Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Iltarukoukseni. Suo hyvä Voima etten ikinä tarvitse lapsiltani pyytää mitään apua.  Anna heillekin ymmärrystä etten enää 80 v jo vanhuuden rapistama jaksa heitä auttaa. Etten jaksa laittaa viimeisen päälle jos pari kertaa vuodessa käyvät.  Anna kuoleman tulla äkkiä ketään vaivaamatta.  Lähetä puhelimeen häiriötila jos  aikoisin lapsille soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja.  Ei piano/balettiharrastuksia  juurikaan  meidän viitepiirissä.  Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota.  Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.

Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.

Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?

 

 

 

Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiisi?  Hankalia olemme, ei ihme että vihaatte kuu

Boomereiden kasvattamat tietävät olevansa laiskoja typeryksiä. Vain boomerit ovat fiksuja ja täydellisiä.

Minun anoppi on lämminsydäminen ihminen, joka ei ylenkatso muita. Hän oli liki 60-vuotias, kun esikoiseni syntyi. Lapsella oli päälle parikymppisenä sydänsuruja ja niistä hän oli kertonut isoäidilleen. Häneltä lapsi oli saanut tukea ja myötätuntoa niin, että hänellä oli kyyneleet silmissä kun hän kertoi siitä minulle. Jos hän olisi kertonut niistä toiselle mummilleen, lapsi olisi saanut vastaukseksi pilkallisen hymähdyksen. 

Aika outoa että tekisi itsarin kun on juhannuksena yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja.  Ei piano/balettiharrastuksia  juurikaan  meidän viitepiirissä.  Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota.  Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.

Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.

Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?

 

 

 

Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiis

Sääli että saivat kaakaota ja muroja 70-luvulla.  Onneksi he osaavat nyt parempaa ruokaa tarjota lapsilleen.  Surullista on boomerien lasten elämä ollut,  monelta lapsuuden takia jaksaminen loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuossa jutussa sanottiin  vanhukset kaipaavat läheisiään. Heitä ei voi muut korvata. 

Tämä on surullista. En pysty edes kuvittelemaan yksinäisen vanhuksen olotilaa. 

Mikään ei estä vanhusta/inceliä pitämästä yhteyttä, muuttamasta lähemmäs sukuaan ja harrastamasta sosiaalisuutta.

Ei mikään paitsi omaksuttu marttyyrin rooli, joka usein liittyy herkkänahkaiseen narsismiin.

Itse olen muuttamassa lähemmäs lapsiani, isääni ja veljeäni. Eikä kukaan tai mikään ole estänyt minua myöskään menemästä ihmisten pariin.

Totuus on, että kotiin ei tuoda kellekään seuraa eikä insta-missejä raiskattavaksi. Itse on seura etsittävä.

Ihmettelen miten sinä olet saanut alkusi, kun isovanhempasi tai vanhempasi on ollut tai yhä on incel? Kertoisitko lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kukaan asiallinen tutkija tutkinut mistä johtuu tämä suunnaton viha suuria ikäluokkia kohtaan?   En tarkoita jotain nuoria toimittajia jotka sitä opettavat ihmisille.

Olemme aika kiltisti kuolleetkin jo pois.

Suomikin on kuitenkin lapsille, nuorille, perheille erilainen ja parempi kuin mitä se oli meille noissa elämänvaiheissa.

Nyt vanhana on kyllä hyvä olla, eläkkeellä pärjää kun elää vaatimattomasti, jotkut joutuu hakemaan tukia.  Terveydenhoito pelaa jotenkin.

 

Kyllähän tuon sukupolven toteuttamasta eläkepuhalluksesta ja heidän tunnekylmästä kasvatustavastaan on tosi paljon asiallista tutkimustietoa. 

