneet niin varmasti olisimme enemmän tekemisissä ja välit olisivat läheisemmät. Tässä yksi näkökulma tähän vanhusten yksinäisyyteen. Ei se vika aina läheisissä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 80 v vanhus (äiti tai anoppi) huomauttaa että teillä samat verhot kuin talvellakin tai joko olette mansikat kasannut on kamala sotkeentuja,  ei osaa puhua pörssikursseista.

Samainen ihminen  innolla ostaa astioita, valitsee verhoja, vie mansikkalaatikon aikuiselle lapselleen.  Miksi ei puhu uuden voimalaitoksen tehosta ja nippeleistä?

Nää on kyl kiinnostavia nää kirjoittajat, jotka ihan kypsiä omiin vanhempiin. Kun vanhemmat eivät ymmärrä olla itsenäisiä ja kiinnostavia. Mut sit käyttäytyvät omia lapsia kohtaan ihan yhtä takertuvasti.

Ja ovat mielestään aivan aivan erilaisia! 😂😂😂

Enemmän mua kiinnostaa nuorten ja työikäisten yksinäisyys. Vanhukset on elämänsä eläneet. 

Vierailija kirjoitti:

Juhannuksen vietosta vielä, tästähän koko juttu lähti. Ensinnäkin, jonkun pitäisi vanhus matkan takaa hakea ja muutaman tunnin päästä viedä takaisin kotiinsa, kun ei enää oikein pysty mökillä yöpymään, on ulkohuussi ja polut juurakkoisia.  Ei lähde kokolle, jonkun pitää jäädä seuraa pitämään, muuten valitetaan kun jätetään yksin, vaikka aivan hyvin pärjäisi mökillä yksinkin sen lyhyen ajan. 

Teemme tämän mökille kuljettamisen kyllä pari kertaa kesässä, mutta ei välttämättä juuri juhannuksena. 

Noinhan se on, mutta on se sen arvoista. 

Vanhukselle kannattaa ostaa mökille aikuisten potta, johon voi tehdä asiansa. Niin mekin tehtiin. Se vaan sitten täytyy pestä. 

Jos laiskottaa, voi vuokrata muovipussilla, jolla vie huuliin ja pussi roskiksieen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ollut paikalla kertaakaan, kun joku on saanut syöpädiagnoosin. Onko se kovin yleistä?

On se.. Yleensä se ei tuu ihan puskasta eli verikokeista, oireista yms..on saatu jo viitteitä, mitä ehkä on tulossa..Ja siksi läheinenkin älyään kalenteroida sen ajan... ollakseen tukemat, jos tulee huono uutinen..Ja iloitakseen läheisen kanssa, jos hyvä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 955: Tottakai musta tulee vanhanakin sairas, kun ei esim nivelreuma, johon sairastuin jo 34-vuotiaana, tule koskaan paranemaan. Se on etenevä sairaus siinä missä moninivelrikkokin (joka mulla myös on, polvissa jo tekoniveletkin) ja selvää on, että päivä päivältä tässä toimintakyky heikkenee. Vaikka en ole vielä edes eläkkeelläkään, alin eläkeikä tulee täyteen vuoden päästä.Ja juuri sen vuoksi olen jo aikoja sitten todennut, että jos en jotain pysty itse tekemään, en voi juoksuttaa lapsiani enkä muitakaan sukulaisia tekemässä puolestani vaan mun pitää maksaa jollekin, joka tulee tekemään. Ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluitakin käytin jo vuonna 2016 sellaisina päivinä, kun käveleminen oli kyynärsauvojenkin kanssa liian kivuliasta edes lähikaupalle. Mun on tähän ja moneen muuhunkin asiaan pitänyt varautua jo vuosia sitten eikä olettaa, että kun jotain tarvitsen, jostain ilmestyy ilmaista palvelusväkeä tekemään mun puolestan

Olen lukenut, että vanhus kyllä ymmärtää muistisairaanakin, että kyseessä on joku läheinen ihminen, vaikka ei nimeä muistakaan. 

Ehkä teet siten kuin teille on parasta, mutta mielestäni lasten ja vanhempien välillä pitäisi jakaa oleelliset salaisuudet eli sairaudet esimerkiksi. Voi tulla järkytyksenä sitten lapsille lopuksi. 

Sun isän tilanne kuulostaa karulta. On menettänyt vaimonsa ja pidät yhteyttä vain joka toinen viikko 2 tuntia. Täältä sivusta kuulostaa, että kaipaisi teitä jäljelle jääneitä rakkaita ja kärsii kauheasti. Sydän rikki. (Ymmärrän, että penniin, kun sisko ei hoida osuuttaan. Mulla taas ei ole sisaruksia ollenkaan. Olisipa.)

Ehkä vaan olen liian empaattinen. Kai joka suvussa on omat tapansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ollut paikalla kertaakaan, kun joku on saanut syöpädiagnoosin. Onko se kovin yleistä?

On se.. Yleensä se ei tuu ihan puskasta eli verikokeista, oireista yms..on saatu jo viitteitä, mitä ehkä on tulossa..Ja siksi läheinenkin älyään kalenteroida sen ajan... ollakseen tukemat, jos tulee huono uutinen..Ja iloitakseen läheisen kanssa, jos hyvä.

Jos sinne sairaalaan tulee kutsu ja iäkäs vanhempi haluaa sinne lapsensa mukaan, niin se keski-ikäinen lapsi tuskin sopii muuta menoa samalla ajalle. Keski-ikäisellä lapsella on muutakin elämää ja hän voi sopia muitakin menoja kuten vaikka kattiloiden ostamisen oman lapsen kanssa seuraavalle päivälle. Monella ne omat työt määrää voiko olla pois töistä vai ei.