Erittäin paljon hyvää tutkimustietoa. Siitä ei vain uutisoida tai se tehdään niin vesitettyyn sävyyn, että itse asia katoaa. M

Niin , ensimmäiset eläkkeensaajat ovat olleet suuria ikäluokkia. Heitä on nyt 1,6 milj eläkkeellä. Olivat ovelia teineinä kun tel-järjestelmän loivat. Ja ihan kansakoulupohjalta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 620: 20 vuotta sitten käytössä olleissa potilastietojärjestelmissä ei ole tainnut olla erillistä kohtaa potilaan itsensä ilmaisemalle elvytyskiellolle. Se on ehkä kirjattu jonnekin "proosatekstin" sekaan jollain lääkärikäynnillä. Se tieto ei ole siis helposti löydettävissä vaan pitäisi tietää, millä käynnillä hän on sellaisen tahdon ilmaissut. En osaa myöskään sanoa, miten paljon vanhoja tietoja on konvertoitu uudempiin järjestelmiin, mutta se on ainakin varmaa, että sieltä "proosatekstin" keskeltä sitä ei ole voitu konvertoida helposti löydettävään kohtaan. 

Hoitokodit ovat sosiaalipuolen laitoksia, sairaalat ja terveyskeskukset taas terveydenhuollon. En osaa sanoa, miiten hyvin tieto siirtyy eri toimijoiden välillä. Tarkoitan, että onko hoitokodin henkilökunnalla edes pääsyä niihin sairaalan tietoihin, joissa tuo elvytyskielto on. Tuossa saamassasi A4:ssä kysytään muitakin asioita kuin vain elvytyskieltoa eli enemmän si

Kiitos, tämä selkeytti. Olen ennenkin huomannut, etten kunnolla hahmota tuota rajapintaa sosiaali- ja sairaalapuolen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja.  Ei piano/balettiharrastuksia  juurikaan  meidän viitepiirissä.  Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota.  Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.

Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.

Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?

 

 

 

Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiisi?  Hankalia olemme, ei ihme että vihaatte kuu

Sori, mutta tuo on boomeriajattelua. Jos jossain viitataan milleniaaleihin, esimerkiksi "milleniaalit ovat herkkiä uupumaan ja ahdistumaan", eivät milleniaalit hyökkää näppis sauhuten julistamaan, että "Minä en ole uupunut, enkä ahdistunut, joten tuo on täyttä valetta". Milleniaali ymmärtää, että nyt puhutaan tilastotasolla, eikä kysymys ole keneenkään yksilöön kohdistuvasta puheesta. Milleniaali ei kuvittele olevansa niin tärkeä yksilö, että häneen on kohdistunut mitään henkilökohtaista ja jatkaa elämäänsä riehumatta. Tai jatkaa ilmiötasolla keskustelua milleniaalien ahdistustaipumuksesta loukkaantumatta kenellekään. Huomaatko eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden vanhuksen ja hänen lapsensa tytön ja pojan. 

Lapsesta asti poika oli itsekkään sorttinen kun tyttö autteli kotitöissä. Nyt, kun äitinsä on vanhus, tytär omine aikuisina lapsineen käy tuon tuosta vanhuksen luona ja auttaa kauppaan yms. Poika ei juuri lainkaan. 

Miehet eivät pidä yhteyttä omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Se on aina vaimo, joka muistaa  appivanhemmat ja merkkipäivät.

Jos mies sairastuu vakavasti, nainen saattohoitaa.

Jos nainen sairastuu, mies ottaa eron ja pakenee.

Jos syntyy vammainen lapsi, mies pakenee.

Pääsääntöisesti aina näin. 

Siinä syyt, että naiset on mieluummin sinkkuina nykyään. Miksi ottaa laiskaa, petollista miestä?

Pyydettiinkö katkeraa vanhaapiikaa kommentoimaan? Avaa oma ketjusi.

Vanhuksien yksinäisyys on totisinta totta. Minä näen Helsingin kantakaupungissa päivittäin ihan selväjärkisiä, mukavia vanhuksia, jotka joka päivä tulevat lähikahvilaan aamukahville yksin. He näyttävät ihan hyvinvoivilta ja monet toimeentulevilta, mutta kaikissa on sellainen surumielinen aura.

Kun heidän kanssaan juttelee, kuulee pieniä vihjeitä. Koira kuoli, on vähän yksinäistä. Tytär asuu Ruotsissa, on tulossa viikonlopuksi lasten kanssa kylään, edellinen kerta oli viime jouluna. Pitäisköhän sitä liittyä Tinderiin jos vaikka saisi edes juhannusheilan, heh. Pitääkin kiiruhtaa kampaajalle kun huomenna on siskon hautajaiset. 

Jos mietin omalle kohdalleni, niin kyllä yksinäistä olisi jos eläkkeellä asuisin yksin ja heräisin 4.30 ja sosiaalinen elämä olisi senioribaletti keskiviikkoisin ja perjantaisin italiantunnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut, että 1940-luvusta eteenpäin syntyneiden on huomattavan vaikea hyväksyä vanhenemistaan. Meidänkin äiti oikein sähähti, kun ehdotin kuulotutkimukseen menemistä ja kerroin huonokuuloisuuden voivan lisätä muistisairauden riskiä. Mielummin näköjään kyselee jatkuvasti mitä, mitä, ja syyttää milloin ilmastointia, milloin tiskikonetta kun huutaa itse. Isä kutsuu itseään vain pari vuotta vanhempia ihmisiä mummeleiksi ja papparaisiksi oikein erotellen itsensä näistä ikätovereista, joille luoja ei suonut yhtä hyviä geenejä. Appiukko ei suostu puhumaan yhtään mitään siitä, mitä hänen valtavalle kiinteistölle romuineen tehdään, kun aika jättää. Miehellä ikää 83 ja sanoo, että turha näitä miettiä ennen kuin on vanha. 

 

Vähän vaikea kunnioittaa ja yrittää suunnitella turvallista ja mukavaa loppuelämää näille tapauksille, jotka ov

Pitää pistää kaikki mahdollinen arkkuun mukaan. Niinhän faaraoillekin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä.  Aika on muuttunut aika paljon 50 vuodessa.  Amerikkalainen viihdeteollisuus toi mitään merkitsemättömän rakkauspuheen.  

Uskon hämäläisten jäyhien vanhempieni rakastaneen meitä lapsia vaikkeivat sitä taloudellisella hyvinvoinnilla ja lirkuttelulla osoittaneet.  Se osoitettiin teoilla, peittelyllä illalla, hiljaisella kehumisella, kyllä pirkko taas jaksoi hyvin pellolla . ( joka tietysti on kehumalla yllyttämistä)

Niin. Sinä et tiedä tunnekylmästä mitään, kun et ole sellaista kokenut.

Puolison kotona lapsia ei kehuttu, vaan haukuttiin laiskoiksi. Huudolla kesäaamuina ylös pellolle ja syksyisin heti koulun jälkeen oli läksyjä tai ei. Sitten taas huudettiin, kun serkkupoika sai paremman yo-todistuksen. Tosin serkkupoika oli saanut myös lukurauhan ja kannustusta. 

Tunnekylmä sukupolvi tajuaa elämänsä lopussa, etteivät koskaan oppineet rakastamaan; antamaan rakkautta ja ottamaan sitä vastaan. Ei ihme että eristäytyvät yksinäisyyteensä.

No siis jos nyt ihan suoraan sanon niin yksi merkittävä syy vanhempien ihmisten yksin jäämiseen on alkoholi. Melkein kolmasosalla suomalaisista on ongelmaa alkoholin kanssa. Ei kukaan kestä yli 60-vuotiasta humalaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien yksinäisyys on totisinta totta. Minä näen Helsingin kantakaupungissa päivittäin ihan selväjärkisiä, mukavia vanhuksia, jotka joka päivä tulevat lähikahvilaan aamukahville yksin. He näyttävät ihan hyvinvoivilta ja monet toimeentulevilta, mutta kaikissa on sellainen surumielinen aura.

Kun heidän kanssaan juttelee, kuulee pieniä vihjeitä. Koira kuoli, on vähän yksinäistä. Tytär asuu Ruotsissa, on tulossa viikonlopuksi lasten kanssa kylään, edellinen kerta oli viime jouluna. Pitäisköhän sitä liittyä Tinderiin jos vaikka saisi edes juhannusheilan, heh. Pitääkin kiiruhtaa kampaajalle kun huomenna on siskon hautajaiset. 

Jos mietin omalle kohdalleni, niin kyllä yksinäistä olisi jos eläkkeellä asuisin yksin ja heräisin 4.30 ja sosiaalinen elämä olisi senioribaletti keskiviikkoisin ja perjantaisin italiantunnit.

Miksihän nämä lukuisat vanhukset eivät sitten tule sen yksinäisen naapurin mummon kanssa yhdessä sinne kahvilaan? Täällä näkyy aamuisin sellaisia pappaparlamentteja kahvilassa käymässä läpi päivän tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Iltarukoukseni. Suo hyvä Voima etten ikinä tarvitse lapsiltani pyytää mitään apua.  Anna heillekin ymmärrystä etten enää 80 v jo vanhuuden rapistama jaksa heitä auttaa. Etten jaksa laittaa viimeisen päälle jos pari kertaa vuodessa käyvät.  Anna kuoleman tulla äkkiä ketään vaivaamatta.  Lähetä puhelimeen häiriötila jos  aikoisin lapsille soittaa.

Auta minua olemaan uhriutumatta 😌

Vierailija kirjoitti:

Iltarukoukseni. Suo hyvä Voima etten ikinä tarvitse lapsiltani pyytää mitään apua.  Anna heillekin ymmärrystä etten enää 80 v jo vanhuuden rapistama jaksa heitä auttaa. Etten jaksa laittaa viimeisen päälle jos pari kertaa vuodessa käyvät.  Anna kuoleman tulla äkkiä ketään vaivaamatta.  Lähetä puhelimeen häiriötila jos  aikoisin lapsille soittaa.

Ei tarvitse olla marttyyri, se (tuo) on ihan kamalaa. Ihmissuhteissa yleensäkin on kyse vastavuoroisuudesta.

Minä asuin vielä 2000-luvun alussa kylämäisessä ympäristössä, jossa pidettiin huolta naapureistakin. Se oli monella tavalla upeaa, mutta ikävä kyllä yhteisössä oli paljon piilotettuja mt-ongelmia, perheväkvaltaa ja juomista. Ei kukaan meistä sen kaupunginosan lapsista halunnut jäädä sinne aikuisena pitämään seuraa niille vanheneville juopoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä.  Aika on muuttunut aika paljon 50 vuodessa.  Amerikkalainen viihdeteollisuus toi mitään merkitsemättömän rakkauspuheen.  

Uskon hämäläisten jäyhien vanhempieni rakastaneen meitä lapsia vaikkeivat sitä taloudellisella hyvinvoinnilla ja lirkuttelulla osoittaneet.  Se osoitettiin teoilla, peittelyllä illalla, hiljaisella kehumisella, kyllä pirkko taas jaksoi hyvin pellolla . ( joka tietysti on kehumalla yllyttämistä)

Niin. Sinä et tiedä tunnekylmästä mitään, kun et ole sellaista kokenut.

Puolison kotona lapsia ei kehuttu, vaan haukuttiin laiskoiksi. Huudolla kesäaamuina ylös pellolle ja syksyisin heti koulun jälkeen oli läksyjä tai ei. Sitten taas huudettiin, kun serkkupoika sai paremman yo-todistuksen. Tosin serkkupoika oli saanut myös lukurauhan ja kannustusta. 

Minulla on saman ikäinen serkku mitä itse olen. Hänen äitinsä on äitini sisko. Äitini on aina ollut kateellinen siskonsa lapsista ja hävennyt meitä. Meitä on myös aina vertailtu toisiimme, minä en sitä vertailua koskaan voittanut.

Oltiin sitten kerran teininä mummolassa, olisiko ollut isovanhemman synttärit. Muistan, kun äiti puuskahti minulle "on se tuo Minna raikas kuin ruusu ja sinä olet tommonen". Pahus kun menin perimään isältä rasvoittuvan ihon ja hiukset eikä ne pahat finnitkäät minua kaunistaneet. Serkulla ei noita ongelmia ollut.